Helsinki Pride -tapahtumassa rukoiltiin parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta ja kanssa. Itse tapahtumassa ei ole mitään epäselvää: parin yhteisen taipaleen puolesta on rukoiltu. Heidän elämäänsä on pyydetty Jumalan varjelusta ja läsnäoloa.
Tilaisuuden uutisointi ja erilaiset julkiset kannanotot puolestaan ovat, ainakin asiaa tarkemmin tuntemattomasta, sekava farssi. Pohjimmiltaan kysymys on sanan ’siunaus’ tulkinnasta. Voin kuvitella, että osa lukijoista ajattelee, että sanan siunaus tulkinnassa ei ole mitään epäselvää — tai ei ainakaan pitäisi olla.
Sanalla siunaus on kuitenkin useampia merkityksiä. Yritän avatan asian ottamalla esimerkiksi yhden kirkollisen toimituksen, jossa tämä moneus on harvinaisen selvä: hautaansiunaamisen. Ensiksikin koko tilaisuus on siunaaminen kukkien laskuineen, hautaan laskemisineen ja haudan peittämisineen. Toiseksi siunaus on se papin toimittama seremonia, joka alkaa virrellä ja päättyy virteen tai muuhun sopivaan musiikkiin. Kolmanneksi siunaus on se, kun pappi heittää arkulle kolme kertaa hiekkaa ja lausuu siunaussanat. Ja neljänneksi siunauksen lopussa on Herran siunaus, jolla pappi siunaa seurakunnan.
Herran siunauksen lausuminen ei tee rukouksesti siunaustilaisuutta. Edes Jumalan siunauksen pyytäminen elämään ei tee tilaisuudesta siunaustilaisuutta. Sen sijaan nimenomaiset siunaussanat tekisivät.
Meidät on kutsuttu siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.
Kaksi on jokseenkin varmaa:
1) Toni Fagerholmin touhut tutkii vain Helsingin piispa ja kapituli; ja se tutkinta on jo tehty.
2) Kirkolliskokouksen päätös ja piispainkokouksen ohje on sellainen kuin on — kompromissi, josta on tulkintojen sateenkaari; ja virallisia tarkennuksia niihin ei enää tehdä, ellei joku piispa halua paimentaa omaa hiippakuntaansa.
”Paavalille homoseksuaalisuus on sinänsä heteroseksuaalisten ihmisten epäjumalanpalveluksen johdosta omaan sukupuoleen kohdistamaa yltiöpäistä kiimaa. Silkkaa elostelua: vapaamuotoista bilettämistä.” (K-M Laaksonen)
Mitä tällaisille ihmisille pitäisi sanoa, jos he vapaaehtoisesti tai kokeilumielessä tekevät sitä kaikkea, mitä omin sanoin Paavalia tulkiten väritit? (Mitä on esim. ”elostelu”? Olisiko lievä kiima parempi syy kuin ”yltiöpäinen kiima”? Mitä pahaa on vapaamuotoisessa ”bilettämisessä”?)
En minä tiedä. Tiedän tietysti normatiivisen herätyskristillisen vakiovastauksen sekä kirkollisen kannnan jne.
Täytyy ottaa huomioon, että nää hellenistijuutalaiset veikot olivat paitsi osin oman aikansa, myös meidän aikamme perspektiivistä katsoen melkoisia seksuaalisia puritanisteja. Heteroseksuaalinen seksi oli sallittua vai avioliitossa, ja niin sanotusti siementämistarkoituksessa.
En minä lähde kovin herkästi tuomitsemaan kenenkään seksuaalisia mieltymyksiä, jos lakeja ei rikota eikä kenellekään tehdä vasten tahtoaan henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
Mutta: kun käydään kirkollista keskustelua homoseksuaalien parien tasa-arvoisista oikeuksista, voimme paljossa nostaa syyttävän sormen kohti Paavalia oman aikansa juutalaisen yhteiskunnan seksuaalikäsitysten tulkitsijana. Vaikutushistoria on saanut kaameaa jälkeä aikaan.
Käsitykseni mukaan luterilaisuuteen kuuluu oppi yleisestä pappeudesta. Kuka tahansa kastettu ja konfirmoitu henkilö, jopa Jusu Vihervaara, voi toimia tarvittaessa pappina kunhan ei opeta julkisesti ja jättää sakramenttien (kaste ja ehtoollinen) toimittamisen erityisille papeille.
Jos päättelyketjuni on oikea, edellä mainittu Jusu Vihervaara voisi mennä yleisenä pappina tuonne konttikirkkoon, kohottaa kätensä ja lausua siunaussanat tuon parin liitolle. Ja koska Vihervaara edustaa liberaalia suvaitsevaisuutta, hän voisi jopa osallistua sormusten vaihtamiseen.
Teologisesti tämä toimitus olisi kaiketi aivan pätevä. Se tuskin täyttäisi niitä kriteereitä, joita piispainkokous on kirkon työntekijöille sallinut ja joiden noudattamista maallikkoraati vahtaa. Toisaalta Vihervaaraa ei erityisesti pelota joutuminen piispa Askolan tai Mäkisen nuhdeltavaksi vaikka hän kumpaakin piispaa syvästi kunnioittaa.
Jusu Vihervaara :”edellä mainittu Jusu Vihervaara voisi mennä yleisenä pappina tuonne konttikirkkoon, kohottaa kätensä ja lausua siunaussanat tuon parin liitolle.”
Todellakin:
”14. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko.
15. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.
16. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.
17. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä.
18. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room. 12: 14-18)
Vaan eipä voi Jusu. Saarnaaminen ja papin virassa toimiminen vaativat seurakunnan kutsun ja piispan vihkimisen tähän tehtävään. Tämä ero on hyvä tiedostaa. Jos kirkkoherra kuitenkin päättäisi, että Jusu voi saarnata konttikirkossa niin se ehkä onnistuisi. Yleistä pappeutta Jusu voi kyllä hoitaa, kunhan nyt kristinuskon sisältö tulisi hänellekin eläväksi eikä vain pilkan kohteeksi.
Mika Turunen :”Saarnaaminen ja papin virassa toimiminen vaativat seurakunnan kutsun ja piispan vihkimisen tähän tehtävään. Tämä ero on hyvä tiedostaa.”
Ortodoksikirkossa papin virka on evl.kirkosta poiketen myös yksi sakramenteista, minkä vuoksi papille ei katsota soveliaaksi esim. vain yhden puoluepolittisen näkökannan edustajana toimimista. Tämäkin ero on mielestäni hyvä tiedostaa, jos etsitään kirkkojen välistä ehtoollisyhteyttä ja ekumeniaa.
Mika, pohdintani kohteena oli enemmän se, voinko yleistä pappeutta soveltaen pyytää Jumalan siunausta samaa sukupuolta olevalle parille.
Käytännössä tuo kai tarkoittaisi sitä, että kysyisin parilta, haluavatko he osoittaa toisilleen uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisessä. Kummankin vastattua ’tahdon’ toteaisin heille: ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne. Aamen.”
Tämän jälkeen voisin vielä rukoilla heidän puolestaan: ”Jumala, rakas taivaallinen Isä. Rukoilemme siunaustasi NN:lle ja NN:lle. Suo heidän kokea kodissaan onnea ja sinun läsnäolosi siunausta. Lujita heidän keskinäistä rakkauttaan. Anna heille vastuuntuntoa ja uskollisuutta. Auta heitä voittamaan kiusaukset. Varjele heidän ruumiinsa ja sielunsa. Johdata heitä koko elämän ajan ja anna apusi elämän vaikeisiin päiviin. Vahvista heissä uskoa ja toivoa. Vie heidät kerran ikuiseen kotiin, kirkkauteen. Kuule rukouksemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.”
Eikös tämä ole juurikin se kohta, mitä homoille ei saa sanoa? Ainakaan jos on ihan oikea pappi ja on huolissaan työpaikastaan.
Ja kysymykseni kuuluu, onko tämä siunauksen pyytäminen Jumalan silmissä jotenkin laimeampi, jos sen tekee oikean papin sijasta maallikko?
Jusu, minä ainakin epäröisin. Juuri se lieneekin piispainkokouksen päätöksen ytimessä. Rukoilla voi mutta siunaus onkin jo sitten väärin.
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Siunaus
Kyllähän Jusu voi tuon tehdä, mutta ei varmaan ev.lut.kirkon tiloissa ole suotavaa.
Mika,
Mielestäni kommentoit edelleen hieman ohitse siitä, mitä alkuperäisellä kysymykselläni yritin ajaa takaa.
Minä en ole kirkon piispojen kaitsennan alainen. Jos minä rikon niitä ohjeita, joita enemmistö kirkolliskokouksessa istuvista maallikoista on halunnut asettaa kirkon työntekijöille, ainoa miten piispat voivat reagoida on, että he julkisuudessa sanoutuvat irti maallikkosaarnaaja Vihervaaran toiminnasta aivan kuin he ovat sanoutuneet irti Päivi Räsäsen lausunnoista tai Lähetyshiippakunta-liikkeestä.
Yritin kysyä sitä, että jos minä kirkon kastettuna ja konfirmoituna jäsenenä pyydän Jumalalta siunausta edellä mainitsemallani tavalla samaa sukupuolta olevalle parille, onko pyytämäni siunaus kirkon opin mukaan Jumalan silmissä vähemmän pätevä tai arvokas sen tähden, että sitä pyytää henkilö, jota ei ole pappisvirkaan kutsuttu eikä vihitty.
(Ja kysymykseni koskee nimenomaan siunauksen pyytäjän formaalia asemaa evankelis-luterilaisessa kirkossa. Ei sitä, millainen mielipide meillä kullakin on siitä, mitä Jumala ajattelee samaa sukupuolta olevista pareista.)
Jusu rukous on yksinkertainen asia. Sinä voit kertoa Jumalalle mitä vain tahdot. Sitten on Hänen asiansa mitä Hän tahtoo. Ei papit rukoustensa kanssa ole yhtään paremmassa asemassa, vaikka sen julkisesti tekeekin. Rukous on keskustelua Jumalan kanssa. Sanoit hänelle mitä tahansa niin se on suuntaamista häntä kohti. Mutta eikös olisi parempi aloittaa harjoitukset kammiossa eikä julkisilla paikoilla, niin kuin Jeesus neuvoi.:)
Jusu, otaksuttavasti toimintasi olisi kirkon kannalta vähintäänkin yhtä villiä millaisena Luther-säätiön toimintaakin pidetään. Sinua vain ei voida kivittää kapitulissa, kun et ole pappi ja riistää virkaasi. Yleinen hyi, hyi ja sormen heilutus ehkä on pahinta mitä voisit kokea.
Siinä tapauksessa taidan nyt kohottaa käteni kohti monitoria ja pyytää Jumalaa siunaamaan kaikkien tämän kommentin lukevien samaa sukupuolta olevien parien parisuhteet. Jumala siunatkoon heitä läsnäolollaan, vahvistakoon heidän keskinäistä rakkauttaan ja johdattakoon heitä koko elämän ajan.
Samalla rukoilen, että jonain päivänä ihmiset antavat kirkon työntekijöiden tehdä samoin.
Mihin sinä Jusu sitä monitoria tarvitset? Ajatteletko, että Jumala on sen verran kaukana, ettei kuule? 🙂
Heh Eija, eikös pappikin aina kohota käsiään siunattavia kohden. Minulle tämä monitori symboloi niitä ihmisiä, jotka lukevat kommenttejani. Ajattelen, että nämä mun taikakädet ikään kuin vaikuttavat monitorin välityksellä yleisööni. 😉
Minäkin pyydän Jumalaa siunaamaan kaikkien tämän kommentin lukevien samaa sukupuolta olevien parien parisuhteet. Jumala siunatkoon heitä läsnäolollaan, vahvistakoon heidän keskinäistä rakkauttaan ja johdattakoon heitä koko elämän ajan.
Tiedätkös Jusu mun rukous on lähinnä hengitystä tuntoaistit valppaina.
https://www.youtube.com/watch?v=S8T6SA1X84A
Sä nyt Mika oot kyllä väärässä. Jusu siunatessaan/rukoillessaan ei ole rikkonut ev.lut. kirkkoa kohtaan. Noi sun selitykset LHPK:sta ovat valheellisia.
Sonja, mikä LHP:n tulkinnassa meni vikaan? Eikö esittämäni näkemys kuitenkin ole yleinen? Vai mikä on yleinen näkemys? Toinen asia on se mitä mieltä itse kukin on LHP:sta.
Jos oot todella ymmärtämätön, ei mahda mitään.
Siunausta kaikkille muille kun niille homojen vastustajille. Ja niille jotka vastustavat, suokaan Jumala ymmärrystä.
Voi Jesus, kun tyyppi ei ole ev.lut. kirkon työntekijä!!! Hohhoijaa…
Aapelin kirja Siunattu hulluus on oikeastaan puheenvuoro tähänkin keskusteluun. Tarinassa hullujenhuoneelle kuljetettava omanlaisensa maan äären kulkija Elmeri kokee ihastumisen. Sulavasuinen huijari Lempinen vie toiselta kuljettajalta takin, minkä jälkeen ryhtyy saarnaajaksi ja vain harras kuulijajoukko pelastaa hänet huijauksen kohteeksi joutuneen kynsistä. Elmeriä hullujenhuoneelle kuljettavat tulevat toisiin ajatuksiin, palaavat kotiinsa Elmerin kanssa ja poimivat mukaansa vielä Elmerin ihastuksenkin. Tarina päättyy virkkeeseen ”Hyviä on vähän, pahoja vielä vähemmän, mutta meitä siunatusti hulluja on lukematon määrä.”
Tulkitkoon kukin miten taitaa.
Kerro minulle, Kari-Matti, mikä on se tietämäsi kirkollinen kanta.
Minä olen siunannut Herran siunauksella varmaan satoja kertoja seurakunnantilaisuudessa ja sen ulkopuolella. Useimmiten Raamattupiiri lopetettiin siihen, että lausuttiin Herran siunaus toisillemme. Samaten rukoushetki oli monessa tilanteessa luonnollista päättää siihen. Yksi mun läheinen tuli uskoon ja saman tien hän alkoi muiden mukana sen jälkeen, kun hänet oli siunattu siunaamaan muita. Ei tästä Herran siunauksesta kannata tehdä mitään korkea kirkollista. Älkää sitoko ihmisiä omilla mielipiteillänne tässä asiassa.
”Meidät on kutsuttu siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.”
Kyllä. Ja kaikkia ihmisiä ja kaikkia ihmissuhteita voi siunata. Kyse on vain siitä millä siunauksella. Jos kaksi miestä tai kaksi naista kokee olevansa toisilleen läheisiä, niin kyllä heidän suhteensa voi siunata. Mutta siten voidaan siunata kaikkia hyviä läheisiä ystäviä, sisaruksia, vanhempien ja lasten suhde (näin kai nykyisen lapset huomioon ottavan uuden vihkikaavan mukaan onkin)
En tarkoittanut tuota ironiseksi letkaukseksi kaikenlaisten seksisuhteiden sallimisesta, vaan rakastava, uskollinen ja läheinen ihmissuhde on aina kaunis. Kyllä Jumala Daavidin ja Jonataninkin siunasi. Ja siunaa vastaavia pareja nykypäivänäkin. Kirkkokin siunasi ”veljeysliittoja” keskiajalla.
Kuten ”Viulunsoittaj Katolla” -elokuvan rabbi sanoi siunatessaan ompelukonetta: ”Kaikelle on siunaus”.
Siunauksia on erilaisia, erilaisia kohteita ja käyttötarkoituksia varten. Ruokaa ei siunata samalla tavoin kuin kotia tai kauppakeskusta (liekö jälkimmäinen edes tarpeen ja muutenkin käyttötarkoituksen huomioon ottaen vaatisi vähän tarkennusta) Eikä pieniä ekaluokkalaisia siunata koulutielle samoin kuin mies ja nainen avioliittoon.
Siunaus ei ole vain hyvän puhumista ja hyvän toivottamista. On tiedettävä, ymmärrettävä ja toimittava sen mukaisesti mitä siunataan ja mitä varten. Kahden ihmisen yhteiselon voi sinänsä siunata, ja varsinkin kenet tahansa ihmiset.
Avioliittoon siunaaminen on kuitenkin miehelle ja naiselle. Koska avioliitto on erityisen haastava matka, johon liittyy erityinen tehtävä, juuri miehenä ja naisena.
Niin kauan kuin eduskunta ei ole säätänyt lakia tasa-arvoisesta avioliitosta, kahta miestä tai kahta naista ei voi siunata avioliittoon. Tässä on kyse siitä, voiko heidän parisuhteensa siunata juuttumatta parisuhteen nimeen.
Tapasi pelkistää samaa sukupuolta olevien parisuhteet pelkäksi kahden samaa sukupuolta olevan ystävyyssuhteeksi on alentava. Ei ihmisten rakkaus sillä häviä, että sinä pyrit sitä alituiseen mitätöimään tai asettamaan sille rajoja.
Sari Wechroth :”Kuten “Viulunsoittaj Katolla” -elokuvan rabbi sanoi siunatessaan ompelukonetta: “Kaikelle on siunaus”.”
Tai kuten karjalaisen sukumme ”metsänpeittoja” pois loitsinut mamma, joka kastoi lapsen, jolle pappia ei löytynyt.
Hätätilanteessa tuo ihan hyväksyttävä tapa toimia. Tosin kastajan pitää olla kristitty. Tuula, kertomastasi tilanteesta en tiedä millainen mummo oli kyseessä. Ajatellaan nyt näin, että hän oli kristitty. Myöhemmin papin ollessa paikalla kaste vain vahvistetaan siunauksella. Näin olen asian ymmärtänyt aihetta opiskeltuani.
Mika Turunen :”Ajatellaan nyt näin, että hän oli kristitty.”
Kyllä hän oli kristitty.
Kyllä vaan tulee mieleen, että yhteisöllisyys ja Jumalan siunauksen toivottaminen on joko vain pappisvirkaan vihityille tai sitten näille omaan individualismiin sidotuille, jotka heti lähteevät toisia siunailemaan, siis ”uskossa” omiville.