Helsinki Pride -tapahtumassa rukoiltiin parisuhteensa rekisteröineen parin puolesta ja kanssa. Itse tapahtumassa ei ole mitään epäselvää: parin yhteisen taipaleen puolesta on rukoiltu. Heidän elämäänsä on pyydetty Jumalan varjelusta ja läsnäoloa.
Tilaisuuden uutisointi ja erilaiset julkiset kannanotot puolestaan ovat, ainakin asiaa tarkemmin tuntemattomasta, sekava farssi. Pohjimmiltaan kysymys on sanan ’siunaus’ tulkinnasta. Voin kuvitella, että osa lukijoista ajattelee, että sanan siunaus tulkinnassa ei ole mitään epäselvää — tai ei ainakaan pitäisi olla.
Sanalla siunaus on kuitenkin useampia merkityksiä. Yritän avatan asian ottamalla esimerkiksi yhden kirkollisen toimituksen, jossa tämä moneus on harvinaisen selvä: hautaansiunaamisen. Ensiksikin koko tilaisuus on siunaaminen kukkien laskuineen, hautaan laskemisineen ja haudan peittämisineen. Toiseksi siunaus on se papin toimittama seremonia, joka alkaa virrellä ja päättyy virteen tai muuhun sopivaan musiikkiin. Kolmanneksi siunaus on se, kun pappi heittää arkulle kolme kertaa hiekkaa ja lausuu siunaussanat. Ja neljänneksi siunauksen lopussa on Herran siunaus, jolla pappi siunaa seurakunnan.
Herran siunauksen lausuminen ei tee rukouksesti siunaustilaisuutta. Edes Jumalan siunauksen pyytäminen elämään ei tee tilaisuudesta siunaustilaisuutta. Sen sijaan nimenomaiset siunaussanat tekisivät.
Meidät on kutsuttu siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.
”siunaamaan eli puhumaan hyvää, ei kiroamaan eli puhumaan pahaa.”
Järkeenkäyvä selitys pakanallekin.
Paavalikin siunaa, tosin ei syntiä, eikä homoseksuaalista suhdetta, vaan miestä ja naista heteroliitossa. Homoliittoja voi tosin siunata, että Jumala antaisi heille parannuksen armon.
”Paavalikin siunaa, tosin ei syntiä, eikä homoseksuaalista suhdetta,”
No, haitanneeko tuo nyt mittään, jos siunaa tai on siunaamatta?
Paavali ei missään kohtaa ymmärtääkseni puhu homoseksuaalisesta (pari)suhteesta, eikä homoseksuaalisella identiteetillä varustetuista ihmisistä.
Paavalille homoseksuaalisuus on sinänsä heteroseksuaalisten ihmisten epäjumalanpalveluksen johdosta omaan sukupuoleen kohdistamaa yltiöpäistä kiimaa. Silkkaa elostelua: vapaamuotoista bilettämistä. Sopii harvinaisen huonosti parisuhteelleen ja keskinäiselle rakkaudelleen siunausta hakevaan homopariin.
Kyllä kai sanan merkitys on hämärtynyt. Nykyisin siunataan yhtä ja toista. Jos joku kauppakeskus siunataan käyttöönsä, niin tuntuisi, että siunataan baalin alttaria?
Sitten on sellainen siunausseremonia jossa piispa siunaa reilun kaupan kahvipaketin. Koska paikalle piispa ja lehtikuvaajat, se ehkä on eri asia kuin ruoan siunaaminen.
Näiden lisäksi on siunaustilaisuuksia joihin seurakuntalaiset tuovat sylikoirat ja muut lemmikkieläimet siunattaviksi.
Homoparia ei kuitenkaan siunata. Mutta kun eläimiä siunataan, jää epäselväksi, siunataanko susipari.
Tarvitaan kirkkohallituksen selvitysmies tutkimaan asiaa.
Susiahan ne koirat ovat. Harvemmin kuitenkin tuodaan koirapariskuntaa siunattavaksi. Mutta olisiko astutustilaisuuteen hyvä ottaa pappi mukaan siunaamaan?
Ilmeisesti melkein kaikkea muuta saa siunata, ja onkin siunattu, kuin homoparia. Antaa hiukan koomisen kuvan kirkosta.
HS:n mukaan pastori Fagerholm kertoi lehdelle useaan kertaan etukäteen, että kyseessä on nimenomaan siunaus.
Riippumatta missä merkityksessä tässä on sanaa ”siunaus” käytetty, on pastori Fagerholmille nostettava hattua: muutos vaatii edelläkävijöitä!
Väittävät jotkut asiaa paremmin tuntevat, että se Jeesuskin oli edelläkävijä. Tiedä häntä sitten, kun tuntuu olevan ilmassa kovin paljon erilaisia käsityksiä siitä, mitä se Jeesus loppujenlopuksi oikein fundeerasi?
Jos nyt tuomiokapitulin lakimiehet ja piispat suuressa viisaudessaan tulevat lopulta asiaa muutamassa kymmenessä kokoontumisessa ja seminaarissa, pari vuotta pohdittuaan, siihen tulokseen, että pastori Fagerholm on tahtoen tai tahtomattaan vahingossa siunannut ko. homoparin, niin syntyykin taas melkomoinen ongelma siitä, millä saadaan siunaus parilta pois.
Pitänee perustaa piispoista työryhmä, joka saa tehtäväkseen kehitellä vastaavien tilanteiden varalle siunauksen purku/peruutussanat runsaine loitsuineen ja rituaaleineen. Kyllä tulee riittämään piispoille hommia, kun korjailevat huolimattomien alaistensa puuhastelua.
Elämme merkillisessä kirkossa. Kun sateenkaarimessut aloitettiin Kallion kirkossa seurakutnaneuvostoa kielsi pappia jakamasta ehtoollista. Kun kirkolliskokous on antanut papeille oikeuden rukoilla rekisteröityjen parisuhteiden puolesta, piispat kieltävät heitä siunaamasta parisuhdetta. Kirkko siis kerta toisensa jälkeen pappejaan suorittamassa perustehtäviään.
Selkeä uutinen ja selkeä blogi. Miten ihmeessä tämä sotku vaan jatkuu? Säälittää.
Ehkä täytyy ulkoistaa tämä siunauskin maistraatille?
”Ehkä täytyy ulkoistaa tämä siunauskin maistraatille?”
No, mutta mitäs piispat ja muut viisaat teologit sitten tekisivät, ellei olisi visaista pähkinää purtavana: siunatako vai ei siunata? Täytyyhän heidänkin jotain palkkansa eteen tehdä.
HS:n jutut lukeneena minua epäilyttää tässä tilanteessa se, että tapahtuneesta on annettu erilaisia selityksiä sen mukaan kuka on ollut äänessä. Minua epäilyttää se, että rehellisyys ei ole saanut tuulta siipiensä alle. Näin kuva siitä mitä lopulta tapahtui tai ei tapahtunut on epäselvä. Jos jotkut siunattiin niin eikö silloin piispainkokouksen päätös vedetty kölin alitse? Tähän antaisi viitteitä selittely ja suorapuheisuuden puute.
”Jos jotkut siunattiin niin eikö silloin piispainkokouksen päätös vedetty kölin alitse?”
Jaa, jaa. Kunhan nyt ensin pääsevät piispat yksimielisyyteen siitä siunattiinko vai ei, niin voisivat alkaa pohtia millä se siunaus nyt saadaan takaisin tai kumottua pätemättömäksi? Pitäisihän tämmöisten tapaustenkin varalle joku loitsu olla.