Viime päivinä kohua on herättänyt miesten ja naisten välinen sanailu, kun seikkailuvisan äänestyksessä jätettiin pois mies. En varsinaisesti tunne henkilöitä. Kauan ulkomailla asuneena myönnän, että suomalaiset julkkikset ovat minulle edelleen vain nimiä. Ymmärrän, että kilvassa mukana olevat naiset syyttävät tätä miestä tahdittomista ja naisvastaisista kommenteista. Liekki on leimahtanut ja miekkaa heilutellaan puolin ja toisin puolesta ja vastaan. Osin kommentit ovat julkisuudessa esitettyjä ja kaikkien arvosteltavissa. Osin näyttää siltä, että ilmassa leijailevat kommenteista irrallaan voimakkaat tunteet ja väitteet.
Tämä liittyy tavallaan muuhunkin keskusteluun, joka velloo jatkuvasti julkisuudessa. Mitä saa sanoa? Miten jonkin asian saa esittää? Kenellä on oikeus kysyä? Mitä saa kysyä? Tästä aiheesta kirjoitti Sanna Ukkola juuri tänään Iltalehdessä viitaten useampaan tapaukseen, joissa esille nousivat kansalliset tai rodulliset ominaisuudet, loukkaantuminen, sananvapaus ja poliittinen korrektius. Yksi näistä tapauksista liittyy pukeutumiseen. Onko eri kansallisuutta tai rotua edustavalla ihmisellä oikeus pukeutua jonkun muun kansan asuun?
Tästä muistui mieleeni tapaus, jossa olin itse mukana.
Oli Purim-juhlan aika. Purimia (kuten monet tietävät) vietetään keväällä. Juhlaa vietetään Esterin kirjan tapahtumien muistoksi. Esterin kirja luetaan yhdessä ääneen sekä synagogissa että kodeissa. Tuolloin myös pukeudutaan naamiaisasuihin, jotka päällä israelilaiset menevät jopa töihin. Vain tylsä tosikko jäisi tästä kaikesta paitsi tavanomaisissa vaatteissaan.
Tuona nimenomaisena Purim-juhlana minä menin töihin upeassa intialaisessa hääasussa, jonka olin saanut lahjaksi intialaisilta ystäviltäni. Pukuun on kirjattu kultaa ja helmiä. Se on päällä hyvin painava ja epämukava. Se on myös punainen ja äärimmäisen näyttävä. Harvoin on mahdollista käyttää noin upeaa asua. Asua, joka sopi täydellisesti kahden kuningattaren, Vastin ja Esterin tunnelmiin. (Jos et muista kertomusta lue ihmeessä Esterin kirja Raamatusta.)
Silloinen työpaikkani oli paikka, jossa lähestulkoon kaikki Israeliin tulevat arvovieraat käyvät. Ei siis ihme, että juuri tuona päivänä minulle ilmoitettiin tärkeästä Kaakkois-Aasiasta tulevasta vieraasta. Tätä vierailua saisin kunnian emännöidä. Ongelma oli, että vieras oli jo matkalla paikalle. Ja siellä minä olin työssäni päälläni hänen alueeltaan kotoisin oleva juhlapuku. Puku, jota minä siis käytin naamiaisasuna.
Naamiaisasu sinänsä ei ollut ongelma, koska vieras näki niitä tuona päivänä kaikkialla. Hän ymmärsi varmasti erityisen päivän luonteen. Mutta, mietin, olisiko epäkunnioittavaa esiintyä hänen alueensa asussa? Yksi mahdollinen valinta oli vähät välittää asiasta. Toinen oli lähteä kotiin vaihtamaan vaatteet, mistä seuraisi myöhästyminen varsinaisesta tapaamisesta. Päättelin, että myöhästelyn saisi anteeksi helpommin kuin asun.
Sihteerini vei vieraan kahville valittaen tärkeää menoani. Saavuin myöhässä. Vierailu, jota opastin, oli erittäin onnistunut. Jälkeenpäin en uskaltanut edes ajatella mahdollista ”pukugatea”, joka tilanteesta olisi voinut seurata.
Tämä tarina tuli mieleeni nyt vellovasta keskustelusta. Afrikassa olen saanut lahjaksi paikallisia pukuja, joita minun on odotettu heti käyttävän. Se on yksi tilanne se. Jotkut tilanteet ovat erilaisia. Mietin, että meillä on jokin vaistonvarainen ymmärrys toisen ihmisen peloista, arkuudesta tai tunteista. Vaikka emme itse pahastuisi jostakin, pystymme ymmärtämään, että toinen ihminen voi siitä pahastua.
Miten tämä liittyy käynnissä olevaan keskusteluun? Ehkä siten, että kun on vapautta, vapaudessa on aina myös vastuuta. Kun miekkaa heilutellaan miesten ja naisten välillä, otetaan takapakkia. Kumpikaan osapuoli ei näytä hyvältä. Vastakkainasettelu ja sanasota ovat korvattavissa vain toisen osapuolen heikkouden ymmärtämisellä.
Nato-raportti kertoo Suomen hallituksen olevan vihakampanjan kohteena. Jokainen tietää, mistä se johtuu.
Jos joku haluaa tutustua raporttiin, sen löytää Ylen sivuilta. Olisi syytä. Kahlasin läpi. Ei yllättänyt. Naisviha löi silmille – ja poliittis-ideologinen viha. Englanninkielinen raportti on jo alkanut levitä uutisena lehtien sivuille eri puolilla.
Vai ihan Natolta tilattu…onpa tämä erikoista aikaa. Eipä siksi, arviointi asia pohjalla, johon on syytäkin, vs ilkeä puhetapa on kaksi eri ulottuvuutta.
Susanna
Kiitos erinomaisesta tekstistäsi. Mielestäni tuot hyvin esille vapauden ja vastuun merkityksen ihmisten välisissä suhteissa. Kiitos sinulle.
Minä olen sitä mieltä, että jos naisia arvostetellaan massana, esim. joidenkin yksittäistapausten, tai erityisryhmien mukaan, kuten usein tapahtuu, arviointi yleisesti menee sen negatiivisimman mukaan, kuten vaikka siveettömät naiset, alastonmallit, pornotähdet, historian julmat naishahmot etc.
Suurin osa naisista ei kuulu näihin ryhmiin, mutta joutuvat kantamaan heidän ’ syntejä’ halveksunnan muodossa. Jos halutaan muuttaa naisten mainetta on katsottava omaa ryhmää, ja kaikille pinpin levittelijöille kaiken maailman katsottavaksi, kerrottava, että tiedättekö edustavanne naissukukuntaa, mikä on teidän vastuu siinä, että naisia halveksutaan.
Miehille useampi näistä arvottomista arvoista on kunniaksi. Mitä enemmän ruumiita, orjuutta, julmuutta, kidutusta, raiskauksia ja kaikenkattavaa kauheutta mies on tuottanut, on hän saanut kunniamaininnan Suuri.
500-1000 vaimoa on miehen kyvykkyyden osoitus. Alastomat miespatsaat ovat antiikin suurta taidetta ja miesten välistä seksiä löytyy vanhoista kreikkalaisista maljakoista, maalauksina. Miesportähti saa veljiltä ihailevia huokauksia: miten se pystyy noin kauan.
Kukaan mies ei voi kieltää sitä, etteikö näin olisi, ja vaikka he toimittavat pornoteollisuutta, eivät he kunnioita pornotähtiä, vaikka nämä elättävät heidät, jopa rikastuttavat heitä. Salaa he toivovat löytävänsä alaikäisen neitsyen, jonka kanssa voisi hankkia lapsia. Jolla ei olisi kokemusta kenestäkään muusta, kuin jumalaisesta miehestään.
Pitäiskö sitten naisten vapaus kulkea puolialastomina pyllynkeikuttajina ja kikattavina tyhmyreinä saattaa meidät kunnioittamaan naisia yleisesti, en tiedä, mutta luulen, että vie hyvin pitkän ajan ennenkuin naisten arvostus tätä kautta muuttuu edes normaaliksi saati sitten kunnioittavaksi.
Miesten pitäisi kuitenkin luopua siitä, joka ei todennäköisesti enää palaa, että naisen pitää olla neitsyt ja vielä synnyttää lapsiakin neitseellisesti.
Kylläpä maalaat leveällä pensselillä, sekä naisia että miehiä. Kannattaisiko sinun hankkia vähän sirommat työvälineet? Auttaisivat saamaan aikaan vähän täsmällisempää jälkeä.
Tarjan tekstistä kuitenkin heräsi ajatus siitä, miten monet miehet ovat hukanneet oman roolinsa miehinä, kun naiset ovat rynnänneet meidän tontilleen joukolla. Nyt naiset alkavat hallita joka tasolla miehiä, niin johan se alkaa niitä miehiä ottamaan pattiin, jotka ovat oman miehisen roolinsa kadottaneet.
Nyt onneksi isillä on enemmän aikaa lapsilleen, kun ovat etätöissä kotona. Jolloin lapset voivat saada hyvän kuvan siitä millaisia miehet oikeasti on.
Ennen leikittiin lapsena kotia. Koiran rooli oli parempi, kuin isän. Koira sentään saattoi leikissä tehdä koiramaisia juttuja, mutta isä joutuu vain istumaan TV:n ääressä, tai lukemassa jotain. Semmoinen rooli oli kotileikissä ihan tylsä.
Nyt kun aikuisena mies sitten miettii omaa miehuuttaan, niin sitä voikin olla vaikea tavoittaa, että mitä se oikeastaan on. Nyt naiset ovat yhä enemmän ottaneet vastuuta kaikesta ja miehet vetäytyneet niistä samaa tahtia pois. Joten mieskuva on kaventunut tosi paljon siitä, mitä se oli ennen.
Perheriidoissakin naiset ovat niskanpäällä ja miehet häviöllä, joten he alkavat käyttää nyrkkejään. Mielestäni tuo naisiin kohdistuva viha on vain oire siitä, että miehet kokevat suurta alamittaisuutta . Tätähän mies ei halua tunnustaa edes itselleen, joten mies valitsee uhoamisen.
Jotkut valtiomiehet ovat jo kovasti turvautuneet tähän miehille tyypilliseen käytökseen. Historia kertoo erittäin ikäviä tuloksia siitä mitä on mitä siitä uhoamisesta on kansojen välillä tulossa.
Uhoamisen seurauksena syntyy lopulta kova rähinä ja moni nainen jää siinä sitten pahasti jalkoihin. Ehkä jotkut naisetkin voivat esiintyä siinä tulevassa rähinässä suurina sankareina, jotka onnistuivat tappamaan paljon toisia kaltaisiaan.
Viha joka tapauksessa näyttää kasvavan yhä pahempiin mittasuhteisiin ja näkyy monella tavalla koko maailmassa. Johonkin vihan yhä kasvava voima lopulta purkautuu ja siitä tulee kärsimään moni.
Yleisellä tasolla voi todeta, ettei siitä koskaan hyvää seuraa millä elämän alueella tahansa, jos luovutaan Jumalan antamasta hyvästä järjestyksestä perheessä, yhteiskunnassa ja kirkossa.
Ei täällä ole ”tontteja”, jotka olisi aidattu vain miehille (tai naisille). Aivan kuin nainen ryöstäisi miehille kuuluvan ”tontin”. Kun mies menettää ”tonttinsa” , syntyy viha ??? Siis naisten syy se miesten viha ! En uskonut lukevani enää tällaista. Jokainen on vastuussa omasta vihastaan ja siitä, miten sen purkaa. Ei sitä tarvitse purkaa väkivaltana. Eikä syytellä muita. Lapsellista.
Mitä tulee sotiin, samanlaista miesten barbariaa.
Kukin käsittää omasta kontekstistaan käsin asiat. Minä miehenä käsitän sen, miten meistä moni ei tiedä mitä miehenä oleminen merkitsee. Suuri osa yli nelikymppisistä miehistä on pettynyt ja katkeroitunut elämälle, joka ei ole vastannut odotuksia. Nyt kun vielä nuoret naiset porskuttavat oikealta ohi, niin onhan se selvä, että katkeruus saa näissä naisissa oivan kohteen monen miehen mieliessä.
Oma taustayhteisöni on naisvihan vastustajien joukoissa.
Miehet eivät kouluttaudu, vaan jäävät lepäämään laakereillaan ja kuvittelevat pärjäävänsä hyvin koulutettujen naisten kanssa työpaikkojen ”kilpailussa”. Sitä paitsi, miehet voisivat kouluttautua hoitoaloille, siellä tarvitaan fyysistä voimaa (esim. vanhusten nostelussa). Vai meneekö miehisyys kakkapyllyjen pesemisessä ? Vai risooko pieni palkka ? Miesten lähtöoletus on aina parempi palkka kuin naisilla.
Eipä mene. Mitä tulee käsitteeseesi ”tontti”, niin ainakin Jumala loi luonnolliset tehtävät eri sukupuolille, mies on isä ja äiti nainen jne. Nyt ollaan kuulemma viisaampia, kuin Luoja…
Isä käy äidiksi ja äiti isäksi. Tarpeen mukaan,
Kun lukee Naton tutkimuslaitoksen Stratcomin raporttia, havaitsee, että hallitusta johtaviin naisiin kohdistetaan heitä naisena halventavia, usein vihaa uhkuvia viestejä ja myös leimaavia poliittis-ideologisia viestejä. Asialla ovat ilmeisesti pääosin oikeistolaiset. Monet viestit ovat sisällöltään sellaisia, ettei niitä voi tällä foorumilla siteerata.
Tutkimus on Juha Sipilän hallituksen tilaama, ei siis nykyisen, kuten Halla-aho tai Huhtasaari epäilee. Ei Marinin hallitus ole tilannut tutkimusta saadakseen mieluisia tuloksia.
Ylen uutinen 18.3.2021 klo 18.14
Toisessa ketjussa mainitsin myös 14.2.2019 Kirkko ja Kaupunki -lehdessä olleesta jutusta, jossa suoraan siteerataan naispappien saamia törkyviestejä. Monet niiden lähettäjistä katsovat olevansa kristittyjä.
Joten ilmiö ei tosiaankaan ole uusi eikä nykyisen hallituksen aikaansaannosta.
Törkyviesteille pitää tietysti olla nollatoletanssi. Olisiko kuitenkin niin, että kaikki itsensä kristityiksi katsovat eivät olekaan kristittyjä tai ole sisäistäneet kristitylle sopivaa käytöstä. Ministeriöiden arkistoissa oli takavuosikymmeninä kirjeitä, joissa mm. arvostetuille valtiomiehille ja moninkertaisille ministereille oli lähetetty ”sitä itseään” suivaantuneiden kansalaisten toimesta. Siihen aikaan asiasta ei vain puhuttu.
Onko sinusta siis niin, että jos joku menneisyydessä on tehnyt väärin, se antaa oikeutuksen myös tänä päivänä tehdylle vääryydelle?
Odottelen yhä vastaustasi.