”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)
Mistä löydät Kristuksen?
Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?
Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?
Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?
Mitä merkitsee olla ja elää ”Isän sydämellä”?
Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?
Mitä on uskossa vaeltaminen?
Kaikki julkaistut blogini:
Uskossa Jeesukseen Jumalan Valtakunta on sisäisesti meissä ja sydämestä lähtee elämä. Siksi kun luemme tai kuuntelemme rukoillen Jumalan Sanaa, se tulee meissä elämäksi. Jeesus on Sana ja Hän on Tie, Totuus ja Elämä (Joh.14:6). Jumalan lapsina seuraamme iloiten Jeesusta ja näin elämämme on ”vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä” (Rm.14:16,17).
Usko Jeesukseen ei ole teoriaa, vaan todellista arkipäivänkin elämää!
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Usko näkyy elämässä.
Mukava lukea näitä kommentteja. Kiitos teille!
Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä? – Kysymys on monikossa, mikä on mielestäni tärkeä yksityiskohta. Kristillisyys on yhteisöllistä. Monet kohdat Raamatusta puhuvat seurakunnasta tai seurakunnalle. Usein yksikössäkin ilmaistu on tarkoitettu yhteisölle. Herran siunauskin on yksikkömuodossa. Silti se tarkoittaa Israelia: ”Sano Aaronille ja hänen pojilleen: Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin: — Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua…”
Kiitos hyvästä kommentista, Martti Pentti. Jeesus on kuollut meidän jokaisen puolesta. Helposti voi joku ajatella, että minä en ole riittävän hyvä, joten Jeesus ei varmaan minua rakasta. Evankeliumi koskee aina yksilöä, myös kaikista vähäisimpiä.
Evankeliumi liittää meidät yksilöt seurakuntaan, Jumalan perheeseen. Usko ei ole yksityisasia.
Olen monta kertaa toivonut enemmän omia sanoja ja elämän makua kirjoitteluun pelkän peistaamisen sijaan, mutta ajatusta ei ole pidetty hyvänä.
Olen Annelin kanssa samaa mieltä, usko ei ole teoriaa, ja usko tuntuu myös sydämessä. Mitään jos ei ole tuntunut, ollaan vielä teoriavaiheessa.
Jorma, kiitos hyvästä näkökulmasta. Minä taas olen tottunut käyttämään Raamattua niin kirjoitetussa muodossa kuin sydämestä. Aina kun uskosta puhutaan, niin Jumalan sana läsnä tavalla tai toisella. Toki aina voi kirjoittaa omin sanoin, mutta silloin siitä voi jäädä puuttumaan jokin tärkeä osa, joka voi olla joillekin muille tarpeellinen. Blogillani saa ja on hyvä, jos lainaa Raamattua, niin pysytään Kristuksen opissa.
Kun emme muutenkaan elämässämme kerro asioita raamatunlausein, ei se ole mielestäni välttämätöntä keskustelussakaan muuten kun argumentoinnin tueksi.
Jorma, kiitos hyvästä palautteesta. Jokaisella on vapaus tehdä, niinkuin itse haluaa. Tiedän, että monelle on Jumalan sana rasite, koska he haluavat sulkea siltä silmät. Harmi, ettet halua K24:ssä olevan yhtään blogia, jossa saa Jumalan sanaa vapaasti lainata. Minä arvostan Jumalan sanaa paljon enemmän kuin ihmisviisauksia, joten Pyhän Raamatun tekstit ovat blogillani jatkossakin esillä.
Just joo!
En minä ole sanonut, ettei Jumalan sanaa saisi vapaastit blogissa lainata.
Mitä ihmisviisautta se sitten on, jos joku kertoo omasta kokemuksestaan uskossa ja elämässä?
Jorma, sinä olet monessa kommenttiketjussa viestittänyt, ettet tykkää, että Jumalan sanaa lainataan. Itselläni ei ole mitään tarve enempää tästä lainaamisesta keskustella blogillani. Tiedoissani on sähköpostiosoite, jos haluat keskustella Jumalan sanan lainaamisesta lisää.
Usko on yhteisön, mutta myös omakohtainen. Sana on meissä ja minussa sama.
”Sana sydämessä” on varsin laaja käsite, sitä suu puhuu, mitä sydän tuntee, mutta kenelle puhuu ja kenelle on hiljaa.
Seurakunta yhteys on jokaisella ne lähimmäiset, jotka ovat sisällä Kristuksessa. Käymme kirkon tilaisuuksissa, mutta emme tunne kaikkia, mutta kaikkia me voimme puhutella, kuten he olisivat Kristuksessa tunnettuja.
”Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat,
ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” ja vielä:
…puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Ef.5:15-20
”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä.
Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” Kol. 4:5-6
Tuossa lainasin raamattua, mutta jos olisin puhunut kadulla tuntemattoman kanssa, en varmasti olisi ensimmäisenä ruvennut raamattua siteeraamaan, mutta jos Kristityt keskenään puhuvat, niin on luonnollista puhua yhteisestä kokemuksesta uskon tiellä. Raamatun sitaatit kuuluvat yhteiseen kieleen ja uskoon. Elämä ja usko on myös Sanan jakamista, varsinkin uskovien kanssa.
Sanoisin kokemuksesta, että ennestään tuntemattoman ihmisen kun tapaa, niin keskustelu voi hyvinkin nopeasti mennä autuuden asioihin, toisen kanssa taas voit tehdä vuosia töitä, eikä keskustelu mene arkisia asioita edemmäs.
Jumalasta voidaan puhua ihmisten kanssa yleisellä tasolla joutumatta vainotuksi, mutta jos todistat Jeesuksesta, niin harva jää kuuntelemaan. Henkeään ei tarvitse pelätä kuten Paavalin aikaan, kuten tuossa varoitti ottamaan vaarin oikeasta hetkestä, mutta kyllä meidänkin todistamisella on seuraukset. Rohkeus on yksi uskon merkki, mutta viisaus ja ymmärrys oikeasta hetkestä myös.
Nikodeemuskin tuli jälkikäteen yöllä kyselemään, mitä Jeesus tarkoitti, kun puhui uudelleensyntymästä, koska pelkäsi kirkon porukoita ja mitä he ajattelevat hänestä. Ihmispelko oli esteenä, mutta rohkaistui kuitenkin Jeesuksen juttusille.
Olette varmasti kokeneet, sen ulkopuolisen tunteen, kun ihmiset ymmärtävät, että olette Jeesuksen omia, joku saattaa myös rohkaistua ja tulee uteliaaksi. ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä…”
Päivi Räsänen on hyvä esimerkki ja saanut mielestäni jo kokea vihaa ja vainoa, mutta hyvin ja viisaasti on tallenttiaan hoitanut.
Jumalan Sanaa pitää viljellä, mutta taidolla ja kärsivällisyydellä. Omakohtainen todistus on usein arvokasta, mutta omakohtainen usko Sanaan vielä enemmän. Harva saa uskon meidän todistuksen kautta, mutta Raamatun todistus lupaa uskon kuulijalle.
Kiitos Ismo, hyvä kommentti.
Jeesus rukoili: “Isä pyhitä heidät totuudessa, sinun sanasi on totuus”. (Vert. Joh. 17)
Sinun täytyy, Juha, ajatuksella lukea viestejä, ettet joudu
tekemään virheellisiä päätöksiä.
Kun ajatukset urautuvat, tällainen vaara on erityisen suuri.
Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili. (Hepr. 4:11-13)
>>>Omakohtainen todistus on usein arvokasta, mutta omakohtainen usko Sanaan vielä enemmän. Harva saa uskon meidän todistuksen kautta, mutta Raamatun todistus lupaa uskon kuulijalle.>>>
Eiväthän nämä ole mitenkään vaihtoehtoja.
Usko on yksityisasia, joka tulee ilmi omakohtaisena todistuksena.
Sellainen todistus on aika vajaa. joka ei lainkaan tuo esille asianomaisen omia kokemuksia ja omaa uskoa sydämessä.
Kumpaa nyt sitten Ismo on tekemässä?
Käännyttämässä kuulijaa vai
keskustelemassa?
Olen ymmärtänyt, että tämä on keskustelupalsta, joten otin
keskustelun aiheeksi.
Siksi otin tämän asian esille.
Jos pahimmassa tapauksessa ei ole mitään sanottavaa, voi tietenkin peistata pätkän bibliasta.
Päivä tuskin kannattaa vetää tähän keskusteluun
Ei sovi mielestäni oikein millään……
Jorma, meistä jokainen tuo esille omaa uskoaan. Osalla usko on pelkästään toisten vikojen etsimistä ja oman itsevanhurskauden pönkittämistä. Osa luottaa itsevanhurskauden sijasta Jumalan vanhurskauteen, jonka saa sellainen joka ei mitään ole.
”Rukoilen, että yhteinen uskomme auttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut.” Monikossa tässäkin puhutaan. ’Minun uskoni’ lienee aina heikko ja saa peräänsä parahduksen: ”auta epäuskoani!” Seurakunnan yhteinen usko kiinnittää Kristukseen ja kantaa elämän kivikoissa.
Jos meillä on elävä itsetuntemus,
me huomaamme jokainen itsessämme itsevanhurskautta, kuten muutakin puutteellisuutta uskovana
Ei silti ole aiheellista tuomita kaikkea, mikä tulee omaa ajatusta vastaan, omavanhurskaudeksi….
Kun sitten blogissaan lukee käytännön ehdotuksia, ei ole hyvä tuomita toista eri leiriin kuuluvaksi omavanhurskaaksi.
Syvällisempi ote pitäisi olla sanaan ja toiseen ihmiseen.
Miksi niin paljon argumentoidaan asian vierestä?
1) Kun aikoinaan kirjjoitin, että vääristynyt käsitys kasteesta on
ohjannut ihmisiä kauas Kristuksesta, sain vastaukseksi
Lutherilta peistatun tekstin, jonka mukaan kaste on kaiken alku.
Aivan, mutta kun saamani kommentti ei liittynyt lainkaan käsiteltävään asiaan.
En ole puhunut sanaakaan kasteen merkityksestä, vaan
väärästä käsityksestä kasteen suhteen.
2) Kun kirjoitan siitä, että kirkossa tulee julistaa myös lakia, käsittelevät saamani kommentit lain ja evankeliumin erotusta.
Ihan hyvä asia, mutta kokonaan toinen teema.
Mielestäni tämä ohi puhuminen kertoo siitä, että pelkät lainaukset eivät riitä,
uskonoppia tulisi voida käsitellä myös omin sanoin ja omakohtaisen koekmuksen kautta.
Jorma, kiitos kommentista. Kristuksen oppi ei kaipaa ihmisoppeja rinnalle. Minussa ei ole mitään josta voisin ylpeillä. Onneksi voin uskoa Kristukseen, vaikka heikosti. Kristuksen oppia voi käsitellä omin sanoin ja kertoa miten viheliäinen ihminen itse on ja kuinka Jumala armahtaa kaikista suurimmankin syntisen ilman mitään omaa ansiota. Pyhä kasteesta Jumala on ottanut meidät omakseen, ilman meidän pienintäkään ansiota; jo kasteessa Jumala on lahjoittanut pelastavan uskon. Kasteen arvon haluavat ihmisoppien kannattajat viedä. Laki ja evankeliumi ei saa olla sekoittunut keskenään. Evankeliumissa ei saa olla mukana yhtään lakia; evankeliumi ei saa olla ihmisopin likaamaa.
Evankelisen liikkeen korostukseen kuuluu armonvälineoppi : sana, kaste … Hedberg erkani pietistisestä herännäisyydestä, mutta olivatko hän ja Ukko Paavo loppujen lopuksi aivan eri käsityksissä. Erilaisia ihmisiä kumminkin, ja kumpikin kulmastaan, siitä sitten lähti.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Mä taidan näköjään olla Hedbergiläinen. Pietismiä en kannata.