Sana sydämessä

”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)

Sana sydämessä

Mistä löydät Kristuksen?

 

Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?

 

Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?

 

Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?

 

Mitä merkitsee olla ja elää ”Isän sydämellä”?

 

Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?

 

Mitä on uskossa vaeltaminen?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Seurakunnan vertauskuvista voisi viinipuu havainnollistaa ajatustani. Olemme seurakunnan jäseninä kiinni Jeesuksessa, armoa ja totuutta täynnä olevassa rungossa. Saamme Häneltä sanan ja sakramenttien kautta riittävän osamme vaikka olemmekin vajavaisia. Täydellisyys odottaa iäisyydessä.

    Mitä armo ja totuus sitten ovat käytännössä. Totuus on ymmärrykseni mukaan myös sitä todellisuudentajua, että näemme itsessämme ja ympärillämme myös kaiken puutteellisen ja väärän. Armo on sitä, että uskomme kuitenkin hyvyyteen ja yritämme rohkeasti edistää sitä itsessämme ja ympärillämme.

    • Juurikin näin Martti. Jos karsiudumme pois tuosta ”Viinipuusta”, niin kuka meidät oksastaa uudelleen, jollei Jumala. Sanoohan : ”Kääntykää takaisin teiltänne, niin te saatte Armon silmissäni”
      Mitä siis voisi olla elämä Kristuksessa, muuta kuin normaalia elämää, Armossa vaeltaen, pitäen kaiken minkä on meille uskon kautta antanut. Onhan lopulta antanut kaiken, sillä mitä me olemme tänne mukanamme tuoneet?

      Hyvän Jumalan Rakkautta ja vaikutusta meissä ei voi pitää salassa, sillä sanoo: Eihän lamppua sytytetä vakan alle piiloon, vaan, että sisälle tulevat sen näkisivät ja osaisivat sisään.
      Näin sen Valon, jonka on sytyttänyt tulisi kirkastaa itse Valoa, joka ei suinkaan ole omaamme, vaan olemme tyhjiä astioita, joita käyttää kuten haluaa. Yhdellä toinen ja toisella toinen työ ja tehtävä maailmassa, mutta kaikki ovat samasta juuresta saava mehunsa. Näin Jumala vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä oman tahtonsa mukaan, ja hänen tahtonsa meitä kohtaan on Hyvä.

      Emme siis ole minkään kohtalon heiteltävinä kaikissa maailman opintuulissa, vaan Isän joka rakastaa lapsiansa, joita me olemme Hänen tahtonsa mukaan. Sitä suurempi on siis se Armo, jota on meitä kohtaan osoittanut, sillä olemme syntisiä ihmisiä. Mutta jos on meitä armahtanut, miksi me emme armahtaisi lähimmäisiämme, sillä se myös on Tahtonsa meitä kohtaan. Laupeutta hän tahtoo, eikä uhria.

      Niinpä ei siis Kristitty ole mitään enempää, kuin kukaan muukaan ihminen maailmassa. Luotujahan kaikki ovat. Meillä on tästä tieto, mutta ulkopuolella olevilla on myös, meillä on usko, mutta nähkäämme niin, että heille sitä vielä ole tullut, mutta se voi olla tuleva kuten meillekin tuli. Mutta kuka on toista tuomitsemaan. Kaikkien Tuomarihan on Jumala. Emme siis tuomitse itseämme, miksi tuomitsisimme muita?

      Emmehän Kristittyinä ole niitä, jotka tuomitsevat muita? Jos pidämme esillä Totuutta, niin siihen meidät on asetettu maailmassa ja saamme sen mukaan kärsiä. Olkaamme Jumalan lapsia, ilman vilppiä ja tekopyhyyttä, tunnustaen syntimme, sillä vaikka olemme Kristuksessa Pyhät, Armonsa tähden, olemme kuitenkin maailmassa inhimillisen luontomme tähden lihaa ja verta, mutta maailmassa, näkyköön meissä vain Armo ja laupeus.

      Vasta taivaassa olemme täydellisiä, kuten sanoit, nyt olemme toivossa Pelastettuja Kristuksen tähden Lupauksen mukaan, joka on Luja ja pysyvä Sana, kuin Kallio tämän maailman keskelle asetettu kaikkien nähdä, jota maailma kuitenkin ihmettelee ja halpana pitää, vaikka Hän on ”Ihmeellinen neuvonantaja”.
      Syntisten pelastaja, vankien Vapauttaja, sairaitten Lohdutus ja Armonsa Sana.

  2. Edellä hyvää pohdintaa armosta ja totuudesta. Kiitos! Sisäisen sana meidän sydämessä on monesti pimeyttä. Emme voi luottaa edes sydämestämme nouseviin ajatuksiin, ellemme tutki niitä Jumalan kirjoitetun sanan valossa. Voimme luottaa Jumalan armoon, koska Jumalan sana niin vakuuttaa. Meidän omaan keksimään armoon ja totuuteen ei liity Jumala eikä Kristus mitenkään. Jumala ei ole meidän juoksupoika.

    • ”Meidän omaan keksimään armoon ja totuuteen ei liity Jumala eikä Kristus mitenkään.” Totuus on silmiemme nähtävissä ja korviemme kuultavissa. Jos mielessämme oleva ’totuus’ sumentaa näkökenttämme ja äänet korvissamme, se on valhetta. Jos lähimmäisellemme suunnattu ’armollisuus’ lisää hänen ahdistustaan ja kärsimyksiään, se onkin sydämettömyyttä. Armoa ja totuutta voi siis testata käytännössäkin. Arkielämän keskellä Jeesuksenkin armo ja totuus tulivat ilmi.

    • Kuka voi olla armollinen? Voiko esim. kristitty poliisi katsoa läpi sormien, jos huomaa veljen rikkovan lakia? Onko meillä oikeus tulkita Jumalan lakia siten, että veljemme ei olisi lainrikkoja, vaikka todellisuudessa hän sitä on? Miten oikeus voisi toteutua, jos otamme oikeuden omiin käsiimme?

    • Armo on muutakin ja enemmän kuin anteeksianto. Poliisi en voi antaa rikoksia anteeksi yhteiskunnan puolesta, mutta hän voi varmasti olla armollinen pidättäessään rikollisen tai kuulustellessaan häntä.

  3. Kun David puhuu sydämessään olevasta laista, tarkoittaa hän myös meidän ymmärtämäämme sanaa evankeliumi. Muuten hän ei olisi voinutkaan turvautua Jumalan armoon ja luottaa siihen omalla kohdallaan.
    Jeesuksen lupauksen mukaan Pyhä Henki ohjaa uskovaa totuuteen, eikä Pyhä Henki opeta ristiriidassa sanan kanssa.
    Näin paljastuvat myös itsevanhurskauden teot, jotka ovat johdattaneet monia harhaan.

    • Jorma, kiitos hyvistä kommenteista. Syntiin langenneen Daavidin psalmi, psalmi 51 on erittäin hieno. Omavanhurskaus taisi hävitä, kun huomasi olevan täysin kelvoton. Ansaitsemattomaan armoon piti Daavidinkin luottaa.

      Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat. Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi. Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps. 51:2-19)

  4. >>> Jos lähimmäisellemme suunnattu ‘armollisuus’ lisää hänen ahdistustaan ja kärsimyksiään, se onkin sydämettömyyttä. Armoa ja totuutta voi siis testata käytännössäkin. Arkielämän keskellä Jeesuksenkin armo ja totuus tulivat ilmi>>> Pentti

    Ihan oikein Martti Pentti! Siksi ei ole hyvä edistää esim. piittaamattomuutta kirjeiden opetuksiin. Väärään rauhaan tuudittaminen ei ole rakkautta lähimmäistä kohtaan.

    • ”Väärään rauhaan tuudittaminen ei ole rakkautta lähimmäistä kohtaan.” Mitä tekemistä rauhalla ja tuudittamisella on keskenään? Ei rauha tarkoita lepoa. Rauha on mahdollisuus palveluksen työhön ja yhteiseen iloon.

    • Ruudin polttaminen ei ainakaan edistä rauhaa vaikka joku voikin tuudittautua ikuiseen uneen siinä leikissä.

    • Jorma, näin on. Ps. 51:ssä ollutta Daavidin synnintunnusta edelsi seuraava Naatanin vierailu.

      Herra lähetti Naatanin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: ”Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen leipäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär. Niin rikkaalle miehelle tuli vieras. Mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitansa eikä raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa; vaan hän otti köyhän miehen karitsan ja valmisti sen miehelle, joka oli tullut hänen luoksensa.” Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: ”Niin totta kuin Herra elää: mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut.” Mutta Naatan sanoi Daavidille: ”Sinä olet se mies”. (2. Sam. 12:1-7)

    • Nyt ymmärrän, mitä tuolla väärällä rauhalla tässä tarkoitetaan. Minä taidan nimittää sitä luottavaiseksi lapsenuskoksi. Jeesus taisi arvostaa sen aika korkealle: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

  5. Jos ymmärrämme Armon ja Totuuden, ymmärrämme, myös lain ja evankeliumin eron, silloin ymmärrämme myös syntisen ja jumalattoman eron.

    Olette kuulleet sanottavan: ”Armo käy oikeuden edellä”

    Ylpeys käy lankeemuksen edellä, mutta Armo käy oikeuden edellä.
    Jumalaton kulkee teillään huoletta, ilman vaivaa, jos vain rahaa piisaa, hän surutta elää ja kuolee.
    Jos joku sanoo tälle, että elämäsi vaaditaan sinulta takaisin, koska et kuule Luojasi ääntä, niin hän sanoo vain, ei koske minuun, ei ole Jumalaa. Jos kohtaa Vapahtajan, niin kääntää selkänsä ja jatkaa matkaansa.

    Syntinen taas ei saa rauhaa, sillä tuntee syntinsä ja rikoksensa painaa mieltään, hän miettii päivät ja yöt millä saisi sovitettua rikkeensä ja maksettua velkansa. Kun joku sanoo tälle syntiselle, miksi et ole noudattanut lakia?
    Jos olisit kuunnellut raamattua ei sinun olisi käynyt kuten nyt on käynyt.

    Syntinen kaivautuu yhä syvemmälle, eikä löydä pois, sillä pimeys on peittänyt hänet. Kun syntinen huutaa syvyydestä Luojaansa avuksi, niin Herra Lähettää luokseen Poikansa, koska Hänet on Lähetetty maan päälle syntisiä auttamaan. Kun Vapahtaja tulee, niin mitä tälle syntiselle sanoo? Kysyykö, oletko katunut kunnolla, että voisin sinut armahtaa?

    Ei, vaan sanoo: Minä olen sinun Herrasi ja Jumalasi, Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, syntisi on annettu sinulle anteeksi, olet Vapaa. Muista kuka on sinun Jumalasi, joka sinut Armahti.
    Niin hän sai Armon Herran silmäin edessä. Tapahtuiko tässä oikeus, sillä Jumala armahti syntisen ihmisen?

    Jumalaton ei huuda avukseen Herraa, koska ei tätä tunne, hän kiroaa ja pilkkaa, kuten se toinen pahantekijä ristillä.
    ”Niin herjasi häntä: ”Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.” Luuk.23:39

    ”Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa.” Ps.25:10 Liitto on tehty Jumalan puolelta, sen Hän on Todistanut Pojassaan. Kaikki Herran tiet ovat Kristuksessa.

    Lain noudattamisen tie ei ole mahdollinen, se tie on suljettu Kristuksen tähden, muuten Kristus on turhaan kuollut. Laki loppuu Kristukseen, josta alkaa Armon tie.

    Tilalle tullut siis kokonaan toinen tie, se on Armon tie, Jeesus Kristus itse, sen kautta on syntiselle avattu ovi, josta kulkemalla Hänet pestään pois synnistä.
    Vähäinenkin sekoitus pilaa koko jutun, laki on kuin hapate joka pilaa leivän. Uutta viiniä ei laiteta vanhaan leiliin, sillä niitä ei voi sekoittaa, pilalle menevät sekä viini, että leili. Leili hajoaa ja viini menee hukkaan. Uusi voi olla vain uudessa, niin on ihmisenkin laita. Laki pilaa evankeliumin ja toisin päin. Lakia ei siis tarvita, kuin kasvattajana, mutta kun tulee Usko, se korvaa lain, koska se on täytetty loppuun Kristuksessa. jossa me olemme, jos olemme uusia luomuksia. Amen.

    Jos jumalaton(ihminen, joka kieltää Jumalan olemassaolon) saa armon, ei hän siitä opi vanhurskautta, eikä Jumalan Korkeutta. Syntinen on hänkin, mutta ei hän siitä piittaa, sillä oman kätensä varassa kulkee ja saa sen palkan, minkä Luoja on hänelle määräävä.
    Kun syntinen saa armon, niin siinä tapahtuu, se mistä sanotaan: Armo käy oikeuden edellä.
    Syntiselle on turha lukea lakia, sillä ei tuntisi syntiä ilman lakia, laki on siis saanut jo nämä ihmiset kiinni. Missä synti on suureksi tullut, siellä Armokin on suureksi tullut. (ylenpalttiseksi, = ylitse vuotavaksi) Tämä näkyy ihmisessä riemuna, ilona kiitollisuutena ja yli ymmärryksen käyvänä rauhana.

    Niille jotka lain noudattamiseen taas panevat toivonsa, sanoo Paavali:

    ”Toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat.
    Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.
    Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Room.10:1-4

    Tässä ei ole yhtään erotusta, sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja tekevät yhä. Epäusko sanoo sydämessä: Kuinka Jeesus astui tuonelaan, tai kuinka nousi ylös kuolleista, tai kuinka tulee takaisin.

    Usko taas tietää saaneensa Kristuksen kautta syntinsä anteeksi, sillä sanoo: Jumala oli Kristuksessa, kuoli ja haudattiin, nousi ylös kuolleista, sovitti minun syntini kertakaikkisella sovituksella ja tulee kerran minut noutamaan kotiin.

    • Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista. Jeesus Kristus on paljon suurempi kuin meidän synnit. Saamme aina luottaa siihen, että kaikki syntivelkamme on kokonaan maksettu. Meidän omalla puuhastelu ei siihen maksuun vaikuta mitään. Syntivelkamme on maksettu noin 2000 vuotta sitten ja olemme paljon myöhässä, jos sitä itse yritämme maksaa. Käsittämättömään suuri on Jumalan armo!

      Ylistys ja kunnia sinulle Jeesus Kristus!

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.