”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)
Mistä löydät Kristuksen?
Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?
Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?
Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?
Mitä merkitsee olla ja elää ”Isän sydämellä”?
Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?
Mitä on uskossa vaeltaminen?
Kaikki julkaistut blogini:
Pyhä jumaluusopin tohtori Martti Luther kirjoittaa tämän päivän mannassa:
Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. (1. Joh. 1:7)
Kristityllä on oltava taito ja ymmärrys antaa laille ja teoille niiden oikea käyttö ja samalla korottaa Jeesuksen sovitusveren oppi niin korkealle ja avaralle kaikkien lakien yläpuolelle kuin taivas on maata.
Kun näet kristitty on oikeassa kristillisyydessään tekemisissä ainoastaan Jumalan kanssa, hän ei itsessään tiedä mistään synnistä eikä ansiosta. Hän elää kuin toisessa uudessa maailmassa. Vaikka hän tunteekin syntejä, hänen ei sovi katsella niitä itsessään, vaan hänessä jonka päälle Jumala ne pani. Hän ei siis katsele niitä sellaisina synteinä, jotka vangitsevat hänet omassatunnossaan, vaan sellaisina, kuin ne Kristuksessa ovat sovitetut ja voitetut. Jumala ei ole näet tahtonut panna niitä meidän päällemme, koska emme jaksa kantaa niitä. Meidän täytyisi vaipua ja hukkua niiden alla. Sen sijaan hän on tehnyt Kristuksesta sellaisen synnin kantajan, jolla on vahvemmat hartiat kuin meillä. Kristus kantaa synnin niin, että sen on rauettava tyhjiin.
Martti Luther: Mannaa Jumalan lapsille.
Kun luetaan jonkun edesmenneen kirkonmiehen saarnoja, unohtuu helposti se yhteys ja kuulijakunta, jolle puhe on pidetty. Olen huomannut, että tämän asian unohtaminen voi viedä ihmisiä jopa harhaan ja opettamaan muita väärin.
Kaikki ei koske kaikkia, on hyvä ottaa huomioon. Heränneelle ja Jeesusta seuraavalle on annettava aivan eri neuvot, kun sellaiselle, joka ei ole
hereillä ja uskossa.
Räikeimmässä muodossaan tämä vei 1900-luvun alussa ns. koko maailman autuuden oppiin, joka lienee nyt hylätty,
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Monet saarnaavat ihmisoppeja, jotka ovat ainoastaan siihen aikaan sovellettavissa. Ajattomia on sen sijaan tohtori Martti Lutherin saarnat. Kun Jumalan sanaa oikein saarnataan, niin se on ajankohtainen aina ja iankaikkisesti.
Martti Lutherin merkitys liitty nimenomaan tiettyyn aikaan ja tiettyyn kirkkohistorian käännekohtaan. Tämä on syytä muistaa hänen kirjoituksiaan luettaessa. Räikeimpänä esimerkkinä ovat tietysti hänen juutalaisvastaiset teoksensa. https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kansallissosialistinen-jarjesto-aikoo-julkaista-lutherin-juutalaisvastaisen-kirjan-suomeksi/ Henkien arvioiminen on tärkeää Lutherinkin kohdalla.
Martti Pentti, kiitos kommentista. Lutherin kirja ”Juutalaisista ja heidän valheista” on yksi parhaista hengellisistä kirjoista mitä olen lukenut, jos jättää huomioitta kirjan lopussa olevat heitot juutalaisista. Kirjan pääsanoma on selittää Vanhan Testamentin Messias profetiat ja osoittaa yhteyden Kristukseen. Lisäksi kirjassa kerrotaan kuinka juutalaiset selittävät nämä profetiat. Luther opiskellessa hepreaa, hän tutustui muutamiin juutalaisiin. Monin tavoin nämä juutalaiset pilkkasivat Kristusta. Silti, Luther olisi voinut jättää sopimattomat heitot kirjoittamatta.
Koko maailman autuuden oppi kai kuitenkin on yhä keskeinen evankelisen liikkeen opinkohta, tai painotus. Ja oikein ymmärrettynähän ajatus sijoittuu n. 2000 v. ajassa taaksepäin.
Osmo, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin, joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. (Gal. 1:6-10)
Koskee ihan hyvin Martti Lutherin saarnoja.
Kysymys ei ole aikaan sidotusta puheesta, vaan kuulijan sieluntilaan sopivasta puheesta.
On aina otettava huomioon kuulijakunta.
Jos Jeesus opetti eri tavalla fariseuksia ja niitä, jotka tahtoivat olla hänen seuraajiaan,
miksi ei kuka tahansa muu opettaja?
Tämä on ihan selvä asia, kun puhutaan vaikka saarnapätkiä ym. sisältävästä kirjasesta
”Mannaa Jumalan lapsille”.
Luther itse piti itseään erehtyvänä ihmisenä.
Jorma, kiitos kommentista. Varmaan muistat tohtori Martti Lutherin ohjeita saarnaajille. Kirkossa on aina saarnattava niin yksinkertaisesti, että jokainen ymmärtää. Mitään hienoja opillisia ”älyä” vaativia, vaikeasti selitettyjä asioita ei saa olla mukana saarnoissa. Tohtori Martti Lutherin saarnat ovat kaikki yksinkertaisia.
Ei Lutherin 1540-luvulla kirjoittamalla kirjalla oikein voi arvioida hänen teologiaansa tai sitä henkeä, joka häntä tässä reformaattorin työssä johti. Väite on hiukan lapsellinen.
Olihan epäkohtiin puuttuminen ja siinä osoitettu rohkeus Pyhän Hengen vaikutusta.
Hienoa nähdä, että Jumala edelleen valitsee työaseekseen epätäydellisiä ihmisiä. Sitä eivät vain tajua ne epätäydelliset, jotka vaativat Lutherilta täydellisyyttä.
Koko maailman autuus on paradoksi, ja oikeastaan harhaanjohtava. Koko maailma kun ei koskaan pelastu.
Jorma, alkuperäisessä kommentissa puhuit saarnojen lukemisesta.
Tohtori Martti Luther ohjeita saarnaajille:
Kristillisten saarnojen tulee olla yksinkertaisia.
Anna kaikkien saarnojesi olla niin yksinkertaisia kuin suinkin äläkä katso ruhtinaisiin, vaan yksinkertaisiin, oppimattomiin, alhaisiin ja taitamattomiin ihmisiin, sillä ruhtinaat ovat samaa ainesta. Jos minä ajattelisin saarnatessani Filippus Melanktonia ja muita tohtoreita, en saisi toimeksi mitään hyvää; mutta minä saarnaan varsin yksinkertaisesti oppimattomille, ja se miellyttää kaikkia.
Häpeän ja kirouksen ansaitsevat saarnamiehet, jotka kirkoissa pyytävät esittää korkeita, vaikeita ja syvämietteisiä asioita ja saarnata niistä kansalle. He etsivät omaa kunniaansa ja kiitostaan ja tahtovat saarnata yhden tai kahden kunnianhimoisen mieliksi.
Yksinkertaisesti saarnaaminen on suuri taito. Niin teki Kristus: hän puhuu maanviljelyksestä, sinapinsiemenestä jne. ja käyttää yhtämittaa sangen yksinkertaisia, kansantajuisia vertauksia.
Yhteiselle kansalle ei saa puhua syvämietteisin sanoin korkeista ja vaikeista asioista, sillä se ei voi sellaista käsittää. Kirkkoon tulee pieniä lapsia, palvelusväkeä, vanhoja vaimoja ja miehiä, joilla ei ole mitään hyötyä korkeasta opista, eivätkä he ymmärrä siitä mitään. Vaikka he sanovatkin: ”Oi, hän sanoi paljon hyvää ja piti kauniin saarnan”, ja heiltä sitten kysytään: ”Mitä hän sitten saarnasi?”, niin he vastaavat: ”En tiedä” Täytyy aivan kaikkein yksinkertaisimmalla tavalla sanoa valkoinen valkoiseksi ja musta mustaksi, niinkuin asia on, yksinkertaisin, selvin sanoin; yksinkertainen kansa voi sitä tuskin sittenkään käsittää.
Martti Luther: Elämän taistelussa.
”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.
Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”.
Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”.
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?” Matt.16:21-26
Tässä on voimakas kohtaus, missä oikeastaan paljastuu vastaus, tuohon Martin ajatukseen, miten me tunnistamme perkeleen joukkoineen.
Perkeleen henki ei alistu Jumalan tahdon alle. Se pitää kiinni valheesta ja kilvoittelee lihan töissä. Tätä henkeä on vaikeaa arvioida, koska se esiintyy hyvin taitavasti, mutta kiemurtelee Armon edessä ja vaikka on sanoissaan taitava, mutta ei luovu ansioistaan.
Tässä on kuitenkin hyvä huomata, että Jeesus puhuu Pietarille, jolle oli juuri edellä sanonut, että Pietari on autuas sen uskon tähden, minkä oli Jumalalta saanut. Jeesus siis tässä herätti Pietarin valheellisesta unestaan.
Onkin niin, että joka tahtoo kulkea Jeesuksen perässä, joutuu kieltämään itsensä ja kantamaan ristin taakkaa.
Tuo itsensä kieltäminen ei tarkoita tässä uhriksi tulemista, koska ihminen ei voi antaa riittävää uhria sielunsa lunnaiksi, vaan se tarkoittaa, sitä, että ihminen jättäytyy Herran haltuun ja sanoo: ”Tapahtukoon, minulle Sinun tahtosi”
Tämä kuulostaa helpolta, mutta ihminen, kuten Pietari tässä, ei ymmärtänyt Kristuksen tien vaatimuksia, vaan ajatteli inhimillisen järkensä ja tunteidensa varassa, että Jeesukselle ei saisi tapahtua mitään pahaa.
Joskus (aika usein) meidän on vaikea käsittää, että maailma on pahan vallassa ja täällä tapahtuu hyvin ikäviä asioita ja miksi Jumala sallii niiden tapahtua. Toimimme kuten Pietari tässä juuri toimi, hyvin inhimillistä, mielestäni… Mutta kuitenkin, sanoi Pietarille, että: ”Et ajattele sitä mikä on Jumalan, vaan sitä mikä on ihmisten.”
Uskon Pyhä salaisuus onkin oppia näkemään maailma ja sen kaikki ihmiset, (itseni siis myös) kadotettuina ja se, että Jumalan tahto, ei ole pelastaa ihmiselle mukavaa elämää, vaan että ihmisen sielu Pelastuu.
Kun me tämän ymmärrämme, opimme myös näkemään, mistä hengestä maailman henki ahkeroi. Perkele on tämän maailman ruhtinas, sitä ei kannata unohtaa.
Monet inhimillisesti hyvät ihmiset saattavat olla niitä, jotka ansaitsevat ITSELLEEN taivas paikkaa, esiintyvät hurskaasti ja ovat esimerkillisiä ja monet ovat jopa maailman tunnetuimpia hyvän tekijöitä.
Meidän on syytä pysyä yksin Kristuksessa, ettemme horjuisi näiden huippu ihmisten sokaisemina pois Kristuksesta, sillä inhimillisinä ihmisinä, me helposti eksymme, jos emme valvo.
Humanismi ja monet hienot filosofiat ja järkeisopit ja Kristilliseltä kuulostavat suuntaukset saattavat kiehtoa meitä ja monet opettajat sanovat, että ovat ansiottomia palvelijoita, mutta tekevät juuri tuosta itselleen ansion, jolla lunastavat sieluansa.
Meidän ei tule näistä hämääntyä ja juuri hämäämisessä perkele on ovela viekastelija. Jättää meidät kyllä rauhaan ja saamme elää hienoa elämää hänen seurassaan. Perkele pitää siitä, että tanssimme maailman mukana kaikissa opintuulissa ja esiinnymme vääryyttä suvaitsevasti kaikkien syntisten ystävinä. Synti on kuin kaunis uni johon vajoamme ilman Herättäjää, joka on Pyhä Henki, joka oksentaa vääryyden hengen ulos Pyhistään. Se ei ole mitään uskonnollista puuhastelua.
Jos tuosta tuli hetkeksi vainoharhainen olo, niin hyvä. Jumalan Sana mullistaa ja kääntää järkeämme näkemään Totuuden, joka tarua ihmeellisempää.
Meidän jokaisen on valittava joko Kristuksen oppi vai ihmisviisauden mukaiset ”hyvät” opit?
Kristus kutsuu seuraamaan itseään. On kysymys jostakin enemmästä kuin vain opista.
Martti Pentti, aivan oikein; meidän tulee seurata Kristusta. Harhaan mennään, jos haluamme Kristuksen seuraavan meitä ja meidän viisauksia.
Ei se minun mielestäni ihan hullu ajatus ole, että tutkii hänen julistuksensa johdonmukaisuutta.
Ovathan monet hyvin varmoja siitä, että siinä oli pelkästään tuo sosiaalieettinen puoli.
Onhan selvä, että joka pitää esillä Sanaa, asettaa sanansa kuulijoille sopivaksi.
Koko maailman autuudesta, on sanottava, että on hyvä erottaa yleinen vanhurskauttaminen ja Uskon kautta vanhurskauttaminen, tarkoittaa, että Jumalan Ilmoitus on, että Hän on päättänyt pelastaa ihmiset yksin Jeesuksen kautta. Tämä on julistettava kaikille. Tämä on yleinen vanhurskauttaminen.
Toinen asia on siis se, että ihminen pelastuu uskoessaan tämä ilmoituksen koskevan itseään. Tämä on uskon kautta vanhurskauttaminen. Tähän meidän on jäätävä, sillä muuta ilmoitusta meille ei ole annettu.
On ilmeistä että kaikki eivät usko Evankeliumia, vaikka ovat sen kuulleet, mutta kuten Luther sanoo vapaasta muistista: Meidän kuitenkin nähtävä kaikki ihmiset Kristuksen rakkauden kautta ja ajateltava, että Jumala voi tahtoessaan antaa uskon kenelle tahtoo. meidän tehtäväksi on annettu kylvää Sanaa kaikkialle ja luottaa siihen, että se saa sen aikaan, minkä sen on tarkoituskin saada, eli Pelastaa ne ihmiset kaikkina aikoina, jotka Uskovat Evankeliumin.
On siis turhaa opettaa Paavalin teologian kiemuroita ihmiselle, joka ei vielä edes ole varma Jumalan olemassa olosta. Mutta hänelle voi julistaa, Evankeliumia Jumalan iankaikkisesta tahdosta ja Luojan asettamasta maailman järjestyksestä.
Olemme Kristuksessa. Tämä on Paavalin opetuksen ja teologian ytimessä ja miksei myös Lutherin.
Siihen sisältyy järjelle vieras ajatus että olemme, kuin ”Suojan” sisällä turvassa, kun olemme Kristuksessa ja jos olemme pois Kristuksesta, olemme omassa varassamme, joka on kuolemaksi.
En näe edes tätä tietoisena valintana, vaan näkisin sen meissä vaikuttavan uskon ominaisuutena ja toimintana.
Tämän ymmärryksen lisääntyminen oli Paavalille tärkeää ja se tulee monessa esille, ja yrittää juuri tätä ”Kristuksessa” käsitettä viestittää kuulijoilleen, jotka olivat kirjeitä seurakunnalle, siis uskoville. Näin siis pääsääntöisesti.
Kun olemme kokonaan Kristuksessa, olemme kuolleet itsellemme, eikä meillä ole tavallaan enää edes itsemääräämisoikeutta, vaan Rakkaus ohjaa ihmistä luottamuksen ja Armon Hengessä, Jumala on ”astunut sisään ja hypännyt puikkoihin”. Henki rukoilee meissä ja saa aikaan uutta elämää Kristuksessa.
Tämä on monelle vapaan tahdon julistajille ja ratkaisukristilliselle opetukselle vaikea teologinen probleema, mutta tiedän, että raamatusta löytyvä Kristuksen oppi, jota Paavali julistaa sisältää voimakkaasti tämän ajatuksen.
Paavalin opetus ei ole ihmismielen mukaista.
”Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa: näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” 2.Kor.2:14-17
Tätä kannattaa maistella ”Jumalan edessä me KRISTUKSESSA puhumme” 2.kor.2:17
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Ei ole sama miten Kristuksen oppia opetetaan. Jumala kuulee ja näkee kaiken, jos me käsittelemme hänen sanaansa kelvottomasti. Parempi pysyä Kristuksen opissa, koska Jumala kuulee kaiken.
”uskoo tämän ilmoituksen koskevan itseään”.
En usko, että sen on tarkoitus mennä ihan noin niin kuin ilmoitusasiana.
Aika vähän ihmisiä kiinnostaa Lutherin kokemukset pelastustiellä.
Miten muuten tallattu maa tulee kasvulle sopivaksi?
Jorma, yritin vain kuvata, mikä ero asialla on, en puhunut siitä miten se tapahtuu kenenkin kohdalla. Se että Sana osuu ja uppoaa, yhdellä on toinen kokemus, toisella toinen, yksi saa ilmestyksen kautta kuten Paavalille kävi, toinen kasvaa hitaasti kiinni Kristukseen, voimme luottaa Jumalaan hän tuntee jokaisen, kuin päämme hiukset. Kunhan vain saamme kuulla Hänen äänensä.
Ikävintä nykyisessä ajassa on, että ihmiset ovat niin varautuneita Kirkon sanomaan. Saatana on tekee työnsä kunnolla ja kirkon pitäisi myös tehdä.
Välillä tuntuu, että riidankylväjä on kylvänyt riitaa juuri kirkon sisälle ja hajottaa kirkkoa juuri parhaillaan ja ihmiset ihmettelevät mitä oikein tapahtuu.
Sana ei ole niitä vastaan, jotka tunnustavat syntinsä ja lähimmäisen rakkaus ei ole missään ristiriidassa, heidän kanssa, mutta Jumalan Sana tuomitsee vääryyden, eikä silitä kenenkään päätä. Ne, jotka nyt ajavat omaansa kirkossa ovat saaneet aikaan, että hämmennyksen keskellä edes monet papit eivät osaa enää sanoa mikä on Totuus. Samaan aikaan Armo palvelee lähimmäistään kysymättä lupaa keneltäkään. Kristus on täynnä Armoa ja Totuutta.
On hyvä palvella kaikkia, mutta Totuudesta ei voi tinkiä, muuten menetetään myös Armo.
Onko Suomen Evl. kirkko täynnä Armoa ja Totuutta.
Kommentoin välillä, ettei tuo uskon asia jää pelkäksi teoriaksi vailla elämää. Ihmisen kokemukset kun pruukaavat olla usein hyvää Raamatun selitystä.
Hyviä kommentteja edellä. Kiitos Teille kaikille. Armosta ja totuudesta minulle tulee mieleen laki ja evankeliumi. Jumalan armoa on tarjolla, kun julistetaan evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta puhtaasti. Jumalan sana Pyhä Raamattu on koko totuus. Miten sakramentit liittyvät armoon ja totuuteen?
Jeesus Kristus on täynnä armoa ja totuutta, ei kukaan eikä mikään muu.
Eikös seurakunta ole Kristuksen ruumis ja näin ollen olemme Hänessä, eli mekin olemme Kristuksessa täynnä Armoa ja Totuutta. Hänen kauttaan tosin, mitään omaa meillä ei ole tuoda tähän lisää, sillä Hän on päänä seurakunnalle, sen hengellisen yhteisön, jotka turvaavat kaikessa Häneen. Ne, jotka ovat ruumiin ulkopuolella, heitä kehottaa Henki kääntymään takaisin Kristukseen.
Näin siis toivoisi olevan ja sitä myös perään kuulutan, siltä osin arvioin seurakuntani (kirkon) tilaa ja pyydän kaikkia palaamaan takaisin, jotka ovat luopuneet selvästä raamatun ilmoituksesta kaikilta osin. Eihän Jumalakaan eksyneitä hylkää, vaan kuten on meitäkin sietänyt kärsivällisesti kurittaen takaisin suojiinsa, pelastaen meitä kaiken päivää. Samaa toivoa, tahtoo meille kaikille antaa runsaasti, kunhan vain Pysymme Hänessä. (Sanassa)
”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.
Mutta itsekullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan”. Ef.4:1-7