”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)
Mistä löydät Kristuksen?
Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?
Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?
Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?
Mitä merkitsee olla ja elää ”Isän sydämellä”?
Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?
Mitä on uskossa vaeltaminen?
Kaikki julkaistut blogini:
Minusta Heinilä sanoi ihan oikein: ”voi heitä, jotka pitävät syntiä,,,,,,”
Kannattaisi miettiä, mihin viitataan.
Jos tähän kohtaan tarjoaa fariseuksen ja publikaanin rukousta, ei ole ihan jyvällä siitä, mitä tuohon
Heinilän kirjoittamaan lauseeseen sisältyy. Puhumme vuohista ja lampaista.
Vuohista ja lampaista hyvinkin. Kun pidämme toisia vuohina, katsokaamme kihartuvatko omat karvamme.
Minusta oli ihan ok, että Martti puuttui käyttämiini sanamuotoihin. Helposti kelohongat silmissä luulemme näkevämme paremmin kuin muut.
Noin sitä tietysti äkkikseltään luulisi.
Ei ole alkuunkaan kysymys siitä, ketä pidetään vuohena, vaan siitä, mitä Jeesus ja apostolit ovat opettaneet.
Sen vuosi Heinilän viestiä ei olisi kannattanut arvostella, koska se on avain tuntemattomaan oveen.
Voisi myös puhua kuumasta puurokupista, sillä sitä kaikki kissat täällä kiertävät…
Uudelleen lainaten:
Siis, voi heitä, jotka rakastavat…..
Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?
Pelastusvarmuus on sitä, että luotamme Jumalan antamiin lupauksiin. Jokainen Jeesukseen Kristukseen uskova pelastuu. Jumala lahjoittaa uskon ja samalla pelastusvarmuuden. Ilman kirjoitettua Jumalan sanaa, emme tietäisi varmasti Jumalan antamia lupauksia, joten suhteemme Pyhään Raamattuun vaikuttaa siihen, että onko meillä pelastusvarmuutta vai ei ole.
Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. (Room. 8:1)
Ettei vain olisi ollut itse Martti Luther, joka sanoi, että Taivaassa odottaa kolme suurta yllätystä. Ensiksi näemme siellä ihmeeksemme sellaisia, joita emme luulleet näkevämme. Toiseksi emme näe sellaisia, jotka varmasti luulimme näkevämme. Kolmas yllätys on suurin: olemme itse siellä.
Omat ansiomme eivät riitä kuin kadotustuomioon. Onneksi Jeesuksen Kristuksen ansio riittää pelastamaan jokaisen uskovaisen.
Kiitos Martti Pentti, näistä viisaista kommenteista!
Sonja, kiitos hyvästä kommentista. Näin on. Martti Pentti hyvillä kommenteilla herättää ajattelemaan. Mitä sana sydämessä sinulle merkitsee?
Reijo, pyhässä kasteessa olemme päässeet Jumalan armoliittoon. Minä lähdin siitä pois vuonna 1983, mutta palasin tuhlaajapoikana kesällä 1989. Vuonna 2006 pääsin Jumalan korkeakouluun, jolloin Jumala särki minun omavanhurskauden.
”Taivaseen mennään vapaaehtoisesti, Jumalan avulla, Jeesus-nimistä tietä.” Kyllä kai se ’vapaaehtoisuuskin’ on Jumalan työtä. ”Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.”
Kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava. Hänen olkoon valta aina ja iankaikkisesti! Amen. (1. Piet. 5:10-11)
Reijo, omavanhurskauden särkeminen on Jumalan työtä. Meidän omat puuhastelut sen kuin vain pönkittää ja lisäävät omavanhurskautta.
Voi olla ihan toisenlaisiakin yllätyksiä, mutta niistä harvemmin keskustellaan.
Tuo Heinilän kommentti vei ajatukset oleelliseen: Jotka ovat Jumalan seuraajia, eivät rakasta syntiä.
Ne, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, tekevät sitä. Nämä asiat tulevat näkösälle
Roomalaiskirjeen luvussa 8. Rakkaus ohjaa, ja se saa ajattelemaan osattomasta veljestä ja sisaresta
myötätuntoisesti, ei missään tapauksessa fariseuksen rukouksen sanoin.
Jorma, kiitos positiivisesta palautteesta. Lähimmäistä saa (rakkaudella) ojentaa tai nuhdella, mutta me monesti siinä epäonnistumme, jolloin lähimmäinen ei ymmärrä viestiä oikein.
Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’
Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’. Mtt.7:20-23
Kyllä se vain on niin, että monet edustavat itseään ja puhuvat omaansa, vaikka Jeesuksen nimissä toimivatkin. ”Me teimme sitä ja tätä”
On selvästi sanouduttava irti ihmisen omavoimaisuudesta ja asetuttava Pelastetun asemaan täysin kelvottomana ja syntisenä.
Totuus tekee vapaaksi, mutta tuo vapaus ei saa olla yllykkeenä lihalle, kuitenkin me vaellamme myös lihassa, olemmehan maailmassa, mutta emme maailmasta, samoin olemme Kristuksessa, Kristuksen kautta syntyneet Häneen.
”Sillä ei kukaan meistä elä itsellensä, eikä kukaan kuole itsellensä.
Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.
Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.
Mutta sinä, minkätähden sinä tuomitset veljeäsi? Taikka sinä toinen, minkätähden sinä halveksit veljeäsi? Sillä kaikki meidät asetetaan Jumalan tuomioistuimen eteen.
Sillä kirjoitettu on: ”Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra, minun edessäni pitää jokaisen polven notkistuman ja jokaisen kielen ylistämän Jumalaa”.
Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme. Room.14:7-12
Ja jatkaa:
Älkää siis antako sen hyvän, mikä teillä on, joutua herjattavaksi;
sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Joka tässä kohden palvelee Kristusta, se on Jumalalle otollinen ja ihmisille kelvollinen.
Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Room.14:16-19 ja vielä:
”Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee;
mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.” Room.14:22-23
Näin todetaan, että kaikki omat tekemisemme tahtomisemme ovat lihan saastan tähden kelvottomia. KAIKKI MIKÄ EI OLE USKOSTA ON SYNTIÄ. Mikä meissä siis jää Uskon ulkopuolelle, eikä olisi syntiä? Joko olemme kokonaan mielenliikeitämme myöten syntisiä, tai muuten raamatun Sana ei ole Totuus, mutta koska uskon kautta tiedämme, että on Totuus, niin päätämme, että Jumala Vanhurskauttaa Jumalattoman uskon kautta Kristukseen.
Uskon kautta olemme siis vanhurskaita, eli kelpaamme Jumalalle vain KristukseSSA.
Jumala siis Vanhurskauttaa Jumalattomat Uskosta. Kun menemme taivaaseen, me emme voi sanoa tehneemme mitään, vaan Jumala on tehnyt kaiken meissä.
Jos vihaamme veljeämme, Kristus ei ole meissä, Olemmeko Uskossa, jos vielä tartumme tekojen lakiin? Emmekö ole kuolleet lain alle?
Ismo, kiitos hyvistä kommenteista. Joistain tietyistä tekosynneistä on helppo luopua, mutta tämä on vain meidän puuhastelua, joka ei meitä puhdista. Perisynti on meidät saastuttanut. Synti asuu aina ruumiissamme kun vaellamme täällä maanpäällä. Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme ja me voimme elää armahdettuna syntisinä. Taivaaseen ei synnit tai meidän sairaudet tule mukaan.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. (Ps. 51:7)
Uskossa vahvat, halveksivat helposti, heikkoja ja uskossa heikot taas tuomitsevat vahvoja. Mutta rakkaus ei tee vääryyttä yhdellekään, vaan ymmärtää kaiken, sillä Rakkaus on Jumalasta. Jos olemme Kristuksessa, olemme Armon alla, eikä tuomiota enää lueta meille. Kaikki tulevatkin tekomme ovat Jumalassa tehdyt.
Toisinaan mietin, että kuka on uskossa vahva ja kuka vastaavasti heikko? Luotammeko omaan viisauteen vai Jumalaan? Miten mitataan uskon vahvuus?
1)En tiedä, sillä minä en löytänyt Kristusta, vaan hän löysi minut.
2)Sisäinen sana on Pyhän Hengen puhuttelua omassatunnossa. Tämmöiset sisäiset äänet on syytä testata raamatulla. Vain semmoiset mieleenjuolahdukset, jotka ovat sopusoinnussa evankeliumin kanssa, ovat Jumalasta.
3)On hetkiä, jolloin usko Jumalan lupauksiin tuntuu lujalta ja varmalta, mutta on myös hetkiä, jolloin epäilys jäytää. Pysyvää pelastusvarmuus on ehkä sitä, että uskoo epäilyksistä huolimattakin Jumalan lupaukset omalle kohdalleen tosiksi.Uskoa emme pysty puristamaan itsestämme, se on aina lahja Jumalalta.
4)Usko voi tulla sekä kuulemisen että lukemisen kautta. Esimerkkejä molemmista löytyy varmasti.
5)”Isän sydämellä” on runollinen ilmaus Jmalan rakkaudesta syntistä ihmistä kohtaan.
6)”Kristus puolestamme” viittaa Kristuksen lunastukseen ristillä ja hänen voittonsa kuolemasta. ”Kristus meissä” viittaa siihen, että Kristus Pyhän Hengen kautta vaikuttaa uskovassa ihmisessä hänen itsensä sitä huomaamatta.
7)Uskossa vaeltaminsen ymmärrän elämäksi jatkuvassa yhteydessä Kristukseen, mikä konkretisoituu säännöllisessä rukouksessa, sanan äärellä viipymisessä ja jumalanpalvelusyhteydessä. Nämä sitten toivon mukaan kantavat Hengen hedelmää myös arkisessa elämässä.
Yrjö, kiitos erinomaisista vastauksista kysymyksiin.
Rakas Herra Jeesus Kristus, minä tunnen syntini; ne polttavat, kalvavat ja kauhistavat minua. Mihin on minun paettava? Minä katson sinuun, Herra Jeesus Kristus, ja uskon, vaikkapa heikosti, sinuun; minä pidän kuitenkin kiinni ja olen varma siitä, että olet sanonut: Joka minuun uskoo, hän on saapa iankaikkisen elämän. Vaikkapa nyt omatuntoni onkin raskautettu ja syntini minua kauhistuttavat ja vapisuttavat, niin sinä olet kumminkin sanonut: poikani, ole turvallisella mielin, sinun syntisi ovat anteeksi annetut ja sinulla on oleva iankaikkinen elämä ja minä tahdon herättää sinut viimeisenä päivänä. Aamen!
Kaikki, mikä ei ole uskosta…
Vie kunnian omavanhurskaudelta kaikissa muodoissaan, myöskin tuolta ”uskovien kasteelta….”
.
Ilo on lukea näitä kommentteja, täällä on hyvä henki ja raamatullinen ääni kuluu.
Miksi ihminen huojuu välillä epäilyksissä ja tuntee itsensä ahdistuneeksi, johtuu usein siitä, että syyttäjä käy istumaan olkapäälle ja kuiskuttelee: ”Oletko aivan varma, että Kristus on sovittanut sinunkin syntisi? Katso nyt itseäsi, et ole saanut peratuksi pois tuota, etkä tuota… Oletko Kristitty lainkaan, jospa vain kuvittelet olevasi… Sano syyttäjälle: Mene valittamaan jumalalle, sillä Hän on tahtonut minut Pelastaa Kristuksen kautta, sillä hänen päälleen laitettiin kaikki, ne syytökset jotka kohdistuvat minuun, Hän kantaa minun kuormani, Amen.
”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon: rakastakaa vihollisianne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden edestä, jotka teitä parjaavat.
Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa hänelle toinenkin, ja jos joku ottaa sinulta vaipan, älä häneltä kiellä ihokastasikaan.
Anna jokaiselle, joka sinulta anoo, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinun omaasi ottaa.
Ja niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.
Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.
Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.
Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.
Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.
Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.
Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan. Luuk.6:27.37
Ismo, minäkin iloitsen teidän jokaisen erinomaisista kommenteista. Tuomion henki, jos meissä jyllää, niin se on ikävää muille ja etenkin meille itsellemme; tämä henki vie ilon kaikilta.
Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla.
Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. (Gal. 5:13-26)
On eri asia tuomita kanssaihmisiä kuin selvä omavanhurskaus.
Kysymyshän ei sinänsä ole tuomitsemisesta, vaan paljastamisesta.
Itsevanhurskauden toimesta kirkkoa on paljon revitty hajalle erilaisiin kuppikuntiin.
Ei se siunausta ole tuonut.
”Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ef.6:10-17
Perkeleen joukkojen hyökätessä on tärkeää, että meillä on Jumalan sota-asu ja että me myös sitä käytämme.
Tunnistammeko perkeleen ja hänen joukkonsa? Joskus tuntuu, että se harhauttaa meidät jokseenkin vaarattomien ’valepirujen’ kimppuun voidakseen omalla tahollaan häärätä rauhassa. Tarkoitan tällä vaikka sitä, että me kristityt kiistelemme keskenämme luullen käyvämme taistelua perkelettä vastaan.