”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. (Room. 10:8)
Mistä löydät Kristuksen?
Mitä merkitsee ja mitä eroa on ulkonaisella sanalla ja sisäisellä sanalla?
Mitä on pelastusvarmuus ja kuinka sen saamme?
Tuleeko usko pelkästään kuulemisen kautta vai voiko se tulla myös lukemisen kautta?
Mitä merkitsee olla ja elää ”Isän sydämellä”?
Miten ymmärrämme Kristus puolestamme ja Kristus meissä?
Mitä on uskossa vaeltaminen?
Kaikki julkaistut blogini:
Usko on Lahja, joka annetaan kaikille, jotka sitä Jumalalta rukoillen pyytävät.
Kun sanotaan: ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa”, ketkä sitten, vaikka kuulivat, katkeroittivat hänet? Eivätkö kaikki, jotka olivat Mooseksen johdolla lähteneet Egyptistä?
Mutta keihin hän oli vihastunut neljäkymmentä vuotta? Eikö niihin, jotka olivat syntiä tehneet, joiden ruumiit kaatuivat erämaahan?
Ja keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepoonsa? Eikö tottelemattomille?
Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä
Hebr.3:15-19
Kun mennään ”Sanan kuuloon” niin lähdetään kuuntelemaan raamatun ilmoitusta, jota julistetaan.
Koko kansan lukutaito on sen verran uusi taito, että meiltä tahtoo unohtua, että aikanaan kirjoitetun Sanan osaajat olivat kirjanoppineita ja vielä tänä päivänäkin synagogassa luetaan vanhan testamentin kirjoja, kuten Jeesuksen aikaan tehtiin. Kuva kirkot olivat juuri lukutaidottomille, elävöittämään luettua kirjoitusta.
Kansa kokoontuu kuuntelemaan Jumalan Sanaa ja lukutaidon myötä me voimme nyt myös itse lukea mitä meille on ilmoitettu, ilman ”välilukijaa” tai ”välimiestä” Jumalan ilmoitus siis tulee usein suoraan lukemalla, ja kuulemalla se tulee usein papin kautta. Ilmoitus on keskiössä. Se, miten se synnyttää Uskon on salaisuus.
Kuka sitten ”kuulee” ? Hebr. kirjeen kohta puhuu kuulemisesta, mutta epäuskon tähden kuulemisella ei ollut kaikille vaikutusta. Kun puhutaan sydämen uskosta, puhutaan myös sydämellä kuulemisesta, joka saa aikaan kuuliaisuutta, joka taas on Jumalan Sanan päämäärä ja tarkoitus ihmisen kohdalla. Miksi se ei ole hyödyttänyt kaikkia?
Miten ihminen prosessoi kuulemaansa tai lukemaansa? Kun kirjoituksia luetaan ja joku ne kuulee tai on kuulematta, niin mikä on se ero, joka estää toisia olemasta sille kuuliaisia? Tuossa sanotaan selvästi, että epäusko estää.
”Joka on Jumalasta, se kuulee Jumalan sanat. Sentähden te ette kuule, koska ette ole Jumalasta.” sanoo Jeesus kirjanoppineille.
Miten meidän laita on? Miksi kirjanoppineet eivät olleet Jumalasta?
Koska he luulivat omistavansa tiedon millä Jumala lepytetään ja luulivat itsessään olevansa vanhurskaita. He olivat tulleet tietämään hyvän ja pahan ja luulivat hallitsevansa sitä ja kun vapaalla tahdollaan tekivät oikein, he olivat siksi mielestään kelvollisia. Uskoa ei tarvittu, tiedonpuun hedelmä riitti.
Eivät nähneet omaa vääryyttään ja synnin aikaan saamaan valheeseen perustuvaa ihmiskuvaansa. Heidän maailmankuvansa oli valheellinen, se ei perustunut uskoon vaan tietämiseen.
Tämä on alku synti, se minkä perkele kylvi sanoillaan maailmaan, ihmiset ovat sen valheen sokaisemia edelleen syntymästään. Siitä kertoo meille myös Joh.9. kun puhuu syntymä sokeasta ja kirjanoppineista.
”Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?”
Jeesus vastasi: ”Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.” Joh.9:2-3
Jos ihminen yrittää järjellä käsittää, Jumalan, niin ei voi, jos taas yrittää päästä omin voimin Jumalan luo, niin ei voi. Hyvän ja pahan tietäminen ei auta, eikä riitä, luulo sokaisee. Ihminen tarvitsee tuon alkusynnin sovittajaa, Jeesus Kristus tuli sen tähden maailmaan, että saisimme Armon ja Totuuden. Joka on Jumalan Pojan Evankeliumi.
Jos Kristus tulee ihmisen sydämeen asumaan Sanan kautta, niin ihminen pääsee sisälle ja Sana muuttuu Eläväksi ja niin ihminen voi käsittää kaiken, mitä meille on ilmoitettu raamatussa.
Kuinka siis kuulemme tai luemme?
”Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan.” Luuk.8.:18
Ismo, kiitos erinomaisesta kommentista, jossa oli moneen kysymykseen hyvä vastaus.
Lisäisin, että myös kasteessa Jumala lahjoittaa pelastavan uskon. Ilman Jumalan sanaa, ei voi saada uskoa, vai voiko?
Mitä meidän sydämessämme on?
Mitä sanoja ja tekoja sydämestämme lähtee?
Oikeaa uskoa seuraa aina hengen hedelmät.
Uskon ettei sisästä sanaa voi olla ilman ulkonaista.
Kokemus osoittaa, että moni on voinut vuosia ja vuosikymmenen etsiä rukouksin
varmuutta pelastuksesta, eikä ole tahtonut löytää. Sydän on ollut kuin avoimella haavalla. Lutherkin on tällaisesta esimerkki.
Kiitos hyvästä kommentista, Jorma. On hienoa lukea, miten ja missä vaiheessa autuaalle tohtori Martti Lutherille ovat eri asiat kirkastuneet.
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Joh.1:14
Juuri näin Jorma, Sana on ulkoinen Kristuksessa, sen me syömme ja juomme ehtoollisessa. Itämaiseen ja Kristilliseen kuuluu pöytä yhteys perheen kesken. Olemme tulleet yhdeksi myös ulkoisesti. Syömmehän samaa Leipää ja samaa Vettä.
Sisällisesti meissä vaikuttaa Pyhä Henki, joka vahvistaa kirkastaa meille Kristuksen sanat. Voimme käydä kirkossa ja olla sanan kuulossa vuosikausia kuulematta, vai voimmeko? Mitä ihmisessä tapahtuu, kun korvat yhtäkkiä avataan?
Jotain outoa tapahtuu siinä, kun vuosia pappina toiminut tulee uskoon, kuten Lutherille kävi, kuten kerroit.
Olen vahvasti sitä mieltä, että synnin paljastuminen ja sen tunnustaminen on jotain sellaista, missä ihminen ikään kuin tulee pimeydestä valoon. Ihminen ei siihen ilman Armon ja Totuuden Sanaa suostu ja voi kestää vuosia, ennekuin ihmisen valheellinen ihmiskuva murtuu. Vastasyntynyt voi olla kirjanoppinut tai lakimies, köyhä tai rikas mies tai nainen. Jumala ei katso henkilöön. Onneksi.
Vastasyntyneelle on juotettava sanan väärentämätöntä maitoa, että vahvistuu.
”Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos ”olette maistaneet, että Herra on hyvä”.
Kun sitten myöhemmin on päässyt Totuuden tuntoon, niin sitten vahvempaa ruokaa. Mitä se voisi olla? ”
”Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta.” Hebr,5:13-14
Kuulemmeko aisteilla? Sydämellä? Miten me erotamme vanhurskauden sanan muusta sanasta?
Tästä voi paljonkin sanoa, mutta tulee kirjoiteltua niin pitkiä….
Pyhä Martti Luther kirjoittaa:
Mitä siis alttarin sakramentti on? Me vastaamme: Se on Kristuksen todellinen ruumis ja veri leivässä ja viinissä ja näiden myötä, Kristuksen sanalla määrätty meidän kristittyjen syötäväksi ja juotavaksi. Ja saman, minkä sanoimme kasteesta puhuessamme, että se ei ole pelkkää vettä, saman sanomme tässäkin: Sakramentti on leipää ja viiniä, mutta ei pelkkää leipää eikä viiniä, sellaista, mitä tavallisesti pöytään pannaan, vaan Jumalan sanaan suljettua ja siihen yhdistettyä leipää ja viiniä. Juuri sana, minä sanon, saa aikaan tämän sakramentin ja on sille luonteenomaista. Se ei siis ole pelkkää leipää ja viiniä, vaan Kristuksen ruumista ja verta. Näin näet sanomme: ”Accedat verbum ad elementum et fit sacramentum”, se on: ”Sanan liittyessä aineeseen siitä tulee sakramentti.” Tämä pyhän Augustinuksen lausuma on niin sattuva ja niin hyvin sanottu, että hän tuskin on mitään parempaa sanonut. Sanan on tehtävä aine sakramentiksi; ellei tee, aine pysyy aineena. WA 30 I, 223.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Pyhä apostoli Paavali kirjoittaa miten oikein kuultu sana muuttaa meitä tai mitä ihmisviisaus saa aikaan.
Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla. (1.Tim. 6:3-10)
”Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi”; se on se uskon sana, jota me saarnaamme ”. (Room. 10:8)
Olemme kuulleet meidän aikamme oppineiden suusta, etteivät he usko Raamattuun vaan Jumalaan ? Mutta mitenkä asia todella on, sillä ulkopuolella Raamatun sanaa, ei ole kuin ihmisen toiveen ja oman mielen muotoilema Jumala. Mutta toisin on Raamatussa Jumalan sanassa on Jumala, ja Jumalan rakas Poika, syntien sovittaja. Eikä tarvitse lähteä hakemaan sanaa merten takaa, vaan sanassa Jeesus tulee aivan lähelle, jopa kuulo etäisyydelle puhuttelee ja julistaa synnit anteeksi, kunhan vain uskaltaa tunnustaa koko vikaisuutensa Herralle. Silloin ansaitun kadotustuomion tilalle tulee ikuinen elämä, kun saa syntinsä anteeksi Häneltä jolla on valta antaa synnit anteeksi. Siinä on apua syyllisyyteen, eikä syntejä peitellä, mutta sen sijaan ne annetaan anteeksi. Evankeliumi on se, että sinäkin saat unohtaa syntisi.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Näin on.
Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)
Roomalaiskirjeen 10. luku sanoo asian toisinkin. Tuo pelastava uskon sana sydämessä ja suussa on rukous: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.”
Hyvä kommentti, kiitos Martti.
Jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään.” (Room. 10:9-11)
MIelenkiintoisinta on se, että Luther oli siinä vaiheessa vuosikaudet huutanut avuksi Herran nimeä.
Oli katsonut saaneensa vastauksen, mutta ei ollut vielä saanutkaan….
Johtuiko luostarilupauksesta?
Mikä tekee meistä erilaisen kuin mitä fariseukset ja kirjanoppineet olivat?
Tuskin mikään.
Jeesus sanoo: ”Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi’.” (Matt. 13:14-15)
Jeesus ei tarkoita Matt. 13 kohdassa erityisesti mitään ryhmää vaan koko kansaa. Kannattaa muistaa, että fariseusten joukkoon kuului myös Nikodemos. Onko meillä oikeus rukoilla: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo fariseus.”
Martti Pentti, kiitos hyvästä pohdinnasta. Saamme rukoilla sitä mitä lähtee sydämestämme. Minkälainen on sydämemme?
Olen Lutherista ymmärtänyt, että noudatti päivärukouksia ja ahkerasti toimi kuten kirkon opettajat kehottivat toimimaan, kunnes Pietarin kirkon portailla kontillaan pyhiinvaellus matkalla sai nämä sanat: ”Sinut on Vanhurskautettu uskon kautta, ei tekojen kautta.” Tästä alkoi Lutherin kiivas matka sen aikaisen Room.kat. kirkon oppirakennelman vastustajaksi ja Uskonvanhurskauden puolustajaksi.
”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.” Matt.13:15
Mitä paavi teki kun Luther meni kertomaan, että: ”Nyt on kulkaas poijat sellainen juttu, että kirkon oppirakennelama pitää muuttaa, se kun opettaa omaa vanhurskautta ja raamattu taas kiroaa sen… No Paavi kirosi lopulta Lutherin ja asetti kirkon pannaan, joka tarkoitti siihen aikaan, että Lutherin sai tappaa kerettiläisenä ilman erillistä oikeuden käyntiä.
”Paatunut on kansan sydän… Eivät ymmärrä sydämellään, eivätkä kääntyisi, etten Minä heitä parantaisi.”
Paatuminen tarkoittaa vähän samaa kuin puutuminen, eli tunnoton, millainen on puutunut sydän? Onko muuttunut kovaksi kuin kivi, ei tunne myötätuntoa?
No, mikä saa tuon aikaan? Jeesus kertoo opetuslapsille samassa luvussa, mistä on kysymys, kun kyselevät selitystä vertauksiin:
Niin hän vastasi ja sanoi: ”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.
Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko.
Jolla on korvat, se kuulkoon. Matt.15:37-43
…Eivätkä kääntyisi, etten Minä heitä parantaisi… Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka heitettiin mereen ja kokosi kaikkinaisia kaloja.
Ja kun se tuli täyteen, vetivät he sen rannalle, istuutuivat ja kokosivat hyvät astioihin, mutta kelvottomat he viskasivat pois.
Näin on käyvä maailman lopussa; enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.
Oletteko ymmärtäneet tämän kaiken?” He vastasivat hänelle: ”Olemme”.
Ja hän sanoi heille: ”Niin on jokainen kirjanoppinut, joka on tullut taivasten valtakunnan opetuslapseksi, perheenisännän kaltainen, joka tuo aarrekammiostaan esille uutta ja vanhaa”. Matt.15:48-52
Tuossa on merkittävä ilmoitus: ”erottavat pahat vanhurskaista” !
Miten me voimme olla vanhurskaita? Kuka voi pelastua? Vastaus: ”Kristuksessa”
”Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan”, sanoo Herra: ”Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä”; ja: ”heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista”.
Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.” Hebr.10:16-18
”Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
Sillä ”vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”.
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Hebr.10:35-3
Tässä on valtava todistus. Kunhan vain teemme Jumalan tahdon, joka on: ”Uskomme Hänen Poikaansa, jonka on lähettänyt meitä Pelastamaan”
”Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.” 1.Joh.3:21-24
Pysykää lujina Uskossa loppuun asti, eli pidämme Hänen käskynsä, sillä se on Hänen Käskynsä meille, jotka Hän on vanhurskauttanut Poikansa kautta. Synti Pyhää Henkeä vastaan on kieltää tämä Jumalan todistus, jonka Hän on Todistanut Pojastaan.
Kiittäkää Jumalaa Hän on Pyhä.
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Pyhä Martti Luther on meille jokaiselle hyvä esikuva. Tohtori Martti Luther rukoili paljon, luki katekismusta ja Jumalan sanaa aktiivisesti aina kuolemaan asti. Etsikää ensiksi Jumalan tahtoa, niin kaikki muu tulee sen mukana.
Miksi paavin tai meidän kirkkomme piispojen tai vaikka meidän on vaikea ottaa vastaan Jumalan nuhteita, jotka vaatimaton palvelija hänelle kertoo?
Onko meillä kivisydän vai lihasydän?
Autuasta Paavalia odotti voittoseppele, samoin kuin meitä odottaa.
Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. (2. Tim. 4:6-8)
Ero fariseukseen on kai siinä, että on syntinen. Ero väärään rauhaan tuudittautuvaan on kai siinä, että on syntinen, mutta armahdettu.
Ellei ole itsessään huomannut farisealaisuutta, voi olla pienessä horroksessa.
Mielestäni uskovan elämä ei ole yhtä suoraa viivaa ja vanhurskauttamisopin totena pitämistä, vaan jotain ihan muuta.
Kuten elävässäkin elämässä, on ylämäkeä ja alamäkeä, ja välillä on tullut poikettua kosteikkoon tai jopa suolle.
Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Jokainen ihminen on syntinen. Voi, voi niitä, jotka pitävät omaa syntistä elämää hyväksyttävänä; voi, voi niitä, jotka opettavat Jumalan sanan vastaisesti, että Jumala hyväksyy sanansa vastaisia tekoja, etteivät kuulijat luopuisi kadottavista teoista ja etteivät pyytäisi syntejään anteeksi.
”Voi, voi niitä, jotka pitävät omaa syntistä elämää hyväksyttävänä!” Voisimmepa muotoilla tuon: ”Voi, voi meitä, jotka pidämme…”!
Juuri näin. Jokaisen pitää tutkia omaa elämää, ei toisen elämää.
Tässä on salaisuus. Katseen täytyy olla Kristuksessa. Ei itsessäni, olenhan liha ja synti asuu minussa. Ei myöskään toisissa, sillä Jumala on tuomari, olkaamme kaikki toisiamme kohtaa armahtavaisia, sillä jos horjumme, syy ei ole Kristuksessa joka seisoo varmasti, vaan meissä jotka, ajaudumme taas farisealaiselle tielle, ja kukapa ei horjuisi, jos katsoo itseensä ja omiin töihinsä kuten Jorma totesi.
Olkaa Kristuksessa varmat, mutta itsessänne täysin syntiset.
”Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” Gal.5:5-9
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Kaita tie – Jeesus tie, vie taivaaseen.
Te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: ”Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan.” Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole. Mutta te, rakkaani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa Pyhässä Hengessä ja pysyttäkää niin itsenne Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi. Ja armahtakaa toisia, niitä, jotka epäilevät, pelastakaa heidät, tulesta temmaten; toisia taas armahtakaa pelolla, inhoten lihan tahraamaa ihokastakin. Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen, hänelle, ainoalle Jumalalle ja meidän pelastajallemme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, hänelle kunnia, majesteetti, voima ja valta ennen kaikkia aikoja ja nyt ja iankaikkisesti! Amen. (Juud. 1:16-25)