Viittaan luterilaisiin kahteen sakramenttiin, (lapsi)kasteeseen ja ehtoolliseen. Maininta, ”kirkomme opettaa” pitää sakramentit uomassaan lisäselvityksellä että ovat ”välineoppi”.
Asia ja merkitys menee yli äyräitten kun sakramentit piuhotetaan Jumalaan, maininnalla että ”Sakramenttien avulla Jumala antaa ihmiselle syntien anteeksiantamuksen ja avaa yhteyden Kristukseen”.
Uskovalla ihmisellä on suora yhteys, pääsy kaikkein pyhimpään, Isän sydämelle. Mikään väline tai riitti eli ajallinen, luotu ei avaa pääsyä iankaikkiseen autuuteen, taivaallisiin. Ne voivat toimia vain sielunvihollisen tartuntapintana iankaikkiseen kadotukseen.
Kaste, Johanneksen kasteesta lähtien toimitettiin niille, jotka tekivät parannuksen, mielenmuutoksen. Näin halusi hoviherra, kun hän koki uskoontulon, vt. Apt 8:37, mikä jae sakramenttien suojelun nimissä on poistettu tai mainitaan keksityksi, jälkipolttoisen ikämäärittelyn perusteella. Sen jälkeen Pietari puhuessaan Korneliuksen kodissa uskoontulleille, sitoi jatkumon usko-kaste järjestyksen Apt. 10:34-37.
Uskoontulleet ja sen merkiksi kastetut viettivät Jeesuksen sovitustyön muistoateriaa, kun he kokoontuivat yhteen. Se oli alkuperäinen malli Jerusalemin ensimmäisestä helluntaikokouksesta lähtien.
Jeesus asetti ehtoollisen ja pyysi Johannesta kastamaan, jonka jälkeen, kun he olivat nousseet vedestä Pyhä Henki kyyhkysen muotoisena laskeutui ja kuului ääni ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt”, Matt. 3:17.
Kumpaankaan tekoon ei sisältynyt muuttavaa vaikutusta, mikä kohdistus on kuitenkin ”kirkkomme opettaa”- kanta.
Tässä joku aika sitten kiinnostuin siitä, mitä uudestisyntymisessä tapahtuu. Täytyyhän olla jotain sellaista joka voi saada vain uudelleen syntymän kautta. Löysin hyvä testin Isä Meidän rukouksesta. Se kertoo jokaiselle lukijalleen sen onko hän saanut uudestisyntymisen peson. Vain uudestisyntynyt voi nimittäin kokea ja huokailla sydämessään juuri niitä huolia ja toiveita, jotka siinä rukouksessa nostetaan esille.
Vastaako sakramentit näihin haasteisiin ja onko ne tukemassa vai romuttamassa evankeliumin vaikutusta ja uskoa kunkin sydämessä ? Näihin kysymyksiin vastaaminen olisi olennaista silloin kun väitellään sakramenttien merkityksestä.
Hyvä Reijo, Kannattaa lukea Uudesta testamentista kasteesta ja ehtoollisesta sekä tutustua, miten kristillisessä kirkossa on alkuseurakunnasta lähtien ne käsitetty ja niistä opetettu. Jokaisella kristityllä on toki pääsy suoraan Jumalan yhteyteen, mutta sakramentit toimivat sekä uskon vahvistajina että armon välittäjinä eli uskon synnyttäjinä. Niihin liittyy Jumalan sana ja lupaus ja niiden vaikutus perustuu Jumalan Pyhän Hengen työhön. Sakramenttien hengellinen lahja otetaan uskolla vastaan.
Reijo, sinun opetuksesi sakramenteista on kristinuskon ja maailmanlaajan Kristuksen kirkon opetuksen näkökulmasta harhaoppia.
Toivo,
Kommenttisi minulle ovat aina olleet hyvä-henkisiä. Tämä ei ole huonoa, mutten kehu sitä, niinkuin työnantajasi ja kollegiaalisesti ajattelevat!
Tämänkertainen karsastukseni johtuu siitä, että esiintyy pientä sotkeutumista omiin sukkiisi!
Olemme kumpikin olleet tällä foorumilla sen alusta lähtien. Sinun raamtullisuutesi perustuu ”kirkkomme opettaa”, mikä koskettelee oikeaakin mutta johdattaa harhaan, jos sakramentalisiin tunnustuskirjoihin, etenkin mitä luterilaisuuteen tulee.
Olen saanut monta huomautusta siitä, että viittaan, eli perustan kaikki sanomiseni Raamattuun. Siis, ei mitä mieltä tunnustuskirjat ovat siitä, mikä on Raamatusta luettavissa. Tunnustuskirjat ja muut kirjat voisivat kertoa täsmälleen saman, vaikka eri sanoin, mikä Raamatussa on luettavissa, eli puhua niin, että se onkaikkien käsitettävissä. Silti Hebr. 4:2 sanoo ”2 Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat.”
Tämä ”ei uskossa sulautunut” viittaa tilaan, aikaan ennen uskoontuloa tai aikaan, kun/jos on uskosta luopunut, eli Hebr. 3:19 ”19 Ja niin me näemme, että he epäuskon tähden eivät voineet siihen päästä.”
Eli vastaus, ratkaisu kaikkeen on uskoontulo ja halu olla uskossa, siinä uskossa, minkä Jumala on sitä haluaville lahjoittanut. Painotus on sanalla, ”haluaville”.
Sakramentit eivät edusta reititystä SUORAAN Jumalan yhteyteen. Olen tämän voinut todeta etenkin Raamattua joka päivä lukemalla. Myös minua on kiinnostanut ketkä tätä suoraa yhteyttä eivät opeta ja siksi kirjoitin tämän blogin. Kaikki kirkot, joita sakramentit yhdistävät, eivät opeta suorasta, kertakikkisesta pääsystä Esiripun toiselle puolelle, eli Jumalan sydämelle. Tässäkin ketjussa viitataan uskoon kasvamisesta, vaikka sellaista ei Raamattu tunne. Siksi on tärkeää lukea koko ajan, koko Raamattua. (Uskossa kyllä tapahtuu kasvamista, kellä enemmän kellä vähemmän.)
Viittaat maailmanlaajaan Kristuksen kirkkoon, jonka jäseneksi, sen kirjoihin kastetaan. Tämä sitten itseymmärryksen (dogmi) mukaan vaikuttaa uudestisyntymisen, uskoontulon ja ”parhaimmissa” tapauksissa selviytymisen uskoontuloon asti. Tämä ei ole parjausta vaan erittäin syvää tietoa ja kokemusta koko elämäni mittaisesta yhteydestä sakramentalisen kirkon jäseniin, joita sanotaan olevan 1.4 miljardia. Tällä foorumilla ei ole ollut vielä ketään minun lisäkseni, joka olisi joutunut tai saanut elää sovussa koko elämänsä ajan tämän massan, sakramentalisesti autuutettujen kirkon jäsenten kanssa.
Painotan, että kun vuonna 1958 muutin maailman katolisimpaan maahan, niin naapurini, ystäväni, työtoverini jne. ovat olleet läntiseen tai itäiseen katolisuuteen kastettuja. Luterilaisia maailmalla on ollut yhteyksissäni hyvin vähän.
”Sakramentit eivät edusta reititystä SUORAAN Jumalan yhteyteen.” Ne ovatkin Jumalan reitti yhteyteen ihmisten kanssa. Suunta on tämä.
Martti,
Kyllä nämä mietelmät sopivat sakramentalismiin, koska ne puolustavat sitä mitä ei Raamattuun ole kirjoitettu, siellä opetettu. Nk. sakramentit ovat haitaksi, koska ne korvaavat metanoia-uskoontulon.
Reijo Mänttäri, se mitä kutsut sakramentalismiksi, perustuu Jumalan työn kunnioittamiseen. Seurakunnan haltuun annetut sakramentit ovat Hänen työtänsä, onhan seurakunta Kristuksen ruumis. Se mitä kutsut metanoia-uskoontuloksi, korostaa ihmisen omien ratkaisujen merkitystä.
Merkitys on subjektiivinen asia. Toiselle tärkeää asiaa on toisen hankala mennä sanomaan merkityksettömäksi.
Koska Pyhä Henki laskeutuu jokaisen hypostaasin ylle, ja näin jokainen yksilö tulee kirkossa osaksi muita subjektiviisuden merkitys katoaa. Subjektiviisudella ei ole mitään merkitystä kirkon hengellisen dogman edessä mitä sakramentit juuri ovat.
Subjektiivisuus on hankala käsite. Sehän perustuu alamaisuutta tarkoittavaan sanaan. Näin ymmärrettynä sillä on paljonkin tekemistä uskon kanssa. ”Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”
Gustaf Johansson halusi, että hengellinen ilmaisu olisi suomeksi ja käsitettävissä. Hän toimi tämän edistämiseksi piispana, arkkipiispana ja opettaessaan. Aina 50-luvulle asti raamatullinen ilmaisu oli käsitettävissä jopa kehällisissä asioissa. Opetettiin Raamatun mm. selitys- ja tulkintaoppia, kunnes eksegetiikka ja hermeneutiikka alkoivat esiintyä ja sotkeutua toisiinsa.
Enää ei tiedetä pitääkö tulkita vai tulkata. Jälkimmäinen on Itse Asian alkuperäisessä merkityksessä pitämistä ja ensimmäinen vääntää Asian kieroon ja ja pois alkuperäisestä sanomasta.
Jumala avaa, sulauttaa ja selittää Asian samalla tavalla kaikille. Jumala toimii suoraan jokaisen uskovan kanssa Henkensä kautta. Uskomaton, oppinut tai oppimaton ei ole Jumalan saavutettavissa. Vailla Jumalaa, ihmisen sisimmässä, ei mitään tapahdu, eikä mitään käsitä. ”Ilman minua te ette voi mitään …. tehdäkkään”
”Uskomaton, oppinut tai oppimaton ei ole Jumalan saavutettavissa.” Näin lausuva ei nähdäkseni usko Jumalan kaikkivaltiuteen. Haluaako hän osan Jumalan valtuuksista itselleen?
Marko S. Ja Sami P.
Kol.2:16-23
16 Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17 jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18 Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19 eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20 Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21 ”Älä tartu, älä maista, älä koske!”
22 -sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta-ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23 Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi.
Paavali tässä ottaa esille mitä tällä alueella, elämään ja Jumalisuuteen kuuluu. Jos tämän luettuaan vielä jatketaan ”kilpailua” kuka itseään eniten kurmottaa, niin tällainen kilvoittelun ihannointi ei linjaudu terveeseen oppiin. Eli niinkuin Voitto Loikkanen sanoi, niin Raamattu luo linjat, eli luettava on sitä. Sitten, jos joku asiasta haluaa kirjoittaa, niin ei Kirjoitusten alle eikä yli. Pääsee pienelläkin oppimäärällä Totuudesta täydelliseen selvyyteen.
Tähän lisävahvistus saman luvun 8. jae: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen”.
Uskovia on vainottu ja uskonsa takia fyysisesti kidutettu, mutta ne jotka harjoittivat tuota uskovien kidutusta ovat tänään pukeutuneet viisauden kaapuun ja tällä itsevalitulla jumalanpalveluksella peittävät jälkensä. –
Niin Marko kuin Samikin ovat yrittäneet tuoda julkisuuteen minun historian/kirkkohistoria tuntemukseni. Tämän päivän dokumentaation perusteella on tosiasia, että käsite, jota käytän, ”Helluntaipäivän Kastajaliike” (HKL) on yhtä voimissaan kuin vuonna 30 ja esimerkiksi nk. helluntalaisuuden oppi on sama kuin Alkuseurakunnalla. Silti kumpaakin, Jeesus, Seurakunnan Pää on nuhdellut. Eli toteutus on tänään yhtä heikkoa tai parempaa kuin Alkuseurakunnalla.
”Tämän päivän dokumentaation perusteella on tosiasia, että käsite, jota käytän, ”Helluntaipäivän Kastajaliike” (HKL) on yhtä voimissaan kuin vuonna 30.” Kirjoitat, Reijo Mänttäri, että nojaat ainoastaan Raamattuun ja torjut kaiken sen liepeille kehittyneen teologian. Tämä lause kuitenkin on juuri sellaista inhimillisen järkeilyn perusteella kehkeytynyttä ’teologiaa’, jota väität vierastavasi. Kaiken lisäksi se on sinun omaa yksityistä ajatteluasi, jolle on vaikea löytää tukea muualta. Käsite, jonka mainitset, ei ole vain sinun käyttämäsi, se näyttää olevan peräti sinun luomasi. ’Tämän päivän dokumentaation’ jätän omaan arvoonsa. Täsmentämättömänä se on vain eräänlainen taikasana.