Olemme onnellisia luonnon eläimistä, jotka pihallamme liikkuvat. Niiden seuraamiseen emme ole väsyneet, vaan päivittäin käymme ikkunan ääreen niitä ihailemaan. Tänä kesänä 18.6.2023 linnun talomme edustalta kuvasin.
Kypsä ihminen elää tasapainossa luonnon ja toisten ihmisten kanssa. On järkevää ajatella kokonaisuutta ja pitää huolta kaikesta, mikä ympärillämme elää ja liikkuu. Meidät on pantu viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomaa maata ja maailmaamme. Lähimmäisten huomiointi on elämämme onnen salaisuus. Ystävällisyys ja armollisuus ovat tarttuvaa. Hymy, lempeys ja huomaavaisuus luovat myönteistä ilmapiiriä.
Rakkaan Vapahtajamme sovintotyö on tuonut rauhan Jumalan ja ihmisten välille. Jakakaamme tätä rauhaa ja sovintoa ympärillemme niille, joita kohtaamme. Lahjaksi olemme saaneet, lahjaksi antakaamme. Jumala rakastaa meitä. Osoittakaamme rakkautta ja hyvää mieltä toinen toisellemme.
Kun muistamme, että Jumala antaa meille anteeksi, niin antakaamme mekin anteeksi kanssaihmisillemme.
muista liittoa, jonka Korkein solmi,
ja katso toisen ihmisen virheitä ymmärtäväisesti.
Isä meidän rukouksessa pyydämme Jumalan anteeksi antoa. Siinä meitä muistutetaan antamaan anteeksi niille, jotka rikkovat meitä vastaan.
Viides rukous:
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Sirakin kirja:
Anna anteeksi lähimmäisellesi, kun hän tekee väärin,
niin saat itsekin syntisi anteeksi, kun rukoilet.
Anteeksiannon tavoite ei ole vain menneen ongelman poistaminen, vaan ennen kaikkea edessä olevan yhteiselon mahdollistaminen. Jos vast’edes tahdomme saada anteeksi, niin eläkäämme ihmisiksi jo tänään. Anteeksiannon ja keskinäisen hyväksymisen ilmapiiri kasvaa ja kehittyy, kun me itse osoitamme armollisuutta lähellämme oleville.
Voiko ihminen, joka on armoton kaltaiselleen,
rukoilla, että saisi syntinsä anteeksi?
Kun Vapahtajamme Jeesus puhui riitelyä vastaan, niin hän puhui myös niiden ennalta ehkäisystä. Hän neuvoi, miten riitoja voidaan välttää. On varottava loukkaavia sanoja. Nehän saavat aikaan turhaa kiihtymystä, joka puolestaan johtaa pahempiin selkkauksiin. Vihan kierre on katkaistava jo alkuunsa, jotta se ei tee pahojaan syväksi vihaksi paisuneena.
Jos hän, kuolevainen ihminen, jatkaa vihanpitoa,
kuka antaa anteeksi hänen syntinsä?
Moni rakkaan Vapahtajamme sanoista on noussut häntä pari vuosisataa aiemmin eläneen Jeesus Siirakin opetuksista. Toki Vapahtajamme on lisännyt lauseisiinsa näkökulmia, joita kahden Joosuan kaiman aikojen välillä on tullut esiin. Historia menee eteenpäin. Näin myös Pyhän kansan historia.
SUNNUNTAI 2.7.2023
5. sunnuntai helluntaista
Armahtakaa!
Sunnuntain aihe on linjassa sen kanssa, mitä isäni aikoinaan minulle sanoi. Panin hänen ajatuksensa blogini otsikoksi.
Ne hän lausui minulle pappisvihkimystä seuranneena kesänä. Eräänä päivänä vihkimyksen jälkeen teimme pellolla töitä yhdessä . Silloin hän pyysi, etten saarnaa tuomion evankeliumia vaan armon evankeliumia. Näillä sanoilla hän toivotti minulle menestystä tehtävääni.
Sunnuntain apokryfiteksti: Sir. 28:2–7
Anna anteeksi lähimmäisellesi, kun hän tekee väärin,
niin saat itsekin syntisi anteeksi, kun rukoilet.
Voiko sellainen ihminen, joka hautoo vihaa,
odottaa Herralta tervehtymistä?
Voiko ihminen, joka on armoton kaltaiselleen,
rukoilla, että saisi syntinsä anteeksi?
Jos hän, kuolevainen ihminen, jatkaa vihanpitoa,
kuka antaa anteeksi hänen syntinsä?
Ajattele loppuasi ja lakkaa kantamasta kaunaa,
muista, että kuolet ja katoat, ja elä käskyjen mukaan.
Pidä mielessäsi käskyt äläkä vihaa lähimmäistäsi,
muista liittoa, jonka Korkein solmi,
ja katso toisen ihmisen virheitä ymmärtäväisesti.
Sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään tässä osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-2-7-2023/
Viidettä rukousta käsitellän Katekismus 2000 tässä osoitteessa
https://katekismus.fi/isameidan/30.html
Sirakin kirjan lukua 28 voi lukea kokonaisuudessaan tästä osoitteesta
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/SIR.28/
Kirkkomme tunnustuskirjoissa Isä meidän rukousta käsitellään sekä Vähässä katekismuksessa että Isossa katekismuksessa
Tässä on Ison katekismuksen viidennen rukouksen selityksen osoite:
https://tunnustuskirjat.fi/ik/1pyynto.html#viides
Vähän katekismuksen opetus viidennestä pyynnöstä löytyy tästä osoitteesta, kun sitä selaa käskyjen ja uskontunnustuksen jälkeisestä pääkappaleesta Isä meidän rukouksesta.
https://tunnustuskirjat.fi/vahakatekismus.html
Brasilialaisella katolisten sivustolla Sirakin kirjan luvun 28 portugalinkielinen nimi annetaan muodossa
Sirácides (Eclesiástico), 28 .
Sivustolla julkaistaan myös suomen kielellä Jeesus Sirakin kirja. Lukuun 28 on viite tässä:`
https://www.bibliacatolica.com.br/raamattu-ja-biblia/jesus-sirakin-kirja/28/
Luvun Sir. 28 selityksessä esiintyy mielenkiintoinen nimitys Sirakin kirjalle: ”Kirkollinen”. Tämä selittyy sillä, että kirjan nimi latinaksi on ”Liber Ecclesiasticus”, suomeksi ”Kirkollinen kirja”.
Taustalla on latinan sana ”ecclesia”, suomeksi ”kirkko”. Tästä on sitten tehty johdannainen ”Kirkollinen”.
Vaikka tuolla sivustolla kyse on vain siitä, ettei selityksen käännöstä suomeksi ole tarkastettu riittävästi, niin silti siinä on sanottu suuri totuus kristikunnan historiallisesta Raamatun kirjojen kokoelmasta:
Vanhan testamentin Apokryfiset kirjat ovat pyhän kristikunnan Raamattuun kuuluvia kirjoja. Ne siis ovat kirkollisia kirjoja.
Rovasti Yrjö Liusvaara (A.W.Liljebergin veli) oli sähköinsinööri. 50-vuotiaana hän alkoi opiskella papiksi. Loistava saarnamies, perhetuttumme, myöhemmin Vartiokylän kirkkoherra. Hän sanoi, että jos YKSIkin ihminen hänen saarnojensa avulla pelastuu, hän ei ole turhaan lukenut papiksi. – Meille opetettiin 50-60-luvuilla, että : ”Jos joku ihminen kuulee vain yhden saarnan eläessään, on puhuttava niin selvästi, että hän sillä istumalla saa tietää, mistä kulkee tie taivaaseen” – Erkki Kansanaho puhui valmistujaisjuhlassani Herttoniemen kirkossa ja painotti yhtä VT:n Raamatun ohjetta, jossa kehotettiin kirjoittamaan niin selvästi tauluun (tai seinään), että ihminen voi lukea juostessaan sen tekstin!” Oon yrittänyt noudattaa neuvoja.
Valma
Kiitos hyvästä kommentistasi.
Osaat tuoda esille hyvin oleellisia ja merkittäviä näkökulmia saarnan tärkeästä tehtävästä.
Kiitos sinulle siitä!
Yksikin pelastuu
Saarnaaminen perustuu kreikkalaiseen retoriikkaan, jossa puhujaan uskominen on tärkeämpää kuin se, että onko puhuttu totta, vai ei. Retoriikka oli/on oppiaine.
Puhujan pitää saada kuulija vakuutteneeksi omasta puheestaan, vaikka siinä ei olisi mitään järkeä.
Eivät juutalaisetkaan hoe pelastusta, he uskovat pelastuvansa, kun Messias tulee. Messias ei ole vielä tullut, joten he eivät ole vielä pelastuneet, vihollisia on niin fyysisessä, kuin henkisessäkin maailmassa.
En tiedä mikä kristittyjä uhkaa, mutta joku teitä tuntuu uhkaavan, kun pelastushuuto raikuu joka pilttuussa, vaikka teidän messias on jo käynyt.
Eikö huuto yessuaa!!! ole yhtä, kuin huutaisi apuaa. Aapuuwa ! jos sitä alituiseen huutaa, ei kukaan enää usko, että teillä on joku hätä.
Tarja
Tekstisi sisältää useapia väitteitä, joita selkeyden vuoksi säsittelen eri kommenteissa.
1) Kreikkalaisesta retoriikasta
Yhteen aikaan teologisessa tiedekunnassa käydessäni luin junassa Rekolasta Helsinkiin mentäessä yhden klassisen kreikkalaisen teoksen kreikaksi yhden matkan aikana. Aristoteleen Retoriikka ei kuitenkaan mennyt yhden matkan aikana, vaan vaati pidemmän aikaa siihen paneutuakseni.
Tässä on esite teoksesta wikipedian mukaan. (En ole kriittisesti tutkinut sen yksityiskohtia, koska siitä kuitenkin saa hyvän yleiskuvan.) https://fi.wikipedia.org/wiki/Retoriikka_(Aristoteles)
Tässä on viite kreikankieliseen tekstiin
http://www.perseus.tufts.edu/hopper/text?doc=Perseus:text:1999.01.0059
Itä-Suomen yliopiston professori ja Åbo Academin dosentti Lauri Thurén on tutkinut paljonkin Uuden testamentin retoriikkaa. Yksi parhaista Åbo Academin tutkijaseminaarin esitelmistä, mitä noissa käydessäni kuulin, oli hänen käsittelemänsä Paavalin retoriikasta. Tässä näkyy hänen teosten esittelyä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Thur%C3%A9n
Kreikkalaisen retoriikan tehtävä oli auttaa julkisesti esiintyviä ihmisiä puhumaan ja kirjoittamaan paremmin. Näin opetuksen hedelmiä voitiin käyttää ueammassakin tehtävässä aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Kyky ilmaista itseään selkeästi niin, että toiset myös ymmärtävät, mitä halutaan sanoa, on koulutuksen varsinainen päämäärä.
Raamatun teksteissä retoriikan käyttö oli nimenomaan TOTUUDEN esille tuominen niin selkeästi kuin suinkin on mahdollista. Tämä on täysin ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, millä yrität halventaa kristillisen julistuksen pyrkimystä selkeyteen ja sanottavan ymmärrettäväksi tekemiseen, jotta evankeliumin totuus tavoittaisi kuulijan.
Tarja
Jatkoa
2) Kun pidin luentosarjaa juutalaisuuden ja kristinuskon välisistä suhteista, niin ennen sen pitoa sain tilaisuuden keskustella erään erittäin oppineen juutalaisen herrasmiehen kanssa. Käsittelimme moniakin kysymyksiä. Jätimme syrjään vähämerkityksisiä kohtia ja keskityimme oleelliseen. Lopulta päädyimme huomaamaan, että meidän käsityksissämme liikutaan perusteissaan samoissa kysymyksissä.
Suurin ja ratkaisevin ero oli siinä, että juutalaiset vielä odottavat Messiaan tuloa, kun taas me kristityt uskomme Messiaan jo tulleen Jeesuksessa Kristuksessa.
En tiedä, mistä olet temmannut tuon väitteen keskinäisistä ”vihollisuuksista” juutalaisten ja kristittyjen välillä. Olen lueskellut Raamattua ja osallistunut valtavaan määrään kristillisiä tilaisuuksia yli 70 vuoden ajan. En ole havainnut missään vaiheessa väittämääsi ”vihollisuutta”.
Sen sijaan olen täysin tietoinen historian kuluessa esiintyneistä juutalaisvainoista ja antisemiittisistä ajatusten esiintymisistä. Useinkin näihin on sisältynyt mitä erilaisimpia yleisiä torjunnan ilmiöitä: toisenlaisten tapojen vieraus, vähemmistöjen sortaminen, halu ryöstää puolustuskyvytömän naapurin omaisuutta, halu päästä eroon velkojistaan jne.
Nykyaikana on pidetty lukuisia konferensseja, joissa on käsitelty juutalaisten ja kristittyjen välisiä suhteita. Niissä on järjestään vedottu siihen, että antisemitismistä voitaisiin päästä eroon.
Tarja
Jatkoa
3) Retoriikan käyttö äidinkielen opetuksessa
Keskustelin tässä muutama aika sitten erään äidinkielen opettajan kanssa opetuksen uusimmista trendeistä.
Sain kuulla että nykyisin painopiste kirjallisuuden opetuksessa on tekstin vaikuttavuuden tutkimisessa. Aikaisemmin pohdittiin enemmän kirjojen sisältöä, niiden rakennetta sekä niiden käyttämiä tyylikeinoja. Nykyisin tämä on jäänyt sivummalle. Sen sijaan tutkitaan, miten hyvin teksti vaikuttaa lukijoihinsa. Siis mikä on teoksen vaikuttavuus.
Tällä on kieltämättä vaikutusta myös siihen miten oppilaat itse alkavat käyttämään kieltään ja millä tavoin he pyrkivät vaikuttamaan sanottavansa esille tuomisessa.
Mielestäni sinun kommentissasi tämä puoli pappien julistuksessa asetetaan kummalliseen valaistukseen. On kuin tekisit julistajien pyrkimysesstä päästä naseviin ilmauksiin ja tehokkaaseen kielenkäyttöön huonon asian. Eihän tällainen suinkaan poista sanoman totuudellisuutta. Tehokkuuden vastakohtahan on tehottomuus, mutta totuuden vastakohta on vääristely.
Koen että puheenvuorossasi pyrit vääristelemään papiston pyrkimystä julistaa voimallisesti ikään kuin siinä olisi kysymys jostain mieltä vailla olevasta irvailusta, vaikka tavoite on mitä rehellisin ja määrätietoisin tavoite saavuttaa yhteys saarnaajan ja kuulijan välillä ja samalla luoda koko yhteisöstä yhdessä toimiva tiimi, joka yhteisen elämän keskeisten kysymysten keskellä tekee yhteistä matkaa yhteistä päämäärää kohti.
Pidän siis lausettasi: ”Eikö huuto yessuaa!!! ole yhtä, kuin huutaisi apuaa. Aapuuwa !” asiaa vinoon vääntävänä irvailuna.
Tänään 28.6.2023 kello 12 pidimme Coletten kanssa Keskipäivän hartauden Svenssonin torpassa Somerolla. Lauloimme virsiä ja kerroin Kamerunin lähetystyöstä.
Paitani kankaassa oli CEPCA:n eli Conseil des Eglises Protestantes du Cameroun’in tekstillä varustettua tekstiä. Tuo on Kamerunin Protestanttisten Kirkkojen Konsiilin eli Yhteistyöjärjestön työstä kertova asu.
Kirkkojen välinen yhteistyö sujuu maassa erittäin hyvin. Tämä organisaatio esimerkiksi on erittäin monen protestanttisen kirkon yhteinen hanke. Vain adventistit ja helluntailaiset ovat sen ulkopuolella.
Meidän lähtiessämme Kamerunissa oli 281 eri kieltä. Itse olin mukana tukemassa mm gbayan kielisen Augsburgin tunnustuksen käännöstä. Gbayan kielen laitoksen johtaja pastori Daniel Abou Touka kävi luonani lukemattomia kertoja tuon työn aikana. Tietokoneessani oli tuolloin gbayan kielen kirjoittamiseen soveltuvat fontit. Ne olivat hyvin tarpeellisia, koska kielessä on kolme eri sävelkorkeutta, jotka muuttavat muutoin samoin kirjaimin kirjoitettujen sanojen merkityksen täysin toisiksi.
Näytin päivähartauden yhteydessä valmiin Augsburgin tunnustuksen ja Vähän Katekismuksen käännöksen. Näytin myös swahilin kielisen, suomenkielisen ja ruotsinkielisen kirjan kirkkomme tunnustuskirjoista.
Juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina 25. kesäkuuta oli Augsburgin tunnustuksen julki lukemisen vuosipäivä. Sen saksankielinen teksti luettiin julki Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarille Kaarle V:lle Augsburgin valtiopäivillä 25. kesäkuuta 1530.
Tunnustuksesta kerrotaan tässä wikipedian osoitteessa. ( En ole lähtenyt viitteen yksityiskohtaiseen tarkistukseen, koska se kuitenkin antaa riittävän yleiskuvan tunnustuksen julkilukemisesta. Viittaushetki 28.6.2023 klo 20.25.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Augsburgin_tunnustus
Matias
Onko kirkon käyttämä retoriikka, jota sanot totuudeksi, minä evankeeliseksi, sinun mielestäni samaa kuin huumori, tai ’natsihuumori’, koska sanankäyttö on hyvin rasistista jopa niin, että se menee yli kaiken ymmärryksen, jos puhutaan sivistyneestä kielenkäytöstä.
Ja opetuksena lapsille, pidän sitä nuorison turmelemisena.
Olet ehkä vanhoillisena kristittynä sitä mieltä, että heitä pitää pahentaa ja piinata niin kauan kunnes kääntyvät kristityiksi, ja huutavat yeshuaa. Sitten me armahdamme ja annamme anteeksi ne synnit, joita he eivät ole tehneet.
Tarja
1) Sanot: ”Onko kirkon käyttämä retoriikka, jota sanot totuudeksi, minä evankeeliseksi—”
Evankeelisuus – sana vie ajatukseni useampaan eri käytön yhteyteen, missä ne merkitsevät eri asioita.
A) Sana evankeliumi tarkoittaa iloista sanomaa siitä, että Jeesus on meidät vapauttanut synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Tämä on Raamatun suuri ilosanoma koko maailmalle.
Tästä seuraa, että se mikä on Jumalan hyvän sanoman mukaista on evankeelista.
B) Suomen kirkossa on erilaisia herätysliikkeitä: rukoilevaisuus, lestadiolaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja viides liike. Tässä mielessä evankelisuus merkitsee siis yhtä kirkkomme keskellä vaikuttavaa kansanliikettä.
C) Amerikoissa on erilaisten kirkkokuntien juokossa syntynyt mitä erilaisimpia ryhmäkuntia, jotka kukin ovat muodostaneet omia erityiskorostuksiaan. Näiden joukossa muutamat pienet kirkkokunnat ovat suuntautuneet samantapaisiin ajatuksiin muutamista keskustelun alla olleista kysymyksistä. Yksi näistä liikkeistä on evankelikaalisuus.
Joten minulle käyttämäsi sana ei mitenkään liity lauseesi kokonaisuuteen.
Edellä olen sanonut että oikeaa retoriikkaa käytetään kirkon julistuksessa nimenomaan kristinuskon esiin tuoman TOTUUDEN mahdollisimman selkeään ja ymmärrettävään esittämiseen niin, että se tavoittaa vastaanottajat.
Mikäli tämä totuuden esillä pitäminen onnistuu, niin silloin siitä syntyy suuri ilo ihmisten mielessä, koska usko tulevaisuuteen ja elämän suurten kysymysten vapauttava ymmärtäminen luo sydämeen sellaisen tyydytyksen, missä ilo Jumalan Pojan sovintotyön suuresta lohdutuksesta antaa elämälle voiman ja tarkoituksen.
Evankeliumi saa silloin olla todellista ilosanomaa, ilon, toivon, rakkauden ja vapauttavan uskalluksen elämistä todeksi.
Tarja
Jatkoa
2) Sanot: ”tai ’natsihuumori’, koska sanankäyttö on hyvin rasistista”
Jotenkin panen tämän lauseen samaan sarjaan kuin Putinin väitteen Ukrainan natsivallasta, vaikka Ukrainan presidentti on juutalainen.
Samaa suuruusluokkaa asioiden päälaelleen panemisessa näen sanoissasi rasismista.
Opiskeluaikana yhteen aikaan kämppäkaverini oli namibialainen pastori Festus Ashipala, joka opiskeli Suomessa.
Yhteen aikaan Lapinjärven ruotsalaisen seurakunnan kirkkoherrana toimiessani luonani kävi lähes päivittäin somaleja, toisinaan jopa niin paljon että toinen ryhmä odotti ulkona vuoroaan kun toinen ryhmä oli luonani.
Tuohon aikaan Suomen TV:n ensimmäinen TV -ohjelma nimenomaan somalien OMASTA NÄKÖKULMASTA nähtynä filmattiin meillä pappilassa.
Yhteen aikaan eräs tuttavani oli Etiopian entisen keisarin sukuun kuuluva afrikkalainen.
Yhteen aikaan vuokralaisenamme oli itäafrikkalainen prinsessa, heimopäällikön tytär.
Leskeksi jäätyäni Jumala johdatti elämääni nykyisen vaimoni prinsessa Coletten. Hän kuuluu Bakongin ruhtinaskuntaa noin vuodesta 1350 hallinneeseen dynastiaan. Kerran luonamme kävi erään toisen dynastian Hänen majesteettinsa. Heidän sukuhaaransa yhteinen esivanhempi löytyy 1290 -luvulta, siis noin 790 vuotta sitten.
Joten mielestäni puheesi rasismista on samaa luokkaa kuin naapurimaamme harhauttava poliittinen vääristely.
Tarja
Jatkoa
3) Kirjoitat kristinuskon arvoa alentaen että puhe uskost on kaikkea muuta kuin ”puhutaan sivistyneestä kielenkäytöstä.”
Länsimaisen sivistyksen ylläpitäjänä on ollut nimenomaan kirkko. Luostareisa on vuosisatoja kopioitu kaikkea sivistyksen kannalta oleellista perintöä vaalivaa kirjallisuutta. Luostareissa tehtiin monia tieteellisiä kokeita, jotka veivät tietämystä eteenpäin. Merkittävin koululaitos oli kirkon ylläpitämää. Vasta vähitellen muu yhteiskunta on havahtunut oppimisen tärkeyden huomaamiseen.
Edelleenkin maailmanlaajuisesti lukematon määrä koululaitoksia ja yliopistoja on sellaisia että ne ovat alkaneet kristillisen lähetystyön alkamina ja vasta vähitellen ovat siirtyneet paikallisten yhteiskuntien vastattaviksi.
Esimerkiksi 1960 -luvun Afrikkalaisten itsenäistyneitten valtioiden johtajista 90 % oli saanut opillisen sivistyksensä lähetysten kouluissa.
Tässä vain muutama ajatus siitä, miksi pidän väitettäsi uskon esilläpidon alhaisesta sivistystasosta täysin harhaanjohtavana.
Tarja
Jatkoa
4) Kommenttisi viimeinen kappale oli hyvin vääristyneesti väritettyä.
On kuin muuttaisit armon evankeliumin ”tuomion evankeljumiksi”, kuten isäni nimitti sellaisia armon sanan vääristelijöitä, jotka omaa kypsymättömyyttään evankeliumin sanan väärin ymmärrettyään toisten niskaan heitellen puhuivat armon evankeliumin vastaisesti oman mielihalunsa herättämiä mielettömiä tuomiota pursuavia sanoja toisten ihmisten kiusaksi ja rasitteiksi.
Tarja
5) Keska sanot minusta: ”vanhoillisena kristittynä”, niin kerronpa muutaman sanan miten vanhoillisuus ja uudistuksellisuus itse asiassa ovat hyvin suhteellisia käsitteitä.
Kun 1960 -luvulla muutamat puhuivat siitä, että ääni-ikärajaa on alennettava, niin totesin miten nämä itseään uudistusmielisinä pitävät halusivat ääni-iän lähestyvän keski-aikaa, jolloin miehet saivat täysivaltaisen oikeuden vaikuttaa yhteiskunnan päätöksiin 15 vuotiaina.
Kun eräät puhuivat avioiän alentamisen puolesta, niin totesin tuohon, että uskonpuhdistaja Mikael Agricola puhui liian aikaista avioliittoa vastaan ja pani ehdoksi sen että pitää olla riittävän kypsä avioon menemään, siis miehen vähintään 15 vuotias ja naisen vähintään 13 vuotias.
Englannissa naisen avioliittoikä oli vuoteen 1912 saakka vähintään 12 vuotta. Silloin se korotettiin 18 vuoden ikään.
Aikoinaan 1980 luvun alkupuolella tuli puhetta erään seurakuntanuoren kanssa vanhoillisuudesta ja uudistusmielisyydestä. Silloin muuan nuori sanoi, etten minä ainakaan ole vanhoillinen. Pidin tuohon aikaan nuorten illoissa tietokonekerhoa, johon kirjautui enemmän nuoria kuin koko seurakunnassani oli kohderyhmän ikäryhmässä nuoria, osa tuli ikärajan alta, osa suomalaisen seurakunnan puolelta.
Kamerunissa minulla oli tilaisuus osallistua teatteriväen harjoituksiin katselemaan heidän työtään sekä kirjailijoitten palavereihin Ranskalaisella klubilla. Kaikessa tuli esille että kristinusko edusti uudistuksellisuutta, joka uudisti yhteiskuntaa. Joten maailman nopeimman väestömäärän kasvun maanosassa uudistusmielisyys on nimenomaan kristinuskon tuoma anti heidän uudistumisekseen.
Evankeliumin sanoma on todellinen UUDISTAVA VOIMA meidän elämäämme varten.
Roomalaiskirje:
12:2 Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.
2.Korinttolaiskirje:
4:16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
Efesolaiskirje:
4:23 ja uudistua mielenne hengeltä
Kolossalaiskirje:
3:10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan.