Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ”Katso, tämä on uutta”, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. (Saarn. 1: 2-11)
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun; mistä kymmenen vuoden päästä Nokia muistetaan ja tunnetaan?
Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?
Mitä ajattelet elämästäsi; mitä voisit oppia Saarnaajalta ja mikä on mahdotonta hyväksyä?
Mitä tai miten voisit saada omaisuutta mukaan Taivasmatkalle?
Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?
Kaikki julkaistut blogini:
Martti Pentti, Saarnaaja oli toiminut himojensa mukaisesti. Riittikö mikään vai oliko lopulta kaikki maallinen loisto pelkkää turhuutta? Ihan oikeaa tilitystä on Saarnaajassa ja meille opiksi.
Mikä on Saarnaajan sanoma meille ?
Raamattu ei kerro meille mitenkä Salomonin elämä lopulta päättyi. Eikä myöskään sitä katuiko hän vanhana jumalatonta menoaan, vaellustaan, ja nöyryikö hän Jumalan edessä ?
Mutta kirjassa kuitenkin tuodaan avoimesti esille, se kuinka hän näkee lankeemuksensa seuraukset ja tajuaa elämänsä tyhjyyden ja turhuuden ilman Jumalaa. Hän oli omassa elämässään unohtanut Sananlaskujen kultaisen ohjeen; ” Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta” ( Snl. 9 : 10 )
Elikä elämä ilman Jumalaa, ja Hänen tuntemistaan on turhaa, sen meille Saarnaaja kirja karudessaan tuo selvästi esille.
Martti, kiitos hyvästä kommentista. Vuorisaarnassa Jeesus otti Salomonin (Saarnaajan) rikkaudet esimerkiksi, mutta ei Jeesus niitä rikkauksia paljoa arvostanut. Minun mielestä Jeesuksen saarna on sopusoinnussa Saarnaajan turhuuksien turhuus -tekstin kanssa.
Viihdettä, rahaa, valtaa, politiikkaa, viinaa, huuhaata… Kyllähän tämä maailman meno juuri tuolta turhuuksien turhuudelta usein ihan konkreettisesti tuntuu. Pääasia tuntuu olevan että on niin sanotusti ”hauskaa”, millään muulla ei niin väliä sitten olekaan. Ehkä meillä ”vakavamielisillä” kristityillä olisi sittenkin jotain annettavaa tälle maailmalle…
Kari, kiitos hyvästä kommentista. Hauskaa voi pitää, kunhan seura on oikea, oma aviopuoliso. Kaikki muu hauskanpito on turhuutta.
No nyt sä Juha näytät vihdoinkin hyväksyvän meidän vapaamuurarien opit.
Kiitos kommentista, Osmo. Minä kannatan ainoastaan Kristuksen oppia. Vapaamuurarien polkua en kulje. Jeesus on Herra!
Juha. Näytät suosivan ihan samoja raamatunlauseita kuin vapaamuurarit.
Takaisin enempi Saarnaajaan, mutta säilytetään silti Osmo-etunimi:
”Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkiskelu väsyttää ruumiin.” (Saarnaaja 12:12)
Tämäkin on hyvä muistaa, kun varmaan myös moni tuiki tavallinen maallikko lukee eksegeettistä eli Raamattua selittävää kirjallisuutta, jos vähänkin enemmän uskonnollisaiheisia kirjoja lukee. Saarnaajan turhaa ihmisviisautta kaikki se?
Tuosta Sonja Ottavaisen aikaisemmasta kreikkalais-viittauksesta tuli mieleen, että nykyinen raamatuntutkimus todella ajoittaa Saarnaajan kirjan kreikkalaiseen eli hellenistiseen aikaan, peräti 700 vuoden raolla kirjaimelliseen eli Salomoon. Kirjoittajakysymystä tosin voidaan ratkoa niin, että kyse olisi Salomon sanoista myöhemmin ylösmerkittyinä. Tuonaikaisissa kulttuureissa perinteet säilytettiin muistissa paljon uskollisemmin kuin nykyään on mahdollista tajuta.
Hyvän eksegeettisen kirjan lukeminen on koukuttavaa, ja vierastan näkemystä jossa raamatuntutkimus sivuutetaan. Tuo alun Saarnaaja-sitaatti on silti paikallaan siinä, että raamatunselitysten sisäänrakennetut heikkoudet myös huomaa aika pian: vaihtuvat trendit, todennäköisyyksien kirjaaminen totena, itseään uusintava akateemispainotteisuus ja tietysti se ettei eksegetiikka välttämättä vaadi tunnustuksellisuutta vaan siinä levittyvät eteen kaikki mahdolliset tunnustuksellisuuden laadut kielteisestä vahvaan.
Kysehän on, sitten lopulta, niinkin vakavasta asiasta kuin Jumalan ja Raamatun luotettavuudesta. Saarnaajan viimekätistä viestiä myös. Tähän taipumista, omista vaihtelevista lähtökohdista, selityksistä ja verukkeista, voi pitää onnekkaana.
Osmo, kiitos kommentista. Minä olen ulkona noista viimeisimmistä tutkimuksista. Itselläni on se käsitys, mikä on Bibliassa. Salomon eli noin 3000 vuotta sitten, jolloin Saarnaaja on kirjoitettu. Salomon oli kuollessaan 57 vuotta. Mainitse joku sinun mielestä hyvä Raamatun selitysteos?