Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ”Katso, tämä on uutta”, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. (Saarn. 1: 2-11)
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun; mistä kymmenen vuoden päästä Nokia muistetaan ja tunnetaan?
Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?
Mitä ajattelet elämästäsi; mitä voisit oppia Saarnaajalta ja mikä on mahdotonta hyväksyä?
Mitä tai miten voisit saada omaisuutta mukaan Taivasmatkalle?
Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?
Kaikki julkaistut blogini:
”Saarnaajan toivottomat kokemukset naisista” Onko Saarnaajan kirjaa luettava Jumalan sanana, onhan se osa Raamattua? Onko se kuitenkin vain viisaan ja elämää kokeneen miehen inhimillistä pohdiskelua? Kyseisessä lainauksessa ei puhuta erityisesti vieraasta naisesta. Sen sijaan siinä on eräänlaista ’tilastotiedettä’: ”Etsin ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista.”
Martti Pylkkänen, kiitos erinomaisesta kommentista. Koko maailmassa ei ole yhtään vaimomme vertaista naista, jonka Jumala on meille antanut.
Martti Pentti, kiitos hyvistä kysymyksistä. Saarnaajan kirja on luotettavaa Jumalan sanaa kuten koko Pyhä Raamattu.
Voinko siis vakaumuksen rintaäänellä sanoa, että Jumalan ilmoituksen mukaan nainen on kuolemaakin katkerampi?
Martti Pentti, näen niin, että Jumala on antanut minulle yhden vaimon. Hän on arvokkaampi kuin kaikki maailman rikkaudet ja hänelle olen uskollinen koko eliniän. Kysymyksesi vastaa siihen hyvin, minkälaiseen oloon jää, jos lankean vieraan naisen lumoihin.
Saarnajan kirjaa ei ole suotta liitetty Raamatun kaanoniin. Sillä kirjan sisältöön ovat ennen meitä eläneet kristityt tutkineet erittäin tarkasti, ja juuri siitä syystä se on Raamatussamme.
Saarnaajalle Jumala on kaiken aikaa koossapitävä voima. Kaikki on Jumalan kädessä. Tämä elämä on Jumalan antama lahja tätä Saarnaaja jatkuvasti toistaa ( 2:26, 3: 10,13, 5:17, 6:2, 8:15. 9:9 )
Kaikki mitä Jumala tekee pysyy iäti ( 3:14 )
Ihminen ei pääse lopullisesti irti Jumalasta. Vaikka ihminen tomuna palaa maahan, niin henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanut.
Vaikka Saarnaajan käsitys iankaikkisesta elämästä on hyvin ohut, kuitenkin hänen sanomansa johdattaa meidätkin janoamaan iankaikkisen elämän osallisuutta. Tämän tässä maailmassa vallitsevan turhuuden ja tuulen tavoittelun tilalle.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Missä on sydämemme?
Martti Pylkkänen
Tässä korostuu miehen vastuuttomuus. Miehellä/kuninkaalla oli valtaa. Saarnaaja lienee jonkun älykön kirjoittama, joten se, ettei tuhannesta löytynyt yhtään naista, voi viitata kreikkalaiseen kulttuuriin. Saarnaaja ei viittaa vieraaseen naiseen. Sananlaskuissa kyllä puhutaan siitä. Lopuksi mietin, olemmeko ymmärtäneet väärin, että elämä on lahja, kun S toteaa:
Sonja, kiitos kommentista. Aina on niin, että meillä jokaisella on kiusaus syyttää muita tai toisuskoisia kaikesta negatiivisesta. Harvemmin sitä näkee, että joku ottaa vastuun asioista, vapaaehtoisesti. Saarnaajalla oli valtaa ja rikkautta. Aatamikin syytti Eevaa siitä, että oli tehnyt vastoin Jumalan tahtoa.
Eeva syytti käärmettä.
”Näen niin, että Jumala on antanut minulle yhden vaimon.” Saarnaaja ei löytänyt sitä ainuttakaan ihmiseksi luokiteltavaa naista. Enpä sanoisi hänen kokemustaan ihan Jumalan sanaksi.