Saarnaaja – turhuuksien turhuus

Kyllä meillä on syytä iloita, kaikesta siitä minkä Jumala armossaan on meille antanut. Mutta kuitenkin on otettava huomioon, ettei mikään saa ajaa elämässämme Jumalan valtakunnan edelle, jos se olisi vaikka maailman paras asia joka nousee esteeksi, sitä on vihattava ( Luukas 14: 26 ) Sen Jeesus sanoo ja varoittaa, ettei sitä saa laittaa esteeksi, ettemme menettäisi aarretta taivaassa.

Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Jotkut asiat erottavat meidät Jumalasta ja taas Jumalan tahdon mukaiset asiat, parantavat meidän Jumala suhdetta.

Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan; sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella. (1. Tim. 4:4-5)

Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?

Näemme Jeesuksen Kristuksen meidän lunastajan käsissä ja jaloissa naulanreijät ja kyljessä keihään aiheuttaman kolon. Nämä Jeesus sai meiltä ihmisiltä Golgatalla noin 2000 vuotta sitten ja nämä ovat ainoat meidän ihmisten tekemät, jotka voimme löytää Taivaan Isän kodissa.

” Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun” ?
Tähän kysymykseen löytyy vastaus Saarnaajan kirjasta, joka luetaan Salomonin kirjoittamaksi. Hän oli hankkinut itselleen omaisuutta ja rikkautta ylenmäärin ( 1.Kun.10: 11 – 12, Saarn. 2 : 7 – 8 )
Hän oli saannut elämältä kaiken, mtä halusi.
Mutta vanhana kuoleman lähestyessä hän tajuaa vaivannäkönsä turhuuden; ” Se joka haluaa rikastua, ei koskaan tule kyllin rikkaaksi, vaan haluaa aina itselleen enemmän rahaa” ( Saarn.5 : 9 )
” Ne jotka tahtovat rikastua, joutuvat kiusaukseen ja lankeavat ansaan, monenlaisten järjettömien ja vahingollisten halujen valtaan, jotka syöksevät ikuiseen tuhoon ja perikatoon” ( 1. Tim.6 : 9 )
Mielestäni meidän aikamme pörssiyhtiöiden johtajat, ovat unohtaneet sen mitä Saarnaajan kirjan kirjoittajan kokemukset rikkauden ja omaisuuden jatkuvasta tavoittelusta on lopulta hyötyä.
Saarnajan kirjan syvin opetus kiteytyy sanoihin: ” Loppusana kaikesta, mitä kuultu on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salasssa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa” ( Saarn.12: 13 – 14 )

Martti, kiitos hyvästä kommentista. Jatkuvasti saamme lukea tai kuulla uutisia rikkaista, jotka haluavat rikastua entistä enemmän myös vilpillisin keinoin. Palkkamaltti on pienituloisille, rikkailla on omat säännöt, jossa malttia ei ole.

Olkaa minun seuraajiani, veljet, ja katselkaa niitä, jotka näin vaeltavat, niinkuin me olemme teille esikuvana. Sillä monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän mielensä. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:17-21)

Opettelemista meille, jotka haluamme miellyttää kanssakulkijoitamme: ”Kun teet Jumalalle lupauksen, niin täytä se viivyttelemättä, sillä hän ei mielly tyhmiin. Täytä siis, minkä lupaat.
On parempi olla lupaamatta kuin luvata ja jättää lupaus täyttämättä” Saarn 5:4-5
Raamatusta voi lukea esimerkkejä, joissa lupauksiin on suhtauduttu vakavasti vastoin nykypäivän valehtelu- ja pettämiskulttuuria. Minkälaisia esimerkkejä lupauksen pitämisestä tai sen pitämättä jättämisestä tulee mieleesi?

Tapani, kiitos hyvästä kommentista ja kysymyksestä. Me ihmiset olemme aina vajavaisia, eikä meidän lupaukset ole kuin sanoja, jotka voivat lupausta tehdessä olla aitoja, mutta vaarana on maailmallisen elämän tavoittelu, joka hämärtää lupauksemme, eikä ne enää meille mitään merkitse. Ainoastaan Jumala on luotettava ja hänen lupaukset ovat täyttä totta, aina ja iankaikkisesti.

Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. (Joh. 3:16-17)

”Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa. Katso — sanoi Saarnaaja — tämän minä totesin, kun kohta kohdalta pyrin tulokseen: en löytänyt, mitä kaiken aikaa etsin, ihmistä. Tuhannen joukosta minä löysin yhden, mutta koko määrästä en ainoatakaan naista. Vain tämän minä sain selville: Jumala on luonut ihmiset suoriksi, mutta itse he punovat kieroja juonia.” Saarnaajan kirjassa on tämäkin katkelma. Miten tähän pitäisi suhtautua?

Martti Pentti, kiitos Raamatun kohdasta. Ei kannata langeta vieraan naisen lumoihin. Meille jokaiselle pitää riittää oma aviopuoliso, jonka Jumalalta on saanut.

Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi. Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu. Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä. Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee. Hän on kauppiaan laivojen kaltainen: leipänsä hän noutaa kaukaa. Kun yö vielä on, hän nousee ja antaa ravinnon perheellensä, piioilleen heidän osansa. Hän haluaa peltoa ja hankkii sen, istuttaa viinitarhan kättensä hedelmällä. Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. Hankkeensa hän huomaa käyvän hyvin, ei sammu hänen lamppunsa yöllä. Hän ojentaa kätensä kehrävarteen ja käyttelee värttinää kämmenissään. Hän avaa kätensä kurjalle, ojentaa köyhälle molemmat kätensä. Ei pelkää hän perheensä puolesta lunta, sillä koko hänen perheensä on puettu purppuravillaan. Hän valmistaa itsellensä peitteitä; hienoa pellavaa ja punapurppuraa on hänen pukunsa. Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. Hän aivinapaitoja tekee ja myy, vöitä hän kauppiaalle toimittaa. Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. Hän tarkkaa talonsa menoa, eikä hän laiskan leipää syö. Hänen poikansa nousevat ja kiittävät hänen onneansa; hänen miehensä nousee ja ylistää häntä: . ”Paljon on naisia, toimellisia menoissaan, mutta yli niitten kaikkien kohoat sinä.” Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! Suokaa hänen nauttia kättensä hedelmiä, hänen tekonsa häntä porteissa ylistäkööt. (Sananl. 31:10-31).

Saarnaajan toivottomat kokemukset naisista

Kaikkein pessimistisin ja katkerin muisto Saarnaajalla on naisista: ”Minä havaitsin: Kuolemaakin katkerampi on nainen. Hän on pyydys, hänen sydämensä on ansa, hänen kätensä ovat kahleet. Jumalalle mieluinen hänet välttää, mutta synnintekijä takertuu hänen verkkoonsa.” (7:27).

Tämä katkeruus on ymmärrettävissä sillä, että juuri naiset saivat Salomon vietellyksi pois palvelemaan vieraita jumalia (1 Kun 11). Vanhuuden voimattomuudessa Salomo ymmärtää, mihin hänen nuoruutensa halukkaat ja ahnaat silmät olivat hänet ajaneet. Hän oli kulkenut naisen luota naisen luo, kerännyt itselleen tuhatpäisen haaremin ja saanut lopulta kokea, millä kahleilla naisten pehmeät sylit olivat hänet kahlinneet. Hänen uskonsa ja luottamuksensa Jumalaan oli alkanut horjua vaimojen kuiskutellessaan hänen korviinsa uusien jumalien nimiä. Salomo oli saanut kokea, mikä valta naisella on mieheen nähden! Vanhoilla päivillään hän ehkä kuitenkin sydämessään yhtyi Sananlaskujen viimeisimpiin jakeisiin: ”Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!” (Snl 31:30).
( Lainaus Sleyn sivuilta: ”Saarnaaja – syvyyksien luotaaja ” )