Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. Jos jotakin on, josta sanotaan: ”Katso, tämä on uutta”, niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. (Saarn. 1: 2-11)
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Miten suhtautua jatkuvaan elintason kasvuun; mistä kymmenen vuoden päästä Nokia muistetaan ja tunnetaan?
Mitä ihmisen tekemää voit löytää Isän kotona Taivaissa?
Mitä ajattelet elämästäsi; mitä voisit oppia Saarnaajalta ja mikä on mahdotonta hyväksyä?
Mitä tai miten voisit saada omaisuutta mukaan Taivasmatkalle?
Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha esittää kysymyksen, joka on varmaankin käväissyt meidän kaikkien mielessä:
”Minkälaista olisi elää, jos ei olisi iankaikkisen elämän toivoa; mikä on elämämme tarkoitus?”
Niin, minkälaista tosiaan olisi elää ilman uskoa ikuisesta elämästä Jumalan luona? Saarnaaja sanoo, että kaikki elämässä on turhuutta: ”Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa.”
Kuuntelin nuorena enoni ja hänen naapurinsa keskustelua. Kumpikin oli tehnyt pitkän työsaran ja kovasti pyrkineet sota-ajan jälkeistä elämäänsä kohentamaan ja onnistuneetkin aika hyvin tavoitteessaan. Nyt he miettivät sitä, mitä olivat saaneet kaikella ahkeralla puurtamisellaan aikaiseksi. Yhdessä he totesivat, että eivät yhtään mitään sellaista joka jäisi heidän jälkeen pysyvästi elämään.
Nyt kun heidän kuolemastaan on kulunut kymmeniä vuosia, voi todeta, että kaikki maailmassamme pyörii ja toimii niin kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan. Eli he olivat oikeassa, on ihan niin kuin saarnaaja toteaa: ” Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti.”
Mitä siis vastaisin Juhan esittämään kysymykseen? Sanoisin, että olisipahan eri kurjaa ainakin minun kohdallani, sillä olen koko elämäni uskonut ja kaiken toivoni ja turvani pannut Jumalaan. Luin nuorena raamattua ja minun rohkeuteni elämään lisääntyi, koska Jumala lupaa suojella, nostaa ja tukea kaikkia jotka häneen turvautuvat:
Ps 91: 14 Herra sanoo: ”Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.
15 Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
16 Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä.”
”mikä on elämämme tarkoitus?” Minulle elämäni tarkoitus on päästä näkemään se, mihin olen uskonut, nähdä niin kuin Pietari toteaa:
1 Piet. 1:8 ”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa,
9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”
Heino, kiitos erinomaisesta kommentista. On ilo lukea kommenttiasi!
Totta on, että en voi saada mitään maallista mukaan taivasmatkalle, eikä tarvitsekaan saada.
Isän kodissa on jo valmistettu paikka minullekin ja se riittää.
Toisaalta on totta, että jos minun vanhempiani ei olisi ollut olemassa, niin ei olisi minuakaan. Ja ellei minua olisi olemassa, ei olisi minun lapsianikaan. Ja niin eteenpäin.
Uskon, että meillä jokaisella on oma tärkeä tehtävämme täällä maan päällä, kun vain osaamme sen tehdä.
Totta on sekin, että välillä tuntuu, että kaikki on turhuuksien turhuutta. Huonoina päivinä tunne on tuttu, mutta sitten Pyhä Henki muistuttaa siitä, mikä on oleellista ja oikeasti totta.
Mitä totuuksia löysit Saarnaajan kirjan tekstistä?
Meidän ihmisten elämä on lyhyt, sen Saarnaajan kirja tuo ennen muuta esille omasta kokemuksestaan: ” Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta” ( 1:2 ) Ihmisen elämä on kuin ohikiitävä tuulenhenkäys.Kaikki katoaa ja on turhaa: Mitä jää elämästä jäljelle ?
Ei mitään.
Iankaikkisuuden kannalta kaikki on turhuutta aurigon alla.
Martti Luther on on sanonut Saarnaajan kirja 7: n luvun allekirjoituksessa: ” Paras neuvo tässä turhassa menossa on ajatella lopun perään”
Ainoa oikea vastaus ihmisen turhaan elämään on Jeesus, Hän on luvannut, että Hänessä meillä on elämä ja yltäkylläisyys ( Joh.10:10 ) ja iankaikkinen elämä ( 1.Joh.2:25 ) Lopulta Saarnaajan kirjan syvin sisältö ja ulottavisuus, on johdattaa meidät Kristuksen luokse. Silloin elämä ei ole turhaa tuulen tavoittelua.
Salme, kiitos hyvästä kommentista. Kaikki päiviemme määrä on määrätty ennen kuin olimme syntyneet. On suuri Jumalan viisaus, että meille ei ole mitään käsitystä siitä, koska elämämme päättyy täällä maailmassa.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Näin on. Jeesuksessa meillä on kaikki, mitä tarvitsemme.
Saarn. 9:7
Iloita antimista eikä valitella jatkuvasti!
Sonja, kiitos erinomaisesta kommentista. Juurin näin. Voimme iloita kaikesta siitä, mitä Jumala on meille lahjaksi antanut. Aviopuoliso ja lapset ovat semmoinen lahja, jota suurempaa ei maailmassa ole. Mutta tämäkin kaikki on pientä verrattuna siihen, että saamme olla Jumalan lapsia.
Juha Heinilä
Sanoisin, että niistä huolimatta/ilman niitäkin saa iloita! Sinkut, lesket, eronneet, uudelleen avioituneet, lapsensa menettäneet, lapsettomiksi jääneet…
Saarn. 2:24-25
Sonja, toki voimme iloita maailmasta, mutta loppujen lopuksi se on vain turhuutta, joka ei anna todellista iloa.