.
Rukoilemme kotonamme Lutherin aamu ja iltarukoukset täyden kaavan mukaan.
Siihen kuuluvat: Ensinnäkin: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen.” Toiseksi: ”Apostolinen uskontunnustus.” Kolmanneksi: ”Isä meidän rukous.” Neljänneksi: ”Lutherin kirjoittama rukous.” Meidän perheessämme laulamme vielä lopuksi virren 548.
Luther vähensi päivän rukoushetkien määrän. Hän päätyi tähän käytännön syistä. Hän luki useampia hetkirukouksia päivittäin. Kerran hän tuli tilanteeseen jossa hän oli pari viikkoa ohjelmastaan perässä. Silloin hän luki kerralla koko rästiin jääneen ohjelmansa läpi. Silloin hän tuli ajatukseen että tavallisille ihmisille riittää aamu ja iltarukous. On huomattava että Lutherin ruokarukouksen lukemisen ohjeeseen liittyy Isä meidän -rukouksen lukeminen.
Vanha kristillinen käytäntö on seurannut ikivanhaa juutalaista perinnettä. Toiset ovat rukoilleet kolme kertaa päivässä, toiset viisi kertaa ja muutamat seitsemästi.
Otan tähän pienen opetuksen tuosta vanhasta perinteestä.
Hetkirukouksista
Juutalainen rukouskäytäntö sisälsi päivittäisiä liturgisia hetkihartauksia. Ne kuuluivat jokaisen juutalaisen arkipäivään.
- Rukoushetkien lukumäärästä
1.1.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla kolmesti päivässä. Silloin rukoushetket laulettiin aamulla auringon noustessa kello kuudelta, keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan ja illalla auringon laskiessa ja yön alkaessa kello kuudelta.
Tätä tapaa noudatti esimerkiksi Daniel.
Dan. 6: 11 Kun Daniel sai tietää, että tällainen määräys oli annettu, hän meni taloonsa. Sen kattohuoneen ikkunat olivat Jerusalemiin päin, ja kolme kertaa päivässä Daniel polvistui siellä ja rukoili ja kiitti Jumalaansa, niin kuin hänellä ennenkin oli ollut tapana. 12 Kun nuo miehet riensivät yhdessä paikalle, he tapasivat Danielin hartaasti rukoilemassa Jumalaansa.
1.2.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla viisi kertaa päivässä. Silloin edelliseen ohjelmaan lisättiin aamupäivällä noin yhdeksän tienoilla eli auringon ollessa puolessa välissä nousua ja iltapäivällä noin kolmelta kun aurinko oli noin puolessa välissä laskemassa ja ilta alkoi.
Historiallisena yksityiskohtana todettakoon, että tämä tapa on siirtynyt islamiin sellaisenaan. Tästä ilmenee tiedotuksen puutetta. Kaikki tiedä että tapa on ikivanha juutalainen ja kristillinen käytäntö, jota Muhammed on jatkanut kannattajineen.
1.3.) Muutamilla juutalaisilla oli tapana rukoilla seitsemän kertaa päivässä. Silloin aamulla toinen rukous pidettiin jo ennen auringon nousua ja toinen auringon jo noustua. Illalla toinen pidettiin auringon laskiessa ja toinen myöhemmin ennen nukkumaan menoa.
Seitsemästä kerrasta puhuu esim. Psalmi 119: 164 Seitsemästi päivässä minä sinua ylistän vanhurskaista päätöksistäsi.
1.4.) Yöllä hereillä olevat saattoivat vielä rukoilla yövartiossa ollessaan esimerkiksi keskellä yötä.
2) Muutama esimerkki siitä miten rukoushetket liittyvät tunnettuihin Raamatun tapahtumiin.
2.1. ) Ainakin yhteen aikaan Jeesus noudatti seitsemän hetkihartauden tapaa. Tästä kertoo tapaus missä Pietari meni häntä tapaamaan ennen auringon nousua.
Mark. 1: 35 Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. 36 Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta 37 ja löysivät hänet.
2.2.) Helluntain ihme tapahtui aamupäivän liturgisessa hetkessä, joka pidettiin kansallisen suurjuhlan helluntain vieton yhteydessä ja missä Pietari toimi saarnaajana.
Ap.t. 2: 14 Silloin Pietari astui
esiin, ja muut yksitoista hänen kanssaan. Hän alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: 15 —- nythän on vasta aamu, päivän kolmas tunti.
2.3.) Pietarin näky jossa hän sai kutsun mennä Korneliuksen kotiin tapahtui keskipäivän rukoushetken yhteydessä.
Ap.t. 10: 9 Seuraavana päivänä, kun miehet olivat matkalla ja jo lähestyivät kaupunkia, Pietari nousi kuudennen tunnin vaiheilla katolle rukoilemaan.
2.4.) Nikodemuksen ja Jeesuksen keskustelu tapahtui auringon laskun hetkihartaudessa jota vietettiin yön alettua iltakuudelta. Tässä vesperissä juutalaisilla oli useinkin tapana keskustella Raamatusta.
Joh. 3: 1 Fariseusten joukossa oli Nikodemos-niminen mies, juutalaisten neuvoston jäsen. 2 Hän tuli yöllä Jeesuksen luo ja sanoi: ”Rabbi, me tiedämme, että sinä olet Jumalan lähettämä opettaja. Ei kukaan pysty tekemään sellaisia tunnustekoja kuin sinä, ellei Jumala ole hänen kanssaan.”
2.5.) Keskiyön liturgisen hartauden eli mesonyktionin toimittivat Paavali ja Silas Filippin vankilassa. Tuo vaikutti niin vankeihin kuin vanginvartijaankin.
Ap.t. 16: 25 Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä
- Rukous Jerusalemiin päin
3.1.) Juutalaiset rukoilivat kasvot Jerusalemiin päin kääntyneenä
Kun oltiin lähellä temppeliä niin mentiin sinne rukoilemaan.
Kun oltiin lähellä synagoogaa niin mentiin sinne. Siellä rukoussuunta oli aina selvä se oli kohti Jerusalemia.
Kun oltiin kauempana noista paikoista niin auringosta katsottiin missä Jerusalem oli ja rukous toimitettiin tuolla paikalla.
Mikäli oltiin matkalla niin matka keskeytettiin ja pidettiin rukous tien vieressä. Keskelle risteystä rukoilemaan pysähtymistäkin nähtiin siellä täällä.
Varsinainen uskon koetinkivi syntyi kun ihminen oli yksinään kotonaan. Silloin nähtiin kuka rukoili itse rukoilemisen vuoksi ja kuka vain muiden mukaan mennen. Jeesus kehotti uskollisuuteen rukouskäytännössä. Myös yksinään kammiossa ollessaan oli rukoiltava.
3.2.) Rooma oli Jerusalemista länteen. Niinpä rukoussuunta oli siellä itään päin. Siellä itäiseen rukoussuuntaan liittyi myös vertauskuva siitä että nouseva aurinko viittaa Jeesuksen takaisintuloon. Nämä yhdessä vaikuttivat liturgiseen käytäntöön
Koska Rooma oli pääkaupunki, niin siitä tuli esikuva. Tästä on seurannut, että valtaosassa maailman kirkkoja alttari eli rukoussuunta on itään päin. Samaten valtaosa maailman kristittyjä vainajia haudataan jalat itään päin eli ylösnousemuksen aamua odottamaan niin että ylös noustessa kasvot ovat valmiina rukoussuuntaan käännettyinä.
3.3.) Historian kuluessa rukoussuunnan muuttaminen on muuttanut maailman kansojen uskonnon. Muhamedin kääntäessä rukoussuunnan Jerusalemista Mekkaan islam kääntyi omaksi uskonnokseen.
- Kehotus säännölliseen rukoukseen
Kun Paavali kehotti kristittyjä rukoilemaan lakkaamatta, niin alkuperäisessä yhteydessään tuo tarkoitti säännöllisistä rukoushetkistä kiinni pitämistä. Seurasipa sitten mitä tahansa eri hetkirukousten ohjelmaa niin sitä piti noudattaa tunnollisesti.
1.Tessalonikalaiskirje:
5:17 Rukoilkaa lakkaamatta
Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että kolminaisuusoppi ei ole niitä helpoimmin selvitettäviä opinkappaleita. Jotkut näyttävätkin käyttävän ilmausta ”kolminaisuuden mysteeri”, näin tekee esimerkiksi katolinen katekismus. Myös Matiaksen perusteellinen selvitys tuskin avautuu kovin avoimena enempää kolminaisuuden vastustajille kuin kannattajillekaan.
Tietysti salaperäisyyden verhon voi kuitata meidän tunnetulla rajallisuudellamme.
Se, että lunastus edellyttää Jumalan kuolemista on ajatus, johon haluan nyt puuttua. Anne muotoili syyn näin: ”Ihminen ei voi sovittaa maailman syntiä.” Pekka ja Matias ilmoittivat sitten kannattavansa, minä asetun nyt sitten vastarintaan.
Mistä lunastuksessa oikeastaan on Raamatun mukaan kyse? Miksi lunnaita tarvittiin?
Tarve lunastukseen syntyi Edenissä, siitä kaikki lienevät samaa mieltä. Esivanhemmistamme Adam nostetaan erityisesti tikun nokkaan, ja ihan syystä: ”kuolema sai alkunsa ihmisestä” eli ”kaikki ihmiset Aadamista osallisina kuolevat”(1.Ko15:22,23) Lähtökohta on siis hyvin selkeä koko lunastusjärjestelylle.
Raamattu jatkaa: ”samoin kuolleiden ylösnousemus on alkanut ihmisestä” eli ”kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi,”(1.Ko15:22,23 jakeiden loppuosat) Jakeessa 45 sitten käytetään nimityksiä ”ensimmäinen Aadam” ja ”viimeinen Adam”. Huomaamme, kuinka selkeää rinnastusta ihminen-ihminen. Aadamia ei koskaan Raamatussa aseteta Kaikkivaltiaan Juman rinnalle, eipä tietenkään.
Toisessa Timoteuskirjeessä käytetään hyvin mielenkiintoista erikoisilmaisua Jeesuksen antamista lunnaista ”antilytron”. (an·tiʹ ’vastaan’, ’vastineeksi’, ’sijasta’ ja lyʹtron ’lunnaat [maksettu hinta]’)
Yleensä ”antilytron”käännetään hiukan pliisusti ”lunnaat”, vaikka kielieeksperttien mielestä se sisältää ajatusta enemmän. Strongin sanakirja selittää merkitystä: ”what is given in exchange for another as the price of his redemption” eli kyseessä on ” se, mikä annetaan vaihtokaupassa hintana jonkun lunastamisesta”. ”Antilytron” voitaisiin siis tämän mukaan kääntää vaikkapa ”vastaaviksi lunnaiksi” korostamaan sitä, että vaaka meni tasapainoon.
Jeesus vastasi täydellisenä ihmisenä ensimmäistä Aadamia. Vapahtajamme, siis ”viimeinen Aadam”, antoi ”vastaavat lunnaat” meidän puolestamme. Juuri riittävät, ei yli eikä alle.
Jeesuksen Isä, Kaikkivaltias Jumala, jota Raamattu myös nimellä JHWH kutsuu ei voi edes teoriassa kuolla. Hänen Raamattu sanoo olevan vailla alkua ja vailla loppua. Ja kuka olisi Kaikkivaltiaan herättänyt kuolleista? Jeesuksen, ihmiseksi syntyneen Jumalan ”ainokaisen Pojan” Isä sitten kyllä herätti.
Annen kommentti sisältää kyllä erään raamatullisen totuuden. Nimittäin sen, ettei meistä Aadamin jälkeläisistä ole lunastushommiin. Näin tylysti asia kerrotaan: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.”(Ps49:7)
Jeesus saattoi lunastuksen viedä loppuun, koska hänellä ei Aadamilta peräisin olevaa syntitaakkaa ollut rasitteena.
Rauli
Vastaan myöhemmin tilaisuuden tullen.
Tässä vain Johanneksen evankeliumin ratkaiseva lause, missä koko evankeliumin kaarisilta saa päätöksensä. Tuomaan upea todistus Jeesuksesta: Jeesus on Herra ja Jumala, Vanhan testamentin Jahwe ja Elohim,.
Tähän sisältyy kolminaisuusopin olemukseen kuuluva ajatus siitä että Poika on Jumala. Tämä todellinen ihminen, lihaan tullut, 1:14, on myös todellinen Jumala.
Joh. 20:28
Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: ”Minun Herrani ja minun Jumalani!”
Rauli
Vieläkään minulla ei ole aikaa perusteelliseen vastaukseen.
Niinpä viittaan vain Kristinopin 1948 kohtiin 38 jossa puhutaan Jumalan Pojasta ja 39 jossa puhutaan lunastuksesta.
Nuo löytyvät kun oikean reunan tekstiviisari on noin puolessa välissä sivua:
https://armonalla.wordpress.com/2013/11/13/suomen-evankelis-luterilaisen-kirkon-kristinoppi-1948/
Ei mitään hätää Matias.
En halua missään tapauksessa painostaa kiirehtimään vastauksissa, kullakin on aikataulunsa. Minulla nyt vapaatunti työpaikallani.
Olen itse joutunut pikavastausten tivaajien uhriksi, eikä sellainen kuulu asialliseen keskusteluun.
Matias Roto, uskotko että ihmiset tuomitaan heidän tekojensa mukaan,hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen?
Ari
Jumalan sana on lakia ja evankeliumia.
Laki kertoo, että ilman sovitusta koko maailman kaikki ihmiset ovat tuomittuja omien tekojensa takia.
Roomalaiskirje:
3:10 niinkuin kirjoitettu on: ”Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
3:11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
3:12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. —-
3:19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
3:20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista;
Evankeliumi kertoo meille että Jumalan anteeksiantamus ja Kristuksen tuoma vanhurskaus tulee koko maailman kaikille ihmisille, jotka uskovat. Huomaa kaikki -sana seuraavassa. Koko maailma on Kristuksen sovittama ja koko maailma pelastuu armosta eli uskon kautta ilman pienintäkään omaa tekoa tai ansiota, ilman mitään myötävaikutusta aivan lahjaksi saadun vanhurskauden kautta. Usko ei ole teko jolla tuo ansaitaan vaan Kristuksen ansion varaan kaiken toivonsa jättämistä.
Roomalaiskirje:
3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
3:22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
3:25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
3:26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
Matias Roto, luimpa sitten antamasi ”kotiläksyn” ja sieltä poimin juuri tuon kuka voi pelastua ja kuka ei ,siis toimin ”käskysi” mukaan:
”Mutta kuten sanottu: lueppas kunnolla ylhäältä tuo Athanasiuksen tunnustus ja ota opiksesi.”
Tässäpä ote tuosta Athanasiuksen tunnustuksesta:
Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle, ja sieltä hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.
Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.
Siis jos ei usko että meidät tuomitaan tekojemme mukaan niin ei silloin voi pelastua juuri tuon Athanasiuksen tunnustuksen mukaan?
Ari
Nuo sanat on otettu tiivistelmänä Matt. 25:31-46 vertauksesta.
Jotta pelastuksen kokonaissanoma tulisi esille on kiinnitettävä huomiota tuon vertauksen sanoihin: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Jae 34.
Huomaa että pelastuksen perusta oli laskettu jo ennen luomista, koska se oli varattu meille jo luomisen hetkellä jolloin aikakin luotiin, siis jo paljon ennen kuin me edes olimme syntyneet.
Tästä näemme että teot eivät ole perusta vaan seurausta tuosta armovalinnasta. Hyvät teot ovat uskon hedelmiä eivät uskon ehto tai sen osa.
Matias Roto, tässä tulee taasen kyseeseen se että mitä uudestisyntynyt voi tehdä ilman että nimi elämänkirjasta pyyhitään pois, onko siis syntiä josta esille tuomasi ”pelastus ja armovalinta” ei veisikään taivaan iloon vaan kadotukseen?
Kenelle Jeesus Sanoo Ilmestyskirjassa seuraavan varoituksen:
14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
15 Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät. (Ilm.22)
Ari
Ei Jumala ole sellainen joka sekottaa käsitteitä. Kun hän sanoo jotain pelastuneeksi niin pelastus on varma.
Ilm. 22:14 puhuu siitä miten me pääsemme Jumalan armovalinnasta osallisiksi. Pelastus tulee luoksemme kirkon sakramenttien jakamisen välityksellä.
Vaatteiden peseminen viittaa valkeaan kastepukuun, albaan, jota jo tuolloin käytettiin pyhän kasteen yhteydessä. Vaatteen peseminen siis viittaa kasteeseen, missä meidän syntimme pestään pois, Kasteen pesussa meidät temmataan pois epäjumalanpalveluksesta ja meidät otetaan elävän Jumalan palvelijaksi. Kaste on uudestisyntymä, joka lahjoittaa meille enemmän kuin ajallinen syntymä, koska ajallinen syntymä antaa vain ajallisen elämän, mutta kaste antaa iankaikkisen elämän.
Elämän puuista syöminen tarkoittaa Herran pyhän ehtoollisen nauttimista. Ehtoollinen on kuolemattomuuden lääke, ikuisen elämän ateria. Ehtoollinen yhdistää meidät tulevan maailman elämään.
Pyhät sakramentit vievät meidät taivaasta laskeutuvan kaupungin porttien sisäpuolelle, siihen kaupunkiin jonka jäsenluetteloon meidänkin nimemme ovat kirjoitetut.
(Huomaa että jo Jeesuksen aikana kaupungeilla oli omat jäsenluettelonsa. Kaupungissa ei saanut vakituista asuinsijaa ellei nimi ollut kaupungin kirjoissa.)
Ei todellakaan Jumala muuta Sanaansa. Siis Jeesuksen Sanat tulevat tuomitsemaan jokaisen, onko ylenkatsonut ne vai onko ottanut ne ja tehnyt niiden mukaan. Siis kun Jeesus Ilmestyskirjassa Sanoo että huorin tekijät jäävät ulkopuolelle niin näin on.
Ari
Irrotat yhden käskyn muista. Koko lain keskeisin kohta kuitenkin on ensimmäinen käsky, Jumalan kunnioittaminen Jumalana, mistä käsin kaikki muut käskyt sitten saavat oikeutuksensa.
Edelleenkin on korostettava sitä että Jumalan sana on sekä lakia että evankeliumia.
Laki osoittaa että kaikki ovat kadotettuja oman itsensä varassa. Laki paljastaa että kukaan ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään, jos joutuu tuomittavaksi. Koska kaikki ovat synnin vallassa, niin kukaan ei pelastu omien tekojensa perusteella. Kaikki tarvitsevat ulkopuolelta tulevaa pelastusta.
Sen sijaan evankeliumi kertoo meille että meillä on täydellinen pelastus Jeesuksen Kristuksen antaman armolahjan takia. ”Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Room. 6:23.
Helluntailaiset yhtyvät apostoliseen uskontunnustukseen. En tunne ryhmää, jonka Rauli on löytänyt. Helluntailaisista on eronnut varmaan useimpia ryhmittymiä. Toisaalta heihin voidaan lukea ryhmiä, jotka varsinaisesti eivät ole helluntailaisia. Tauno jo tunnistikin ryhmän.
Eikö siinä jouduta umpikujaan, jos ajatellaan, että Jeesus oli vain ihminen? Eikö Raamattu kerro, että Sana tuli maailmaan, joka oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Eikö se myös kerro, että Jeesus oli jo luomisessa mukana, hänen kauttaa on luotu. Silloin täytyy kieltää tämä kaikki. Hänen olemuksensa ei voi olla vain inhimillisyydessä, jos luemme koko Raamatun. Tämä on aihe joka vaatisi koko Raamatun läpikäymisen.
Olet oikeassa, Anne. Johanneksen evankeliumin alun useimmat käännökset esittävät muodossa …”Sana oli Jumala”. Kuten varmaankin tiedät, alkutekstissä ei ole kirjanten kokoeroja. Englanninkielisessä käännösmaalmassa onkin sitten jo eriäviäkin mielipiteitä kirjasinkoosta. Kyseessä on kreikan kielioppiin liittyvä lainalaisuus, josta täytyisi siteerata paljon asiantuntijalausuntoja, jotta tietäisi, mistä oikein on kyse. Kenties keskustelu etenee siihen suuntaan?
Muun Raamatun ja kreikankielen sääntöjen kanssa sopusoinussa oleva käännös kuuluu: Sana oli jumala( tai jumalalllinen). Ja siinä on eroa, eikös vain?
Jeesus oli tosiaankin Isänsä kaverina kaikkea luomassa, sanoohan Raamattu, että ”Hänen välityksellään luotiin kaikki”(Kol1:16). Tähän viittaa myös luomiskertomuksessa esitetty kannustus ”tehkäämme ihminen kuvaksemme”. Tuskin Kaikkivaltias siinä itsekseen jutteli, Pojalleen siinä toimenpidekuvauksen antoi.
Eikö olekin suurenmoista, että Vapahtajamme on ollut meitä jopa itse luomassa?
Rauli
Kirjainten koolla ei ole merkitystä Joh. 1:1 ymmärtämisen kannalta. Sanastollinen ja kieliopillinen yhteys ratkaisevat tekstin merkityksen, kun se pannaan koko Johanneksen evankeliumin yhteyteen.
Joh. 1:1 on Uuden testamentin vastine Vanhan testamentin luomisen alulle 1. Moos. 1:1.
Kummassakin tekstissä Jumala on Jumala.
Johanneksen johdannossa Sana on Jumalan edessä. Johanneksen evankeliumissa Sana tässä kohtaa on Jeesus.
Kun ajatellaan taustalle seemiläistä tapaa ilmaista, niin Isän ja Pojan välinen läsnäolo on kasvokkain toinen toistaan katsellen yhdessä olemista.
Kun sitten sanotaan että Sana on Jumala, niin tuo sana ”Jumala”, ”Theos”, ” Θεὸς ”, on nimisana, nominatiivi, yksikkö ja maskuliini.
Lauseenjäsennyksellisesti se on predikatiivi (tai kuten joissakin kielissä sanotaan ”predikaatti”). Se on ilman artikkelia.
Lauseen subjekti on Sana, ”ho Logos” , ” ὁ Λόγος”. Se on artikkelilla varustettu nimisana.
(Mielenkiintoisena historiallisena ilmiönä kerrottakoon että koska muinaisessa bulgariassa eli nykyisessä kirkkoslaavissa ei käytetä artikkeleita, niin kääntäjä ei huomannut lauseen käänteistä sanajärjestystä, vaan käänsi: ”Jumala oli Sana”, jolloin subjekti ja predikatiivi vaihtoivat paikkaansa.)
Augsburgin tunnustus selittää erittäin hyvin tämän jakeen asetelman:
”III Jumalan Poika
Edelleen seurakuntamme opettavat, että Sana, so. Jumalan Poika, on ottanut inhimillisen luonnon autuaan neitsyt Marian kohdussa, niin että molemmat luonnot, jumalallinen ja inhimillinen, samassa persoonassa erottamattomasti yhtyneinä, ovat yksi ainoa Kristus, tosi Jumala ja tosi ihminen, joka syntyi neitsyt Mariasta, todella kärsi, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, jotta hän sovittaisi Isän kanssamme ja olisi uhri ei ainoastaan perisynnin, vaan myös kaikkien ihmisten tekosyntien tähden. Tämä sama Kristus astui alas tuonelaan, nousi todella kolmantena päivänä kuolleista ja astui ylös taivaisiin istuakseen Isän oikealla puolella, hallitakseen ja vallitakseen ikuisesti kaikkia luotuja sekä pyhittääkseen ne, jotka uskovat häneen, lähettämällä heidän sydämiinsä Pyhän Hengen, joka heitä johtaa, lohduttaa, tekee eläviksi ja puolustaa saatanaa ja synnin valtaa vastaan. Sama Kristus on näkyvällä tavalla tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita jne., kuten apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan.”
Johanneksen evankeliumin alussa todetaan((Joh1:1): ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Loppuosaa jakeesta ”Sana oli Jumala” käytetään todistamaan sitä, että Jeesus olisi Jumala. Mutta onko asia näin, kun alkuteksti otetaan huomioon? Seuraavan olen oppinut professori David BeDuhnilta, joka hoitaa USA:ssa yliopissa alan opituolia. Mainittakoon, ettei hän ole Jehovan todistaja.
Alkutekstissä esille nostamani lause on muodossa ”kai theos ēn ho logos”(=ja jumala oli sana) Sanajärjestys vähän outo, kuten Matiaskin tuossa oli havainnut.
Kreikankielessä on vain määrätty artikkeli(ho). Johanneksen kohdassa se esiintyy kyllä kohdassa ”Jumalan luona”, mutta puuttuu kohdasta ”Sana oli Jumala”. Ja tällä on todellakin merkitystä.
Jos Johannes olisi halunnut ilmaista Jeesuksen olevan Jumala, hän olisi pistänyt tekstiin määrätyn artikkelin. Kyseisessä lauseessa nimittäin olla verbi liittää predikaatin(theos) subjektiin(ho logos). Täsmälleen samanlainen kreikankielinen lauserakenne on Johanneksen 4: 24:ssä, joka kuuluu alkutekstin mukaan ”pneuma ho theos”, joka kääntyy säännönmukaisesti ”Jumala on henki”. Lause ilmentää Jumalan ominaisuutta: Hän ei ole lihaa ja verta. (Jotkut englanninkieliset käännökset kyllä lisäävät määrätyn artikkelin tähänkin ja tekevät sen tietysti määrätystä syystään.)
Vastaavalla tavalla Johanneksen 1:1 kertoo ainoastaan ja vain Jeesuksen olemuksesta, siis laadusta: hän oli jumalallinen, taivaasta kotoisin oleva persoona, mutta ei toki Jumala itse- eikä edes osa Kaikkivaltiaasta
Johanneksen 18:35 on lauserakentteltaan myös Johanneksen alkua vastaava. Jakeessa Pilatus toteaa: ”Olenko minä mikään juutalainen”(ego loudaios eimi). Predikaatti on tässä ennen verbiä ja ilman määräistä artikkelia kuten Johanneksen alussa. Ja Jeesus vastaa juuri samalla kieliopillisella rakenteella: ””Itse sinä sanot, että olen kuningas.”(su legeis hoti basileus eimi). Kaikille lukijoille on selvää, että tässäkin kuvataan Jeesuksen olemuksen laatua, hänen rojaalisuuttaan.
Uuden Testamentin kirjoituksissa sana jumala esiintyy subjektina 298 kertaa. Vain 24 kertaa määrätty artikkeli(ho) puuttuu. Ja sellaisissa jakeissa kautta UT:n sanalla theos kuvataan jonkin asian luonnetta.
Vielä yhtenä esimerkkinä vaikkapa Mark 12:27, joka kuuluu ” Ei hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien.”(ouk estin theos nekron). Muita vastaavia artikkelittomia ja siis luonnehtivia theoksia on Ilm21:7, Fil2:13 ja 2.Tess2.4. Yhdessäkkän näistä ei olisi johdonmukaista kirjoittaa jumalaa isolla alkukirjaimella, vaikka kyllähän monet käännökset niin tekevät. Kolminaisuusoppi kun vaatii hiukan kallistumaa käännökseen.
Rauli
Sanokoon tuo amerikkalainen äijä mitä tahansa tuossa tekstissään, niin koko lauseenjäsennys on täysin selvä Joh. 1:1 ssä. Hänen ongelmansa ei näytä olevan kielioppi vaan halu vääntää tuo lause kummallisesti.
Aika monet käyttävät tuollaista ”äijä”-argumentaatiota kohdatessaan itselleen vastenmielisen asiantuntijalausunnon.
Ymmärrän, että tässä keskustelutilanteessa et kenties ehdi selvittää Johannksen alun kielioppirakennetta, mutta kenties myöhemmin.
Kirjoitin toisaalle erään juutalaisen naisen ihanan todistuksen. ”Tv 7 ohjelmissa oli joku nuorten Israel ohjelma. Siinä oli kuitenkin erään juutalaisen naisen todistus. Hän kertoi kokevansa tyhjyyttä ja alkoi enemmän noudattamaan uskontoaan. Huomasi kuitenkin, että se ei auttanut. Sattumalta naapuri puhui Jeesuksesta ja hän ihmetteli miksi se ei häntä häiritse. Hän jäi miettimään kuulemiaan asioita ja rukoili kädet Tanakin päällä ja sanoi Jumala jos sinulla on poika näytä se minulle tästä kirjasta. Tanak aukesi kohdasta: 5.Moos.6:4″ Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi.” Se oli varmennus hänelle, että Jumala on Isä ja poika sekä Pyhä Henki, yhtä ja samaa Jumalaa.”
Löysin tuosta Athanasiuksen nimeä kantavasta kirkolliskokouksen päätösasiakirjasta seuraavanlaisen mielenkiintoisuuden, joka haiskahtaa pahasti ristiriitaiselta. Kuulisin asiasta kommentteja, koska ainahan voi ymmärtää väärin. Ei tuo uskontunnustus kai kenellekään ihan peruskauraa sanakäänteineen ole. Hiukan selkeämpää oli Mestarimme opetus.
1) Näin todetaan tunnustuksessa: ”Isää ei kukaan ole tehnyt, luonut eikä synnyttänyt. Poika on yksin Isästä, häntä ei ole tehty eikä luotu, vaan hän on syntynyt.”
On mielestäni melkomoisesti semantiikkaa puhua ”luomisesta” ja ”syntymisestä” toisensa poissulkevana, kun henkipersoonan olemassaoloon tulosta on kyse. Synnyttikö Isä sitten Pojan, kuten asia ilmeisesti ihmiskielellä halutaan alleviivata?
Raamattu sanoo Jeesuksen alkuperästä, Sananlaskujen kirjan ”Viisaudesta”, että ”Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä”(San8:25) mutta myös ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.”(8:22) Ilmestyskirja antaa Jeesukselle tittelin ”Jumalan luomakunnan alku”(Ilm3:14)
No, olipa Jeesus nyt sitten luotu tai syntynyt, yksi on varmaa: Jeesuksella on alku. Isä sitävastoin ei ole koskaan aloittanut olemassaoloaan, kukapa se nyt Jumalan olisi synnyttänyt tai luonut! Tähän ikäeroon Raamattu viittaa tietysti hyvin yksinkertaisella tavalla, termein Isä ja Poika. Milloinka he saman ikäisiä voisivat olla?
2) Toisaalta uskontunnustuksessa on päädytty myös seuraavaan lausuntoon: ”Tässä kolminaisuudessa ei ole mitään aikaisempaa eikä myöhempää.” Ilmeisesti minun ei tarvitse jatkaa, kaikki huomaavat selkeän ongelman logiikassa.
Täytyy tietysti muistaa että uskontunnustus on parhaimmillaankin ihmiskäden työtä – toisin kuin Raamattu. Nykyisissäkin kirkolliskokouksissa on viime vuosikymmeninä päätetty kaikenlaista, ja epäilemättä uskoa reivataan vastaisuudessakin kohti uusia ulapoita. Mutta miksi tätä 300-luvun tiukan taistelun päätteeksi syntynyttä pitäisi pitää Raamatun selittämisen auktoriteettinä?
Rauli
1) On ratkaiseva ero jos minusta on tehty patsas tai minulla on lapsi.
Patsas on taiteilijan luoma. Se on tehty, Vaikka se muistuttaa minua niin se on kuitenkin eloton.
Lapseni on syntynyt. Hän on ihminen kuten minä. Hän elää ja tuntee kuten minä. Hänen olemukseensa kuuluu ihmisyys kuten minun.
On siis ratkaiseva ero sen välillä onko Jeesus Isästä syntynyt vaiko luotu. Tässä siis sanotaan yksinkertaisesti se että Jeesus on Jumala. Yhtään sen vähemmästä tässä ei ole kysymys.
Ilmeisesti olemme samaa mieltä siitä, että kaikki muut taivaassa olevat henkipersoonat Jeesusta (ja tietenkin hänen Isäänsa) lukuunottamatta ovat luotuja. Tai miksei nyt sitten voi sanoa, että kaikki enkelitkin ovat syntyneet luomisen tuloksena, saaneet sillä tavalla startin olemassaoloon.Kutsutaanhan heitä Raamatussa ”Jumalan pojiksi”.
Elottomia patsaita ei liene taivaassa, sellaisia luomuksia on vain maapallolla.
Ja Raamattu sanoo edelleen, että taivaassa olevat henkipersoonat (Jeesusta ja hänen Isäänsä lukuunottamatta) on syntynyt/luotu nimenomaan Jeesuksen välityksellä. Sanoohan Sana, että ”Hänen välityksellään luotiin kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja maan päällä, näkyvä ja näkymätön.”(Kol1:16)
Mutta käytettiinpä meidän ihmiskielellä mitä termiä tahansa Jeesuksen eksistenssin alkamisesta, yksi seikka jää edelleen Athanasiukselle ongelmaksi: Jeesus on nuorempi kuin Isänsä, jolla ei ole alkua. Näin ilmeisesti sinunkin mielestäsi, koska Raamattu sen verran selkeästi asian ilmaisee.
Jeesusta kutsutaan Raamatussa ”ainokaiseksi”, vaikka Jumalalla on siis paljon muitakin poikia. Olisikohan niin, että Jeesuksen ainokaisuus perustuu siihen, että vain hänet Kaikkivaltias itse saattoi olemassoloon, muut syntyivät/luotiin sitten ”hänen välityksellään”?
2) Sananlaskujen kirjan kahdeksannen luvun tekstiyhteys on aihetta ottaa kokonaisuudessaan.
Jakeessa 8:30 kerrottaan että luomisessa viisaus oli työn taiteellinen toteuttaja, ammatin hallitseva työn tekijä, kaiken hyväksi suunnitellut arkkitehti,
hepreaksi ’āmōwn , אָמוֹן .
Kun tämä raamatunkohta sovelletaan Jeesukseen, niin silloin tuo Viisaus -sana viittaa siihen, että Jeesus oli Isän sivulla luomistyössä mukana:
Tässä profeetallisessa merkityksessä
’āmōwn , אָמוֹן ,
kertoo saman kuin Nikean uskontunnustus sanoo Jeesuksesta: ”— jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, —.”
Jakeessa 27 viisaus kertoo olleensa läsnä kun maailma luotiin.
Nominaalilause
” šām ’ānî ”
” אָ֑נִי שָׁ֣ם ”
”Siellä minä olin.”
Elikkä jälleen kun tämä otetaan profetiaksi Jeesuksesta. Niin Jeesus oli läsnä jo luomisen hetkellä, aivan luomisen alusta alkaen, koska Hän itse on ollut ikuisuudesta alkaen Jumala.
Jakeessa 25 kerrotaan että viisaus oli synnytetty jo ennen kuin vuoret oli pystytetty sekä jakeessa 24 ennen kuin vesien lähteitäkään oli olemassa.
Noissa jakeissa käytetty verbi
ḥōwlālətî ,
חוֹלָֽלְתִּי
on perusmuodossaan ” ḥūl ”, ” חוּל ” ja se tarkoittaa ”tanssia”, ”pyöriä” jne. ja johdetuissa muodoissaan mm. synnyttävän äidin liikehdintään liittyen ”pyöräyttää lapsi maailmaan”.
Kun tämä sovelletaan profetiana Jeesuksesta niin silloin jälleen tulee esille tuo että Poika on jo ennen aikojen alkua Isästä iankaikkisuudessa syntynyt.
Jakeessa 23 oleva verbi on ikivanha seemiläinen sana.
Sen perusmuoto on
” nāsaḵ ” , ” נָסַך ”.
Sen perustava merkitys on ”kaataa (nestettä)”, ”vuodattaa”. Sitä käytetään sekä vedestä että öljystä yms.
Johdettuja merkityksiä ovat sitten tämän toiminnon käyttämisestä eri tilanteissa mm. ”vuodattaa juomauhri”, ”vuodattaa uhriverta”, ”valaa metallia”, ”vihkiä virkaan öljyllä voitelemalla”, ”asettaa kuningas virkaansa öljyllä voitelemalla” jne.
Kun siis jälleen sovelletaan jaettamme profetiana Jeesuksesta, niin hän on ollut ”Voideltu” eli ”Messias” eli ”Kristus” eli ”Jumalan valtakunnan Kuninkaaksi asetettu” jo silloinkin kun maailman luominen aloitettiin.
Tässäkin tulee esille hänen ikuisuutensa ja Jumalan olemukseen kuuluva asemansa Kristuksena Kuninkaana.
Tähän voi verrata Luuk. 2:11 kreikasta käännettyjä sanoja: ” — joka on Kristus Herra —”.
Heprealaisesta tekstistä voisi nuo sanat kääntää: ” — joka on Messias Jahwe —”,
mikäli ei juutalaiseen hienovaraiseen tapaan
käytä Pyhän Nimen vaihtoehtoisia ilmauksia:
” ’Adonaj, Herra” tai ”Shema, Pyhä Nimi”.
Jakeessa 8:22 esiintyvä verbi on muodossa
qānānî , קָ֭נָנִי
Se on perusmuodossaan
qā·nāh , קָנָה ,
jonka perusmerkitys on hankkia. Johdettuja merkityksiä on sanalla on valtava määrä aina kulloisestakin yhteydestä riippuen.
Jotta vältämme turhan pitkää selitystä, otan vertailukohdaksi tähän yhden kohdan, 1. Moos. 4:1, missä ajatus on että Eeva hankki lapsen eli synnytti pojan Herran avulla.
Tuossakin esiintyy sama sana
muodossa ” qā·nî·ṯî , קָנִ֥יתִי ”.
Kun siis jakeessa 8:22 puhutaan viisaudesta joka on hankittu jo ennen maailman luomisen alkua, niin tämän kohdan soveltamisessa profetiana Jeesuksesta saamme jälleen kerran sen mitä Nikean tunnustuksessakin sanotaan Jeesuksesta:
” — joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, —”.
* * *
Joten kiitos Rauli että nostit tämän Sananlaskujen kohdan tutkistelumme aiheeksi.
3) Samanaikaisuudesta
Jos Jumalan kolme eri persoonaa johtuisi siitä että olisi myös kolme eri jumalaa, niin silloin eriaikaisuus olisi loogisesti perusteltavissa.
Mutta nytpä kolmiyhteinen Jumala on yksi. Tästä ykseydestä seuraa se että kaikkien persoonien ikuisuus on sama iankaikkisuus.
Enhän minäkään voi olla itseni kanssa eriaikainen. Eikä tämä tietokone jolla kirjoitan ole loogisesti valmistettu eri aikaan kuin tämä tietokone jolla kirjoitan.
Tästä peruslähtökohdasta että Jumala on yksi seuraa myös että kaikki sellaiset opit missä Jumalan persoonat pannaan Jumaluutensa puolesta eriarvoisiksi joutuvat ristiriitaan sen perusväittämän kanssa että Jumala on yksi.
Enhän minäkään ole eriarvoinen kuin, mitä minä olen, eikä tämä tietokone, jolla kirjoitan, ole eriarvoinen tämän tietokoneen kanssa, jolla kirjoitan.
On tärkeätä huomata että loogisen lausekkeen johdonmukaisuus ratkeaa sen oikeasta asettelusta. Väärästä asettelusta puolestaan seuraa että johtopäätöksetkin ovat vääriä.
Joh. 10:30 Jeesus sanoo, että Jumalan persoonat ovat numerisesti yksi Jumala. Vanha 1938 käännös:
”Minä ja Isä olemme yhtä.”
4) Jumalan ainosyntyisestä Pojasta eli kuten usein sanotaan ”ainoasta” Pojasta
Kreikassa tuo Ainosyntyinen tai ainosyntyinen on
μονογενὴς
monogenēs .
Se esiintyy Uudessa testamentissa yhdeksän kertaa
Kolmessa se esiintyy kuvaamaan jonkun perheen ainoata lasta:
Luuk. 7:12, Luuk. 8:42, Luuk. 9:38.
Kuudessa kohtaa se sanoo, että Jeesus on Jumalan ainosyntyinen Poika: Joh. 1:14, Joh. 1:18, Joh. 3:16, Joh. 3:18, Hepr. 11:17 ja vielä 1. Joh. 4:9.
Kun ajatellaan Jeesuksen erityisasemaa Jumalana ja ihmisenä, niin silloin tulemme siihen mitä sanomme Nikean tunnustuksessa:
”Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, —-”
Kun tämän rinnalle sitten asetamme nuo toiset raamatunkohdat missä puhutaan Jumalan pojista taivaallisena joukkona, niin silloin ero tulee siinä, että myös enkelit, serafit, kerubit, jumalanpojat, taivaallisista papeista (tai kuten myös ilmaistaan ”taivaalliset vanhemmat”) jne. ovat luomakuntaan kuuluvia. Jumalan luomakunnan suuri periaatteellinen ero on näkyväisten ja näkymättömien välinen ero.
Tästä näkyväisen ja näkymättömän erosta Nikean tunnustus sanoo:
”Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.”
Kun sitten ajattelemme Jumalan ainosyntyisen Pojan ja muun taivaan joukon välistä eroa,
niin näemme,
että ratkaiseva ero on äärettömän suuri:
Luojan ja luodun välinen ero, Tekijän ja tehdyn välinen ero.
Kiitos Matias. Vastaustesi perusteellisuus tuottaa minulle jopa vaikeuksia seurata jutun pääjuonta. Täytyy tavata teksti tavallista huolellisemmin, jatkan sitä vielä myöhemminkin. Mutta eihän tuo Athanasiuskaan ole niitä huitaisten luettavia, siis se kesksustelumme ydin.
Siitä Jeesuksen syntymisestä (joskus kauan sitten) olemme samaa mieltä, eikö vain? Ja eikö se osoita, että Jeesuksella on alku, jota Isällä ei ole? Kenties voisit asian selkiyttämiseksi vastata tuohon peruskysymykseeni ihan kahdesta vaihtoehdosta valiten: Juu/ei? (Ja samalla pyydän jankutustani anteeksi.)
Tuohon luoda/syntyä erotteluun en halua enää puuttua, olkoon se nyt sitten vaikka sivuseikka tätä kolminaisuusoppia ruotiessamme. Ihmisten keskuudessahan me sanat syntyä ja luoda voimme hyvinkin erotella, mutta taivaallisista puhuttaessa ongelmia on.
Yksi argumenteistäsi meni seuraavasti: ”Mutta nytpä kolmiyhteinen Jumala on yksi. Tästä ykseydestä seuraa se että kaikkien persoonien ikuisuus on sama iankaikkisuus.”
Ongelmana on vain se, että tuo samanaikaisuus tulisi osoittaa lähtökohtaisesti Raamatulla eikä uskontunnustuksella.
Tuo sitaattisi Johanneksen 10:30 on mielestäni aika vaikeasti sovellettavissa Jeesuksen ja hänen taivaallisen Isänsä yhtäaikaisuuteen. Siinähän Jeesus sanoo, että ”Isä ja minä olemme yhtä”. Mutta mitä Jeesus tällä tarkoittaa?
Onneksi Jeesus selittää asiaa myöhemmin. Samaisen Johanneksen evankeliumin 17:21:ssa Jeesus antaa ymmärtää, mitä ”yhtä oleminen” tarkoittaa: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”
Molemmissa raamatunjakeissa käytetään täsmälleen samaa kreikan ilmaisua ”heis” sanan ”yhtä” kohdalla. Itse asiassa kyseistä sanaa käytetään Raamatussa 274 kertaa.
Mikään ei viittaa siis ”yhtä olemisessa” sen kummempaan kuin yksituumaisuuteen. Ei kai Jeesus sentään opetuslapsiaan kolminaisuusoppiin yhdistänyt. Numero olisi silloin paljon suurempi.
Ja mitenkäs sen ”yhtä olemisen” sitten Jeesuksen maapallolta poistumisen jälkeen kävikään. Silloin, kun noita uskontunnustuksia alettiin laatimaan.
Kiitos, Matias miellyttävästä keskustelusta tähän asti. Mielipiteiden vaihto jatkukoon samoissa merkeissä.
Rauli
Kiitos myös Sinulle keskustelusta.
5) Kysyt kyllä tai ei vastausta siihen onko Jeesus ikuinen vai onko hänellä alku.
Vastaus kysymykseen on, että Jeesus on ikuinen, aivan kuten Athanasiuksen tunnustuksessa opetetaan:
”Isä on ikuinen, Poika on ikuinen ja Pyhä Henki on ikuinen, eikä kuitenkaan ole kolmea ikuista, vaan yksi ikuinen, niin kuin ei myöskään ole kolmea luomatonta eikä kolmea ääretöntä, vaan yksi luomaton ja yksi ääretön.”
6) Jeesuksen taivaaseenastuminen ei merkinnyt sitä että hän olisi poistunut keskuudestamme.
Hän on koko ajan läsnä meidän kanssamme, kuten sanotaan
Matt. 28:20 jakeessa.
Myös Herran pyhässä ehtoollisessa hän on reaalisesti läsnä.
Ehtoollisen leipä
o n
Kristuksen ruumis: ”— tämä on minun ruumiini—”
ja ehtoollisen viini
o n
Kristuksen veri: ” — tämä on minun vereni —-”
Jeesuksen läsnäolo kirkossaan on aktiivista läsnäoloa, siitä yksinkertaisesta syystä että kirkko on hänen ruumiinsa. Ef. 1:22-23.
Tuo syntynyt ja luotu on vähän, miten sen nyt sanoisi. Minä olen maallikko, enkä näitä tunnustuksia lueskele päivittäin. Luotu ja syntynyt ei minusta ole toistensa vastakohtia vaikka tässä tunnustuksessa sen kuvan saa. Tuo miten kaikki on samanikaisia voin ymmärtää, koska meistä katsottuna kaikki näyttää erilaiselta. Vaikka Poika olisi syntynytvoi hän olla aivan samanaikainen, sillätavoin että kaikki on aina ollut Jumalassa niin myös Poika. Ymmärrän sen jotenkin samanaikaisuuden, vaikka vaikea sanoiksi sanoa, kun en ole teologi. Onhan pelastuskin ollut olemassa, vaikka se meille näyttäytyy kuin aukeaisi vähitellen.