Hennalan hätämajoituskeskuksen johtaja kertoi turvapaikan hakijoille suomalaisesta kulttuurista. Kaupoissa ei pidä maistella hedelmiä tai tinkiä hinnasta, kaduilla ei ole sopivaa viheltää tai huudella ihmisten perään.
Ensimmäisten viikkojen aikana kulttuurien erot ovat tulleet esille. Monet suomalaiset ovat saaneet vahvistusta ennakkoluuloilleen. Toisaalta myös eri kulttuureista tulevien keskinäiset kohtaamiset ovat synnyttäneet ymmärrystä ja halua oppia toiselta.
_ _ _
Yhtenäiskulttuurin Suomessa kuunneltiin samaa radiokanavaa ja tilattiin muutamia lehtiä. Vain harvat olivat nähneet maailmaa. Useimpien kokemusmaailma oli yhteinen. Se nousi kirkosta, kansakoulusta, työväen- tai suojeluskunnan talolta ja Topeliuksen Maamme-kirjasta. Useimmilla oli kokemus luonnon rytmin mukaan elämisestä maaseudulla tai tehtaan pillien mukaan kaupungeissa.
Yhtenäiskulttuuri hajosi alakulttuureiksi maaltamuuton, kaupan ja kuluttamisen, sähköisen viestinnän ja viihteen kautta. Betonilähiöt olivat täynnä juuriltaan reväistyjä, jotka alkoivat omaksua uusia kulttuureja Jakomäessä ja Södertäljessä. Monien elämä oli mennyt sirpaleiksi. Vanhan elämän jäänteistä ja uusista vaikutteista on sukupolven aikana syntynyt uutta.
_ _ _
Samaa tapahtuu nyt, kun 20 000 ihmistä on tullut Suomeen turvapaikan hakijoina. Ulkomailla syntyneitä on Suomessa nyt ehkä 300 000. Monikulttuurisuus alkaa vasta vähitellen todella näyttää puolensa.
Monikulttuurisuus nousee kirkollisessa keskustelussa kohtuullisen usein esille. Tällöin halutaan muistuttaa ihmisten yhtäläisestä arvosta ja yhteenkuuluvuudesta kulttuurisista eroista huolimatta. Vastakkaisena asennoitumisena on ahdas ja ulos sulkeva yksikulttuurisuus, joka ei anna tilaa muille kulttuureille. Tätä teemaa käsitteli Helsingin Hiippakunnan synodaalikirja (1998) Vieraita ja muukalaisia. Kirkko monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
_ _ _
Kirkollinen puhetapa monikulttuurisuudesta pitää usein sisällään vaatimuksen suvaitsemisesta ja erilaisen hyväksymisestä. Sille on perusteensa jokaisen ihmisen absoluuttisessa arvossa: jokainen on Jumalan luoma ja Kristus on kuollut jokaisen puolesta.
Positiivinen puhetapa ei ole kuitenkaan jättänyt kovin paljon tilaa kriittisille äänille: joka arvostelee toisen kulttuurin piirteitä, syyllistyy rakkaudettomuuteen ja syntiin. Eri kulttuurien pimeät piirteet ovat siksi nousseet tabuiksi, joista ei tohdita puhua suvaitsemattoman tai rasistin leiman pelossa. Tämä tuntuu ahdistavan nyt niitä, jotka haluavat tuoda esille pelkojaan ja kriittisiä puolia käynnissä olevasta pakolaiskriisistä.
_ _ _
Jokaisessa kulttuurissa on arvokkaita, mutta myös pimeitä piirteitä. Oma kuluttamista ja kasvua ihannoiva kulttuurimme imee kohtuuttomasti maapallon voimavaroja. Samalla se jättää ihmisen irralleen yhteisöstään. Arvokasta kulttuurissamme on kristinuskon ja taiteen – kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin toisenlainen tapa katsoa todellisuutta tuonpuoleisen ja arvojen näkökulmasta, mutta myös tiede ja koulutus, sekä niistä nouseva ymmärtävä tieto ympäristöstämme.
Lähi-idästä tulevien pakolaisten kulttuurissa on arvokasta, kuten oman pitkän traditionsa kunnioitus ja kiinteät sukusiteet. Pimeää taas on ihmisarvon ja naisen aseman heikkous. Joissakin Lähi-idän kulttuureissa rikoksista rangaistaan ruumiinosia silpomalla.
_ _ _
Richard Niebuhr on hahmotellut eri malleja kristinuskon suhteesta kulttuuriin (Christ and Culture, 1951). Yksinkertaistaen kristittyjen yhteisö voi olla kulttuurin yläpuolella, kulttuuria vastaan, kulttuurien välinen, kulttuuria muovaava voima tai se voi sulautua kulttuuriin.
Kun kristillinen kirkko omaksuu arvonsa ja tavoitteensa ympäröivästä kulttuurista, se ei herätä pahennusta, mutta samalla se on kadottanut profeetallisen tehtävänsä muovata kulttuuria evankeliumin mukaiseksi. Saman sanoo Paavali, joka varoittaa mukautumasta tämän maailman menoon (Room 12:2).
Hyvä kirjoitus. Mielestäni ihmisillä täällä Suomessa uuden, näköjään kaikki yllättäneen tilanteen edessä on oikeus kriittisyyteen eli kysymysten esittämiseen ja vastausten hakemiseen vaan ei oikeutta rasismiin.
Meillä on lakimme, joita kaikkien siis kaikkien, on noudatettava. Tilanne ei ole helppo ja herättää paljon ajatuksia, huolestumista ja kysymyksiä.
Olemme todella muutoksen edessä täällä Suomessa. Toisaalta olen todennut, että tasaista maahanmuuttoa omine ongelmineen on ollut muualla Euroopassa jo pitkän aikaa mainiten vaikka Ruotsi, Englanti, Ranska, Saksa jne. Meillehän tämä on aivan uusi ilmiö. Olemmekohan olleet siinä ajatuksessa, että eihän tänne kukaan edes halua! 🙂 Sinänsä tämä nykyinen tilanne on muuttajamääriä ajatellen tietysti yllättänyt koko Euroopan.
Mitä kristilliseen kirkkoon tulee, niin sen tietysti tulee pitää kiinni omista kristillisistä arvoistaan ja perustastaan, joka on Jeesus. Sehän ei sulje pois erilaisuutta tunnustaen jokaisen ainutkertaisen ihmisarvon.
Tarja, muuttotilanne ei ole täysin yllättänyt, mutta siihen ei ole varauduttu. Suurin haaste on vasta edessä, kun kotouttaminen, kielen opettelu, koulutus ja työllistuminen vaativat työtä. Samassa yhteydessä olisi tulijoiden omaksuttava Suomen lain ja tapojen mukainen elämä – ilman että heidän oman kulttuurinsa on kokonaan pakko hävitä. Päin vastoin se rikastuttaa osaltaan suomalaista kulttuuria. Näin on tapahtunut ennenkin. Karjalaisten käspaikkojen tai hämäläisten ryijyjen linnut, kauriit ja elämänpuut ovat Kaksoisvirtain maasta, samoin kuin monet kalevalaiset tarinat, vaikkapa suren tammen kaatamisesta. Viikingit ja varjaagit veivät 1000 vuotta sitten suomalaisia naisia orjiksi Turkkiin, Persiaan ja Pohjois-Afrikkaan. Nytkin Suomeen tulleista pakolaisista joillakin voi olla siniset silmät.
Puhutaan paljon kristillisestä lähimmäisenrakkaudesta, jota pitäisi osoittaa pyyteettömästi ja valikoimatta kaikkia – kulttuurista, rodusta, uskonnosta jne. riippumatta – lähimmäisiä kohtaan. Tahtoo vain olla usein niin, että lähimmäisiksi katsotaan ainoastaan ne, jotka omaavat samanlaisen vakaumuksen ja maailmankuvan.
Kimmo, on perin inhimillistä, että lähellä elävät, kuten omat sukulaiset ja ystävät, koetaan ennemmin lähimmäisiksi, kuin kaukaisemmat – ja usein enemmän apua tarvitsevat lähimmäiset. Kysymykseen, kuka on se lähimmäinen, jota tulisi rakastaa, Jeesus kertoi vertauksen Laupiaasta Samarialaisesta. Jeesus kääntää tilanteen ylösalaisin, kun hän kysyy, kuka oli ryöstetyn miehen lähimmäinen? Se, joka osoitti hänelle laupeutta, vastasi fariseus, voimatta lausua sanaa samarialainen – niin etäinen lähimmäinen tämä oli juutalaisten ennakkomielikuvissa. Olin pikkupoikana veljen ja kaverin kanssa uimakilpailumatkalla Sodankylästä Kemijärvelle, kun isän auto hajosi hiljaiselle tielle. Luojan lykkynä romanien iso auto poimi meidät kyytiin ja ehdimme kisoihin. Tänä päivänä jonkun poimii tieltä irakilainen tai afgaani?
”Kysymykseen, kuka on se lähimmäinen, jota tulisi rakastaa, Jeesus kertoi vertauksen Laupiaasta Samarialaisesta.”
Niinpä. Tunnen kyllä tarinan. Ei taida vaan kovin usein toteutua esim. kristittyjen muslimeja kohtaan osoittramana lähimmäisenrakkautena.
Kimmo, monet seurakunnat ovat perustaneet hätämajoituskeskuksia ja Hennalan keskuksessa on mukana seurakuntien vapaaehtoisia. Meiltäkin on sinne viety vuodevaatteita, pyyhkeitä ja vaatteita. Useimmat siellä olijoista lienevät muslimeita, mutta sillä ei ole auttamiseen merkitystä.
”Jokaisessa kulttuurissa on arvokkaita, mutta myös pimeitä piirteitä.” Eräät suomalaisetkin ovat viime päivinä käyttäytyneet tavalla, jota ei olisi aikaisemmin ajatellut suomalaiseen kulttuuriin kuuluvaksi, tarkoitan väkivaltaisia tekoja pakolaisia kohtaan. Tuskin minkään kansan olemusta voidaan paketoida vain yhden väriseen kääreeseen.
”Tuskin minkään kansan olemusta voidaan paketoida vain yhden väriseen kääreeseen.” Oikein. Kansojen sisällä onkin paljon alakulttuureita ja sen mukaisesti erilaista käyttäytymistä, puhumattakaan yksilöiden tavoista reagoida tilanteeseen. Oikeastaan ei ole yllätys, – vaikkakin ikävä asia – että Suomessakin on alkanut ilmetä väkivaltaa maahanmuuttajia kohtaan. Osa työttömistä ja muuten näköalattomista ihmisistä radikalisoituu, kun heidän mielestään pakolaiset vievät heiltä toimeentulon. Samasta syystä Saksassa on ollut paljon väkivaltaisia yhteenottoja, erityisesti entisen DDR:n alueella, missä työttömyys on korkeampaa kuin lännessä.
Pekka Särkiö :”Kun kristillinen kirkko omaksuu arvonsa ja tavoitteensa ympäröivästä kulttuurista, se ei herätä pahennusta, mutta samalla se on kadottanut profeetallisen tehtävänsä muovata kulttuuria evankeliumin mukaiseksi. Saman sanoo Paavali, joka varoittaa mukautumasta tämän maailman menoon (Room 12:2).”
Erich Frommin mukaan kristinuskon sosiaalinen rooli alkoi muuttua n. vuosi sen jälkeen, kun kristinusko julistettiin Rooman valtion uskonnoksi ja ”profeetallinen asennoituminen, joka rohkaisi vaatimaan tilille ja arvostelemaan maallista valtaa sen loukatessa rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita, alkoi menettää merkitystään”. (Erich Fromm: Terve yhteiskunta, Rauma 1971)
Kirkko, kirkon hallintoelimet, luottamushenkilöorganisaatioit tai papit, jotka sitoutuvat puoluekuriin, tottelevat ”maallisen regimentin” valtaa eivätkä arvostele sitä vaikka vallankäyttö loukkaisikin rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita muiden kuin heidän edustamiensa “puoluepoliittisten etujärjestöjen” osalta.
Tuula, nostat esille klassisen kysymyksen: kumpaa tulee totella enemmän, Jumalaa vai keisaria. Jeesushan vastasi tähän, että antakaa Jumalalle mikä Jumalan on ja keisarille, mikä keisarin on. Yritykset rakentaa yhteiskuntaa pelkästään uskonnon näkökulmasta ovat olleet teokratioita, jotka eivät ole kestäneet (esim. Zwinglin Zürich, Calvinin Geneve – uusimpana Isisin Irak). Luther katsoi, että oikea esivalta toteuttaa Jumalan tahtomaa oikeudenmukaisuutta, yhteiskuntarauhaa ja eri ihmisryhmien tarvitsemaa hyvää. Jos taas esivalta selvästi toimii Jumalan tahdon vastaisesti, – kuten Saksassa 1930-luvun lopulta vuoteen 1945 -on kristityn toteltava enemmän Jumalaa.
Tähän samaan asiaan liittyy Tuulan lause: ”Kirkko, kirkon hallintoelimet, luottamushenkilöorganisaatioit tai papit, jotka sitoutuvat puoluekuriin, tottelevat ”maallisen regimentin” valtaa eivätkä arvostele sitä vaikka vallankäyttö loukkaisikin rakkauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteita muiden kuin heidän edustamiensa “puoluepoliittisten etujärjestöjen” osalta.”
Liha on heikko ja omien etujen säilyttäminen tekee ihmisestä hitaan reagoimaan, kun Jumalan tahtoman oikeudenmukaisuuden noudattaminen merkitsisi omista eduista luopumista. Tällä hetkellä se liittyy esimerkiksi valtion velkaantumisen taittaamiseen ja tuottavuuden parantamiseen, jotta lastemme laskuun eläminen loppuisi.
Kirjoitus piirtää eteemme tärkeän haasteen. Nyt, kun maamme väestöpohja väistämättä muuttuu, meidän on otettava vakavasti se, että myös kulttuurimme saattaa muuttua. ”Suomalaisessa” kulttuurissa (jos sellaisesta edes voidaan puhua) ei ole mitään sellaista pyhää ja korvaamatonta, ettei sitä voisi kyseenalaistaa. On mahdoton ajatus, että nykyisen kansojen muuttoliikkeen keskellä edes yrittäisimme pitää kaiken ennallaan. Oikea ja väistämätön suunta on muutos ja hyvä niin.
Vaikea kysymys kirkolle ja kristityille täällä pohjolassa on aina ollut se, miten yhteistä politiikkaa arvioidaan ja ohjataan. Sen suhteen meillä kristityillä ei itse asiassa ole kovinkaan paljon omaa. Sitä kuvastaa sekin, että päättävissä elimissä olevat ihmiset tekevät ratkaisujaan usein puoluepoliittisin äänenpainoin. Tämäkin on luonnollista. Jos nimittäin kokee jonkin puolueen ohjelman omakseen, on luonnollista käyttää ääntään sen mukaisesti. Silloin on mielestäni väärin tuomita heitä ”sopeutumisesta puoluekuriin” tai ”maallisen regimentin” valtaan.
Minun mielestäni evankeliumi haastaa aina kulttuurin ja kulttuurit – ihan jokaisen. Vaikeinta tämä on oman kulttuurin kohdalla.
Tuula, pohdin tätä samaa teemaa aiemmassa blogissani ”Kristityn lainkuuliaisuudesta” 11.7.2013.
Olen samaa mieltä Vesa, oman kulttuurin – siis oman ajattelun ja elämäntavan mahdollista ristiriitaa evankeliumiin on vaikeampi nähdä kuin toisen kulttuurin evankeliumin vastaisia piirteitä. Tästä Jeesus sanoi laittamattomasti: Ota ensin hirsi pois omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan pois veljesi silmästä. Silti ei pidä ummistaa silmiään. Päivän Etelä-Suomen Sanomissa oli laaja reportaasi irakilaisten nuorten miesten 300 hengen ryhmän junamatkasta Ruotsin läpi Luulajaan ja sieltä 9 tilausbussilla Tornioon. Toimittaja kertoo havainneensa paitsi ihmissalakuljetusta, myös hasiksen käyttöä ja salakuljetusta.
Tuula Höltällä on ihan O.K. pointti, etenkin jos kristillisten kirkkojen asennoitumista lailliseen esivaltaan tarkastelee historiallisesssa valossa.
Mielestäni erittäin hyvä kirjoitus aiheesta:
Juha-Pekka Rentto: ”Laillinen esivalta – puhdas valtio-ja oikeusoppi Lutherin mukaan” (Lakimies 5/2012 s. 677-698).
Vesa Häkkinen :”Oikea ja väistämätön suunta on muutos ja hyvä niin.”
Niin mutta mihin suuntaan?
Suomea on 90-luvun alusta asti viety kuin pässiä narussa globaaleille ”korppikotka-finanssimarkkinoille” ja nyt kun hätä on suurin, köyhien maiden auttamiseen tarkoitetuista verovaroista tehdään massiivinen Finnfundin pääomittamissiirto ja samanaikaisesti esitys hallintarekisterin mahdollistamisesta tässä valtiossa, jossa yritykset eivät ole velvollisia antamaan tietoja esimerkiksi veroparatiiseihin perustamistaan tytäryrityksistä. ”Bisnesenkeleiden” veroparatiiseja ovat mm. Sveitsi, Luxembourg, Hong Kong, Cayman saaret, Singapore, USA, Libanon, Saksa, Jersey, Japani, Panama, Malesia, Bahrain, Bermuda ja Guernsey.
Lisätietoa löytyy esim. sivustolta http://www.financialsecrecyindex.com/
Esimerkki nykyisistä Finnfund- hankkeista on mm. vuonna 2013 perustettu Etiopian ensimmäinen pääomasijoitusrahasto Schulze Global Ethiopia Growth and Transformation Fund I (EGTF), jonka taustalla on amerikkalaisen Schulzen perheen pääosin omistama Schulze Global Investments (SGI) -hallinnointiyhtiö. Rahaston sijoittajiin kuuluvat myös Finnfund, useita eurooppalaisia kehitysrahoitusyhtiöitä sekä yksityisiä sijoittajia.
Ja mikä on kirkon virallinen kanta tähän kasinopeliin: eipä taida olla mikään.
Pekka: tuollainen reportaasi pohjautuu ajatukseen, että turvapaikanhakijat olisivat ahdinkonsa takia jotenkin jalostuneita tai muuten vaan kilttejä enkeleitä. Silloin on helppoa tehdä havaintoja, jotka tuovat esiin väärinkäytöksiä ja/tai hyväksikäyttöä.
En siis anna paljoakaan arvoa tuonkaltaisille raportoinnoille, joista puuttuu todellisuuden oleellisin puoli. Se on se tosiasia, että maailmassa on nyt enemmän pakolaisia kuin koskaan. Lähi-Idän alueelta purkautuu Eurooppaan ihmsiä, jotka ovat vuosikausia joutuneet olemaan pakolaisleireillä tai evakkoleireillä toivoen ja odottaen, että tilanne rauhoittuisi. Eurooppa ei ole pannut tikkua ristiin heidän auttamisekseen siellä jossakin.
Se on ollut kaiken aikaa tiedossa, että Välimeren yli tulemiseen liittyy rikollisuutta ja väärinkäytöksiä. Eniten tähän syyllistyvät itse matkanjärjestäjät. Rikollisia eivät siis ole matkustajat, vaan matkanjärjestäjät. Toisaalta, ihan oikeitten turvapaikanhakijoitten – siis maastaan paenneiden – on pakko turvautua heidänkaltaisiinsa päästäkseen pois sodan ja vainon keskeltä. Heitä ei siis voi syyttää siitä, mitä reittiä tai millaisella kuljetuksella he saapuvat.
Suomalaisessa järjestelmässä viranomaisten tehtävänä on seuloa tulijat ja tehdä päätökset heidän asemastaan Suomessa. Kirkon ja seurakuntien tehtävänä on ottaa kaikki vastaan ja tukea heitä parhaansa mukaan.
Tuula: en ymmärrä, miten kommenttisi liittyy tähän yhteyteen. MInä puhun siitä, miten kulttuurien selkoittumista ja muuttumista ei tarvitse pelätä ja siitä, miten evankeliumi joka tapauksessa haastaa kaikki kulttuurit.
Kirkon taholta on kasinopelit ja rahan valta todettu moneen kertaan kestämättömäksi elämäntavaksi. Samoin on todettu, että nykyinen kulttuurimme ei kertakaikkiaan ole mahdollinen luonnovarojen rajallisuuden takia. Näitä kannanottoja löydät helposti. Näiden lisäksi kirkon järjestöt, kuten Kirkon Ulkomaanapu kansainvälisine verkostoineen harjoittavat jatkuvasti ns. vaikuttamistoimintaa, joka ei useinkaan näy julkisuudessa.
Häkkinen:”siitä, miten evankeliumi joka tapauksessa haastaa kaikki kulttuurit”
Jaa, että haastaa. Miksi pitäisi haastaa? Miksei ihmisten oma kulttuuriperimä saisi kukoistaa siinä kuin suomalaistenkin, kunhan vaan maan lakeja noudatetaan?
Saas nähdä kuinka käy islaminuskoisten maahanmuuttajien kulttuurin?
Wallentin: minä peräänkuulutan sitä, että evankeliumi haastaa tässä(kin) tilanteessa ennen kaikkea meidän kulttuurimme.
Evankeliumin ydin on vapautuminen. Osa tästä vapautumisesta on nimenomaan sitä, jota nykyisin kutsutaan ihmisoikeuksien toteutumiseksi. Toivon, että evankeliumin pohjalta tai siihen tukeutuen kristityt haastaisivat kaikkialla ne kulttuuriset piirteet, jotka estävät ihmisoikeuksien toteutumista.
Häkkinen: ”Toivon, että evankeliumin pohjalta tai siihen tukeutuen kristityt haastaisivat kaikkialla ne kulttuuriset piirteet, jotka estävät ihmisoikeuksien toteutumista”.
Konservatiivikristitythän vastustavat henkeen ja vereen esim. spn-avioliittoa ja jotkut jopa naisten pappeutta.
Että semmoista evankeliumin pohjalta tapahtuvaa ihmisoikeuksien toteutumista. Höh.
Minulla on samoja mietteitä kuin Kimmo Wallentinilla.
Kirkossa kuulee erittäin paljon sellaista puhetta, että muiden kirkkojen (esim. Afrikassa) kantoja koskien vaikkapa sukupuolten tasa-arvoa ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia tulee kunnioittaa ja välttää ”kulttuuri-imperialismia”. Afrikassa kannat voivat olla yvin jyrkän kielteisiä, etenkin suhtautumisessa seksuaali-ja sukupuolivähemmistöihin.
Vesa Häkkinen :”Kirkon taholta on kasinopelit ja rahan valta todettu moneen kertaan kestämättömäksi elämäntavaksi.”
Todetahan voi mitä vaan. Kirkon eläkerahaston sijitustuotto oli viime vuonna reilut 8% ja tuotoilla turvataan kirkon eläkkeiden maksu, joten kasinopeli kannattaa kirkossakin ja rahasto-omistukset ovat niin moniportaisia, että niiden eettisyyden selvittäminen on luultavasti mahdotonta.
Kimmolle höh myös :)-
”Konservatiivikristitythän vastustavat henkeen ja vereen esim. spn-avioliittoa ja jotkut jopa naisten pappeutta.”
Turha nyt vain konservatiivikristittyjä morkata. Onhan niitä ateistejakin ja ties minkä uskonnon tai maailmankatsomuksen edustajia, jotka katsovat pitkin nenänvartta esim spn-avioliittoa. Naispappeus ehkä ei heitä kiinnosta :D.
Mutta mistä me tiedämme, mitä näkemyksiä turvapaikanhakijat edustavat? Joillekin heistä koko tämä meidän meininki saatta olla täysin omituista ajatellen heidän omaa kulttuuriaan?
Miten me hyväksymme sen mahdollisuuden, että he ehkä arvostelevat meidän elämäntapaamme kummallisena tai ehkä jopa omaan kulttuuriinsa verrattuna moraalittomana jne? Ei tämä tilanne mikään yksinkertainen ole ja mene ajanmittaan mukavasti vain sillä, että ollaan ihan kilttejä. Taitaa olla todella vuoropuhelulle tilaus vaan jos tahtoa löytyy ja rahat riittää niin kyllä se siitä.
Eikä tämä todella näytä olevan vain kulttuurikysymys. Nythän näköjään Baijerin osavaltiio Saksassa uhkaa haastaa Saksan hallituksen oikeuteen, kun rahat taitavat loppua. Liekö alkuhuuman jälkeen pulpahtanut muutkin tähän muuttoon liittyvät asiat esille? Me olemme samassa tilanteessa ja joudumme todella miettimään, miten kaikki mahdolliset ongelmatkin hoidetaan.
Tarja Aarnio: ’Miten me hyväksymme sen mahdollisuuden, että he ehkä arvostelevat meidän elämäntapaamme kummallisena tai ehkä jopa omaan kulttuuriinsa verrattuna moraalittomana jne?’
Meillä olisi hyvä mahdollisuus kuunnella maahanmuuttajia ja heidän havaintojaan suomalaisesta kulttuurista.
Itse olen kuunnellut heidän kovaa kritiikkiään vanhusten ja yksinäisten ihmisten kohtelusta. Ja enemmän kuin aiheesta! Kivisydämiksi ystäväni ovat suomalaisia kutsuneet. Ehkä on idealistista toivoa, että myös me ’kivisydämet’ oppisimme näkemään suvun, perheen ja läheisten merkityksen paremmin niin yksilön kuin yhteiskunnan voimavarana .
Tarja Aarnio: ‘Miten me hyväksymme sen mahdollisuuden, että he ehkä arvostelevat meidän elämäntapaamme kummallisena tai ehkä jopa omaan kulttuuriinsa verrattuna moraalittomana jne?’ Tarja sekä myös Tuire nostavat esille kysymyksen, kuinka pakolaiset suhtautuivat suomalaiseen kulttuuriin. Tähän asti näkökulma on ollut enemmän siinä, kuinka kantasuomalaiset suhtautuvat tulijoiden kulttuureihin. Yleensä muista maanosista tulevien suhtautuminen sukupuolirooleihin on heidän uskontotaustastaan riippumatta konservatiivisempi kuin Suomessa. Esimerkiksi sukupuolineutraalin avioliiton tai avioliiton ulkopuolisen seksin hyväksyttävyys (erityisesti naiselle) on ajatuksena heille mahdoton. Samoin mahdoton ajatus heille on apua tarvitsevan sukulaisen tai perheen vanhuksen hoidon vastuuttaminen yhteiskunnalle. Perheyhteys ja vanhempien kunnioittaminen ovat luovuttamattomia arvoja, mikä myös selittää perheenyhdistämisten polttavuutta. Näiden mainittujen arvojen erilainen asema Suomessa estää kulttuurien sulautumista. Monikulttuurisuutta siis on, että useimmat maahanmuuttajat eivät useaan sukupolveen tule hyväksymään Suomen liberaaleja arvoja avioliitto- ja sukupuolikysymyksissä. Se voi olla myös ristiriitojen siemen ja johtaa maahanmuutajien eristäytymiseen muusta yhteiskunnasta, kuten monessa Euroopan maassa on tapahtunut.
”Turha nyt vain konservatiivikristittyjä morkata. Onhan niitä ateistejakin ja ties minkä uskonnon tai maailmankatsomuksen edustajia, jotka katsovat pitkin nenänvartta esim spn-avioliittoa.”
Tarja, tämä on totta, mutta Vesa Häkkinen puhui nimenomaan kristillisen evankeliumin haastamasta kulttuurista ihmisoikeuksien puolustajana. Tähän KRISTILLISEN EVANKELIUMIN asemaan ihmisoikeuksien puolustajana kulttuuriissamme otin kantaa, en mihinkään muuhun. Eikä se mielestäni puolusta ihmisoikeuksia tai haasta niiden puolustamiseen vastustamalla mm. sellaisia ihmisoikeuksia kuin nyt vaikkapa paljon esillä ollut spn-avioliitto.
Wallentin: Tarjan näkökulma on oikeutettu, olin itse vastaamassa samansisältöisesti. En tiedä sellaista aatetta,mettei sitä olisi osattu käyttää myös väärin. Se, mitä yritän tässä yhteydessä tuoda esille, on oma käsitykseni evankeliumista ja Jeesuksen elämän(työn) merkityksestä. Siis: minulle evankeliumi tarkoittaa juuri vapautusta ihmisiä sitovista kahleista. Näitä kahleita on kiinnitetty eri uskontojen – kristinuskonkin – nimissä, mutta myös ateismin, tieteen ja valistuksen nimissä. Kristittyjen joukossa on, jälleen kerran: minun mielestäni valitettavasti, niitä tahoja, joille evankeliumista ammennetaan käskyjä ja määräyksiä ja takerrutaan kiinni sen edustamaan maailmankuvaan. Se antanee turvaa ja tietynlaista helpoutta elämään. Minä heittäydyn mieluummin epävarmuuteen ja luottamuksen (uskoon) ja etsin evankeliumista voimaa maailman muuttamiseen.
Vielä monikulttuurisuuden mutkikkuudesta: Maahanmuuttajat tervetulleiksi toivottavat ja liberaaleja arvoja kannattavat suomalaiset saattavat päätyä eri leiriin kuin konservatiivisia avioliitto- ja sukupuolikäsityksiä edustavat maahanmuuttajat. Sen sijaan maahanmuuttajat saattavat löytää suomalaisista maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvista omaa käsitystään lähempänä olevaa ajattelua, vaikkapa sukupuolineutraalista avioliitosta. Miten maahanmuuttomyönteiset mahdollisesti kokevat tämän? Kenties kiittämättömyytenä? On jo nähty sekin erikoisuus, että maahanmuuttajia on valittu maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien puolueiden kunnanvaaltuutetuiksi.
”Maahanmuuttajat tervetulleiksi toivottavat ja liberaaleja arvoja kannattavat suomalaiset saattavat päätyä eri leiriin kuin konservatiivisia avioliitto- ja sukupuolikäsityksiä edustavat maahanmuuttajat.”
Minun mielestäni on ihan sama mihin leiriin kuuluu, minkälaisia arvoja tai kulttuuria edustaa – se on jokaisen mielipteen-, sanan- ja uskonnonvapauden piiriin kuuluva henkilökohtainen asia – kunhan vain noudattaa Suomessaa Suomen lakia.
Kimmo, totta on mitä sanot, ettei eri leireihin kuulumisella sinsänsä ole merkitystä, kunhan lakia noudatetaan. Kun nyt kuitenkin tapahtuu polarisoitumista eli käsityskantojen eriytymistä, on hyvä jo ennakolta nähdä minkälaisia ryhmiä voi olla syntymässä. Maahanmuuttajat saattavat pysyä omana ryhmänään, mikä voi tarkoittaa vaikeuksia kotoutumisessa ja syrjään jättäytymistä vaikkapa poliittisesta vaikuttamisesta. Jos taas maahanmuuttajat osallistuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja määrittelevät näkemyksensä poliitisten puolueiden mukaan, voi siinä tapahtua eriytymistä. Arvelen, että lähtömaansa avioliitto- ja perhekäsityksiä säilyttäneet eivät löydä omakseen vapaamielisyyttä korostavia puolueita. Sen sijaan joku perinteisempiä arvoja kannattava puolue saattaisia käydä heille. Itse toivon, että he voivat säilyttää omasta kulttuuristaan identiteetin perustaksi sellaisia piirteitä, jotka eivät törmää suomalaisten arvojen kanssa ja voivat näin osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä, työntekijöinä, veronmaksajina ja äänestäjinä.
Särkiö:”Arvelen, että lähtömaansa avioliitto- ja perhekäsityksiä säilyttäneet eivät löydä omakseen vapaamielisyyttä korostavia puolueita. Sen sijaan joku perinteisempiä arvoja kannattava puolue saattaisia käydä heille.”
Puoluepolitiikassa voi toki vapaassa demokratisessa valtiossa perustaa uuden puolueenkin – ellei vanhoista löydy omia agendoja ajavaa – ja kampanjoida saadakseen sille kannattajia. Ja onhan noita jo politiikan parissakin toimivia esimerkkejä olemassa, kuen nyt vaikka Nasima Razmyar, afganistanilaistaustainen kansanedustaja joka on löytänyt SDP:stä poliittisen kodin itselleen.
Tuskinpa (pakolais)maahanmuuttajat kovin demokraattisissa oloissa ovat tottuneet elämään ja aisan yli potkimista demokratian sääntöjen suhteen tulee ihan varmasti tapahtumaan jo ihan perinteisistä kulttuurisista lähtökohdista johtuen.
Särkiö: ” Itse toivon, että he voivat säilyttää omasta kulttuuristaan identiteetin perustaksi sellaisia piirteitä, jotka eivät törmää suomalaisten arvojen kanssa ja voivat näin osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä, työntekijöinä, veronmaksajina ja äänestäjinä.”
Samaa toivon minä, mutta aikaa se vie ehkä jopa pari – kolme sukupolvea.
Yhtenäiskulttuurin Suomessa kuunneltiin samaa radiokanavaa ja tilattiin muutamia lehtiä. Vain harvat olivat nähneet maailmaa. Useimpien kokemusmaailma oli yhteinen. Se nousi kirkosta, kansakoulusta, työväen- tai suojeluskunnan talolta ja Topeliuksen Maamme-kirjasta. Useimmilla oli kokemus luonnon rytmin mukaan elämisestä maaseudulla tai tehtaan pillien mukaan kaupungeissa.
Tämä oikein kosketti. Lapsuuteni yhteiskunta oli juuri tällainen. Muistan sen lämmöllä, sitä en tiedä mitä ajattelisin, jos olisin silloin ollut aikuinen. Teini-ikäni osui 60-luvulle juuri siihen aikaan, kun Beatlesit tulivat. Silloin kaikki alkoi muuttua ja muuttuu koko ajan kovalla vauhdilla.
Merja, omat muistikuvasi osuvat juuri 1960-luvun murrokseen, jolloin yhtenäiskulttuuri alkoi hajota. Yhteiseksi koettuna yhtenäiskulttuurin aikana oli toki myös eroja, esimerkiksi toimeentulossa ja monessa muussa asiassa. Ihminen joutui silloin selviytymään nykyistä enemmän omilllaan. Nyt tätä asiaa on alettu painottaa HS:n artikkelin mukaan Iso-Britannian kouluissa. Samasta kirjoittaa myös Saska Saarikoski viime koumnissaan HS:ssa. Suomessa se tunnettiin nimellä sisu. Kansainvälisempi termi on resilienssi, eli sitkeys, peräänantamattomuus. Jos lapsi on pienestä pitäen saanut kaiken valmiina, on vaikea löytää myöhemmin sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, vaikkapa työtehtäviensä tai raha-asioidensa hoidossa.
”Jos lapsi on pienestä pitäen saanut kaiken valmiina, on vaikea löytää myöhemmin sinnikkyyttä ja peräänantamattomuutta, vaikkapa työtehtäviensä tai raha-asioidensa hoidossa.” Yhtenäiskulttuuri kasvatti kaikkia ihmisiä säästäväisiksi. Sama viesti saatiin joka taholta. Oma aikamme kehottaa kuluttamaan, jotta talous pyörisi. Säästäminen on muuttunut rumaksi sanaksi, joka tarkoittaa vähätuloisten riistämistä oletetun yhteisen hyvän nimissä. Työtahti kiihtyy, vaikka mielekkyys katoaa. Palkasta kuitenkin pihistetään sen verran kuin kehdataan. Ei siis ole välttämättä sisun puutteesta kysymys, jos jonkun elämä on rempallaan.
Olen ymmärtänyt, että maahamme muuttaneilla muslimeilla olisi paljonkin sanottavaa alkoholikulttuuristamme, mutta ovat toistaiseksi olleet heitä kuohuttavasta asiasta kohteliaasti hiljaa.
Martti, ”maahamme muuttaneilla muslimeilla olisi paljonkin sanottavaa alkoholikulttuuristamme”. Alkoholin juominen, erityisesti humalahakuinen juominen – ja tästä vuosittain koituvat tuhansien ihmishenkien ja miljardien eurojen menetykset terveydenhuoltomenoina – tuntuvat käsittämättömiltä sellaisesta kulttuurista käsin, jossa alkoholia ei yleensä juoda. Samoin heillä olisi sanottavaa monista muistakin asioista: päivähoidosta ja vanhusten hoidosta, kun nämä asiat hoituvat heidän kulttuurissaan yleensä perheiden vastuulla, mikä tuo sukupolvien yhteyttä ja turvallisuutta eri elämänvaiheisiin. Ehkä tulijat ovat näissä asioissa tahdikkaita, eivätkä halua ryhtyä neuvomaan uuden asuinmaansa sosiaalipolitiikkaa ja hyvinvointijärjestelmiä.
Onko meillä samaa tahdikkuutta?
Niinpä, ehkä tahdikkuutta on vaikeampi osoittaa tulijoita ja heidän erilaista kulttuuriaan kohtaan, vaikka sen monia piirteitä kannattaisi arvostaa – ja ehkä ottaa niistä oppia, samalla kun etsitään ratkaisua kovin vaikealta tuntuvaan yhtälöön sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen, lisääntyvän vanhusväestön ja kasvavan valtionvelan välillä.
Tahdikas suhtautuminen toisiin kulttuureihin voisi olla avain viennin edistämisessäkin. Miten paljon miljardeja olemme mahtaneet menettää ilman sitä kilpailuvalttia?
Särkiö: ”Alkoholin juominen, erityisesti humalahakuinen juominen – ja tästä vuosittain koituvat tuhansien ihmishenkien ja miljardien eurojen menetykset terveydenhuoltomenoina – tuntuvat käsittämättömiltä sellaisesta kulttuurista käsin, jossa alkoholia ei yleensä juoda.”
Varmasti tuntuu ja ihan aiheesta. Niin tuntuvat minustakin. Nyt sitten vielä Valamon ortodoksimunkkiveljet tuovat turismibisneksensä kartuttamiseksi oman lisänsä Suomessa myytävän hermomyrkyn määrään. Uutiisten mukaan ensimmäiset Valamon Wiiskit on saatu tynnyreihin kypsymään.
Todellista ”siunattua hulluutta”.