Saako kulttuureja arvostella?

Hennalan hätämajoituskeskuksen johtaja kertoi turvapaikan hakijoille suomalaisesta kulttuurista. Kaupoissa ei pidä maistella hedelmiä tai tinkiä hinnasta, kaduilla ei ole sopivaa viheltää tai huudella ihmisten perään.

Ensimmäisten viikkojen aikana kulttuurien erot ovat tulleet esille. Monet suomalaiset ovat saaneet vahvistusta ennakkoluuloilleen. Toisaalta myös eri kulttuureista tulevien keskinäiset kohtaamiset ovat synnyttäneet ymmärrystä ja halua oppia toiselta.
_ _ _
Yhtenäiskulttuurin Suomessa kuunneltiin samaa radiokanavaa ja tilattiin muutamia lehtiä. Vain harvat olivat nähneet maailmaa. Useimpien kokemusmaailma oli yhteinen. Se nousi kirkosta, kansakoulusta, työväen- tai suojeluskunnan talolta ja Topeliuksen Maamme-kirjasta. Useimmilla oli kokemus luonnon rytmin mukaan elämisestä maaseudulla tai tehtaan pillien mukaan kaupungeissa.

Yhtenäiskulttuuri hajosi alakulttuureiksi maaltamuuton, kaupan ja kuluttamisen, sähköisen viestinnän ja viihteen kautta. Betonilähiöt olivat täynnä juuriltaan reväistyjä, jotka alkoivat omaksua uusia kulttuureja Jakomäessä ja Södertäljessä. Monien elämä oli mennyt sirpaleiksi. Vanhan elämän jäänteistä ja uusista vaikutteista on sukupolven aikana syntynyt uutta.
_ _ _
Samaa tapahtuu nyt, kun 20 000 ihmistä on tullut Suomeen turvapaikan hakijoina. Ulkomailla syntyneitä on Suomessa nyt ehkä 300 000. Monikulttuurisuus alkaa vasta vähitellen todella näyttää puolensa.

Monikulttuurisuus nousee kirkollisessa keskustelussa kohtuullisen usein esille. Tällöin halutaan muistuttaa ihmisten yhtäläisestä arvosta ja yhteenkuuluvuudesta kulttuurisista eroista huolimatta. Vastakkaisena asennoitumisena on ahdas ja ulos sulkeva yksikulttuurisuus, joka ei anna tilaa muille kulttuureille. Tätä teemaa käsitteli Helsingin Hiippakunnan synodaalikirja (1998) Vieraita ja muukalaisia. Kirkko monikulttuurisessa yhteiskunnassa.
_ _ _
Kirkollinen puhetapa monikulttuurisuudesta pitää usein sisällään vaatimuksen suvaitsemisesta ja erilaisen hyväksymisestä. Sille on perusteensa jokaisen ihmisen absoluuttisessa arvossa: jokainen on Jumalan luoma ja Kristus on kuollut jokaisen puolesta.

Positiivinen puhetapa ei ole kuitenkaan jättänyt kovin paljon tilaa kriittisille äänille: joka arvostelee toisen kulttuurin piirteitä, syyllistyy rakkaudettomuuteen ja syntiin. Eri kulttuurien pimeät piirteet ovat siksi nousseet tabuiksi, joista ei tohdita puhua suvaitsemattoman tai rasistin leiman pelossa. Tämä tuntuu ahdistavan nyt niitä, jotka haluavat tuoda esille pelkojaan ja kriittisiä puolia käynnissä olevasta pakolaiskriisistä.
_ _ _
Jokaisessa kulttuurissa on arvokkaita, mutta myös pimeitä piirteitä. Oma kuluttamista ja kasvua ihannoiva kulttuurimme imee kohtuuttomasti maapallon voimavaroja. Samalla se jättää ihmisen irralleen yhteisöstään. Arvokasta kulttuurissamme on kristinuskon ja taiteen – kirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin toisenlainen tapa katsoa todellisuutta tuonpuoleisen ja arvojen näkökulmasta, mutta myös tiede ja koulutus, sekä niistä nouseva ymmärtävä tieto ympäristöstämme.

Lähi-idästä tulevien pakolaisten kulttuurissa on arvokasta, kuten oman pitkän traditionsa kunnioitus ja kiinteät sukusiteet. Pimeää taas on ihmisarvon ja naisen aseman heikkous. Joissakin Lähi-idän kulttuureissa rikoksista rangaistaan ruumiinosia silpomalla.
_ _ _
Richard Niebuhr on hahmotellut eri malleja kristinuskon suhteesta kulttuuriin (Christ and Culture, 1951). Yksinkertaistaen kristittyjen yhteisö voi olla kulttuurin yläpuolella, kulttuuria vastaan, kulttuurien välinen, kulttuuria muovaava voima tai se voi sulautua kulttuuriin.

Kun kristillinen kirkko omaksuu arvonsa ja tavoitteensa ympäröivästä kulttuurista, se ei herätä pahennusta, mutta samalla se on kadottanut profeetallisen tehtävänsä muovata kulttuuria evankeliumin mukaiseksi. Saman sanoo Paavali, joka varoittaa mukautumasta tämän maailman menoon (Room 12:2).