Herra Jumala, taivaallinen Isä, me rukoilemme sinua nöyrästi, ettäs Pyhän Hengen kautta meitä niin hallitsisit ettemme meidän syntejämme unhottaisi, emmekä suruttomiksi tulisi: vaan tekisimme oikian katumuksen, parantaen joka päivä meidän elämäämme, ja sen kanssa ainoastansa itseämme lohduttaisimme, että sinä tahdot Poikas Jesuksen Kristuksen tähden olla meillen armollinen, antaa meidän syntimme anteeksi ja meitä hänen kauttansa ijankaikkiseen autuuteen saattaa. Amen.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumi-Kirja, s. 573, Raumalla 1963.
Rukous on itsensä psyykkaaminen elässään Korkeimpaan uskoen lähimmäisen rakkaudessa elämän antamaan rikkauteen. Rukouksessa on huomioitava, että Korkein ei vaikuta planeetallamme, joka on annettu meidä ihmisten hallittavaksi .
Kirkon oppin uskovat syntiset jopa perisyntiset, niin heillä on sitten omat rituaalinsa.
Reino Suni sanoo uskovansa Korkeimpaan, joka ei kuitenkaan hänen mielestään mitään vaikuta?!
Kieltämättä Jeesuksen sanoma vaikuttaa epäselvältä ja jopa sekavalta kirkon oppiin vihkiytyneeltä. Se on kuitenkin hyvin selkeä sanoma, josta voi saada hyvän kuvan 20 evankeliumista ja muusta esiintulleista tutkimuksista.
Minä pitäydyn Raamatun sanomaan, jossa esim. evankeliumeja on neljä, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen mukaan, eikä todellakaan 20. Tämä luku kaksikymmentä on selvästi vedetty hatusta. Samoin ”tutkimuksia” voi olla melkein millaisia tahansa.
Kirkon oppiin uskominen onkin väärin jopa kirkon opin kannalta. Kristillinen kirkko nimittäin uskoo Kristukseen.
Kristukseen me tietysti uskomme. Oppi ilmoittaa meille Raamatun perusteella, millaista usko on ja mitä se sisältää. Raamattu kehottaa myös esim. pysymään Kristuksen opissa. 2. Joh. 1:9. Jeesus: ”Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä OPPI (siis se mitä Jeesus puhuu ja tekee) Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” Joh. 7:17
2. Joh. 1:9 viittaa Kristukseen ihmiseksi tulleena Jumalan Poikana. Joh. 7:17 taas liittyy Jeesuksen opettamiseen Jerusalemin temppelissä. Aivan samaa asiaa siis ei tarkoiteta. ’Se, mitä Jeesus puhuu ja tekee’ on Mika Rantasen tulkintaa, joka on mielestäni liian laveasti yleistävä.
Kummassakin jakeessa käytetään sanaa oppi. Sinä, Martti Pentti, tunnut vähättelevän kaikkea opillisuutta ikään kuin se kaikki olisi pelkkää kuollutta pään tietoa, millä ei ole mitään hedelmällistä käytännön vaikutusta. Onko näin?
Ei ole. Enhän olisi tehnyt vuosikymmeniä opettajan töitä, jos ajattelisin opista noin. En kuitenkaan lue Raamattua niin, että jokainen sana ’oppi’ tarkoittaisi kristillisen dogmatiikan kokonaisesitystä.
Kreikan alkukielen sana ”didakhe” (didaskoo=opettaa) on suomeksi opetus, oppi, esim. Mark. 1:22, 27 – opetus = jotakin opetettavaa. Rafael Gyllenberg Uuden Testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja.
Aakkosten opettaminen on siis oppi. Polkupyörän ajamisen opettaminen on siis oppi. Differentiaalilaskennan opettaminen on siis oppi. Sana tarkoittaa Raamatussakin eri asioita. Se selviää kulloisestakin asiayhteydestä, mitä.
On syytä muistaa, että Raamatun opetusta ei voi käsittää pelkällä järjellä. Pyhän Hengen pitää avata se meille. Raamatun tutkimisessa järki on hyvä renki tai palvelija, mutta huono isäntä.
Tuo ’hyvä renki, mutta huono isäntä’ kuulostaa viisaalta, mutta tarkoittaako se tässä yhteydessä mitään? Milloin järki voi olla ’isäntä’? Voin sen ymmärtää, jos sanalla tarkoitetaan muuta kuin ihmisen kykyä arviointiin ja päättelyyn. Voisitko selventää ajatustasi, Miks Rantanen?
Totta kai pitää Raamattua ja sen tekstiä ulkonaisesti lukiessa noudattaa logiikan, kieliopin ym. sääntöjä, mutta pelkkä järki ja ihmisen ymmärrys alkaa esim. helposti väittämään, ettei se ja se asia ei voi olla totta ja mahdollista, mistä Raamattu kertoo ja puhuu. Pyhä Henki sisäisesti avatessaan Raamatun sanoman ihmiselle ei esitä vastaväitteitä eikä kyseenalaista sen totuuksia. Jotenkin järki sanoo myös ihmiselle esim. että hyvää täytyy ja kannattaa tehdä toisillekin, mutta ainoastaan uskon kautta me ymmärrämme evankeliumin, joka pelkälle järjelle on mysteeri ja salaisuus.
Raamatussa on paljon runollista kuvakieltä, joka ei ole ’totta’ siinä mielessä kuin valistunut järki asian ymmärtää. Esimerkiksi käy vaikkapa sateen käsittäminen ’taivaan akkunoiden aukenemisena’. Usko onkin ihan muuta kuin totena pitämistä. Pyhä Henki avaa totuuden. joka kestää ’totuuksien’ kyseenalaistamisen ja vastaväitteet.
Kyllä Raamatussa puhutaan paljonkin eri asioiden ja totuuksien tietämisestä. Martti Pentti, voisit katsoa vaikka jollakin Raamatun hakukoneella, kuinka usein Raamatussa esiintyy sana ”tiedän” tässä yhteydessä. Esim. Job 19:25: ”Minä TIEDÄN lunastajani elävän”. Job 42:1-2: ”Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi: ”Minä TIEDÄN, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa.”
”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä. Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin. Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. ’Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.’ Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli — niin hänestä todistetaan — elänyt Jumalan mielen mukaisesti. Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä. Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.”
Tämä on tietysti selvä kohta Raamatusta, tosin vuoden 1992 käännöksen mukaan. Hebr. 11:1-8. Mutta niin kuin jo aiemmin sanoin, lopetan nyt täällä keskustelun sinunkin kanssa, Martti Pentti.
Se on vahinko, sillä keskustelumme eteni mielestäni tärkeisiin asioihin. Emme olleet mielestäni erimielisiä, vaikka katsoimme kysymyksiä eri kulmista ja painotimme niissä eri puolia.
The Complete Gospels, Robert J. Miller, editor 462 sivua. The Nag Hammadi Library, James M. Robinson, general editor, 547 sivua. Kaikki minun kommentit perustuvat tutkijoiden tuloksiin, jotka luonnollisesti edistyvät ajan kuluessa.
Ps. Keskustele oman kirkkoherrasi kanssa
Miksi pitäisi keskustella hänen kanssaan? Tunnetko hänet?
Raamatun ulkopuoliset ”evankeliumit” antavat usein erilaista tietoa Jeesuksesta ja hänen elämästä kuin Raamatun neljä evankeliumia. Siksi ne eivät ole lainkaan yhtä luotettavia kuin Raamattu. Joku niistä taitaa esim. väittää, että Jeesus olisi ollut naimisissa oliko se nyt Maria Magdaleenan kanssa, mikä on täysi valhe. Jos se pitäisi paikkansa, siitä täytyisi olla jokin maininta itse Raamatussa. Jossakin niistä ulkopuolisista ilmeisesti on tehty myös päähenkilöksi Juudas Iskariot eikä Jeesus? Täysi valhe tämäkin.
Rantanen: ”väittää, että Jeesus olisi ollut naimisissa oliko se nyt Maria Magdaleenan kanssa, mikä on täysi valhe. Jos se pitäisi paikkansa, siitä täytyisi olla jokin maininta itse Raamatussa. Jossakin niistä ulkopuolisista ilmeisesti on tehty myös päähenkilöksi Juudas Iskariot eikä Jeesus? Täysi valhe tämäkin.”
Mistäs tiedät? Peruste ei voi olla se, ettei niistä mainita Raamatussa. Se taas johtuu siitä, että ihminen on valinnut kirjoitukset, jotka kuuluvat Raamatun kaanoniin. Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat tosia vaikka eivät kuulu Raamatun kaanoniin. On myös lukuisa määrä asioita, jotka kuuluvat Raamatun kaanoniin, mutta ovat epätosia ja pelkkää legendaa, joita ei ole ikinä todistettu tapahtuneen.
Nyt puhutaan ennen kaikkea siitä, mitä voimme yleensä tietää ja uskoa Jeesuksesta. Siinä kristillinen kirkko on pitäytynyt ja luottanut alusta alkaen Raamatun Sanaan. ”Opetuslapset uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” Joh. 2:22. Kristillinen kirkko on myös aina uskonut Raamatun sisältävän juuri sen, mitä Jumala itse on halunnut siellä olevan. Raamattu ei ole vain yksi kirja monien muiden kirjojen joukossa, vaan sillä on aivan erityinen ja poikkeuksellinen asema kaikkien kirjojen joukossa. Se on kirjojen kirja. Jeesus itse sanoi Jumalan sanan olevan totuus. Joh. 17:17. 2. Pietarin kirje: 1:16: ”Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa.” Tietenkin tiedän, että sinä, Kimmo Wallentin, ainakin vielä ajattelet tästä eri tavalla.
Tieto ja usko ovat eri asioita. Raamatullista kielikuvaa käyttäen tieto asuu päässä ja usko sydämessä. Raamatun sanat ovat pään tietoa, mutta niiden kautta voi syttyä sydämen usko ihmiseksi tulleeseen Sanaan – Kristukseen. Suuren alkukirjaimen käyttö ’sanan’ kohdalla on tarkkaa, jotta vältyttäisiin sekaannukselta.
Jeesus: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Joh. 6:63. ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen.” Hebr. 4:12. ”Sen tähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä … Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri (eli kypärä) ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.” Ef. 6:13, 16-17.
Kimmo Wallentin, sinä vain koetat järkeillä kaikessa, etkä siten käsitä ollenkaan, mistä tässä kaikessa on kysymys. Kysymys on todellakin uskonasioista.
”ettemme meidän syntejämme unhottaisi, emmekä suruttomiksi tulisi”
Eikö ne nimenomaan juuri pitäisi unohtaa, koska Kristus on ne jo sovittanut…?
Tarvitsemme kaikki vielä jatkuvasti syntien anteeksiantamusta, jonka Jeesus on verellään kaikille hankkinut ja ansainnut.
Nyt lopetan täällä keskustelun Kimmo Wallentinin ja Martti Pentin kanssa. Tämä on sentään minun blogini.
Ymmärrän täysin ratkaisusi. Jos katsoo toisen ymmärtävän ihmisten kirjoittamat Raamatun tekstit kuten muutkin 2000 vuoden takaiset ja muut vaikka amsiokkaiden teologian tutkijoiden tulokset täysin omalla tavallaan niin on aivan turhaa jankuttaa hänen kanssaan. Näillä eväillä minä lopetin keskustelun kanssasi.
Sinulla on toki samoin ajatteleva rovasti blogisti näillä sivustoilla.
OK. Reino Suni, minä lopetan myös täällä keskustelun kanssasi. Keskustelen sitten ehkä lisää joskus toiste jossakin toisessa yhteydessä teidän kaikkien kolmen kanssa, vaikka aikamoista vänkäämistä on odotettavissa varmaan jatkossakin.
Mutta mitä muuta evankeliumi lupaa kuin sen, että Kristus on meille annettu, että hän sälyttää päällensä syntimme ja on meidän ylipappimme, välimiehemme ja puoltajamme Isän edessä, että siis ainoastaan Kristuksen ja Kristuksen teon kautta synti on anteeksiannettu, Jumala lepytetty, omatunto tulee vapaaksi ja saa lohdutuksen?
Martti Luther, Kirkkopostilla l, s. 181, Sley, 1941
Jos kaikki olisi pelkän uskottelun varassa, ni järjetöntä olisi uskovana olla. Kyllä uskon sisällöstä saa paljonkin varmaa tietoa.
Sillä suurestakaan joukosta maallisia ystäviä ei ole hyötyä eikä voimakkaista auttajista apua eivätkä viisaat neuvonantajat anna hyviä neuvoja tai taitavat lääkärit lohtua eivätkä rikkaudet saavu tarpeen vaatiessa eikä salaista turvapaikkaa löydy, ellet sinä, Herra, tue, auta, lohduta, neuvo, rohkaise ja puolusta.
Tuomas Kempiläinen (1380-1471)