Roskien keräämisestä ja korkeakoulujohtamisesta

Millaista on roskien kuljetus tänä päivänä? Roska-auto kiertää viikonpäivästä toiseen reittejään. Tili tulee roska-astioiden tyhjentämisestä – olipa roskis tyhjä, puolityhjä tai täysi.

Mutta näin ei ole enää kaikkialla. Roskiksessa on internettiin kytketty laite, joka mittaa täyttöasteen ja vieläpä palon varalta lämpötilan. Tiedosta koostuu mittava tietoaines, jonka perusteella kyetään tekemään aina ainutkertainen reittiohjelma, joka optimoi niin kilometrit, kerätyt tonnit kuin sen, että missään roskis ei pääse pursuamaan yli äyräiden. Eikä tyhjiä roskiksia käydä tyhjentämässä!

Ajo-ohjelma voidaan kytkeä myös navigaattoriin, jolloin jokainen ajettu välikin kyetään optimoimaan. Jos kahdessa eri roskiksessa täyttöaste on esimerkiksi 40 %, pitkän ajan datan avulla voidaan ennakoida milloin ne tulee tyhjentää: Toinen täyttyy huomenna, toinen naapurikorttelissa vasta viikon päästä.

Joku voi pitää asiaa pikkukivana näpräämisenä, mutta se on tuonut joillekin tahoille jo neljänneksen säästön jätteenkäsittelyn yhdessä vaiheessa. Toiseksi maailmalla on edessään mittavat haasteet jätteiden kanssa. Jokainen parannus prosessiin on merkittävä asia ekologian kannalta.

Tällaisia viisauksia kuulin Enevo-yhtiön Pirkka Palomäeltä, ja toivottavasti osasin kuvata jätteiden käsittelyn murrosta oikein.

Sain olla kuuntelemassa Tekniikan Akatemian ja Tampereen teknillisen yliopiston tapahtumassa puoli päivää huippuluentoja digitalisaatiosta koneenrakennuksessa ja palveluliiketoiminnasta teollisella internetillä. Luennoitsijoiden joukossa oli myös kansainvälinen huippunimi, Millenium-palkinnon viime vuonna saanut professori Stuart Parkin.

Tuon seminaarin aikana hahmottui se murros, jonka edessä olemme digitalisaation ja siihen liittyvän teollisen internetin myötä. Koneet, laitteet, prosessit, ihmiset ja tapahtumat liittyvät aivan uudella lailla toisiinsa. 3D-tulostus ja monet muut kehityssuunnat saattavat johtaa siihen, että tuotantoa ei viedä enää halvan työvoiman maihin – ja että osa tuotannosta on jo palannut sieltä.

Useamman kerran olen jo kuullut sen, että periaatteissa suomalaisen hitsausalan firman ei tarvitsisi enää myydä hitsauslaitteita vaan myytävänä voisi olla metrimitalla laatusaumaa. Niin pitkälle viimekätisestä tapahtumasta voidaan kerätä dataa.

Kaikki tämä muuttaa – ja on jo muuttanut – organisaatiota, toimintatapoja ja johtamista.

Viikko sitten oivalsin – muuten kesken erään paneelin, johon keskustelijana osallistuin – sen, kuinka myös korkeakoulujohtaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa. Muutoksessa on paljon yhtymäkohtia siihen, miten tiedon aivan uudenlainen käytettävyys muuttaa muuta maailmaa.

Ennen johdettiin tiedekuntia, laitoksia, yksiköitä ja osastoja. Nyt johtaminen on siirtynyt asiantuntemuksen johtamiseen, prosessien hallintaan ja verkostojen rakentamiseen.

Organisaatiokeskeisestä johtamisesta siirrytään tietämyskeskeiseen johtamiseen. Työn tekemisen yhdeksi avaintekijäksi nousee oppimiskokemuksen nopeus, kyky hahmottaa asiat ja niiden yhteys.

Yliopistot purkavat laitos- ja tiedekuntarakenteitaan yksinkertaisimmiksi. Ammattikorkeakouluissa luovutaan yksiköistä ja siirrytään osaamisperustaisiin organisaatioihin – niin myös Diakissa 2013.

Monimuotokoulutus on esimerkki opiskelija- eli asiakaskeskeisestä prosessin hallinnasta. Tärkeintä on oppiminen, ei enää välttämättä se, missä opiskelija kulloinkin on. Meillä on myös Itä-Euroopassa koulutusta. Opiskelijat käyttävät meidän Alppikadun kirjastoamme – tai itse asiassa jossain paikassa olevien laitteittemme prosessoreita! Sen kautta heillä on pääsy mittavaan tietomäärään.

Toinen esimerkki. Turvapaikanhakijatilanteen muututtua nopeutimme jo meneillään olevaan työtämme koota maahanmuuttoon, monikulttuurisuuteen, pakolaisuuteen, uskonnonlukutaitoon ja kulttuurisensitiivisyyteen liittyvää kokemustamme, koulutustamme, tutkimustamme, kehittämistyötämme ja julkaisutoimintaamme. Hämmästyimme jopa itsekin tekemämme työn määrästä!

Oleellista ei siis ole se, onko meillä jokin maahanmuuttoyksikkö ja onnistuuko se. Kysymys on koko organisaation kyvykkyydestä vastata ajankohtaisiin haasteisiin.

Mutta kaiken kaikkiaan digitalisaatio ja esineiden internet tuo suuria muutoksia kansojen ja ihmisten elämään. Kaiken tiede-, koulutus-, teollisuus-, talous- ja koko yhteiskuntapolitiikan ydinkysymykseksi nousee se, rakennammeko hyvää yhteiskuntaa kaikille.