Rohkeasti eteenpäin tavoitetta kohti

Colette aloitti pyhäkoulunopettajana yhdessä seurakunnassa. Kun seurakunnan tilalle kasvoi rovastikunta, niin hän jatkoi rovastikunnan pyhäkoulun hoitajana ja kun tästä puolestaan kasvoi hiippakunta, niin hänen hoitoonsa tuli koko hiippakunnan pyhäkoulun vastuu.
Kuvassa hän on erään metsikön edessä tien vieressä lähetysmatkaltamme kotiin päin tullessamme.

Sunnuntai 03.06.2018
2. sunnuntai helluntaista
Katoavat ja katoamattomat aarteet
Evankeliumi: Matt. 16:24-27

Ristin kantaminen

Pietari oli tunnustanut Jeesuksen Messiaaksi. Jeesus on Jumalan valtakunnan valtias. Pyhä Henki oli tämän antanut hänen sisimpäänsä.
Sitten Jeesus kertoi tehtävästään kärsimisestään ja kuolemastaan koko maailman puolesta. Tätä Pietari ei ollut käsittänyt. Syntyneessä keskustelussa Jeesus antoi ymmärtää että ristin tie on hänen tehtävänsä. Kuolemallaan hän sovittaa koko maailman Jumalan edessä.

Keskustelussa Jeesus sanoi että myös niiden jotka häntä seuraavat on oltava valmiita uhrauksiin, jos niin tarvitaan. Edessä olevia tehtäviä suorittaessaan on uskallettava mennä eteenpäin vastuksia väistämättä. Jeesus näytti mallia ristinkuolemaan antautumisessaan. Seuraajien tilanne voi olla erilainen, mutta elämän tavoitteita kohti on mentävä määrätietoisesti ilman, että pakenee kutsumustaan, vaikka siitä seuraisi vastoinkäymisiä, olkoonpa vaikka ristin kantaminen.

Jeesuksen sanoista voi luoda katseen kahteenkin tapahtumaan.

Ensinnäkin Jeesuksen aikaiseen roomalaisten käytäntöön. Roomalainen teloitustapa oli ristiinnaulitseminen. Ruumiillisen kärsimyksen lisäksi kuolemaan tuomitun tuli myös kantaa ristin poikkipuuta teloituspaikalle. Näin tuomioon sisältyi myös häpeään saattaminen, hyljätyksi tuleminen ja ympäröivän väen pilkka.

Toiseksi juutalaiseen tapaan liittyen on nähtävä Vanhan testamentin kertomus Iisakin uhrista, minkä eteen patriarkka Aabraham joutui. Käsittämättömän syvän surun keskellä hän lähti uhraamaan ainoaa poikaansa Iisakia ja sälytti tämän kannettavaksi toimituksessa tarvittavat puut. Vanhan testamentin traagisimpiin kuvauksiin kuuluvassa kertomuksessa poika kantoi polttopuut omaa uhriaan varten. Sittenhän tuli käänne ja uhriksi saatiin paikalle tullut oinas. (1.Moos. 22)

Raamattunsa ulkoa osaava juutalainen kuulija saattoi Jeesuksen sanojen pohjalta palauttaa mieleensä tämän Aabrahamin ajan tapahtuman ja samalla liittää sen oman aikansa roomalaisten julmaan teloitustapaan. Koska pienimmästäkin syystä oli mahdollisuus tulla leimatuksi kapinalliseksi, niin noita teloituksia näkyi ympäristössä tämän tästä milloin minkäkin kaupungin edustalla.

Tuollaisessa ympäristössä Jeesuksen sana oli erittäin voimakas, melkeinpä uhmakkaan rohkea vetoomus pysyä uskollisena Jumalalta saamalleen kutsumukselle ja pelkäämättä mennä elämässään eteenpäin Jeesuksen seuraajana.

Elämän keskittäminen Jeesukseen

Jeesus on Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Siksi elämämme tärkein suuntaa antava näkökulma on elää hänen varassaan ja häneen turvansa pannen.

Jeesus puhui elämän asioiden tärkeysjärjestyksestä. Jos joku yrittää saavuttaa näennäisiä etuja elämäänsä hänet syrjäyttäen, niin lopputulokseksi tulee kuitenkin tappioita. Mutta jos joku seuraa uskollisesti Vapahtajamme jalanjälkiä, vaikka siinä tilapäisesti näyttäisikin menettävänsä jotain, niin se kuitenkin lopulta tuottaa tulosta ja elämä voittaa.

Asiat on pantava tärkeysjärjestykseen. Jumala ja hänen valtakuntansa on merkittävämpi kuin koko maailma ja sen rikkaus. Taivas ja maa katoavat, mutta Jumalan sana pysyy iäti. Ajallinen kunnia ja rikkaus jäävät tänne, kun siirrymme tästä maailmasta tulevaan maailmaan taivaan kirkkauden saleissa. Mutta kun olemme uskollisesti seuranneet evankeliumin kutsua Jeesuksen seuraamiseen, niin tulevaisuus aukeaa täydellisenä ilona ja riemuna Jumalan luona.

Marttyyripiispan sana elämänsä kadottamisesta ja elämänsä voittamisesta

Ignatius oli Pietarin ja Ovidiuksen jälkeen Syyrian Antiokian kolmas piispa noin 68-108/110. Kaupunki oli merkittävä evankeliumin eteenpäin menolle, mm Paavali teki lähetysmatkansa sieltä käsin valtuutettuna. Niinpä Antiokian piispa on myös patriarkka.

Ennen marttyyrikuolemaansa hän kirjoitti useita kirjeitä. Otan tähän katkelman hänen kirjeestään roomalaisille.

Ignatiuksen kirje Roomalaisille VI:1

”Eivät maailman ääret eivätkä tämän maailman kuningaskunnat hyödytä minua lainkaan. Parempi on minusta kuolla ja päästä osalliseksi Kristuksesta Jeesuksesta kuin kuninkaana hallita maan ääriä.

Häntä etsin, joka meidän edestämme kuoli, häntä omakseni tahdon, joka meidän tähtemme ylösnousi. Synnytysvaivat yllättävät minut.”

Tässä martyyripiispan sanassa on meille visiota uskollisuuteen ja johdonmukaiseen päämäärään pyrkimiseen silloinkin, kun olosuhteet joskus näyttävät ulkonaisesti vaikeiltakin.

Evankeliumi voittaa ja niin voittaa myös Jumalan valtakunta. Kristus tulee takaisin voittajana. Silloin me saamme kohdata hänet, joka meitä on rakastanut ja pitänyt meistä huolta koko elämämme ajan.