Pitkäperjantaina kävin sanajumalanpalveluksessa. Mietin, mahtoivatko ne ihmiset, jotka huusivat kansanjoukon mukana ”Ristiinnaulitse!” olla iloisia, kun Jeesus lopulta kuoli. Varmasti on olemassa ihmisiä, jotka ovat kyltymättömiä kostonhimossaan. Ehkä heitä on paljonkin. Mutta varmasti paikalla oli myös sellaisia, jotka olivat koko ajan luulleet olevansa hyviä ja oikeassa, mutta tajunneet yhtäkkiä, että he omassa infantilismissaan olivat menneet liian pitkälle.
En voinut mitään sille, että raamatuntekstejä kuunnellessani hiukan uneliaassa olotilassa, kun säestys ei tuonut yhtään lisäpontta virrenveisuuseen, mielessäni sekoittuivat edellisen päivän mediatarjonta ja viimeksi lukemani kirja. Televisiossa oli toistettu, että seksuaalisessa häirinnässä ja epäasiallisessa käytöksessä on kyse vallankäytöstä. Niin onkin. Kaava vain menee aina sillä tavalla, että miehet ovat hyväksikäyttäjiä ja naiset uhreja. Mutta osat vaihtuvat, kun uhrit ”toimivat rohkeasti” ja ryhtyvät syyttämään. Heidän on mahdollista tuhota tuo hyväksikäyttäjä, hänen uransa ja perheensä.
Hyvä ihminen ei kysy, onko uhri voinut olla yhtään hyötyvä osapuoli (jos uhri on, sanokaamme, näyttelijä, joka on saanut tarvitsemaansa julkisuutta elokuvassa, jonka ohjaajan metodit ovat arveluttavat). Hyvä ihminen kannattaa nollatoleranssia. Se on myös helpointa, koska silloin ei tarvitse itse miettiä, mihin raja vedetään.
Ayaan Hirsi Ali kertoo kirjassaan Pakomatkalla, miten hän Hollannissa toimi asioimistulkkina turvapaikkaa hakeville somaleille. Vaikka monet somalit halveksivat vääräuskoisia hollantilaisia ja heidän saastaisia tapojaan, loppujen lopuksi he olivat näiden armoilla turvapaikkaa hakiessaan. He olivat siinä mielessä uhreja. Toisaalta Ayaan Hirsi Ali kirjoittaa: ”Minusta tuntui kiusalliselta ja jopa pettämiseltä se tapa, jolla niin monet somalit ottivat vastaan sosiaaliavustuksia ja sitten kääntyivät sitä yhteiskuntaa vastaan, joka ne heille antoi.”
Rakastamme kirjoja ja elokuvia ja niiden tarjoamia vastakkainasetteluja, joiden avulla ymmärrämme maailmasta jotain. Erityisen jännittävä sirkushuvi on elokuva-alan gaala, johon sovitaan etukäteen yhtenäinen pukukoodikin, jotta ristiinnaulitsemisen juhlaa voitaisiin viettää mahdollisimman suurella hartaudella.
Sanat uhri ja hyväksikäyttäjä liittyvät valtarakenteisiin, mutta mistä tiedämme, etteivät valtarakenteet ole pelkkää kuvitelmaa tai uskon asioita? Hyvää pääsiäisen odotusta!
Kirkon valtarakenteiden olemassaolosta ei välttämättä tiedä mitään. Jollei sitten innostu järjestämään jotain vapaaehtoistoimintaa hengellisellä työalueella. Kirkkoherrat voivat sellaiselle toiminnalle antaa tilaa. Heidän pestinsä ei kuitenkaan ole ikuisia. Uuden tullessa, tämä voi heti lopettaa minkä tahansa toiminnan. Kertomatta edes mitään syytä. Riippumatta siitäkin, että toiminta on ollut hyvinkin suosittua ja menestyvää. Toiminnan vapaaehtoiset vetäjät voidaan valtarakenteiden käskystä ristiinnaulita ja tuomita loppuiäkseen pohtimaan syntyjä syviä.