Risti

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. (1. Kor. 2:1-2)

Vanha risti

Miksi Paavali halusi olla tuntematta Jeesusta muuta kuin ristiinnaulittuna? 

Mitä sinulle risti merkitsee?

Miksi Jeesuksen risti halutaan (tai ei haluta) tehdä tyhjäksi? 

Mitä syitä voisi olla siihen, että olemme joskus halunneet peittää ristin tai emme sitä vain nähneet? 

Miksi on tärkeää, että elämämme velkakirjassa on risti (mitätön)? 

Miksi Jeesuksen kantama risti riittää (tai ei riitä) meille?

.

Exit: Hymni

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

  1. Toisinaan ovat vallanpitäjät ja hallitsijat ”hikeentyneet” pappeihin ja kirkkoihin, jos nämä ovat alkaneet politikoimaan ja ottamaan kantaa poliittisiin kiistoihin. Myös kylläkin vallanpitäjien ja hallitusten vastustajat, kun kirkko ja papit ovat kovasti ottaneet näiden puolesta kantaa.

    Jeesuksen ja Raamatun ohjeet kehottavat kristittyjä puolueettomuuteen häviävien maailmanaikojen ihmisyhteisöjen poliittisten ja sotilaallisten kiistojen suhteen.

    Artikkeli: ”Uutistoimistojen kuvissa aseistettujen joukkojen mukana nähdään myös ortodoksipappeja..”

    Eipä ole ensimmäinen kerta, kun papit innostuvat ”sotakarkeloista”. Jopa suuremmassa määrin ”mitä lääkäri suosittelee.” 🙂

    • Kommentoin täällä kylläkin täysin ”omaan laskuuni” ja omasta puolestani, eikä kukaan ole minua valtuuttanut tai lähettänyt sitä tekemään.

    • Minä uskon, että moni VL kristitty saa kantaa sitä ristiä Herransa jäljissä, kiitos eräiden tämän
      palstan kirjoittajien.
      Olen itse kuullut, kuinka aivan sivullisia uskovia on näiden väitteiden johdosta pilkattu ja väheksytty.

    • Jorma, kiitos hyvästä kommentista. VL ja moni muu oikea kristitty kärsii uskonsa tähden. Tie on kaita, joka vie Taivaaseen.

      Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo. (Kol. 1:21-27)

  2. Apostoli haluaa tässä Raamatun kohdassa tuoda esille ennen muuta sen. ettei hän halua lähteä kilpailemaan Korinttissa esiintyviin sujuvasanaisten puhetaiturien kanssa, eikä myöskään lähteä väittelemään filosofien kanssa.
    Sillä hänellä oli sen sijaan tarjottavana suurenmoinen sanoma, joka oli hyvin yksinkertainen. Joka uskoi sen ja omisti sen itselleen, hän löysi Jumalan. tai paremmin sanottuna Jumala löysi hänet. Joka ei uskonut kulki onnensa ohitse.

    Kristinuskon salaisuus on siinä, ettei se perustu ihmisviisauteen, eikä ihmisten erinlaisiin tulkintoihin. Eikä edes Paavalin erinomaisuuteen, eikä valloittavuuteen, tai niinkuin meidän aikana sanotaan ”karismaattisuuteen”. Sillä Paavali oli hyvin halveksittu,pilkattu hakattu ja piesty mies ja sen lisäksi hänellä on saatanan piikki lihassa, joka rusikoi häntä, ettei hän ylpistyisi.

    Mutta tuolla Jumalan ”aseella” oli tarjottavana sellainen auktoriteetti: Pyhä Jumala.
    joka oli myöskin jokaisen kristityn uskon takana ja takaajana. Mutta ihmisten mielestä tuo hänen järjetön oppinsa Kristuksen sovintokuolemasta kantoi, siitä huolimatta suurenmoista hedelmää aivan ihmeellisellä tavalla. Mitä voimme tähän muuta sano, ettei meillä ole mitään muuta turvaa kuin kerran Golgatan vuorella tapahtunut ristin sovitus. Nyt tämä risti on tyhjä sillä Vapahtajamme elää ja on läsnä Raamatun sanassa.

    • Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Jumalan sanassa on koko totuus. Hienoa, kun Jumala on antanut meille evankeliumin, jokainen joka turvaa Jeesukseen Kristukseen pelastuu.

  3. Risti on koko uskomme ydin. Mutta miten vaikea onkaan sen sanomaan keskittyä. Kaikesta muusta on paljon helpompi kertoa kokemuksia – ja kerskailla. Kuten vaikkapa armolahjoista, erityisesti niistä erikoisimmista.

    Itsekin tahtoisin kyetä syventymään juuri ristin sanomaan, mutta ei se vain onnistu niinkuin tahtoisi. Mitähän tapahtuisikaan, jos päättäväisesti viipyisi vain rististä kertovien tekstien äärellä antamatta periksi. Tuskinpa sitä tarvitsisi katua.

    • Kiitos hyvästä kommentista, Anita. Näin on. Ilman ristiä, ei olisi syntien sovitusta.

      Armolahjoista ja rakkaudesta:

      Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi. (1. Kor. 13:1-3)

  4. Niin kuin apostoli Paavali Gal.3:13:ta sanoo:” Kristuksen kuolleen ristillä kirottuna ja hävittäneen kirouksen, niin Hän on tämän kohdan mukaan kuollut velallisena meidän sijastamme ja hävittäneen meitä rasittavan velkakirjan” ( Jukka Thuren: UT:n lyhyt selitys s.949 SLEY 1992 )

    Eikö tämä merkise sitä, että koko velka on maksettu ja saan kulkea vapaana kuin vain sellainen voi, joka on saanut kaiken anteeksi. Ennen kun pankista otettiin velkaa ja kun se oli maksettu, niin velkakirjaan vedettiuin sen ylitse suuri vino risti yli koko velkakirjan ja sen päälle lyötiin leima ” Mitätön”.

    Aivan samoin kävi meidän syntivelallemme Kristus sijastamme maksoi Golgatalla koko velkamme ja meitä syyttäneen syntiemme velkakirjan päällä on Jeesuksen viattoman Pyhän veren leima ”Maksettu”. Sen tähden saamme kulkea vapaana kantaen mukanamme tällaista mitätöityä velkakirjaa todistuksen siitä, että olemme saaneet kaiken anteeksi.

    • Martti, kiitos hienosta kommentista. Näin on; velkamme on kokonaan maksettu.

      Rosenius kirjoittaa päivähartauskirjassaan erinomaisesti tästä Galatalaiskirjeen kohdata:

      Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. (Gal. 3:13)

      Katso nyt: jos tämä lause saisi sijaa sydämessämme, mikä sanomattoman lohdutuksen, iankaikkisen ja järkkymättömän lohdutuksen taivaan valtakunta sinne tulisikaan. Me voisimme uhmailla kaikkia helvetin valtoja ja kaikessa surkeassa heikkoudessammekin riemuita ja kerskata Herrassa! Sillä ajattele, mikä sana tämä on, mikä kuva meidän katseltavanamme! Kristus tuli kiroukseksi! On kummallista ja kovaa puhetta, että Kristus, Jumalan oma Poika tuli kiroukseksi, mutta se on ylenmäärin väkevä ja valtava lohdutus, jos vain voisimme saada sen mieleemme. Huomaa siis: Kristus on kantanut kaiken lain kirouksen. Mutta tämä oli niin suuri, että apostoli sanoo hänen tulleen kiroukseksi, tulleen kokonansa ja kaikkinensa pelkäksi kiroukseksi. Hänen päällensä ei pantu vain paljon kirousta, vaan hänen päällensä pantiin sitä niin ylenpalttisesti, että häntä saatettiin kokonansa kutsua kiroukseksi. Tämä tosin tuntuu aivan liian ihmeelliseltä, mutta mitä muuta se on kuin sitä, mitä Johannes sanoo: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka kantaa ja ottaa pois maailman synnit.” Tätä juuri me kuulemme laulettavan polvistuessamme Jeesuksen ehtoollispöytään vastaanottamaan hänen ruumiinsa ja verensä, joista hän itse sanoo: ”Annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” – Ja mitä muuta se merkitsee kuin samaa, mitä on kirjoitettu Jes. 53.ssä: ”Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme; hän kantoi monien synnit.” On tämä sentähden sellainen sana, jota ei koskaan voi kyllin miettiä, tutkia ja ajatella, että Kristus tuli kiroukseksi.

      Toinen erittäin tärkeä sana on tämä: meidän edestämme meidän edestämme, meidän edestämme! Näissä lyhyissä sanoissa: meidän edestämme, on lauseen koko voima. Omasta puolestansa Kristuksen ei tosiaankaan tarvinnut tulla kiroukseksi sillä hän oli omalta olemukseltansa aivan viaton, pyhä ja vanhurskas. Mutta kun hän tuli kiroukseksi, johtui se siitä, että hän oli ottanut päällensä meidän syntivelkamme. Lain mukaan oli jokainen murhaaja ripustettava kirouksen puuhun, sen tähden Kristuksenkin lain mukaan täytyi riippua siinä. Hän suostui olemaan syntinen ja murhaaja, niin, olemaan ei ainoastaan yksi sellainen vaan koko syntisten ja murhaajien joukko; sillä me olemme kaikki syntisiä ja murhaajia Jumalan edessä. Sentähden täytyi hänen tulla tällaiseksi Jumalan edessä kuin me olemme, nimittäin syntiseksi, murhaajaksi, pahantekijäksi. niinkuin kirjoitettu on: ”Sen, joka ei synnistä tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi.” Mutta näin Kristuksesta tuli Jumalan edessä kaikkein Suurin syntinen, jonka kaltaista ei ole ollut koko maan päällä. Sillä kun hän oli uhri koko maailman syntien edestä, hän ei ollut Jumalan edessä viaton ja synnitön, niinkuin Jumalan Poika kirkkaudessa, vaan hän oli syntinen, ”vähäksi silmänräpäykseksi Jumalan hylkäämä”, joka kantoi selässään Paavalin synnit, hänen, joka oli Jumalan herjaaja, vainooja ja väkivallantekijä; Pietarin synnit, joka kielsi Herransa; Daavidin, joka teki huorin ja murhasi; niin, minun ja sinun ja koko maailman synnit. Sillä kaikki ne synnit, jotka minä, sinä ja me kaikki olemme yhdessä tehneet ja joka päivä vielä teemme, ne on Jumalan voimalla ja varmasti pantu Kristuksen, Jumalan Karitsan kannettaviksi, niinkuin hän olisi ne itse tehnyt; niin todellisesti ne ovat Kristuksen omia syntejä. Totisesti, joko täytyy meidän syntiemme olla Kristuksen omia syntejä tai meidän on joutuminen iankaikkiseen kadotukseen!

      Katso tätä – että Kristus siis kantoi meidän syntimme niinkuin hän olisi itse tehnyt ne; ja toisaalta, että kaikki, mitä hän teki ja kärsi, tapahtui niin meidän sijastamme kuin jos me olisimme itse sen tehneet – tätä Paavali tarkoitti sanoessaan: ”Sen, joka ei synnistä, tiennyt, Jumala meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vahurskaudeksi.” Ja uudestaan: ”Me olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.” Tästä me näemme, mitä nämä sanat sisältävät: meidän edestämme, Paavalin sanoessa: Kristus tuli kiroukseksi meidän edestämme. Kristus on sanomattomasta laupeudesta Isän iankaikkisen sovitus neuvon mukaan tehnyt armollisen vaihtokaupan meidän kanssamme: sen, mitä meillä oli, synnin, kirouksen ja kuoleman, hän otti kannettavakseen; ja sen, mitä hänellä oli ja meiltä puuttui, nimittäin vanhurskauden, elämän ja autuuden, hän antoi meille. Maksoi varmaan rakkaalle Herralle sangen paljon, suuren huudon ja kyyneliä, hikeä ja verta, se, että hän tuli kiroukseksi. Mutta sen täytyi kuitenkin tapahtua, ja hän kesti sen ihanalla tavalla.

      Nyt apostoli sanoo, että Kristus täten todella on lunastanut meidät lain kirouksesta. Hän ei sano: on lunastava meidät, esim. kun me tulemme oikein hurskaiksi, uskoviksi ja pyhiksi; ei, vaan hän ”on lunastanut meidät”, sinä päivänä ja niinä tunteina, jolloin hän tuli kiroukseksi meidän edestämme. Tässä me näemme syyn siihen, minkä tähden suurimmat syntiset heti tultuaan Jeesuksen luo armoa etsimään ja antaessaan koko elämänsä hänen omakseen saivat armon, ja Kristus vastaanotti heidät niin kuin lakia ei koskaan olisi ollutkaan, niinkuin he eivät koskaan olisi tehneetkään syntiä. Tässä on syy siihen, minkä tähden me kaikki tällä tavoin Jeesuksen luokse saapuessamme tulemme vanhurskaiksi ja autuaiksi heti, kun vain tahdomme uskolla vastaanottaa suuren, iankaikkisen, meille lahjoitetun vanhurskautemme, joka on. ollut ja on valmiina meitä odottamassa.

      Oi Jeesus, Poika Jumalan, näit meidän kurjuutemme, ja lunastaakses maailman sä lähdit uhriksemme. Sun verelläsi, kuolollas sä ostit meidät, Messias. On autuas, ken uskoo. Sä olit Uhrikaritsa ja astuit kuolon vaivaan, sun verelläsi kalliilla toit meille aarteet taivaan. Tie olet ainoo autuuden ja elon iankaikkisen, sä Jeesus, Kuninkaamme.

      Carl Olof Rosenius: Elämän leipää / Maaliskuu 26

    • Me saamme kulkea vapaana USKOSSA, emme vapaana eläen synniss’ä.
      Viittaan tässä Paavalin Roomalaiskirjeen 8. lukuun.
      Ei meidän pidä tätä asiaa unohtaa sanoa.

      Jos meillä ei ole sisäistä taistelua, me väsymme ja pahassa tapauksessa kuolemme.

    • Jorma, kiitos hyvästä kommentista. Kaidalla tiellä on hyvä vaeltaa, vaikka laveampi tuntuisi houkuttelevammalta.

      Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät. (Matt. 7:13-14)

  5. Minä ajattelen, että risti on tärkeä siksi, että Jeesus on uhrikaritsa, joka kuoli ristillä koko maailman ihmisten syntien sovittajana. Jo VT:ssä on esikuvia ja profetioita synnit sovittavasta uhrikaritsasta, Jumalan Pojasta.

    Kun elämämme velkakirjassa on risti, se merkitsee, että syntimme on sovitettu ristillä ja velkakirja on mitätön. Kun sielunvihollinen syyttää meitä, voimme esittää sille velkakirjamme, jonka päälle on piirretty iso risti, SOVITETTU.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.