Ripitystä vai keskustelua

Suomalaisen mies jättää menemättä kirkkoon, koska ripitystä hän on jo kuullut liiankin kanssa. Onnellinen avioliitto ei synny itsestään.

Miksi miehen pitäisi alistua aviovaimonsa ripitykseen ja viikon päätyessä sunnuntaina kuunnella vielä naispapin saarnaamista?

Toisaalta miksi naispapin saarnan jälkeen on vaikeaa kommunikoida oman aviopuolison kanssa?

Miksi monet suomalaiset miehet ovat huonoja kommunikoimaan, ostavat perjantaipullon ja humalassa ovat väkivaltaisia?

Huono kommunikointi avioliitossa voi johtaa avioeroon. Miten aviopari voi parantaa kommunikointia?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

 

  1. Ari, totta meidän on rakastettava kaikkia ihmisiä.

    Kertomasi Jeesuksen Vuorisaarnan kohta ei kumoa sitä, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä.

    Jumala on antanut meille aviopuolison, lapset, vanhemmat ja meillä on sisaruksia. Nämä ovat kaikista lähimpiä lähimmäisiä meille tai anakin pitäisi olla. Muutamme lapsuuden kodista pois ja menemme kristilliseen avioliittoon. Aviopuolison, jonka kanssa elämme loppuelämän tai niinkauan kun toinen kuolee, on maanpäällä joka päivä suurin rakkauden kohteemme. Tämän rakkauden laiminlyönti vaikuttaa meihin loppuelämän. Kuinka me voisimme osata oikeasti rakastaa vihollisiamme, jos emme osaisi rakastaa edes aviopuolisoamme?

    Elämässä voi tulla joskus vastaan tilanne, että meillä on vihollinen, niin muistakaamme elää silloin niinkuin tämä vihollinen olisi meidän lähimmäinen. Hyvä avioliitto edesauttaa myös vihollisen rakastamisessa. Toisaalta olisi kamalaa jos tekisimme aviopuolisostamme vihollisen, miten voisimme puolustautua Jumalan edessä?


    Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.”
    (Matt. 22:37‭-‬39 FB38)

  2. Tuossa Room. 5 Paavali puhuu siitä Armosta, jonka olemme Kristuksen kautta saaneet ja kuinka meidän tulee nähdä jokainen ihminen tuon Armon kautta.

    Mitä Rakkaus lähimmäisiä ja itseä kohtaan on? Eikö se ole, kärsivällisyyttä ja toisten ja omien puutteitten sietämistä ilman tuomiota? Jos vaimo on hankala, niin enkö myös itse ole hankala? Rakkaus opettaa meitä kärsimään ja sieltämään toista, vaikka toinen ei täytä meidän kaikkia toiveita.
    Avioliitto on nimenomaan liitto, jota ei voi yksipuolisesti purkaa, kuin kuolemassa. Kaikki muut avioerot on ihmisten kovuutta ja rakkaudettomuutta. Tämä on totuus, jota ei juuri enää kukaan kunnioita.

    Avioerojen suurin syy löytyy rakkaudettomuudesta ja jokaisesta vaatimuksesta, joita toinen ei minun hyväkseni täytä ja koska näin on, niin haen aihetta eroamiseen oman itskkyyteni johdosta.

    Jos ihmiset rakastaisivat puolisoitaan, kuten Paavali on opettanut Rakkaudesta, niin yksikään avioliitto ei hajoaisi. Rakkaudettomuus on siis suurin syy avioeroihin, myös kristityillä.

    ”Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta myös olemme uskossa saaneet pääsyn tähän armoon, jossa me nyt olemme, ja meidän kerskauksemme on Jumalan kirkkauden toivo.
    Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.”

    Tuo Jumalan rakkaus, mistä tuossa puhutaan on tullut sen Armon kautta, että ymmärrämme synnin, vanhurskauden ja tuomion.

    Synnin, joka epäuskon kautta maailmassa hallitsee, Vanhurskauden, jotta me tuntisimme Hänet, joka on kuollut ja ylösnoussut ja Tuomion, sillä tämän maailman ruhtinas on jo tuomittu.

    Älköön siis meidän kesken olko mitään tuomioita, jotka Jeesuksen kautta itse olemme saaneet sen Armon, että syntimme on sovitettu kertakaikkiaan.

    ”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.
    Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
    Rakkaani, jos Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toistamme.
    Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Jos me rakastamme toinen toistamme, niin Jumala pysyy meissä, ja hänen rakkautensa on tullut täydelliseksi meissä.
    Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.
    Ja me olemme nähneet ja todistamme, että Isä on lähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi.
    Joka tunnustaa, että Jeesus on Jumalan Poika, hänessä Jumala pysyy, ja hän Jumalassa.
    Ja me olemme oppineet tuntemaan ja me uskomme sen rakkauden, mikä Jumalalla on meihin. Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.
    Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva tuomiopäivänä; sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.
    Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
    Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
    Jos joku sanoo: ”Minä rakastan Jumalaa”, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt.
    Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. 1.Joh.4:9-21

    Tämä meni nyt vähän aiheen ohi, mutta rakkaudesta oli kuitenkin puhetta…

    • Pekka, tälläinen lihamme on. Avioliittoleireillä saa oivallisia työkaluja. Jossainvaiheessa mahdollisesti huomaa, että omaa puolisoa on helppo rakastaa. Jos on illalla menossa oman vaimon kanssa elokuviin, niin mikään muu sopimus ei saa mennä sen ohi. Parempi on pettää lupauksen vaikka työantajan tai ystävän kanssa, kuin oman aviopuolison.

    • Ei kai tuollaista oppitunnilla opita. Välitunneilla voisi saada harjoitusta, jos kiinnostaisi. Kodin esimerkki lienee tärkein kasvattaja vuorovaikutustaitoihin.

    • Martti Pentti, kiitos kommentista. Tänäpänä kotien esimerkki voi olla ties mikä. Ihan jokainen lapsi ei asu ydinperheessä, jossa isä ja äiti rakastavat toisiaan ja lapsiaan.

    • Kiitos Martti Pentti, taidat olla oikeassa. Lastenkin elämään vaikuttaa, jos hoidamme avioliittoa. Kun vanhemmat luovat kotiin hyvän keskustelukulttuurin ja osaavat yhdessä kasvattaa lapsia, niin lapset pärjäävät paremmin elämässä. Voisiko sanoa, että onnellisuus avioliitossa periytyy? Onkohan kukaan tätä tutkinut?

    • Ari, kiitos hyvästä kysymyksestä. Lait ja ohjeet eivät saa ihmisiä toimimaan oikein. Ainoastaan Jumala voi antaa lihasydämen kivisydämen tilalle. Vaikka yrittäisimme tehdä vaikka mitä tekoja omin voimin, niin se ei tee meistä hyvää. Jumala uudistaa ja parantaa syntisen, jolloin hyvät hedelmät tulee Jumalalta.

  3. Juha Heinilä, siis kaikki lähtee sydämestä, ensinnäkin pienen lapsen tottelemattomuus maallista isäänsä kohtaan, sitten aikuisena tottelemattomuus Jumalan lakia kohtaan, näin tapahtuu kun Jeesusei ole parantanut paatunutta sydäntä.

    Mitä tarkoittaa kun Jeesus parantaa sydämen, sinne vuodatetaan Jumala rakkaus Pyhän Hengen kautta ja Jumala laittaa lakinsa sydämeen, SIIS TULEE SYDÄMEN HALU ELÄÄ JUMALA TAHDOSSA.

    • En tiedä ainuttakaan ihmistä, joka todella olisi tehnyt viikon aikana kaikessa Jumalan tahdon. Suurin osa ei tiedä Jumalan tahtoa eri asioissa ja jos tietää niin laiskuus yllättää. Tekomme jää aina vajaaksi, eikä meistä ole Jumalan mittoihin.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.