Suomalaisen mies jättää menemättä kirkkoon, koska ripitystä hän on jo kuullut liiankin kanssa. Onnellinen avioliitto ei synny itsestään.
Miksi miehen pitäisi alistua aviovaimonsa ripitykseen ja viikon päätyessä sunnuntaina kuunnella vielä naispapin saarnaamista?
Toisaalta miksi naispapin saarnan jälkeen on vaikeaa kommunikoida oman aviopuolison kanssa?
Miksi monet suomalaiset miehet ovat huonoja kommunikoimaan, ostavat perjantaipullon ja humalassa ovat väkivaltaisia?
Huono kommunikointi avioliitossa voi johtaa avioeroon. Miten aviopari voi parantaa kommunikointia?
Kaikki julkaistut blogini:
Ripittämisellä Juha tarkoittanee moittimista. Yksipuolista moittimista olisi hyvä välttää avioliitossa, vaikka semmoiseen saattaa kumpukin puoliso joskus langeta. En voi kuvitellakaan että pappi voisi saarnassaan ruveta haukkumaan seurakuntalaisiaan, olipa hän kumpaa sukupuolta hyvänsä. Saarnassaahan tulee pohtia päivän tekstin sanomaa erityisesti nykyihmisen elämään sovellettuna, ja koskaan ei saarnasta saa puuttua armon evankeliumin ääni. En myöskään ymmärrä enkä taatusti ole koskaan kokenut, että sanan kuulossa käyminen haittaisi puolisoiden keskinäistä kommunikaatiota millään tavoin. Suomessa on ehkä entisinä aikoina ollut sikäli kapea-alainen miehen malli, että varsinkin myönteisten tunteiden ilmaiseminen on jotenkin vaikeaa. Tilanne lienee kylläkin paranemaan päin. Avioeron perusteena ei saisi olla kommunikaatiovaikeudet, ne ovat kyllä voitettavissa viimeistäänkin turvautumalla ammattiauttajien apuun esim. perheasian neuvottelukeskuksessa.
Yrjö kiitos hyvästä kommentista. Muutama ajatus heräsi kommentistasi.
1) Tänäpänä avioerojen tai avoerojen määrä on paljon suurempi kuin joitain kymmeniä vuosia sitten. Kommunikointivaikeudet ovat portti muihin vaikeuksiin.
2) Saarnassa pitäisi olla sekä lakia ja evankeliumia. En omakohtaisesti tiedä miten naispapit saarnaavat, mutta jotain olen kuullut. Olen kuullut, että saarna vie harhaan ja sen jälkeen on vaikea kommunikoida kotona. Jos laki ja evankeliumi on sekaisin, niin saarna tuhoaa avioliittoja.
3) Avioliiton ongelmiin kannattaa aina hakea apua. Jokainen avioero on turha. Aviopuolison ja lasten hylkääminen on Jumalan tahdon vastainen teko.
Ei välttämättä tähän kuulu kuten ei saisikaan, mutta oliko Itäsuomalaisessa kansanperinteessä joskus kuultu ajatus naiselta joka parriin viikkoon ei ollut saanu mieheltään pientä selekäsaunoo jotta olisiko se rakkaus nyt viilenemässä.
Pekka, kiitos kommentista. Väkivalta on aina väärin. Samoin välinpitämättömyys ja toisen hylkääminen.
Avioeroja oli taannoin vähemmän koska taannoin oli paljon vaikeampi päästä yleensä miehen aiheuttamista perhehelveteistä eroon. Naisilla ei ollut paljon ammatteja ja rahat oli miehen, joskus jopa vaimonkin rahat.
Kiitos Seppo hyvästä kommentista. Näin on. Mutta eron sijasta avioliittoa pitää hoitaan. Onnellinen avioliitto on parempi kuin onneton tai avioero.
Ei alkoholistin tai psykopaatin kanssa elävä voi juurikan hommaa hoitaa. Paras keino on herättää tyyppi jättämällä hänet. Monet raitistuneet ovat tästä vaimojaan jälkikäteen kiittäneet.
Seppo, alkoholi ja muut henkilökohtaiset ongelmat on hyvä hoitaa pois. Sekin on avioliiton hoitamista.
”Miksi miehen pitäisi alistua aviovaimonsa ripitykseen ja viikon päätyessä sunnuntaina kuunnella vielä naispapin saarnaamista?” Entäs nainen sitten, pitäisikö hänen mennä kirkkoon kuuntelemaan pappismiehen kuivaa teologista esitelmää, kun on kotona kuunnellut miehensä jaarittelua ja jahkailua? Koetatko todella rakentaa keskustelua tällaisten vitsien varaan, Juha Heinilä? Kirkkoon mennään osallistumaan seurakunnan kokoontumiseen Jumalan kasvojen edessä. Ei sinne mennä pappia kuuntelemaan.
Ainakaan minä en menisi naispappia kuuntelemaan, koska se on vastoin Jumalan sanaa. 1. Tim. 3. Lisäksi haluan osallistua oikealle ehtoolliselle.
Minun Raamatussani ei ole kieltoa: Sinun ei pidä naisen opetusta kuunteleman!
Ok. Näin on hyvä. Kiitos kommentista, Martti Pentti.
Viittasit varmaan 1. Tim. 3:2 ajatukseen ’yhden vaimon miehestä’. Ensinnäkin siinä tarkoitetaan pikemminkin piispaa kuin ketä tahansa saarnaviran haltijaa. Toiseksi siinä puututaan viranhaltijan siveelliseen elämään eikä hänen sukupuoleensa (oliko naisilla mahdollisuutta mennä erottuaan uusiin naimisiin?).
Avioliiton kuntoon laittamien on yksinkertaisempaa, kuin auton korjaaminen. Autossa voi vikaa löytyä sadoista eri paikoista. Avioliitossa, sormin voi hyvin laskea ne alueet, joista huonon suhteen vika, tai viat löytyy. Jokainen liitto on erilainen, mutta samalla pääperiaatteet on aivan samat. Helpompaa ei parisuhteen vikojen korjaaminen ole, vaikka rautalangasta voikin parien ongelmat vääntää esiin. Autosta kun löytyy vika, niin vanha osa vain pois ja uusi tilalle. Avioliitossa vian löytäminen on tärkeä askel. Siitä urakka vasta alkaa. Vikaa ei yleensä voi nykäistä pois. Siinä puuhassa kuluu aikaa. Syntyy prosessi, jossa asiat alkaa paranemaan pikkuhiljaa. Samalla suhde kohentuu jo huomattavasti. Pelkästä liikkeelle lähdöstä.
Erinomainen kommentti, kiitos Pekka. Avioliiton hoitaminen on paljon tärkeämpää kuin vaikka auton huoltaminen. Auto hankitaan pariksi vuodeksi, mutta kristillinen avioliitto on elinikäinen.
Yksi yksinkertainen keino vikojen korjaamiseen on siinä, että kun ripitys alkaa, niin mies ei lähde lenkille, autotalliin, eikä puita pilkkomaan, vaan istuu vaimon viereen ja katsoo silmiin ja kuuntelee. Saattaa olla , että ripitystä ei sen jälkeen enää koskaan tule.
Kiitos Pekka, hyvä kommentti. Kerrotaan rouvasta joka ripitti useita vuosia aviomiestää, joka tapasi lähteä kaverien kanssa ravintolaan. Eräänä päivänä hän lopetti nalkuttamisen alkoi lähteä miehensä mukaan ravintolaan ja avioliitto alkoi tervehtyä. Ravintolassa käynti muuttui aviomiehellä erilaiseksi, koska seura oli parempaa.
Kiitos Juha kun pääsin tähän mieliaiheeseen käsiksi. Hyvän kuvan löysit. Kova paikkahan se oli minulle, kun ekakerran annoin tilaa ripitykselle. Olihan minut siihen silloin tsempattu ja vaimokin aavisti sen. Joten antoi tulla täydeltä laidalta. Olin jo oppinut menettelyn teoriassa ja tiesin, että jotain todella hyvää on tulossa, kunhan maltan hiljaa kuunnella loppuun asti.
Totta, on antoisaa todella ymmärtää aviopuolisoa. Ymmärtämispalautetyöskentely on hyvä apu kohdata sydäntä myöden aviopuoliso. Ripityksen voi muuttaa antoisaksi keskusteluksi.
Ei se keskustelu siitä eteenpäinkään ollut sen vaikeampaa. Sillä purettuaan tunnekuormansa, hän sanoi ymmärtävänsä miksi olin töpännyt. Eikä minun tarvinnut selittää yhtään mitään siinä. Olipa vain hieno kokemus.
Sitä se todellinen rakkaus on. Ei pelkkä ihastus.
Mitä on todellinen Rakkaus, onko se sitä että rakastaa niitä jotka minua rakastavat vai että rakastaa niitäkin jotka tekevät pahaa minulle?
Ari, kiitos kommentista. Hyvä kysymys. Aviopuolisoa, joka on kaikista lähin ihminen, voi olla vaikeaa rakastaa. On opittava ja tahdottava rakasaa. Moni ei tätä Jumalan lahjaa opi koskaan rakastamaan. Miksi ventovieraan rakastaminen voisi olla helpompaa kuin läheisten ihmisten rakastaminen?
44 Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat,
45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.
46 Sillä jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mikä palkka teille siitä on tuleva? Eivätkö publikaanitkin tee samoin?
47 Ja jos te osoitatte ystävällisyyttä ainoastaan veljillenne, mitä erinomaista te siinä teette? Eivätkö pakanatkin tee samoin?
48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.”(Matt.5)
Kiitos Ari. Jeesuksen pitämä Vuorisaarna on erinomainen peili lihallemme. Olemme syntisiä.