Maaliskuussa Oulun kaupunginteatterissa esitetään tanssiteos ”Riisuttuna”. Erityistä on että sekä esiintyjät että yleisö ovat paikalla alastomina. Eikä kyseessä ole mikään marginaalitapahtuma vaan osa Oulun Musiikkijuhlia. Tupa voi siis tulla melko täyteen. Teoksella on toki muitakin esityskertoja, joissa vain tanssijat ovat alasti.
Olin kaupunginteatterin lavalla rakkaani kanssa viime syksynä. Melko riisutuksi tunsin oloni silloin, esittäessäni transvestiittia Mikaelia. Koin näytelmän teeman uskosta, rohkeudesta ja kutsumuksesta sen verran tärkeäksi että se antoi voimaa muuntautua naiseksi täyden katsomon edessä. Tiedostimme toki näytelmän tabu-luonteen. Jotkut saattaisivat närkästyä, joitakin aihe koskettaisi erityisen läheltä.
Tämänkin teoksen tekijöillä on omat motiivinsa. Lueskelin tekijöiden kirjoittamaa blogia, jossa teoksen taustoja valotetaan. Blogi löytyy tuolta: http://riisuttuna.wordpress.com.
Teologista reflektaatiota en ole vielä nähnyt tämän kohun yhteydessä. Se voisi olla hyvinkin tarpeellinen, koska kohuhan on tietysti asiasta noussut. Alastomuus on tuomittu seksillä ja pornolla ratsastamiseksi. On vaadittu ikärajaa esitykselle ja Oulun kaupungin kulttuuritoimen vaatimus toteutuikin: K-16.
Milloin alastomuudesta tuli seksiä ja julkisesta riisuuntumisesta siveysrikos? Teologinen vastaus on: syntiinlankeemuksen jälkeen. Ennen syntiinlankeemusta luonto ja ihmiset elivät sopusoinnussa toistensa ja oman kehonsa kanssa. Sitten ihminen alkoi koetella rajoja, jotka Jumala oli hänelle asettanut, yrittäen nousta Luojansa kaltaiseksi. Kun hän sitten eräänä päivänä tajusi rikkoneensa Jumalaa vastaan, siitä seurasi tarve piiloutua ja verhota itsensä. Siis häpeä.
Ymmärrän kyllä tanssiteoksen syvemmän intention: tehdä tutkimusmatka oman minuuden rajoille olemalla alasti tuntemattoman edessä. Joukkoitsensäpaljastaminen palvelee luonnollisen suhteen luomista omaan kehoon ja kääntyy siten henkisen tasapainon etsimiseksi. Mutta voiko ihminen palata viattomuuden aikaan?
Seksiä en kovin paljon näe tuollaiseen performanssiin liittyvän. Tuskinpa siinä sukupuoliset himot heräävät. Käytännössähän tilanne on sellainen, että toisilleen vieraat ihmiset istuvat peflettien päällä hiukan ujoina, seuraten esitystä lähes hievahtamatta. Kylmäkin voi tulla. Ei olla edes saunassa, tuossa suomalaisille luonnollisimman alastomuuden paikassa.
Ehkä moinen tempaus sopiikin parhaiten suomalaisille, mene ja tiedä. Luultavasti en ole 15.3 katsomossa, mutta uskon kyllä että ”Riisuttuna” tulee olemaan puhutteleva tanssiteos. Sillä taiteestahan on kuitenkin kyse – ja taide avaa aina uusia näköaloja tuntemattomaan.
Ihan pimeää.
Ja pimeää on sekin, että kohta täällä on kymmenen tuohtunutta kirjoittajaa haukkumassa metsäläisen konservatiivin kauheaa seksuaalikielteisyyttä ja ruumiinvastaisuutta. Ja minun pitäisi sen jälkeen loputtomin sofistikoiduin selityksin sanoa heille, että ”keisarilla ei ole vaatteita”.
Martti yhdyn mielipiteeseesi. Tällä ei ole mitään tekemistä minkään taiteen ja vielä vähemmän musiikin kanssa. Puhtaasti julkisuushakuinen ja tyhjänpäiväinen tekele.
Mielenkiintoinen kokeilu. Ikäraja on silti hyvä.
Tilanne on todennäköisesti häkellyttävä, vähän vaivaantunut, toisaalta otollinen: rooleista ja identiteeteistä on vaikea pitää kovin pönäkästi kiinni, jos on ilkosillaan..
Lisään vielä, että käsitykseni mukaan on virheellistä olettaa, että vaatteiden vähäisyydellä ja seksillä/sukupuolisella himolla sinänsä olisi välttämättä jotain tekemistä toistensa kanssa.. Sen voi jokainen havaita, jos Suomessa olisi joskus viikkoa pidempään yhtämittaista hellettä: kaikkeen turtuu.
Nähdäkseni ”riisuttuna”-tanssiteoksella ei ole mitään tekemistä pornografian kanssa. Kristillistä kaksinaismoralistista puritanismia vaivaa vähän sama ilmiö kuin puberteetistä teinipoikaa kesälomalla: seksi on koko ajan mielessä.
Minä kyllä istun teatterissa mieluummin vaatteet päällä kun kärsin vedosta vaikka muut ei vetoa edes huomaisi. Koen myös, että minulla on luonnollinen suhde omaan kehooni ilman että sitä tarvitsee mennä alastomana teatteriin luomaan.
Oikeastaan tuossa on kyse muutaman tunnin nudistileiristä teatterin seinien suojassa.
Tervemenoa kaikki halukkaat.
Jos hommasta tule suosittu ja se leviää muihinkin teattereihin ei kestäne kauankaan kun jotkut kirkon markkinointiaivot ehdottavat nudistimessuja kirkkoihin. Kaikenhan menestyvän ne apinoivat saadaksen kansaa vähenevien messuvieraiden korvikkeeksi.
Seppo, olet jälkijunassa: Ruotsissa on jo Nakenkyrkan…! 😉
Seppo Heinolalle: Myöhäistä, keksitty on jo! Muille muassa: Niinhän se näyttää olevan, että siihen paratiisilliseen olotilaan takaisin on kaipausta. Saatetaan kyllä tälläkin kertaa yrittää latvasta puuhun. Kirkkoherralla voisi olla luontevampikin reitti tiedossa?
No, mitä tässä esittämään! Kysymys on siitä, että teatteri tarvitsee maksavia asiakkaita. ”Jottain sitä pittää perheellisen yrittää”, sanoi entinen mies, kun pontikankeitosta kiinni jäi.
Ööh, elämme Suomessa. Sauna on täällä ihan kohtuullisen tuttu juttu, eikä sekasaunakaan nyt käsittääkseni mikään harvinaisuus. Isänä en nyt ihan heti keksi miksi muksutkaan menisivät rikki tuollaisessa näytelmässä.
Niin, äitinä ja mummina en keksi yhtään syytä, miksi lapsia pitäisi lähettää teatteriin alastomina istumaan. Samaa pätee myös aikuisiin.
No, yksi syy voi olla Matin esittämä teatterin rahan tarve. Mutta se syy tulee teatterin, ei katsojan, tarpeesta.
Minä nyt en keksi syytä lähettää lapsia, tai aikusia, teatteriin muutenkaan, ellei siellä mene joku lastennäytelmä. Niistä minäkin ymmärrän jotain.
Mutta jotenkin koko ajatus siitä, että lapset menevät pilalle näkemällä alastoman ihmisen… jotain perin omituista siinä on.
Niin, en usko, että lapsi menee pilalle pelkästä alastoman ihmisen näkemisestä. Mutta lapset ajattelevat hyvin loogisesti ja realistisesti ja uskon, että heitä ihmetyttäisi, miksi teatterissa istutaan alasti ja esittäjätkin ovat alasti. Sellainen näky/käytäntö sotii arkirealismia vastaan.
Joten alastomuusteatteri on jokseenkin tarpeeton juttu, mielestäni.
Kiitos kommenteista.
Hox hox: katsomon valaistuksella on oma merkityksensä. Tyypillisestihän teatterikatsomo on hämärä, aste-eroja eri teattereissa on.
Esiintyjät ovat tässä tapauksessa rooleissa alastomina. Onko tarpeen olettaa, että katsojatkin tulevatkin paikalle rooleissa? Katsojahan on observoija, myötäeläjä ja vastaanottaja.
Koko hommasta tuli poliittisten moraalinvartijoiden irtopisteautomaatti. Teos on onnistunut jo kauan ennen ensi-iltaansa: jo nyt saimme pikkusieluisimmat kertomaan, kuinka meidän pitää lapsemme kasvattaa. Minä en kaipaa vanhemmuuteeni poliittista ohjausta, vaan osaan ihan itse ja omista syistäni olla viemättä lapsiani tuohon esitykseen.
Bloggasin aiheesta tarkemmin:
http://blogit.kaksplus.fi/isanpikajuna/2014/02/13/kulttuuripedofiilien-uhka-on-torjuttu/
Kun taiteeksi nimitetyssä tekeleessä riisutaan alasti taikka heitellään sontaa katsojien silmille niin sen tekeleen sisältö ei tarvi minkäänlaista moraalinvartijaa, jotta voidaan todeta sisältö kovin köykäiseksi.
Ne on varmaan nuo Väinö Aaltosen alastonpatsaat Tampereen Hämeensillallakin sitten Hirven mielestä vain taiteeksi nimitettyjä tekeleitä…
Seppo Heinolalle suositan silmälasien hankkimista, että erottaisi elävän ihmisen kivestä…
Eikös Tuomo Hirvi elävä ihminen ole vielä kivestäkin veistettyä kauniimpi vieläpä itsensä Luojan tekemä taideteos? Kelpaahan sitä esitellä!
Tuskin Luoja on tekeleitä tehnyt?