Terveisiä Myanmarista ja kasvavista luterilaisista kirkoista: Lutheran Church of Myanmar, Evangelical Lutheran Church of Myanmar, Myanmar Lutheran Church ja Mara Evangelical Church. Että mitä? Kyllä, kaikki ovat Luterilaisen maailmanliiton (LML) jäsenkirkkoja Myanmarissa. Kaikki jokseenkin piskuisia tähän meidän luterilaiseen kirkkoomme nähden (jäseniä noin 2 000–20 000). Miksi neljä? No, ensimmäiset evankelistat ovat tulleet vähän eri puolilta maailmaa, toimitaan vähän eri puolilla maata, vähän eri kansojen ja kieliryhmien parissa, ollaan opillisesti vähän luterilaisempia kuin muut ja aina sitä jokin ryppy rakkaudessa löytyy, kun menneitä vuosia katsotaan.
Sama on tilanne, ei vain luterilaisessa kirkossa, vaan koko maassa ja yhteiskunnassa. Tosin siellä paljon verisempänä ja katkerampana, kun sanan säilän sijaan käytössä ovat olleet muut aseet. Maassa asuu 80 miljoonaa ihmistä edustaen yli 130 eri kansaa/etnistä ryhmittymää. Uusi hallinto on ollut valtava askel kohti rauhaa ja erilaisten ihmisten rinnakkaiseloa. Ja samalla useita ryhmiä kohdellaan edelleen syrjivästi niin lainsäädännössä kuin asenteissa eikä kaikkia päästetä niihin neuvottelupöytiin, joissa päätöksiä tehdään ja tulevaisuutta rakennetaan. Euro Burma Office on yksi niistä burmalaisten kansalaisjärjestöistä, jota myös Suomen valtio ja Lähetysseura sekä Kirkon Ulkomaanapu ovat tukeneet, ja joka on vienyt ja edelleen vie eteenpäin rauhan ja sovinnon prosessia maan ”pirstaleisessa” todellisuudessa.
Maassa on uskonnon vapaus, eli voit olla henkilötodistukseesi kirjoitetun uskonnon edustaja. Nykyiset hallitsijat haluavat kuitenkin varjella ja vaalia heidän alkuperäiseksi katsomaansa kulttuuria, joka tarkoittaa mm. sitä, että maan halutaan pysyvän pääosin buddhalaisena. Näin ollen seka-avioliittoja ei tahdota suvaita, elleivät ne lisää buddhalaisten määrää. Uskonnon vaihtaminen on laillista mutta vähintäänkin superhankalaa. Maaseudulla asuva henkilö joutuu anomaan lupaa vaihtaa uskontonsa kunkin kylän uskonnonvaihtamiskomitealta, joka yleensä on hyvin buddhalainen. Usein ”perustelut eivät vakuuta” ja lupa jää saamatta. Monet perheet joutuvat muuttamaan toisiin maakuntiin löytääkseen itselleen yhteisön, jossa heidät hyväksytään. Kristinusko silti leviää, ehkä hitaasti mutta varmasti. Myös nämä luterilaiset sisarkirkkomme ahertavat niukoin resurssein evankeliumin levittämisessä ja syventämisessä.
Sisarkirkkomme! Teen tulevina kuukausina töitä näiden neljän kirkon kanssa etsien hyväksyntää (sovintoa?) keskinäisille eroille ja yhteistä näkyä siitä, mikä yhdistää, mitä voisimme yhdessä tehdä, missä olisimme yhdessä enemmän kuin neljä kirkkoa erillään. Sitten tulin ajatelleeksi omaa luterilaista kirkkoamme Suomessa – me emme ole yhtään sen parempia! Ehkä joku burmalainen voisi tulla auttamaan meitä panemaan erimielisyydet syrjään ja paiskaamaan kättä keskenämme, tekemään sovintoa kirkossa.
Meillä on monta lähetysjärjestöä, ja on Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura tekemässä kehitysyhteistyötä, on jakolinjoja kirkon sisällä… Mistä me voimmekaan erottaa, milloin erillään olo on moninaisuuden rikkaus ja milloin se on meidän raihnaisuutta ja kasvun paikka, sovinnon paikka? Tulin vielä katsoneeksi suomalaisia uskonnollisia yhdyskuntia, joiden nimessä esiintyy sana luterilainen: Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto, Lutherilainen sanan yhdyskunta, Suomen Luterilainen Tunnustuskirkko, Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen kirkko, Luterilainen ristin seurakunta… Meidänkin (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon edustajien) on niin helppo unohtaa muut ”vähemmän tärkeät” luterilaiset. Eiväthän ne ole edes LML:n jäseniä. Näiden jäsenmäärä on muuten samaa luokkaa väestömäärään suhteutettuna kuin em. Myanmarin pienten kirkkojen.
Ehkä lopetan ”Myanmarin neljän luterilaisen kirkon erillään olon” arvostelemisen ja osoittelun. Silti jatkan tutkimusmatkaa heidän todellisuuksiinsa etsimään sitä, miten he – ja minäkin – voisimme olla yhdessä Kristuksen lähettiläitä Jumalan valtakunnan rakentamisessa. Näin uskonpuhdistuksen muistopäivänä voisin enemmän painottaa uskoa, vähemmän sen puhtautta.
Ari Muttonen, Phnom Penh
organisaation kehittämisen asiantuntija Mekongin alueella
Nuoret raamattukoululaiset ottivat meidät (Lähetysseuran viisi pappia) vastaan laulaen ja seppelöiden. Koulutus kestää 1-3 vuotta, jonka ajan he asuvat koulutuskeskuksessa kaukana kotoaan. Heidän unelmiaan ovat mm. ”kylän lasten kristillinen kasvatus” ja ”evankelistan työ”.
