Kuvassa prinssi Henri pieni prinsessa seurassaan. Hän toimi yhteen aikaan Kamerunin kirkkomme kirkkohallituksen puheenjohtajana. Yhteen aikaan myös Afrikan luterilaisten kirkkojen yhteisen resurssien hallinnan konferenssin puheenjohtajana.
Afrikassa useimmat kirkot ovat hyvin köyhiä. Suurin osa on avun tarpeessa. Haasteet ovat suuria. Väkeä tulee tilaisuuksiin lukuisasti. Varojen puute vaivaa. Miten toiminta voidaan järjestää, mistä saadaan toimitilat, miten hoitaa muut asiat.
Kun tein töitä siellä, niin uusia seurakuntia syntyi lukuisasti. Kaikkien paikkakuntien pyyntöihin emme pystyneet vastaamaan. Edellytys nimittäin oli, että uuden seurakunnan piti liittyä johonkin rovastikuntaan. Piti varmistaa, ettei sen elämä riippuisi meistä lähetyssaarnaajista. Näin turvattiin niiden jatkuvuus. Samojen alueiden seurakunnat tukivat toisiaan. Kaltaiset ymmärsivät toisiaan ja tuki osui kohdalleen. Ihmisten yhteys yhteisen uskon osallisuudessa loi yhteyttä myös lähikaupunkien ja kylien välille.
Jokainen eläin rakastaa kaltaistaan,
jokainen ihminen lähimmäistään.
Eläin hakeutuu kaltaistensa joukkoon,
ihminen etsii vierelleen ihmisen.
Lähetystyö on erilaisten kulttuurien rajojen ylittämistä. On kohdattava uudenlaisia ihmisiä. Outoihin tapoihin on sopeuduttava. Ihmisten perinteet ovat toisenlaisia kuin meillä suomalaisilla. Ihmisten kohtaamisessa on oltava avoin.
Samalla kun koemme näiden erojen suuruuden, on myös paljon sellaista, mikä yhdistää. Olemme kaikki ihmisiä. Jokaisella meistä on omat odotuksemme. Jokaisella omat kaipuunsa. Omat toiveensa. Suomalaisen ja afrikkalaisen ero on lopultakin vain yhden millimetrin paksuinen pigmentti ihollamme. Muutoin: Ihmisiä olemme kummatkin, me kaikki.
Elämän suuria salaisuuksia pohdiskellessamme luomme katseemme olemassaolomme perustaan. Sama Jumala on meidät luonut. Saman Jumalan sovintotyö koskee meitä jokaista. Sama Pyhän Hengen kutsu on varattu niin suomalaiselle kuin afrikkalaiselle. Erotuksetta kaikkia kutsutaan yhteiseen kirkkoon, yhteiseen uskoon, yhdessä elämään Jumalan lapseuteen. Maailmanlaajuisen kristikunnan yhteyteen.
Sama evankeliumi vaikuttaa niin siellä kuin täällä. Jumalan sanan voimallinen esilläpito tuottaa hedelmää, sen mukaan kuin Jumala hyväksi näkee. Hän itse toimii. Hän antaa kasvun.
Jumalan rakkaus ulottuu kaikkien rajojen yli.
SUNNUNTAI 16.7.2023 7. sunnuntai helluntaista Rakkauden laki
Päivän apokryfiteksti puhuu rikkaiden ja köyhien välisestä erosta. Toisinaan rikkaiden ongelmana on ylenkatsoa köyhiä. Silloin ei huomata heikompien hätää eikä osata auttaa vaikeuksissa olevaa. Maailmassamme on kautta aikojen ollut samoja ongelmia. Oli muinaisessa Egyptissä. Oli Israelissakin.
Judit (apokr.) 5:11 kertoo muinaisen Egyptin sorrosta:
Hesekiel 18:12 kertoo Israelin eli Pohjoisen valtakunnan köyhien riistosta:
Sananlaskut 14:31 varoittaa heikon sortamisen olevan Jumalan herjaamista ja Jumalan kunnioituksen ilmenevän köyhien auttamisessa:
Toisaalta on huomattava, että oikein hankittu rikkaus ei ole pahasta. Kerrotaanhan patriarkoistakin, että Jumala oli siunannut heitä antamalla heidän karjansa lisääntyä. Esimerkiksi uskon isästä Abrahamista sanotaan, että hän oli hyvin rikas:
1. Mooseksen kirja 13:2
Oikein käytetty omaisuus on Jumalan lahja meidän elämämme tarpeita varten, ja sellaisena saamme kiittää häntä kaikesta, mitä hän on meille uskonut.
Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille.
Sunnuntain apokryfiteksti Sir. 13:15–24
Jokainen eläin rakastaa kaltaistaan,
jokainen ihminen lähimmäistään.
Eläin hakeutuu kaltaistensa joukkoon,
ihminen etsii vierelleen ihmisen.
Kulkeeko susi karitsan kanssa,
jumalaton hurskaan seurassa?
Jättääkö hyeena koiran rauhaan,
saako köyhä olla rauhassa rikkaalta?
Leijona saalistaa autiomaan villiaaseja,
köyhät ovat rikkaiden laidunmaata.
Nöyrä ihminen on ylpeälle kauhistus,
vähävarainen vaurautta keränneelle.
Kun rikas horjuu, hän saa ystävät tuekseen,
kun köyhä kompastuu, ystävätkin torjuvat hänet luotaan.
Kun rikas horjuu, monet ovat hänen puolellaan,
ja puhuipa hän kuinka karkeasti tahansa,
hänen katsotaan olevan oikeassa.
Kun köyhä horjuu, häntä vain soimataan,
ja vaikka hän puhuisi viisaasti,
hänelle ei anneta sanan sijaa.
Kun rikas puhuu, kaikki ovat vaiti,
ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti.
Kun köyhä puhuu, kysytään: ”Kuka hän on?”,
ja jos hän kompastuu, häntä vielä tyrkätään.
Rikkaus on hyvästä, jos se ei rakennu synnille,
köyhyys on pahasta, jos jumalattomalta kysytään.
Sunnuntain aihetta esitellään ja sen tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-16-7-2023/
Sirakin kirjan lukuun 13 pääsee tästä
https://raamattu.fi/raamattu/KR92/SIR.13/
Jeesus Siirakin kirjassa on monia kohtia, joita vastaavia opetuksia näkyy hänen kaimansa Jeesus Nasaretilaisen opetuksessa noin pari vuosisataa myöhemmin.
Esimerkiksi yllä kerrottu suhtautuminen toinen toiseensa silloin, kun kutsutaan johonkin tilaisuuteen. Vastaavan luonteisia joskin eri tilanteisiin liittyviin kutsuihin sovellettuja etikettiä koskevia ajatuksia esiintyy mm seuraavassa:
(1938 käännös) Luukkaan evankeliumi:
14:7 Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille:
14:8 ”Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, 14:9 niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: ’Anna tälle sija’, ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle.
14:10 Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: ’Ystäväni, astu ylemmäksi’. Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä.
14:11 Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään.”
Jeesus Siirakki sanoo:
Kun rikas puhuu, kaikki ovat vaiti,
ja hänen sanansa kohotetaan pilviin asti.
Kun köyhä puhuu, kysytään: ”Kuka hän on?”,
Tässä siis tulee esille maailmassamme oleva taipumus muistaa rikkaiden tekemiset ja sanomiset, mutta unohtaa köyhät niin kuin heidän huolensa ja puheensakin.
Mutta Jeesus Nasaretilaisen vertauksessa köyhällä on nimi , mutta rikkaalla ei ole nimeä :
(UT 2020) Luuk. 16:
Rikas mies ja Lasarus
19 »Oli kerran rikas mies. Hänen vaatteensa olivat kuninkaallista, purppuraiseksi värjättyä pellavaa, ja hänen elämänsä oli joka päivä ylellistä juhlaa. 20 Hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus paiseiden peitossa. 21 Köyhä toivoi saavansa syödä edes sitä, mitä rikkaan miehen pöydältä putoaisi. Koirat kävivät nuolemassa hänen paiseitaan.
22 Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin luokse. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. 23 Kun hän Manalan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja tämän sylissä Lasaruksen.
24 Silloin hän huusi apua: ’Isä Abraham, sääli minua! Lähetä Lasarus kastamaan sormenpäänsä veteen ja viilentämään kieltäni. Nämä liekit kiduttavat minua.’
25 Abraham vastasi hänelle: ’Muista, poikani, että sinä sait kokea hyvät asiat jo eläessäsi. Lasarus sen sijaan koki pelkkää pahaa. Nyt häntä lohdutetaan, mutta sinä saat kärsiä.
1) Näkökulma
Sirakin kirjassa otetaan arkirealismi esille tilanteissa missä Jesajan kirjaan on merkitty profetia tulevien aikojen Jumalan rauhasta
Sirak:
Kulkeeko susi karitsan kanssa,
jumalaton hurskaan seurassa?
Jesaja:
65:25 Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niinkuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra.
2) Toinen näkökulma
Jeesus Siirakin poika puhuu siitä erosta, mikä on jumalattomilla ja jumalisilla eli hurskailla. On ero heidän välillään. Toinen elää Jumalan armosta osattomana toinen panee turvansa Jumalan armoon.
Jeesus Nasaretilainen tuli pelastamaan ulkopuolella olevia yhteyteensä. Siksi hän suuressa armossaan heittäytyi hyljeksittyjen ja syntisiksi leimattujen seuraan kutsumaan heitä luokseen. Näin hän Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa saattoi nämä kansan leimaamat Jumalan luo, kun he kohtasivat hänessä rakastavan ja heistä välittävän kanssaihmisen.
(Vuoden 1776 käännös)
PYHÄN LUUKKAAN EVANKELIUMI
15. luku
Jesus osoittaa itsensä katuvaisten syntisten ystäväksi, vertauksilla I. Kadonneesta lampaasta, II. Kadotetusta penningistä, III. Tuhlaajapojasta.
I. Mutta hänen tykönsä tulivat kaikki Publikanit ja syntiset, kuulemaan häntä.
2. Ja Pharisealaiset ja kirjanoppineet napisivat ja sanoivat: tämä syntisiä vastaan ottaa ja syö heidän kanssansa.
Tekstimme edellä puhutaan siitä minkä eron puhetavassa omaisuuden ero voi saada aikaan, jos ihminen ei kunnioita Jumalan tahtoa: Toinen tekee väärin ja uhri joutuu pyytämään anteeksi.
Sir. 13: 3
Kun rikas tekee vääryyttä, hän vielä rehentelee,
kun köyhä kärsii vääryyttä, hän anoo armoa.
Tässä Jeesus Siirakki on samoilla linjoilla kuin vähän yleisemmässä mielessä on sanottu Sananlaskujen kirjassa:
(Vuoden 1642 käännös)
Sananl 18:23 Köyhä mies puhu nöyräst/ waan ricas wasta ylpiäst.
(Nykykielen kirjoitusasulla: ”Köyhä mies puhuu nöyrästi, vaan rikas vastaa ylpeästi.”)
Vuoden 1776 käännöksessä se on jätetty samaan muotoon:
Sananl 18:23 Köyhä mies puhu nöyräst/ waan ricas wasta ylpiäst.
Olin 12 vuotta naapuriseurakunnan vakituinen kirkkoherran sijainen. Jouduin kevättalvisin pitämään seurakunnan alueella kinkereitä. Kaikenkaikkiaan niitä tuli joka vuosi 12 kappaletta. Puolet olivat kansakouluissa.Yhtenä vuonna pidin koulukinkerit aineesta: ”Rakkauden laki” eli ”SMA”(juutalaisten aamurukous). ”Rakasta Herraa sinun Jumalaasi kaikesta sielustasi, mielestäsi, – ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.” Se upposi nuoriin hyvin ja he oppivat samalla tärkeän asian, joka jäi myös muistolauseeksi. Avuksi otin kivitaulun jäljennöksen, joka meillä oli kotona. Selitin, että eka taulussa on rakkaus Jumalaan ja jälkimmäisessä taulussa rakkaus lähimmäiseen, Taulut ovat yhtä suuret. Samalla tuli muistutettua neljännestä käskystä, että myös vanhemmat ovat lähimmäisiä. Kyllä lapset ymmärtävät.
Valma
Kiitos erinomaisesta kommentistasi.
Osaat miellyttävällä tavalla yhdistää omat muistosi ja erinomaisen tavan opettaa uskomme keskeisiä näkökohtia..
Todellakin merkittävä on tuo kahden rakkauden yhteenkuuluvuus: rakkaus Jumalaan ja rakkaus lähimmäiseen.
Monelle käyhyys koskettaa koko elämää ja sen ylläpitämistä.
Nälänhätä koko maailmassa on kasvanut vuodesta 2019 vuoteen 2021 peräti 150 miljoonan ihmisen verran.
Vuonna 2021 maailmassa oli 770 miljoonaa nälkää näkevää.
https://www.fao.org/3/cc2211en/online/cc2211en.html#chapter-3
Laajempi tietolähde maailman ravitsemustilanteeseen on nähtävissä juuri äskettäin julkaistussa tämän vuoden 2023 tietopaketissa osoitteessa
https://www.fao.org/documents/card/en/c/cc6550en
Satuinpa tässä lukemaan uutisen Terhomatti Hämeenkorven Raamattujen kokoelmasta. Hänellä on Raamattuja 176 eri kielellä.
Hän on myös pitänyt Raamattu -näyttelyitä eri puolilla.
Todella upea on hänen kokoelmansa.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/rovasti-kerailija-terhomatti-hameenkorven-kokoelmassa-on-raamattuja-176lla-eri-kielella/?fbclid=IwAR0hiNWLMUkOyMYTYBENBl8N49HL9C1BzNPAfI36VvZhpfvBGddgePn0YEo
Heinäkuun 14. päivänä tapahtuneista historian hetkistä nostan esille kaksi, joilla on ollut merkitystä meidän kansamme kohtalolle vielä eteenkin päin.
Vuonna 1808 käytiin Suomen sodassa taistelu Lapualla. Suomen sodan lopputuloksena oli, että maamme joutui Venäjän vallan alle. Toki saimme säilyttää omat lakimme, kun meille myönnettiin autonomia. Venäjän vallan kausi päättyi vasta maamme itsenäistymiseen.
Vuonna 1933 Saksassa annettiin säädös, jonka mukaan kaikki muut puolueet kiellettiin natseja lukuun ottamatta. Tämä puolestaan johti maan sisäisen kehityksen ajautumista sellaiseen suuntaan, joka lopulta johti toisen maailmansotaan ja mielettömään juutalaisten hävittämiseen.