Olet maailman kaunein nainen! Olet maailman komein mies! Miten tällainen keskustelu pitäisi tulkita. Miehen kommentti voidaan tulkita: Sinut pitäisi ilmoittaa missikisoihin, jonka jälkeen sinut valittaisiin ensin miss Suomeksi ja sitten miss universumiksi. Ja naisen kommentti: Sinä voittaisit mr. universum -kilpailut. Todennäköisesti kuitenkaan kyse ei ole juorulehtien etusivun ihanneparista vaan kahdesta toisiinsa palavasti rakastuneesta ihan tavallisesta ihmisestä. Tähän rakkauden kieleen ei kuulu toisen virheiden nostaminen esille. Toisaalta rakkauden kieleen eivät kuulu myöskään mauttomat ylilyönnit. Ja vielä vähemmän siihen kuuluu ulkopuolisten vakuuttaminen siitä, että omat rakkaudentunnustukset ovat objektiivisia totuuksia.
Kristitty rakastaa Raamattua. Tätä rakkautta on vuosituhansien kuluessa ilmaistu mitä erilaisimmin tavoin. Tämä rakkaus ei kuitenkaan ole tarkoittanut kritiikittömyyttä. Jo Toisen Pietarin kirjeen kirjoittaja tiesi, että kaikki ei ole selvää kuin vesi: Ja pitäkää sitä pelastuksenanne, että Herra on kärsivällinen. Näinhän myös rakas veljemme Paavali on hänelle annetun viisauden mukaisesti teille kirjoittanut. Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia. (2. Piet. 3:15-16). Ja Luther saattoi kutsua Jaakobin kirjettä puutaheinää kirjeeksi.
Sitten on niitä, jotka ottavat jokaisen lausutun ja kirjoitetun rakkaudentunnustuksen objektiivisena totuutena ja jokaisen niiden kanssa jännitteisen lausuman vihan ilmauksena: Jos Raamattu on Jumalan Sanaa [tahallinen kirjoitusvirhe po. Jumalan sanaa], niin sen pitää olla kaikessa erehtymätön ja virheetön. Jokainen väite, joka kyseenalaistaa tämän (tosiasiassa subjektiivisen) totuuden, on Saatanan juoni. Ja siihen reagoidaan agressiivisesti. Ja sitten on niitä, jotka ottavat nämä rakkaudentunnustukset todesta ja pyrkivät osoittamaan, että niiden esittäjä on väärässä. He ajattelevat: Raamattu ei voi olla jumalan sanaa [tässä ei ole kirjoitusvirhettä!], koska se on tässä ja tässä asiassa ristiriitainen ja tässä ja tässä asiassa väärässä. Keskustelu näidän kahden ryhmän välillä on luonnollisesti tuomittu muuttumaan juupas-eipäs väittelyksi.
Joskus rakkaus muuttuu hyväksikäytöksi. Minusta tämä tapahtuu Raamatun kohdalla silloin, kun keskusteluun jostakin päivänkohtaisesta asiasta tuodaan argumentti, jossa rakkaus Raamattuun sidotaan omaan kantaan asiasta: Jos rakastat Raamattua, olet tästä asiasta minun kanssani samaa mieltä! Ja sama pätee luonnollisesti myös kristilliseen uskoon, kun väitetään: Et voi olla kristitty, jos ajattelet noin! Silloin usko on turmeltu valjastamalla se inhimillisen mielipiteen vetojuhdaksi ja oman mielipiteen kiristyskeinoksi.
On muitekin rakkauden tunnustuksia, kuin kritiikitön kehuminen. Eksegeetin rakkaus Raamattuun ei ole sokeaa ihastumista, koska sokeasti ihastunut on kritiikitön ihastuksensa kohteen suhteen. Ja tieteellisessä tutkimuksessa kritiikittömyys on kuoleman synti. Rakkauden kieli onkin saanut toisen muodon: Sinun kanssasi haluan viettää elämäni! Ei rakkaus ole kuollut silloin, kun kritiikittömän ihastuksen tunnustusten sijalle on tullut rakastamisen tahton ilmaisut. Tällaisen rakkauden ei tarvitse jäädä vain eksegeettien maailmaan: siihen voidaan ja pitää kutsua tämän päivän suomalaisia.
Niillä, jotka pitävät Raamattua kokonaan Jumalan sanana, on myös usein omat ylpeät tarkoitusperät mielessään. Mikäpä olisi sen järeämpi ase omienkin asioiden ajamiseen kuin erehtymätön kirja, josta löytää sopivat lauseet joka kiistaan?
Valitettavasti (?), M. Pentti, Raamattu on ollut luterilaisille alusta asti sellainen kirja, josta etsitään ja löydetään noita totuuksia kaikkeen, mikä liittyy uskon sisältöön (=oppiin), kristilliseen elämään ja opettajien henkilökohtaiseen arviointiin. Tähän ”traditioon” joko haluaa liittyä tai ei, sitä joko pitää hyvänä tai ei. Itse iloitsen vanhoista kommentaareista ja oppiesityksistä, joissa tuo asenne näkyy tuoreena. Ihan kuin operoisi toisessa teologisessa maailmassa – paremmassa.
”Monet vihaavat Jumalaa ja hänen sanaansa, koska he yrittävät kaikella lailla osoittaa Raamatun epäluotettavaksi. Miksi on vaikeaa uskoa Jumalan sanaa, jos se poikkeaa omasta agendasta?”
Onko Jumala antanut sinulel ajatustenluvun lahjan kun toisten puolesta tälläisiä päätät? On toki helppoa tuomita ihmiset jotka ovat erimielisiä tämänlaisilla. Mutta se johtuukin vain siitä että nämä vihaavat ateismin totuutta. Eihän sitä muuten hermostuttaisi jos Dawkins ei olisi oikeassa (Ja ateisminsa ja/tai evopropaganda olisikin tiedettä)? Vai olisiko tämänlainen sinusta oikeudenmukaista?
Olisiko asiallista sanoa että jos vastustaa homoseksuaaleja on kaappihomo? Vai olisiko se asiatonta? Harvalle on Jumala suonut ajatustenlukukyvyn. Okkulttinen saatananpalvontailmiö on kaikki tälläinen ESP -ilmiöinti muutenkin. Pakko olla totta kun fundamentalistikristitty sen minulle kertoi joskus…
Ei kai nykyään muokatakaan. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa Jaakobin kirje on palautettu vanhalle länsimaiselle paikalleen. Itäisissä kirkoissa, silloin kun he saavat itse päättää, Jaakobin kirje on Raamatussa heti Apostolien tekojen jälkeen. Sitten tulevat muut katoliset kirjeet ja vasta niiden jälkeen Paavalin kirjeet.
Lutherin kaanonista voi lukea esimerkiksi Wikipediasta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Luther%27s_canon
Markku:
Martti:
Ylpeys taitaa kuitenkin olla meidän kaikkien kiusaus, joka ei kasva eikä vähene siinä suhteessa, millainen käsitys on Raamatusta. Jos pitää Raamattua Jumalan sanana, kuten kirkkomme opettaa, joutuu aika pian sitä luettuaan painiin oman ylpeytensäkin kanssa. Eikä se ole kenellekään helppoa. Kristilliseltä kilvoitukselta eivät säästy nekään, jotka ottavat Raamatun enemmän vertauskuvallisena kerrontana.
Esko Saarinen. Saarisen Risto oli kirjan ilmestymisen aikoihin vielä ylioppilas.
…meidän ei pidä muokata Raamattua Lutherin käsitysten mukaan.
Juha > Ei kai nykyään muokatakaan. Vuoden 1992 kirkkoraamatussa Jaakobin kirje on palautettu vanhalle länsimaiselle paikalleen. Itäisissä kirkoissa, silloin kun he saavat itse päättää, Jaakobin kirje on Raamatussa heti Apostolien tekojen jälkeen.
V: Kyse ei ollut Jaakobin kirjeen paikasta Raamatussa, koska on ihan sama missä se siellä sijaitsee. Kyse oli kirjeen jumalisuudesta ja sen sanomasta.
Martti Pentti, ihan en ymmärrä mitä tarkoitat, ehkä tarkennat myöhemmin.
Pyhässä Raamatussa on evankeliumi selvästi kerrottu, niin Uudessa testamentissa kuin Vanhassa testamentissa. Mihinkään muuhun evankeliumiin Jumala ei ole sitoutunut.
Ei se nyt ihan sama ole. On ihan kätevää, että kirjat ovat tietyssä järjestyksessä, ettei tarvitse etsiä niitä sisällysluettelosta joka kerta uuteen Pipliaan tarttuessa.
”Ihan en ymmärrä mitä tarkoitat, ehkä tarkennat myöhemmin.” Tarkennan nyt. Jumalan oikeamielinen tuomio ei säästä meistä ketään. Kuitenkin hän lupaa armossaan kaikille vanhurskauden ja elämän. Eikö Jumala näin sitoudu rakastamaan maailmaa ja ihmiskuntaa vastoin omaa sanaansa. ”Niin kuin siis yhden ainoan rikkomus tuotti kaikille ihmisille kadotustuomion, niin riittää yhden ainoan vanhurskas teko antamaan kaikille ihmisille vanhurskauden ja elämän.”