Raamattu ja sen tulkinta on niin uskon kuin kirkon peruskysymys. Olli Seppälä on lehtityöstä vähän vapauduttuaan alkanut kirjoittaa lyhempiä, mutta viisaita, läpiajateltuja blogeja yhteiseksi iloksemme. ”Jeesus vai Kristus?” Kysymys on oivaltava ja virinnyt keskustelu on tuonut näkyville paljon meistä, kristityistä eli uskovaisista.
Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Kun itse olen nyt jo pari vuotta pyörinyt kysymyksen ”Jeesus vai Paavali?” (Pohdintoja uskonasioista. Väyläkirjat.fi 2022) kanssa, olen tietysti miettinyt tuon VAI:n merkitystä. Kirkkomme opin mukaan Jeesus oli tosi ihminen. Siis kaksi ihmistä, kaksi aikalaista, Jeesus ja Paavali. Mikä oli heidän, kahden aimattoman juutalaisen suhde? Äärimmäisen kiinnostava kysymys. Kirkon opin mukaan Jeesus oli myös tosi Jumala, Paavali ei ollut. Opin mukaan Jeesus oli synnitön – opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.
Jeesus vai Kristus- kysymys nostaa minun mieleeni tunnustusrintama-ajat Suomessa. Siinä viides herätysliike ja körttiläinen piispa Olavi Kares löysivät toisensa. ”Jeesus on Herra”, sen toistelun Kares nosti kunniaan ja löi samalla SKY:läisiä ja myös vasemmistolaisia kuin vierasta sikaa.Näin jälkikäteen ajateltuna näiden suurin synti oli, että heidän mielestään Jumalan tahdon olisi pitänyt tapahtua ”myös maan päällä”.
Vuoden mies on tietenkin myös vuoden ajattelija. Kuinkas muuten? Muutama hajaääni Lawrence Summerille, joka moisen huomion vuoksi joutui eroamaan 🙂
Tässä artikkelissa pohditaan hiukan tätä esittäämääsi kysymystä; https://www.vartija-lehti.fi/kana-vai-muna-armon-ja-uskon-suhde-luterilaisuudessa/
Tässä lainaus: ”
” 1. Mikä on ja mikä ei ole ”Jumalan sanaa?”
2. Kun olemme päättäneet, mikä on ”Jumalan sanaa”, kuka päättää, mikä eri tulkinnoista on oikea?
Martti Lutherille jälkimmäinen näistä oli Leipzigin väittelyn (1519) keskiössä: Pyhä Henki opastaa oikeaan tulkintaan (testimonium Spiritus Sancti internum). Lutherin taitavalle vastustajalle Johann Eckille tämä näkemys tarjosi herkullisen tilaisuuden terävään jatkokysymykseen: entä jos Pyhä Henki todistaa yhdellä tavalla paaville ja toisella tavalla tohtori Martti Lutherille, kellä on valta päättää? Luther hävisi väittelyn. ”
’Näin jälkikäteen ajateltuna näiden suurin synti oli, että heidän mielestään Jumalan tahdon olisi pitänyt tapahtua ”myös maan päällä”.’
’Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”’ (Joh. 18:36 )
Käsittääkseni vasemmisto pyrkii (turhan usein väkivalloin) rakentamaan ihanneyhteiskunnan maan päälle. Ihan perustellusti voi epäillä, että tämä ei ole ainoa oikea tulkinta.
JARI, isäni siskolla, Aini Palmulla oli hopeinen rasia, josta aina lähtiessämme nostimme Raamatun jakeen, ennen lähtörukousta. En pidä oikein hyvänä tätä käytäntöä, Pyhän kirjamme pirstomista jakeisiin ja sitten niiden jakeitten peräkkäin asettelua, niinkuin Lego-palikoita. ”Juudas meni ja hirttäytyi.” ”Mene sinä ja tee samoin.”
Jeesus opettaa, ja myös kirkkomme opettaa rukoilemaan:
”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.”
Oletko tästäkin eri mieltä? Ja mitä rukoilemme? Ei kai käsien ristissä pitämistä, ajasta aikaan, vaan, että saisimme kätemme toimintaan.
”….tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”
Maan päällä tarkoittaa voi meidän sisintämme täällä maan päällä. (Aleksanteri Karpin: Uskon portilla). Ei välttämättä sitä, että pakotamme toiset omaan ihannevaltioomme.
Olen siitä eri mieltä, että väkivalloin pakotetaan muut toiminaan oman ideologiamme mukaan, mikä on toimintatapa politiikassa. Enemmistön valtakin (demokratia) perustuu aina pohjimmiltaan väkivallan uhkaan.
”Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.”’ (Joh. 18:36 )
’Tämä maailma’ tarkoitti tuossa kontekstissa Rooman valtakuntaa, Jeesus ei ollut siis Rooman asettama nukkehallitisija vaan essealaisten, kuninkaaksi hänet oli voideltu narduksella.
JARI,
”Ei välttämättä sitä, että pakotamme toiset omaan ihannevaltioomme.” EI, eipä tietenkään. Kuka on semmoista esittänyt? Mutta varmaa minusta on, ettei Jeesus tarkoittanut ”sydämen uskoa”, ”oikeaa mielialaa” tai että olisimme kilttejä toisillemme. Eikö tavoitteena ollut elämän muutos, kääntyminen ja hänen seuraamisensa? Vai oliko kysymys vain vertauskuvallisuudesta? Sydämen sivistyksestä, jonka ei tarvi elämässä näkyä, kun armo kerran on pohjaton.
Heikki P,
Olennaista on, että poliittinen valta on aina pakottamista. Ehkä siksi on mielestäni melko huono ajatus alkaa ajaa jotain poliittista ideologiaa kristinuskon varjolla. Oli se sitten vasemmalta tai oikealta.
Heikki P,
Jatkan vielä. Tottakai kristitty toimii, mutta ei siten, että pyrkii alistamaan toiset johonkin omaan ideologiaansa, oli se sitten ”vapautuksen” tai muuta teologiaa. Luulenpa, ettemme sittenkään ole kovin erimielisiä.
”Jeesus oli synnitön – opinkohta jota on aina ollut vaikea ymmärtää.” Jos synti määritellään jumalattomuudeksi, ajatus jumalattomasta Jumalasta on yksinkertaisesti mahdoton.
Martti, en puhu jumalattomuudesta, vaan synnistä. Eikö syntiä ole kaikki se, mikä on hyvän ja täydellisen Jumalan tahtoa vastaan? Jos Jeesus oli tosi ihminen, inhimillinen ihminen, on vaikea uskoa, että hän koko elämän taipaleensa ajan ei olisi tehnyt mitään täydellisyyttä vastaan. Evankeliumit kertovat, kuinka hän osoitti vieraita ihmisiä ja sanoi äidilleen :Katso äitini. Vai oliko Mariakin täydellinen? Ainakin tänä päivänä ihmiset pahastuvat, loukkaantuvat paljon vähemmästäkin.
Ei kai inhimillinen epätäydellisyys ole syntiä. ”Olkaa täydelliset” ei uskoakseni ole vähimmäisvaatimus vaan korkealle asetettu tavoite.
Jos ja kun Raamatuntulkinnan lähtökohdista jätetään pois juutalaisten kabbalistien avaimia, ei asiaa oteta todella vakavasti eikä tietyistä asioista totuutta edes haluta nähdä.
Kabbalismi, on niin monitahoinen sekasotku, että siitä ei ota oikein selvää. Kirkossa kyllä tunnetaan monet juutalaiset tekstit, mielikuvituksellisemmakin. Juutalaisuus ja sen tunteminen, vaikutushistoria on kyllä hyvä tiedostaa.
Kabbala- juutalainen salatiede-
Koko oppi on rakennettu niin vaikeaselkoisten sanojen, termien ja uskomusten ympärille että tutkija sekoaa jo alkumetreillä ja kabbalasta kiinnostunut nielee ne sellaisenaan, usein edes ymmärtämättä mistä tässä kaikessa on oikein kysymys. Se lienee tarkoituskin. Elämänpuun lisäksi nämä sefirotit ansaitsevat tulla hieman tarkemmin huomioiduksi, nimittäin kappalistit ajattelevat että ne kuvaavat Luojan ja kaiken luodun aktiivisia ja passiivisia ominaisuuksia. Aktiiviset ominaisuudet ovat maskuliinisia miehekkäitä, ja passiiviset puolestaan feminiisisiä eli naisellisia. Mutta jotta kaikki menisi jälleen kerran aivan päälaelleen, etsijän tulee ymmärtää että nämä sefirotit ovat kuitenkin abstraktiivisia vaikeaselkoisia, epähavainnollisia käsitteitä, joita ihminen ei kuitenkaan voi ymmärtää. Näin Luojakin inhimillistettiin ja saatiin Hänelle sekä miehisiä että naisellisia ominaisuuksia, ja loppujen lopuksi kukaan ei tunnu ymmärtävän koko sekamelskasta yhtään mitään.
Kappala tarjoaa mielestään ihmiselle keinon ymmärtää ja oppia uusia asioita itsestään, Luojasta, universumista, elämästä ja sen tarkoituksesta. Se ei vaadi noviisilta sokeaa uskoa, vaam edellyttää että kappalaa aletaan kokeilla, mietiskellä, joogata, meditoida ja ennen kaikkea vertaamaan sitä omaan aikaisempiin uskomuksiinsa.
Kabbalaan liittyy myös jonkin verran gematriaa, sekä numeriikkaa, ym.
Paajanen, et tunne kabalimsia etkä tiedä mistä puhut.,Jos ei osa erottaa mikä on a) kirjallista ja b) käytönnöllistä c) rituaalista d) oraalista kabbala lulet tietenkinsenm olevan’sotkuista’.
Kirjallinen kabbala on pohjimmiltaan tieteellistä ja tuntee mm. aineen ns. hienorakennevakion, j ka on maailmankaikkeuden tärkein luonnonvakio.
”Fyysikko ja Nobel-palkitut Wolfgang Paulia kiehtoi hienorakennevakio. Wolfgang Pauli kiinnosti tämä vakio niin paljon, että hän keskusteli Carl Jungin kanssa sen merkityksestä. Arthur Millerin tiedekirjan Deciphering the Cosmic Number mukaan: ”Pauli sanoi kerran, että jos Herra salli hänen kysyä mitä tahansa, hänen ensimmäinen kysymyksensä olisi ”Miksi 1/137?” Pauli oli luultavasti ensimmäinen, joka tunnisti yhteyden hienorakennevakion ja Kabbalan välillä. Hän alkoi tutkia Kabbalaa ja sai pakkomielle tähän numeroon. Kun hän sairastui ja vietiin sairaalaan, hän tajusi olevansa huoneessa 137. Hän piti sitä pahaenteisenä merkkinä ja sanoi profeetallisesti, ettei hän koskaan poistu tästä huoneesta. Todellakin, 15. joulukuuta 1958 Wolfgang Pauli kuoli huoneessa 137 Rotkreuzin sairaalassa Zürichissä, Sveitsissä.”
Sanan kabbala lukuarvo on juuri 137.
Seppo, kyllä on sekasta, ei kiitos. Ihmisellä on itsesuojeluvaisto ja terve järki. Ei tarvita mitään sekoa.
Seppo Heinolan mainitsemasta vakiosta saa tietoa tästä: ttps://fi.wikipedia.org/wiki/Hienorakennevakio .
Jaa , minulle ei lainkaan sekaista. Muta esperantokin liene sekaista kieltä ihmiselle joka ei ole koska moisesta kielestä kuulut ja luule sen olevan saatanasta.
Kabbala kuului heprelaisen intelligentsian henkiseen tarpeistoon.
Ja Jeesus oli selvästi kabbalisti.
Perusta on siinä, että jollei turvauduta pelkästään Jumalan armoon, niin turvaudutaan johonkin muuhun ja silloin Jumalan rauhaan ei päästä tässä elämässä eikä tulevassa. Se muusta turvan löytäminen luo vääriä tulkintoja. Silloin tulkinnat automaattisesti vie armon mitätöimiseen.
Tilalle se nostaa ovelasti ihmisen omat ponnistelut ja vaivan. Jumalan rauhaa ne ei saa aikaan, koska ihmisen ponnistelut on aina vajavaisia.
Uskon Korkeimpaan, jumalaan, perustana on jeesuksen sanomien mahdollisimman realistinen ymmärtämine.
Kiitos, vastauksissa unohdetaan kirkon opin mukaan hyveellisimmänkin Ihmisen olevan syntinen kuolemaansa saakka ellei ole tullut Armon osalliseksi ikiaikaisella päätöksellä ennen aikain alkua.
Perisynnin asiaa ei saa unohtaa vaikka haluttaisikin.
Tietysti voidaan keskustella ikiaikaisesta, mutta säätämys Jumaluudessa ymmärtää katsomista ajattomuudesta eteenpäin, ja siitähän on kysymys aineen synnyn myötä mihin mekin olemme osallisia.
Kirkkomme tulisi yksinkertaistaa puhumista Ihmisen pelastuksesta koska se on Jumalan Käres.
Hyvä on kirkon antaa opetusta ja hengellistä tiennäyttöä saamaamme ajallisuuteen, samoin pitää muistaa katumuksen ja syyllisyyden ymmärtämisen olevan asiaa kun haluaa tapaansa Ylentää paremmaksi. Ei Katolinen, eikä Luterilainen Ehtoollinenkaan kokonaan poista syntejämme.
Lutherin rippi päästää Oikeasta Uskosta virinneen synnintunnon mikä epäuskon hetkillä on usein valmis uusiutumaan, ja tämähän on Lutherin katumuksen sisältö.
Oman havaintoni ja tutkimukseni mukaan, evankeliumin tarina on se, että Jeesuksen kuuluu mennä Jerusalemiin (Ihmisen Poika) kärsimään, kuolemaan ja ylösnousemaan.
Jokainen evankelista kertoo kuinka Jeesus puhuu tehtävästään alituiseen, ja kuinka se on Isän tahto, ja Isä rakastaa häntä juuri siksi, koska hän tekee Isän tahdon mukaan, ja kuinka näin on kirjoitettu.
Kukaan muu ei tunnu tietävän tällaisista kirjoituksista, ei kansa, eikä opetuslapsetkaan, Pietarikin sanoo: ”Sinulle ei saa käydä niin”, Jeesus kiroilee ja nimittele Pietaria saatanaksi, joka ajattelee vain itseään, eikä sitä mikä jumalan on.
Tähän asti kaikki on selvää, vaikka kukaan ei riemuitsekkaan siitä, että nyt kirjoitukset käyvät toteen.
Mutta sitten yllättääkin pelko ja rukoileminen Getsemanessa, ”Ota pois tämä malja, mutta ei niinkuin minä tahdon, vaan kuten sinä.” Lisäksi: ”vaikka sitä varten minä olen tullut.”
Alkaa toinen tarina, ikäänkuin näin ei olisi saanutkaan tapahtua, myöskään Jeesuksen mielestä. Juudas kalvaltaa, papit tulivat noutamaan sotilaiden kanssa, ja Herodeskin luovutti ja kansa huusi jne.
Pilatuksen Jeesus vapauttaa, koska Pilatus on saanut vallan ylhäältä. Synti onkin suurempi heille, jotka antoivat hänet Pilatuksen käsiin. Nyt tekisi mieli sanoa iso sana niinkuin se on, koska ei hänellä muuta virkaa ollut kuin isän antama; kärsiä, kuolla ja nousta ylös. Ei siitä syytetä muita.
Psalmista siirretty lause ”Jumalani jumalani miksi minut hylkäsit ” Ei sekään sovi tarinaan, joka jo muutenkin on epäjohdonmukainen. Jos jumala on myös se isä, jonka tahto tässä toteutui, ei sitä voi sanoa hylkäämiseksi. Ellei sitten odottanut jotakin muuta tapahtuvaksi, kuten, että malja olisi otettu pois, jumala olis’ pelastanut. Ja miten ylösnousemuksen olisi silloin voinut kirjoittaa tapahtuvaksi.
Onhan selvää, että ei Jeesuksen tehtävä olisi tullut suoritetuksi, ellei olisi ollut sen toteen saattajia, jotka varmasti saivat vallan myös ylhäältä, kaikki muutkin, eikä vain Pilatus.
Loppulause, ”Se on täytetty ” paluttaa taas alkuperäiseen odotukseen, eli tehtävä on nyt täytetty ja henki lähti, kuten pitikin.
Ei sitä kuitenkaan ole missään ennustettu, kuten ei sitäkään, että Messias tultaisiin kutsumaan nararetilaiseksi.
Psalmin lause Jumalan hylkäämäksi tulemisesta sisältää mahdollisuuden Jeesuksen alkusanat lausumalla tulleen lausuneeksi koko psalmin.
Tämä oli ilmeisen yleinen käytäntö ajassa, ja näin Jeesuksen lausuma antaa uutta kulmaa koko psalmia katsoessa. Taitaa useissa psalmeissa olla vastaava kehystodistus missä Ihmismieli elää, uskoo, ja katsoo sitten korkeammalle.
Juudaksen ”kavallus” oli täysin turha, koska kaikki oli ennalta määrätty tapahtuvaksi. Näin meitä kaikkia voikin kutsua kavaltajiksi ja olemme ja elämme ”velassa”, mistä synnistä maksamme veroa.
Chalotta, Juudas ei ’kavaltanut’ ketään, sillä oikeasti ko. verbi kääntyy ’luovuttaa’.
He toteuttivat yhdessä sovitun diilin.
Lisäys
Juuri tuo keskimmäinen osa, eli syyllistäminen on vaikuttanut maailmaan eniten ja varsinkin juutalaisiiin kansana, joista kirkkoisät jo aikoinaan sanoivat, että Kaikki juutalaiset, kaikkialla, ja kaikkina aikoina ovat syyllisiä Kristuksen murhaan, jumalan murhaan.
Kovin kummoisia kirjoituksia ei tarvita kun pahat päät paisuu ja loitsii ihmiset uskomaan omituisia juttuja ja lähtemään liikkeelle miekkojen ja keihäiden kanssa, kostamaan Kristuksen murhaa, ja niin syntyy pyhiä marttyyreita ja Kristuksessa kuolleita, ja voi voi sentään, kun syyttömiä kuoli siinä sivussa, mutta ei heitä noteerata kun se oli jumalan tahto sekin.
Syyllistäminen on tidellakin vakiintunut vallankäytön menetelmä – nykyäänkin.
Syyllistämme ”fundamentalisteja”, ”konservatiiveja”, ”liberaaleja”, valkoihoisia, miehiä, naisiakin; antigenderläisiä, äärioikeistolaisia ja äärivasemmistolaisia, lihansyöjiä, karjankasvattajia, polttomoottoriautolla ajavia, jne. Ja edelleenkin taidetaan myös juutlaiaisia (ja erityisesti israelilaisia selleisia) syyllistää.
JUKKA, entä ihmiskunta ilman syyllisyyttä? Sitäkö toivot? Englanti ”lahjoitti” juutalaisille Israelin valtion. Minkä tähden? No, syyllisyyden. Sitten alettiin ajaa arabeja, islaminuskoisia ja kristittyjä pois. Kansalaisuus sidottiin uskontoon. Alettiin rakentaa koteja miehitetylle maalle. Onko se sinusta ihan ok?
Heikki,
Syyllisyys ja sen tunnustaminen ja toisaalta syyllistäminen ovat eri asioita.
Olisihan se kivaa, jos emme olisi syyllisiä – vaan taidamme kaikki olla. Syyllistämisen käyttöön vallantahdon toteuttamisessakin me helposti syyllistymme.
Israelin historia on oma kiistelty asiansa. Olen kyllä ymmärtänyt, että syyllisiä löytyy muistakin kuin kristityistä ja juutalaisista: ”toisuskoisia” tai muuten vain ei-toivottuja kansanryhmiä on ajettu maanpakoon muualtakin kuin ns. Palestiinan alueelta. En ala noista kiistelemään, koska viisaammatkin ovat niistä erilaisia käsityksiä esittäneet. Samoin voitaneen nähdä myös erilaiset vähemmistö- ym. kysymyksien kiistat.