Tunnen itseni naiiviksi! Johonkin haastatteluuni kysyttiin 1980-luvulla, minkä ottaisin tärkeimmäksi kirjakseni mukaan autiollle saarelle. Vastasin silloin saman kuin nyt: Raamatun. Sen täydennykseksi Virsikirjan.
Tämä kuulostanee putkihurskaalta maallikon näkemykseltä. Olen kuitenkin kirjallisuustieteen akateeminen asiantuntija. Tiedän ainakin Raamatun historialliset vaiheet esim. Räisänen-Saarisen oppikirjan mukaan. Koskaan en sen tervehenkisen kirjallisuuskritiikin ansiosta ole hurahtanut kirjaimellisen sanan uskoon. Raamattu on alkuteksteiltään mytologinen kooste (esim. 2 eri luomuskertomusta peräkkäin.) Paljon legendaa. Haparoiden UT:ssa historiallista tietoa. Paljon (Matteus) paluuta VT:n profetioihin (esim. Marian neitseellisyys).
Silti sanoisin, että Raamattu on paras kirja ikinä! Vaikka Kari Kuula mitä sanoisi vastikään Kotimaasa , kristitylle ”alkeisoppilaalle” ei ole tärkeämpää ABC-kirjaa. Jokainen aika tulkitsee sitä resurssiensa mukaan. On hienoa, että niitä riittää raamatuntulkintaan nykypäivityksineen. Ikäväää, ettei aina ole halullista tavaraa (esim. naisen vaikeneminen seurakunnassa, homosuhteet jne.). Upeaa, kun raamattutietous paikantaa naisvaikeuden tilanteeseen, jossa seurakunnan päämiehellä oli liiaksi profetointiin hurjistuneita tyttäriä. ”Suu suppuun” oli isänkin mielipide!
Jos tosiaan joutuisin autiolle saarelle, en ikinä hylkäisi Raamattua ainoana kirjanani. En ottaisi mukaan Kari Kuulan suosittelemaa ”myöhemmän telogian syvempää ja kypsempää” teologiaa sen sijasta. Tuomo Mannermaan ”Kaksi rakkautta” olisi mahdollinen lisäluku… Mutta mihin silloin asiaa tuntemattomalle korjaava kypsä tulkinta viittaisi, ellei aiempaan tekstiin? Mistä sen saisin. (P .Hengestäkö! Enpä usko Kuulan tarkoittaneentätä.)
Viime päivinä fb:ssa on levinnyt kysely 10 kirjasta, jotka olisivat vastaanottajille tärkeimmät. Vastasin jo aikaa sitten. Ne taisivat mennä eetteriin. Uusia kyselijöitä on nimittäin jatkuvasti ilmaantunut. Siihen asti kun ehdin selata vastauksia (eilen), aniharva mainitsi Raamatun. Näinkö kultturelleja olemme?
Kirjallisuudentutkijana joudun jatkuvasti päivittämään suosikkejani. Kuka voisi panna riviin ”pysyvästi” uutuuksia? En pysty rankinglistaan klassikoidenkaan kanssa: Divina commedian, Shakespearen kuningasnäytelmät, Baudelairen Pahan kukkia jne. ”Lue kirja” on hyvä houkutus. Lue yli kymmenen on tarpeen. Ja jos pohdit kristinuskoa, lue alkajaisiksi Raamattu kirjana ja hengellisenä oppaana. Kyllä toki sen lisänä raamattutieto auttaa asettamaan tekstien opetukset nykyajan vaatimaan tulkinnalliseen/tekstikriittiseen valoon.
Tuossa jossakin artikkelissa oli pitkäaikaisen poliitikon Liisa Jaakonsaaren kommentti , myös Suomen ev.lut. kirkkoon sopiva: ”Jos ei kukaan suutu, niin ei mikään muutu”.
Kiitos teille Kai ja Johanna! Kiitos, että jaksatte tehdä työtänne, vaikka kivien viskojia piisaa. Taivaan isä tai äiti teitä siunatkoon.
Kiitos Seija rohkaisevista sanoistasi.
Katsokaa, ettei kukaan kosta kenellekään pahaa pahalla. 1. Tess. 5:15. Vaan voita sinä paha hyvällä. Room. 12:21.
Älä sano: “Niin kuin hän teki minulle, niin teen minä hänelle, minä kostan miehelle hänen tekojensa mukaan.” Sananlaskut 24:29. Älä sano: “Minä kostan pahan”; odota Herraa, hän auttaa sinua. Sananlaskut 20:22
Kai ja Johanna ovat muuttajia pohjoisesta. Oikeastaan heidän asiansa pitäisi käsitellä Oulun- tai Kemijoen hiippakunnan tuomiokapitulissa. Mutta he ovat pujahtaneet Helsinkiin tuomaan vieraita oppeja. Ja kuluttavat paljon Helsingin voimavaroja.
Toivottavasti tulee päivä, että heidän voimansa kohdistuvat oman järjestön myönteiseen rakentamiseen. Nyt vaan muutkin samanmieliset heitä auttamaan.