Vietämme helluntaita, Pyhän Hengen juhlaa.
Uskontunnustus kertoo mitä Hän tekee.
Aivan niin kuin Isä on luonut taivaan ja maan ja niin kuin Poika on ottanut ihmisyyden olemukseensa ja tehnyt pelastuksen työn ja kerran tulee taikaisin täydessä kirkkaudessaan,
aivan samoin,
Pyhä Henki tekee työtään kaikessa siinä mitä uskontunnustus kertoo:
1) Pyhä Henki tekee työtään kirkossa, kirkon välityksellä ja kirkon hyväksi.
2) Pyhä Henki antaa todellisen yhteyden joka on syvällisempää kuin inhimillinen kaveruus. Kaste, ehtoollinen ja Jumalan sana eli armovälineet ovat Pyhän Hengen käytössä jotta todellinen elämän yhteys toteutuu Jumalan kansassa.
3) Pyhä Henki antaa meille syntien anteeksiantamuksen. Jeesus on kaiken tehnyt valmiiksi ja tämän Pyhä Henki antaa lahjaksi kirkkonsa hyväksi.
4) Pyhä Henki antaa meille ruumiin ylösnousemuksen. Kuolema ei voi voittaa kirkkoa, koska meitä odottaa ylösnousemuksen toivo.
5) Pyhä Henki antaa meille iankaikkisen elämän. Jumala on ikuinen ja siksi myös kansansa elää ikuisesti. Kirkon ikuisuus on Pyhän Hengen lahja.
Helluntain täyttymys merkitsee että Pyhä Henki toimii keskuudessamme. Kirkon jokapäiväiseen elämään kuuluu Pyhän Hengen läsnäolo jokaisena hetkenä aina ikuisuuteen asti.
Risto
Edellä olleessa tekstissäni olin jo huomioinut Joh. 4:2 kertomuksen, kun kerroin että toiminnan laajetessa Jeesus alkoi käyttää kastetoimituksissa käsinään apostoleita. Jotta teksti ei liiaksi täyttyisi lyhenteistä en kirjoittanut sitä ulos.
Jeesus itse asetti lasten uskon aikuisten uskon esikuvaksi. Balthasar Hubmeierin 1525-26 kehittämät anabaptistiset opit lähtevät Jeesuksen opetuksen vastaisesti siitä olettamuksesta ettei lapsen usko ole riittävä perustelu lasten kastamiselle. Hubmeierin perintöä ovat aatehistoriallisesti ovat kaikki nykyajan lapsikasteen kieltäjien opit, Ennen Hubmeieria kristikunta on yksimielisesti opettanut että lapset on kastettava, koska lähtökohtana on että kokonaisten perheiden pitää yhtä aikaa olla Kristuksen ruumiin jäsenenä.
Pelastus annetaan nimittäin kasteen välityksellä, kuten tunnustuksemme vanhan kirkon opetuksen mukaisesti sanoo:
IX Kaste
Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä. Lapset tulee kastaa, jotta heidät kasteen kautta annettaisiin Jumalan huomaan ja näin otettaisiin Jumalan armoon.
Ne tuomitsevat kasteenuusijat, jotka hylkäävät lapsikasteen ja väittävät lasten pelastuvan ilman kastetta.
Jälleen paiskaan sinua Matias kysymyksellä. Ethän pahastu?
Näet, että ”Jeesus itse asetti lasten uskon aikuisten uskon esikuvaksi.” Olisin kiinnostunut tietämään, mihin tämä tulkinta Jeesuksen puheesta perustuu?
Lapset voivat olla Raamatussa useassakin asiassa malleina. Matteuksen 11:16: ssa Jeesus puhui sukupolvestaan ”lasten kaltaisena”. Hiukan negatiivista sävyä, joten tuskin tarkoitit tätä?
Matteuksen 18:3:ssä ilmeisesti on ajatus, johon viittaat. Mutta eihän siinä ole uskosta kyse vaan nöyryydestä! Ainakin siltä näyttää jatko: ”joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi”, meitä opetetaan.(jae 4)
Uskon suhteen Raamattu jopa varoittaa lastenkaltaisuudesta. Vai mitä ajattelet Heprealaiskirjeen ajatuksesta, jonka mukaan ”Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta.”(Hepr5:13)
Rauli
Jaottelusi ”vesikasteen” ja ”henkikasteen” välillä on peräisin helluntailaisesta perinteestä. Vanha kirkon perinne on yksiselitteisesti tulkinnut Jeesuksen kasteen nimenomaan vedellä kastamiseksi. Myöskin aivan sanastollisesti on kielenvastaista puhua märästä toiminnasta ilman märkää ainetta.
Tulkintani Jeesuksen toiminnasta ensiksi omin käsin ja sitten apostoleja käsinään käyttäen on seurausta tapahtumien kuvauksesta ja sen kertomasta järjestyksestä.
Matias. Nyt putosin kärryiltä!
Kirjoitat, että ”sanastollisesti on kielenvastaista puhua märästä toiminnasta ilman märkää ainetta.”
Kuten hyvin tiedät, alkukielen sanaan ”kastaa”(=baʹpti·sma)
liittyy ajatus upottamisesta johonkin.
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G907&t=KJV
Ja upottaminehan voidaan tehdä erinomaisesti vaikkapa yhtä hyvin veteen kuin tuleen, ”kastaa tulella”. Jumalan henkeen upottaminen tietysti edellyttää hiukan kuvaannollisuuttakin mukaan.
”Alkukirkon perinteitä” tai ”helluntailaisia perinteitä” ei ehkä kannata tähän keskusteluun ihan hirveästi argumentteina latoa, perinteistähän Mestarimme taisi jopa varoitellakin. Hienoa, että sinä kuitenkin pääsääntöisesti vetoat vain siihen, mitä Iso Kirja sanoo.
Mitä muuten ajattelet tuosta ”tulella kastamisesta”? Miten se liittyy – vai liittyykö mitenkään- vesikasteeseen?
Rauli Toivonen
Teit hyvän kysymyksen tuosta tulella kastamisesta. Vesi ei oikein sovi yhteen tulen kanssa, vaikka VT:ssä kasteltu uhrinuotio syttyi ja alkoi palaa Hengen voimasta oikean profeetan merkkinä. Sadat väärät profeetat tapettiin. Vesi palaa siis Herran tulessa, jos profeetta on oikea, näin voisi tuosta kohdasta päätellä. Herran tuli näkyy uskovan ihmisen käytöksessä Pyhän Hengen kasteen yhteydessä ja sen jälkeen.
Pyhä Henki ei ole vettä, vaan Jeesus opettaa Pyhän Hengen kasteen yhteydessä voiman odottamisesta. Elävä vesi ei ole vettä eikä fariseusten hapatus taikinaan käytettävää ainetta. Kovin hitaasti Hengellinen valtakunta ja Sana aukeaa.
Miten Risto sinä ymmärrät ”tulella kastamisen”?Mat3:11)
Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että se merkitsee jotakin ikävää?
Edellisessä jakeessa Johannes Kastaja toteaa pohjustaa ”tulella kastamiseen”: ”jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen”.(Mat2:10)
Tylynpuoleinen kaste saa selityksensä myös jakeen 7 esittämästä ympäristökuvauksesta: ”paljon fariseuksia ja saddukeuksia” , ”kyykäärmeen sikiöitä”, kuulijoiden joukossa.
”Tulella kastamisesta” puhutaan Vapahtajamme toiminnassa muuallakin. Esimerkiksi: ”Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”(Lu17:29,30)
Entä mitä te muut keskustelijat ajattelette?
Rauli, kristillinen kaste tapahtuu aina nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen. Jehovan todistajilla ei ole kristillistä kastetta.
Jeesus Kristus on Jumala. Pyhä Henki on Jumala. Isä on Jumala.
Rauli Toivonen
Minusta tulella kastaminen ilmaisee Pyhän Hengen voimaa, joka voi ilmetä poikkeuksellsiesti valoilmiöinä tai esim. kirkkautena. Jumalan voimaan liittyy energiaa, joka on tunnettavissa ihmisen kehossakin, kun Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä ja koskettaa ihmistä voimallisesti. Tähän saamaasi tietokoneviestiinkin liittyy Sanaa ja voimaa, joka näkyy kirkkautena. Tämä on verrattavissa Jumalan Sanan välitykseen ja Pyhän Hengen voimaan. Jeesus opetti paljon vertauksin. Olen kirjoittanut kirjan ”Jumala tietoteknisin vertauksin”. Jumala panee ihmisen puhumaan kielillä Pyhän Hengen kasteen yhteydessä. Tämä vaatii sekä sanan että voiman mukana olemista, kuten kännykässä, josta voi tulla mistä päin maailmaa vain puhetta. Voimaa ei näe, mutta kielen puhuminen kuuluu.
Rauli Toivonen,
Antiikin kreikkalaisilla oli neljä alkuainetta: maa, vesi, tuli ja ilma. Erityisesti stoalaiset pitivät tulta tärkeänä, koska sen uskottiin olevan portti ”tuonilmaisiin”. Tuli oli elementti, jonka saattoi tuntea ulkoisesti esim. nuotion tai auringon lämpönä ja sisäisesti rakkautena tai tuhoisana Eros-intohimona.
Paavo Castrénin kirjoittama Uusi antiikin historia kertoo, että ”Stoalainen luonnonfilosofia piti tulta luovana elementtinä. Kuitenkin tuli oli samalla myös järjen, logoksen, ilmenemismuoto. Heidän etiikkansa perustui sille käsitykselle, että ihminen kantaa sisällään kipinää maailman logoksesta, johon hän parhaassa tapauksessa voi mukautua.” Tulkintani on, että ihmisen minuuden uskottiin olevan tuo tulen elementtiin kuuluva ”kipinä”.
Vanhan testamentin viisi Mooseksen kirjaa käännettiin 70 hellenisoituneen oppineen juutalaisen toimesta Egyptissä koinee-kreikaksi . Käännös ”saatettiin loppuun pian 100-luvun puolivälin jälkeen eKr” ja oma tulkintani on, että käännöksessä lienee mukana myös hellenististä filosofiaa, johon Raamatun tuli-kuvaukset mielestäni soveltuisivat. Vanhan testamentin ihmisillä ei tulkintani mukaan ollut vielä yksilöllistä minä-tietoisuutta ja ”minä” oli suvun esi-isä, joka ”eli” suvun sammumiseen asti, minkä vuoksi mm. Nooan sanotaan eläneen 950 vuotta.
Jumala ilmestyi Mooseksellekin ”palavassa pensaassa” ja sanoi ”’Minä olen’ se joka olen.” Hän sanoi vielä: ”Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä olen’ on lähettänyt minut teidän luoksenne.”
Ja Jeesus Kristus ihmisille: ’Minä olen’ elämän leipä. ’Minä olen’ maailman valo. ’Minä olen’ portti. ’Minä olen’ hyvä paimen. ’Minä olen’ ylösnousemus ja elämä. ’Minä olen’ tie, totuus ja elämä. ’Minä olen’ viinipuu, ja lopuksi : ”Älä pelkää! ’Minä olen’ ensimmäinen ja viimeinen, ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” (Kristus Ilmestyskirjassa)
Vesi on aine, jota käytetään kasteen välineenä. Pyhän Hengen asettaminen veden vaihtoehdoksi on oikeastaan Henkeä loukkaava ajatus. Henki ei ole väline.Siksi keskustelu vesikasteesta ja henkikasteesta on surkuhupaisaa. En tiedä, miten ilmaisu ’kastaa Pyhällä Hengellä’ on kieliopillisesti rakennettu kreikaksi, mutta tuskin sillä tarkoitetaan, että Henki olisi kasteveteen verrattava kastamisen väline.
Martille( Ja myös muille keskustelijoille)
Paheksuit keskustelussa esittämääni ajatusta: ”Pyhän Hengen asettaminen veden vaihtoehdoksi on oikeastaan Henkeä loukkaava ajatus.”
Eikö kuitenkin Raamattu selkeästi ja ilman mitään tulkintaa kerro, että kastaminen voi tapahtua vedellä, Hengellä ja tulella? Siis tasan kolme vaihtoehtoa?
Pieni kertaus: Johannes Kastaja kertoi kastavansa vedellä, jota Jeesus ei käyttänyt yhdenkään raamatunjakeen mukaan, vaikka Matias R ja kenties muutkin niin omissa päätelmissään esittävätkin. Jeesuksen yhteydessä Raamattu käyttää siis vain ilmaisua ”kastaminen Pyhällä Hengellä ja tulella”.
Veden ja tulenkin Raamattu rinnastaa huolimatta siitä, että vain ensimmäinen on materiaa. Rinnastus ei siis näytä edellyttävän täydellistä vastaavuutta. Tuulan tavoin en nimittäin usko, että Raamattuun olisi ympätty hellenististä filosofiaa, siellähän tuli esiintyi jopa alkuaineluettelossa.
Risto totesi Raamattuun nojaten, että ”Pyhä Henki ei ole vettä, vaan Jeesus opettaa Pyhän Hengen kasteen yhteydessä voiman odottamisesta.” Totta, Raamattu komppaa: ”Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin”, totesi Kristus todistamistyöhön kannustaessaan.(Ap1:8)
Martti kysyit alkutekstin sisältöä ilmaisulle ”kastaa Pyhällä Hengellä” Ja näinhän siellä sanotaan ”baptizō en hagios pneuma”, mikä on täsmälleen saman verbin ja preposition sisältävä ilmaus kuin ”baptizō en hydōr”, jota käytetään ilmaisun ”kastaa vedellä” yhteydessä.
Voit tarkistaa asian osoitteesta
https://www.blueletterbible.org/Bible.cfm?b=Mat&c=3&t=KJV#s=t_conc_932011
Strongin sanakirja antaa verbille ”kastaa” (ensimmäisenä) merkityksen ”to dip repeatedly, to immerse, to submerge (of vessels sunk)” =( ”dipata”, upottaa, mennä pinnan alle(aluksen uppoaminen)
Lisäksi tämä arvovaltainen teos puhuu ”kylpemisestä”, kuten seuraavasta voi itse lukea:
https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G907&t=KJV
Kun siis Raamattu puhuu kastamisesta, se ei tarkoita, että vettä valutetaan pään päälle. Jeesuksesta esimerkiksi kerrotaan ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä”(Mat3:16)
Veteen voidaan todellakin upottaa kokonaan, konkreettisesti ja kirjaimellisesti. Tuleen upottaminen tietysti merkitsee synonymiä tuhoamiselle, tulella kastaminen ei siis voi olla myönteinen ilmaus raamatullisessa kielenkäytössä.
Jumalan henkeen eli hänen voimaansa voi myös kokonaan upota, vaikka tilanne onkin konkreettisen maailmamme ulkopuolella käsitteistöltään. Kun Jeesus toimii tällaisen kasteen antajana, on ihan samantekevää paljonko kastevettä on ja mitä ihminen erilaisine kastetoimituksineen puuhastelee.
Lastenkaltaisiksi uskovina tuleminen on merkitykseltään erilainen kuin vauva. Hengellinen aikuisuus ja vastuullisuus on tärkeää. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen edellyttää ymmärtämistä. Vesikasteriidat tympäisevät minua ja siksi haluan puhua Jeesuksen uskoville lupaamasta Pyhän Hengen kasteesta voimaksi lähetystyöhön. Jeesus kastaa yhteen Henkeen meitä uskovia Pyhällä Hengellä. Olen murheellinen lähetystyöhön suuntautuvien voimavarojen vähäisyydestä Suomessa. Kun hengellinen aikuisuus kytketään vauvana olemiseen, niin ollaan seurakunnassa aina maitoruokaa tarvitsevia.
Evl-kirkko on tänäpänä kaikenlaisten eksytysten kourissa. Naispappeus ja erilaisia Raamatun ja tunnustuksen vastaisia kastekäsityksiä ja muita oppeja opetetaan. Kun perusasiat ovat hukassa, niin silloin muutkin asiat ovat retuperällä enemmän tai vähemmän. Tosiasia on, että pyhässä kasteessa toimii Jumala. Kun Jumalan sana liittyy veteen tulee kasteen sakramentti.
Pyhässä kasteessa Jumala antaa Pyhän Hengen ja lahjoittaa pelastavan uskon. Samalla kastetuista tulee Jumalan lapsia ja perillisiä. Jumalan valtakuntaan kuuluu kaiken ikäisiä kristittyjä, ei ainoastaan aikuisia.
Jeesus sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)
Elävä vesi ei ole vettä eikä fariseusten hapatus taikinaan käytettävää ainetta. Kovin hitaasti Hengellinen valtakunta ja Sana aukeaa.
Risto
Pyhässä maassa sanonta ”elävä vesi” tarkoitti luonnossa juoksevaa vettä tulipa se sitten lähteestä tai vesistöstä. Lähtökohtana siis on aivan konkreettinen vesi.
Tässä pieni tutkielma Johanneksen evankeliumin luvusta 7 jakeista 37-39 missä puhutaan elävästä vedestä.
Teksti Joh. 7.37-39 on alkuaan julistettu lehtimajajuhlassa, mutta meidän kirkossamme se oli yhteen aikaan helluntain teksti toisen vuosikerran mukaan, nykyisin kuudennen sunnuntain pääsiäisestä teksti.
Lehtimajajuhlan viimeisenä päivänä esiintyi suuri kulkue, jossa kannettiin vettä Siiloan lammesta alttarin vieressä olevaan isoon altaaseen. Tuossa juhlassa naiset sytyttivät jättiläismäisen tulivalot. (Mishna, Sukkah 4,9-5,4)
Tuon juhlan viettoon liittyy vielä seuraavakin Johanneksen evankeliumin luku, jossa Jeesus sanoo itsestään:
Johanneksen evankeliumi:
8:12 Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.”
Tässä sanonnassa Jeesus itse on valo, jota Jerusalemin temppelin lehtimajajuhlassa palaneet tulivalot julistivat. Siispä Jeesus ei toiminut vanhaa juutalaista liturgiaa vastaan vaan kertoen että tuossa liturgiassa hän itse on sen varsinainen valo. Vielä nykyisinkin meidän kirkoissamme palavat kynttilät julistavat sitä, että Jeesus on valo.
Harvassa raamatunkohdassa näkee niin montaa eri tapaa kääntää kuin Joh. 7:37-39. Esimerkiksi kun työssäni olen käyttänyt säännöllisesti jopa kolmea eri ranskankielistä käännöstä sen enempää eroa tekemättä, niin juuri tässä Joh. 7:37-39 ne kaikki antoivat erilaisen käännöksen jopa merkittävästi tekstin ajatusta muuttaen.
Tässä vaiheessa lukijat jo arvannevat, ettei yksikään niistä antanut Riston esittämää ajatusta, missä uskovan oikea tapa uskoa eli oikean mallisen kokemuksen velvoite pannaan kaiken keskukseen elikä ihmisen oma elämys eli uskonprosessi nostetaan Jumalan sanan rinnalle jopa sanaa määrääväksi mitaksi. Alkuperäisen tekstin uskonkäsityksessä uskon sisältö on Kristus, täysin riippumatta uskovan uskonprosessin laadusta ja määrästä.
Joh. 7: 37-39 sanoo yksiselitteisen selkeästi että tässä tekstikohdassa uskon sisältö on ainoa tarkastelukulma: ”Joka uskoo minuun.”
Hänestä, Vapahtajastamme, sitten tulee kaikki se mitä uskoon kuuluu ja mitä uskon kautta saamme.
Jotta vapautuisimme omaan napaan tuijottamisesta näkemään raamatullisen maiseman laajat näköalat, niin ottakaamme tarkasteltavaksi muutama asiaa valaiseva tai rinnasteinen teksti.
Psalmi 78
78:15 Hän halkoi kalliot erämaassa ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.
78:16 Hän juoksutti puroja kalliosta ja vuodatti virtanaan vettä.
Tässä psalminkohdassa viitataan 2. Moos 17:1-7 tapaukseen. Psalmi sanoo selkeästi, että juottaja oli Jumala itse. Vesi ei ollut mitä tahansa vettä, vaan se oli Jumalan antamaa vettä. Janoava sai janonsa sammutetuksi siten, että hän otti vastaan Jumalan hänelle ulkoapäin antamaa vettä eikä suinkaan juomalla omasta sisimmästään virtaavia nesteitä.
1. Kor. 10:4 jopa sanoo niin voimakkaasti että tuo vettä antanut kallio oli Kristus.
Jesaja:
12:2 Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.”
12:3 Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.
Pelastus ei ole ihmisen ansio tai edes osasuorituksena ihmisestä peräisin, vaan pelastus tulee Jumalalta ja hänen pelastuksensa vettä me saamme ammentaa kuten lehtimajajuhlassa tehtiinkin vedenkannossa ja kuten kasteessa tehdään kastettavan saattamiseksi pelastuksen yhteyteen.
Hesekiel:
47:1 Sitten hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuolisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse.
Tässä tuodaan esille sanoma siitä että pyhä vesi tuo esille pelastuksen joka lähtee Jumalan asuinsijasta temppelistä.
Tähän liittyvät edelleen Sakarjan kirja ja Ilmestyskirja.
Sakarjan kirja
14:7 Se on oleva yhtämittaista päivää – Herralle on se tunnettu – ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisata.
14:8 Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti. Niin on tapahtuva kesät ja talvet.
14:9 Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi.
14:10 Koko maa muuttuu tasaiseksi kuin Aromaa Gebasta Rimmoniin asti, Jerusalemin eteläpuolelle. Ja tämä on oleva korkea ja oleva asuttu, paikallansa, Benjaminin portista entisen portin sijaan asti, Kulmaporttiin ja Hananelin-torniin asti, kuninkaan viinikuurniin asti.
14:11 He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa.
Tässä tekstissä sekä valo että vesi yhdistyvät yhdeksi tulevaisuuden näköalaksi, kuten jo luomiskertomuksessa missä Pyhä Henki käytti vettä välineenään kun valo luotiin.
Elävän veden virrat lähtevät Jumalan asuinsijasta päin eli Jerusalemista. Näistä virroista pääsevät osallisiksi kaikki jotka elävät yhteisen Jumalan kansan yhteydessä. Jumala on yksi ja siksi myös kansa on yksi. Jumalan alttarilta tuleva vesi antaa elämän yhdelle Jumalan kansalle, joka kansana elää turvassa eikä sitä enää kohtaa mikään tuho.
Sen sijaan tämän kansan yhteyden ulkopuolella elävät ovat tuhoon tuomitut. Kuten kirkon vanhat opettajat ovat sanoneet: ”Extra ecclesiam nulla salus”, ”kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”.
Ilmestyskirja jatkaa siitä mistä Hesekielin ja Sakarjan kirja puhuivat:
Ilmestyskirja:
22:1 Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
22:2 Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
22:3 Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
22:4 ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
22:5 Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
Tässä tulee esille, että Jeesuksen eli Jumalan Karitsan Golgatalla tekemän työn siunaus annetaan koko maailmalle veden välityksellä. Tuo vesi on elämän virta. Se on kasteen autuas lahja koko maailman pelastamiseksi.
Jeesus Siirakin kirja
24 luku
1. Viisaus ylistää itseänsä ja kerskaa kansansa keskellä.
2. Korkeimman seurakunnassa se avaa suunsa ja kerskaa hänen sotaväkensä edessä:
3. ”Minä lähdin Korkeimman suusta, ja kuin sumu minä peitin maan.
4. Minä tein majani korkeuksiin, ja minun valtaistuimeni oli pilvenpatsaassa.
5. Minä yksin kiersin ympäri taivaan piirin ja vaelsin valtamerien syvyydessä.
6. Meren aaltoja ja kaikkea maata ja kaikkia kansoja minä vallitsin.
7. Kaikkien niitten tykönä minä etsin leposijaa ja kenen perintöosassa minä saisin asuinsijan.
8. Silloin kaikkien Luoja antoi minulle käskyn, ja hän, joka minut loi, antoi minulle rauhallisen majan ja sanoi: Tee asumuksesi Jaakobiin ja ota perinnöksesi Israel.
9. Ennen ikiaikoja, alussa, hän minut loi, enkä minä milloinkaan lakkaa olemasta.
10. Pyhässä majassa minä hänen edessänsä pappina palvelin, ja myös Siionissa minä sain pysyvän sijan.
11. Rakastettuun kaupunkiin Hän samoin asetti minut rauhassa asumaan, Ja Jerusalemissa on minulla valta.
12. Ja minä juurruin kunnioitettuun kansaan, Herran omaan perintöosaan,
—
19. Tulkaa minun tyköni, te jotka minua halajatte, ja nauttikaa kylliksenne minun antimiani.
20. Ajatella minua on makeampaa kuin mehiläisen mesi.
21. Jotka minua syövät, ne isoavat yhä lisää, ja jotka minua juovat, ne janoavat yhä lisää.
22. Joka minua kuulee., ei häpeään joudu; ja jotka minua harrastavat, eivät syntiä tee.”
—
29. Runsaammat kuin meri ovat sen ajatukset ja sen neuvo on syvempi kuin suuri valtameri.
30. Ja minä lähdin kuin kanava virrasta, ja kuin vesijohto yrttitarhaan.
31. Minä sanoin: ”Minä kastelen puutarhani, juotan runsaasti istutusmaani.” Ja katso, minun kanavastani tuli virta, ja minun virrastani tuli meri.
Tässä Viisaus on esikuva Kristuksesta. Kristus ja valittu kansa kuuluvat yhteen. Kristus ja vesi kuuluvat yhteen. Kristus ja pyhä ateria kuuluvat yhteen. Kristus itse kokoaa kansansa. Hänen vetensä on kansan turva. Jumalan antaman veden välittämä lahja on valtamertakin valtavampi.
Kun näiden vertailukohtien jälkeen palaamme Johanneksen evankeliumin sanoihin 7:37-39, niin huomaamme useampiakin näkökohtia.
Lehtimajajuhlan sanoma kertoo, että Jeesus on yhtä juhlaa viettävän kansan kanssa. Jumalan pelastus on yhteisöllinen. Henkilökohtainen pelastus on vain liittymistä tähän yhteisölliseen pelastukseen, muttei milloinkaan pelastusta tämän pelastuksen yhteisön eli Jumalan kansan eli kirkon ulkopuolella.
Vesien virtaaminen kertoo että pelastus lähtee Jumalasta ja hänen asuinsijastaan. Asuinsijasta eli temppelistä puhuminen puolestaan kertoo että kaikki lähtee Jumalasta. Kertomalla sen että pelastus tulee Hänestä, Jeesus sanoo, että hän on Jumala, hän on temppelin uhrien ja jumalanpalvelusten varsinainen sisältö.
Korostettakoon sitten vielä erästä erittäin tärkeätä näkökohtaa: se vesi, josta Jeesus puhuu tässä lehtimajajuhlan puheenvuorossaan, ei viittaa uskovan sisimmästä virtaavasta vedestä, vaan Kristuksen sisimmästä virtaavasta vedestä.
Sanonta ”niin kuin kirjoituksissa sanotaan” viittaa Jeesuksen puheessaan siteeraamaan tekstiin.
Kun sitten evankelista lyhentää loput Jeesuksen puheenvuorosta ilmaisuun että Jeesus puhui Pyhästä Hengestä joka oli tuleva, niin näemme, että Jeesuksen puheessa juhlan yhteydessä oleva vesi, Hänen oma lahjansa ja Pyhän Hengen lupaus kuuluvat erottamattomasti yhteen. Jeesuksen julistuksessa Henki, vesi ja veri pitävät yhtä eli Jumalan Henki ja kaste ja ehtoolinen ovat erottamattomasti yhteen kuuluvia. Niitä ei voi eikä saa ajaa toisiaan vastaan. Vesi ja Pyhän Hengen pitävät yhtä kristillisessä kasteessa. Ilman kastetta eli vedestä ja Hengestä syntymistä ei pikkuvauvakaan voi pelastua.
Kaiken kaikkiaan siis voidaan yhteenvetona todeta että kristillinen kaste on Jumalan teko, jossa hän antaa koko kansalle täyden pelastuksen. Tämän pelastetun kansan yhteydessä meillä on iästä riippumatta Jumalan täytetyn sovitustyön kaikki hedelmät. Tämän kansan yhteydessä kaste eli pelastuksen vesi on se Jumalan hyvyyden lähde, mistä koko autuus tulee osaksemme ja minkä varassa elämme koko elämämme ajan.
Jeesus antoi Sykarin kaivolla kohtaamalleen naiselle elävää vettä ja tämä tuli uskoon saatuaan kokea myös Hengen jakamia tiedon sanoja omasta elämästään ja sen salaisuudesta. Tätä elävää vettä tarkoitin, joka vie pysyvästi janon. Joh. 4:13-14. Nainen ei heti tajunnut elävän veden merkitystä ja vertaus pani hänet ajattelemaan erityistä vettä eikä Sanaa, vaikka Jeesus tarkoitti uudesti synnyttävää ja iankaikkiseen elämään johtavaa Sanaa ja Henkeä.
Jeesuksen kasteen yhteydessä olivat kaikki pyhät asiat aineen muodossa. Sana oli Jeesus, Pyhä Henki oli kyyhkynen ja Isä vahvisti äänellisesti ne asiat. Jos Pyhä Henki ei ole enää materiaa eikä Sana, niin voiko yksi olla edelleen eli vesi jos sanotaan vedestä ja Hengestä?
Usko tulee kuulemisesta eli sanasta, joka on elävää vettä. Jeesus kastaa Pyhällä Hengellä kuuluu osana tätä opetusta.. Uudesti syntyminen tapahtuu ylhäältä Sanan (Jeesukseen uskomisen kautta) ja Pyhän Hengen voimasta. Usko Jeesukseen eli Sanaan pelastaa ja Henki tekee eläväksi. Jeesuksen koko opetukseen (opettakaa kaikki)uskominen (Matteus 28:20) tuo mukanaan myös uskon hänen lupaukseensa kastaa Pyhällä Hengellä uskovia opetuslapsiaan. Tämän Jeesus opettaa vielä viimeisinä opetuksinaan juuri ennen nousemistaan taivaaseen. Vasta taivaasta hän alkaa kastaa Pyhällä Hengellä. Jeesus ei kastanut itseään Pyhällä Hengellä saatuaan vesikasteen, vaan Jumala ilmoitti Poikansa, joka oli tuleva maan päälle Johannes Kastajan jälkeen ja, että Jeesus tulee kastamaan Pyhällä Hengellä. Tämä kaste alkoi 1. helluntaina ja jatkuu edelleen mahdollisuutena heille, jotka sitä odottavat ja rukoilevat.
1) Kahden kulttuurin erilaisuus
Kreikkalaisuudessa henkinen ja aineellinen asetetaan vastakkain. Henkinen ja aineellinen pidetään visusti erossa. Eräissä yhteyksissä aineellisuutta jopa pidetään henkisyyden esteenä.
Juutalaisuudessa ajattelutapa on toinen. Juutalaisuudessa aineellinen ja henkinen yhdistyvät yhdeksi elämäntodellisuudeksi. Tämä tulee esille monissakin kohdin. Yksi esimerkki on kirkon historiassa se että uskon siirtyessä seemiläisestä kulttuurista kreikkalaiseen kulttuuriin piti luoda kreikkalaisia ilmauksia siitä, että Jeesus on sekä kokonaan Jumala että kokonaan ihminen yhtä aikaa, piti todistaa että Jeesus on lihaan tullut jotta uskon todellisuus tulisi selväksi kreikkalaisessa kulttuuriympäristössä.
Armovälineitten kohdalla tämä ajattelutapojen erilaisuus ilmenee siinä että juutalaisuudessa oli mahdollista ajatella suoraan ilman mitään syvempiä selityksiä, että Pyhä Henki tulee ihmiseen aineellisen veden välityksellä.
Syyrian autiomaan läheisyydessä tämä oli sitäkin helpompaa. Kun kuivan kauden jälkeen sade saapui seudulle Jumalan johdattamana, niin välittömästi kuolleelta näyttänyt ja porolle kärventynyt ruohoniitty heräsi eloon, vihreys nousi esiin ja valtaisa kukkien paljous avautui häikäisevänä silmien edessä. Pyhän Hengen tehtävä uuden elämän luojana kytkeytyi luonnostaan nimenomaan veden esilläoloon. Kun vesi saapui niin luonto heräsi eloon.
Samalla tavalla Pyhän Hengen lahja nimenomaan kasteen vedessä on raamatullisen aikakauden itsestäänselvyys.
2) Johanneksen evankeliumin teologia eli mitä Johannes tuo esille Jeesuksen kasteopista.
Johanneksen evankeliumin neljännen luvun jakeet kuuluvat samaan piiriin kuin kolmannessakin jakeessa. Jumalan Pyhä Henki käyttää vettä iankaikkisen elämän yhteyteen ottamiseksi.
Joh. 3:3,5-6 kertoo siitä että ihmisen on synnyttävä alkuperäisestä eli siis Jumalasta ja että tämä tapahtuu kun Pyhä Henki toimii veden välityksellä eli siis pyhän kasteen kautta.
Joh. 4:10,13-14 puhuu ikuiseen elämään pääsemisestä sen veden kautta jonka Jeesus antaa eli siis Jeesuksen antamasta kasteesta. Jeesuksen kaste eli kirkon kaste on ikuiseen elämään pulppuavan veden lähde. Pyhä Henki tulee ihmisen elämään kasteen veden välityksellä ja synnyttää ihmisen Jumalan lapseuteen.
Niin kuin luomisessa Pyhä Henki liikkui vetten päällä ja luominen tapahtui niin uudessa luomisessa Pyhä Henki liikkuu kasteveden päällä ja uudesti luominen eli uudesti syntyminen tapahtuu eli ihminen saa uuden kodin, osallisuuden taivaan kodista, uuden Isän, uuden sukupuun, uuden elämän eli hänestä tulee Jumalan lapsi ja taivaan perillinen.
Vesikastaja oli ja on ihminen, mutta vain Jeesus on ilmoitettu Pyhällä Hengellä kastajaksi. Raamatun totuudet ja ilmaisut eivät ole loputtomia ihmisviisauksia veden kaikkivoipaisuudesta. Ero veden ja Pyhän Hengen erillisen kasteen välillä on Raamatun kuvauksissa selvä. Joku on perinnäissääntöjen sokaisema ja omasta valta-asemastaan kiinni pitävä pappi, rovasti ja teologian tohtori, tai jne.. Hapatusta (=väärää opetusta) riittää, mutta oikea oppi kasteista on yksinkertainen ja se on selkeästi sanottu monissa Raamatun kohdissa. Ikävää on, että väärällä opetuksella estetään sisälle pääsemästä ja uudesti syntymästä Sanasta ja Hengestä kasteen sakramentin väärien opetusten johdosta.
Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan persoona. Häntä ei tule alistaa edes Jeesukselle. Henki laskeutuu seurakuntaan aivan omasta tahdostaan.
Arvoisilla keskustelukumppaneillani alkaa levy juuttumaan samaan raitaan. Samoja lauseita ja samoja ajatuksia toistetaan ilman että perustelut menevät eteenpäin. Sellainen ei hyödytä ketään.
Jotta keskustelu menisi eteenpäin niin voin kertoa että juutalaisilla oli kaste käytössä jo paljon ennen Jeesuksen aikaa. Kirkko otti juutalaisen kastekäytännön omakseen ainoastaan sillä lisäyksellä että kasteen valtuutus tuli kristilliseksi. Kristitty kaste toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Muutoin samoja käytäntöjä ovat kummit, rabbin eli papin antama valtuutus kasteen luvallisuudesta, veden valaminen jne.
Tähän vielä yhteenvetoa ja sen mukana jopa toistoakin siitä miten kaste on koko yhteisöä koskettava toimitus. Niinpä liitän kasteen asemasta yhteiskunnallisessa murroksessa seemiläisestä maailmasta kreikkalaisen kulttuurin keskuuteen pienen tutkielman tähän.
Kaste ja kulttuurihistoria
Juutalaisessa yhteisössä kaste puhutteli suoraan.
Pyhässä maassa vedestä oli pula kuivana aikana.
Kun sade tuli, niin vesi herätti kuivan maan.
Tienoot tulivat täyteen kukkaan sadekauden alettua.
Vesi merkitsi elämää aivan konkreettisesti.
Rehevyys ja kukkaloisto alkoivat nimenomaan vedestä.
Näin vesi myös sai hengelllisen tehtävän.
Kaste aivan konkreettisesti ilmaisi elämän syntyä.
Tuossa yhteisössä vesi ja sen mukana kaste olivat elämä.
Meillä täällä kylmässä ja pimeässä Pohjolassa valolla ja lämmöllä on myönteinen sanomansa. Juudeassa lämpöä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Mieluummin oltiin varjossa kuin auringon paahteessa. Varjo oli onnen viesti. Vesi vielä konkreettisempi.
Juutalainen yhteisö oli kollektiivinen. Useampi sukupolvi asui yhdessä. Tämä yhteisöllisyys ilmeni myös hengellisessä elämässä. Sekä kansa että kirkko olivat yksi yhteen.
Kansankirkko on raamatullinen. Koko Vanha testamentti puhuu koko kansasta Jumalan seurakuntana.
Suvut ja perhekunnat osallistuivat uskonnollisiin menoihin yhteisesti. Usko elettiin kollektiivisesti, yhteisöllisesti.
Kun pakanuudesta kääntyi ihmisiä juutalaisuuteen, niin nämä liittyivät kokonaisina perheinä. Perheen jäsenet kastettiin samalla kertaa. Miehet myös ympärileikattiin.
Perheen pää teki päätöksen perheen puolesta. Perheen aikuisille annettiin opetusta. Kun rabbi oli antanut luvan niin kaste voitiin toimittaa. Kummit sekä valmistivat perhettä että pitivät huolta perheen kouluttamisesta juutalaiseen elämäntapaan.
Kenellekään ei tullut edes mieleen toimia niin jumalattomasti että lapset olisi jätetty pakanuuteen elikkä ilman kastetta.
Kaikki kastetiin vanhimmista isovanhemmista pienimpiin vastasyntyneihin.
Kaste puhdisti pakanuuden ja epäjumalanpalveluksen saastasta.
Kaste antoi Pyhän Hengen eli valtuutuksen osallistua pyhän kansan pyhiin menoihin.
Tämä juutalainen tapa siirtyi kristinuskoon melkein sellaisenaan. Vain kasteen asetussanat muuttuivat. Sillä Jeesuksen kaste oli samalla Pyhän Hengen kaste. Niinpä kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tuli kristillisen kasteen tuntomerkiksi.
Kristillisessä kasteessa nykyaikana paljon keskusteltu lasten kastaminen oli tuohon aikaan niin niin itsestään selvää, ettei tätä tarvinnut edes kirjoittaa, koska kaikki sen ymmärsivät ilman muuta. Lapset otettiin pyhään Jumalan kansaan eli kirkkoon samalla kuin muutkin pakanuudesta kääntyneet.
Kun tultiin kreikkalaisen kulttuurin alueelle, niin kastekysymyksessä riitti vetoaminen vanhaan perinteeseen.
Niinpä tyydyttiin toteamaan, että jo apostoleilla oli tapana uudestisynnyttää kaikki, koko perhe, myös vastasyntyneet pienokaiset samalla kertaa.
Tästä pari esimerkkiä:
– Lyonin piispa vuodesta 177 j.Kr. kirkkoisä Ireneus sanoo: ”Kristus tuli pelastamaan kaikkia, kaikkia, sanon minä, jotka hänen kauttaan uudestisynnytetään Jumalalle, imeväisiä lapsia, pieniä lapsia, nuorukaisia ja vanhuksia.”
– Kirkkoisä Origenes sanoo: ”Kirkko on saanut apostoleilta tavan kastaa lapsetkin.”
Uusia kysymyksiä tuli kun tultiin latinalaiseen kulttuuriympäristöön. Silloin tultiin uudenlaiseen kulttuuripiiriin.
Tuli ajankohtaiseksi kertoa mitä hyötyä kasteesta oli.
Niinpä kerrottiin, miten valtaisan suuria olivat lupaukset, jotka kasteeseen liittyivät.
Alettiin puhumaan siitä miten kasteen kautta saatiin:
uudestisyntymä,
Jumalan lapseus,
valkeuden tulo ihmisen pimeyteen,
uuden elämän alku,
uusi luominen Jumalan yhteydessä elämiseen jne.
Meille on säilynyt monia ihania tekstejä, joissa kerrotaan, kuinka valtaisan suuria tekoja Jumala tekee kasteen kautta.
Kun tämä perusasia eli kasteen suloinen anti ja lahja oli saatu selväksi, niin itse kastetapaa ei enää tarvinnut selittää eikä erikseen perustella pienten lasten osallisuutta kasteeseen, koska aivan luonnollisesti haluttiin, että nämä iki-ihanat lupaukset ojennetaan myös lapsille.
Anabaptistisen kastekäsityksen mukaiset ongelmat ja niistä alkaneet kiistat olivat mahdollisia vasta 1500 -luvulla,
kun tuon ajan filosofisessa ilmapiirissä liikkui aivan toisenlaisia kysymyksiä. Nämä anabaptistiset ilmiöt ovat kirkon historiassa myöhäsyntyinen sivuhaara vanhan kristinuskon perinteen ulkopuolelle.
Kaikki perinteiset kirkot ovat säilyttäneet alkuperäisen kastesanoman, kun ne puhuvat kasteen suuresta lahjasta Jumalan lapseuteen tulemiseksi ja suovat kasteen armon koko perheelle ja koko kansalle.
Rauli
Meidän lienee turha kiistellä yksittäisistä sanoista.
1) En koe mielekkääksi ruveta latomaan tähän kotikirjastoni kreikan sanakirjojen sisältöä osoittaakseni että yksittäisen sanan yksittäiseen merkitykseen juuttumalla jätät huomioon ottamatta tuon samaisen sanan toisia käyttöjä, puhumattakaan kaikkien muiden kastetta ilmaisevien sanojen merkityskentistä.
Vanhan kirkon teksteissä nämä tulevat selkeästi esille.
2) Pienenä erikoisena herkkupalana otettakoon esille pari nippelitietoa:
Ensinnä vaikkapa bapto -sanan etymologinen juuri √ kwef
ja toisena vaikkapa se miten sanaa käytettiin Vanhan testamentin sanan
ṭābal טָבַל
vastineena.
3) Olen lukenut kreikkaa vanhoista piirtokirjoituksista nykykreikkaan. Olen toimittanut vihkitoimituksen kreikaksi.
Olen myös opettanut klassista kreikkaa yksityisesti, jopa sellaiselle jolla nykykreikka on äidinkieli.
Matias Roto, mitä seuraavat Jeesuksen Sanat evankeliumissa tarkoittaa.
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Ari
Kiitos kysymyksestä.
Olen aikoinaan kirjoittanut tuosta Matt. 11:12 sekä suomeksi että ruotsiksi lehtisaarnan. Tätä keskustelua varten haluan kuitenkin katsoa tekstiä vähän tarkemmin ennen kuin vastaan, jotta ajatus pysyy linjassa muun keskustelun kanssa.
Matias Roto, voin sanoa selkeän Raamatullisen vastauksen, saatana vainosi Johannesta ja Jeesusta ja opetuslapsia, siis hän kaappasi itselleen taivasten valtakunnan perustamalla oman kirkon, siis saatanan ns ”kristillinen” kirkko on maan päällä, no mistä sen tuntee, hedelmistä.