Vietämme helluntaita, Pyhän Hengen juhlaa.
Uskontunnustus kertoo mitä Hän tekee.
Aivan niin kuin Isä on luonut taivaan ja maan ja niin kuin Poika on ottanut ihmisyyden olemukseensa ja tehnyt pelastuksen työn ja kerran tulee taikaisin täydessä kirkkaudessaan,
aivan samoin,
Pyhä Henki tekee työtään kaikessa siinä mitä uskontunnustus kertoo:
1) Pyhä Henki tekee työtään kirkossa, kirkon välityksellä ja kirkon hyväksi.
2) Pyhä Henki antaa todellisen yhteyden joka on syvällisempää kuin inhimillinen kaveruus. Kaste, ehtoollinen ja Jumalan sana eli armovälineet ovat Pyhän Hengen käytössä jotta todellinen elämän yhteys toteutuu Jumalan kansassa.
3) Pyhä Henki antaa meille syntien anteeksiantamuksen. Jeesus on kaiken tehnyt valmiiksi ja tämän Pyhä Henki antaa lahjaksi kirkkonsa hyväksi.
4) Pyhä Henki antaa meille ruumiin ylösnousemuksen. Kuolema ei voi voittaa kirkkoa, koska meitä odottaa ylösnousemuksen toivo.
5) Pyhä Henki antaa meille iankaikkisen elämän. Jumala on ikuinen ja siksi myös kansansa elää ikuisesti. Kirkon ikuisuus on Pyhän Hengen lahja.
Helluntain täyttymys merkitsee että Pyhä Henki toimii keskuudessamme. Kirkon jokapäiväiseen elämään kuuluu Pyhän Hengen läsnäolo jokaisena hetkenä aina ikuisuuteen asti.
Matias Roto:”2) Pyhä Henki antaa todellisen yhteyden joka on syvällisempää kuin inhimillinen kaveruus.”
Kuinka on esim suomessa kun oli liki 100% kirkon jäseniä eli kastettuja luterilaisia niin kuinka oli mahdollista sisällissota, oliko tämä mistä kotoisin?
Jeesuksen Pyhän Hengen kasteen opetus ja Pyhän Hengen kasteen saaneet leimattiin kirkossa pahoin harhautuneiksi helluntailaisiksi ja lahkolaisiksi vielä 40 vuotta sitten. Vasta irtautuminen kirkon helmasta omiksi yhteisöikseen helluntailaiset saivat vapauden toimia, mutta tuomittuina virallisen kirkon taholta.
Paavalin Pyhä Henki kutsui pois Jeesusta vainoavasta kirkosta. Jeesuksen vaino alkoi täydellä voimalla, kun Jeesus paransi sapattina synagogassa kuivettuneen käden. (Markus 3:1-6). Tapaus päätyi surmaamisen päätökseen ja tapojen miettimiseen fariseusten toimesta. Siitä lähtien Jeesus joutui toimimaan eri puolilla luonnon helmassa, selvitäkseen hengissä, jota tuki myös kansanjoukkojen paljous.
Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä samarialaisia aiemmin vedellä kastettuja ja uskoon tulleita Pietarin ja Johanneksen kätten päälle panemisen kautta (Apt.t 8:14-25). Efesossa Jeesus kastoi Pyhällä Hengellä Paavalin opetuksen ja kätten päälle panemisen kautta 12 uskovaa veljeä, jotka oli kastettu vedellä aiemmin. Johannes Kastajan kaikissa evankeliumeissa olevan profeetallisen opetuksen mukaan hänen jälkeensä tulee Pyhällä Hengellä kastava Jeesus, johon Johannes käski uskomaan. Tämä Pyhän Hengen kaste toteutui Paavalin kohtaamille uskoville veljille. Kun he olivat saaneet opetuksen Pyhästä Hengestä, he ottivat vastaan tämän Pyhän Hengen kasteen. Suomessa vainottiin aikanaan kovinkin voimakkaasti Pyhän Hengen kasteen opettajia ja he joutuivat perustamaan omia yhdistyksiään ja seurakuntia, kuten esim. helluntaiherätys. Tämä oli kiellettyä kirkon yksinoikeudella eikä uskonnonvapautta ollut Suomessa. Seurakunta on Jeesukseen uskovien yhteisö!
Jeesus ei tarvinnut (kirkkoa) välimiestä, kun Hän kastoi täysin yllättäen Pyhällä Hengellä aiemmin vedellä kastamattomat pakanat Corneliuksen kodissa. Jeesus avasi tien kaikkein pyhimpään anteeksiantamuksen ja armon valkeilla vaatteilla puetuille. On vain yksi välimies ja hän on Jeesus.
Risto
Toisin kuin väität niin kirkko oli Korneliuksen tapahtumassa mukana, monellakin tavoin.
1) Pietari sai kutsun mennä Kesareaan juutalaisten säännöllisessä hetkirukouksessa, puolen päivän liturgisessa rukouksessa.
2) Pietari oli saanut apostolin tehtävän Jeesukselta. Jeesuksen jälkeen hän toimi Jerusalemin yhteisön johtajana eli synagogan esimiehenä eli siis piispana (vaikka itse nimitys piispa tuli vasta sitten kun kreikankielisistä tuli enemmistö).
3) Korneliuksen kotona Pietari piti saarnan. Pyhä Henki käytti Jumalan sanan saarnaa välikappaleena ja synnytti Korneliuksessa halun kääntyä kristinuskoon.
4) Pyhän Hengen läsnäolo vakuutti läsnäolevat siitä että Korneliuksen halu kääntymykseen oli aito ja niin tämä rohkaisu johti siihen että Kornelius perheineen kasteen välityksellä otettiin Jumalan kansan yhteyteen. Pyhä Henki ja kaste kuuluvat yhteen. Tässä Pyhän Hengen voima johti uudestisyntymisen pesuun eli kasteelle.
5) Koko perheen kaste kuului tuon ajan käytäntöön. Juutalaisen lain mukaan ainuttakaan ihmistä ei kastettu ellei koko perhe kääntynyt samalla kertaa. Kukaan ei halunnut että perheeseen jäisi yksikään pakana joka jälkeenpäin voisi koitua koko perheen lankeemukseksi. Niinpä jokaisessa kastetoimituksessa vauvasta vaariin kaikki kastettiin samalla kertaa. Roomalaisen lain mukaan kääntymyksen ratkaisi perheen pää. Kun hän määräsi perheen kääntymään Jumalan kansan jäsenyyteen niin se kokonaisuudessaan kastettiin tuon isän päätöksen mukaisesti.
6) Korneliuksen kääntymys ei ollut yksityisasia. Kääntymyksensä jälkeen hän perusti Kesarean seurakunnan. Kun sitten se oli järjestäytynyt niin hänestä tuli Kesarean ensimmäinen piispa. Hänen jälkeensä piispaksi tuli Jerikossa tullimiehenä toiminut Sakkeus, joka jonkun aikaa oli seurannut Pietaria tämän lähetysmatkoilla.
Myöhemmistä Kesarean piispoista tunnutuimpia on Eusebius joka kirjoitti merkittävän kirkkohistorian kirkon alkuajoista. Suosittelen lämpimästi teoksen lukemista.
Risto
Käyttämäsi ilmaus: ”—armon valkeilla puetuille” viittaa Raamatussa kasteessa annettuun armoon.
Alba eli valkoinen jumalanpalveluspuku oli käytössä jo Aaronilla ja myös Daavidilla hänen tanssiessaan liitonarkin ympärillä. Jo varhain se tuli myös kastepuvuksi. Kun pakana otettiin Jumalan kansan yhteyteen niin hänelle annettiin valkea puku, joka kertoo kasteen antamasta puhtauteen pukeutumisesta: saastaisuus eli saastainen vaate hyljättiin ja sen sijaan tuli Jumalan antama puhtaus eli puhtauden puku, valkoinen kastepuku.
Esim. Ilmestyskirjan jokainen valkoisesta puvusta tai pellavapuvusta kohta on viittaus kasteen antamaan puhdistukseen, uudistukseen ja vanhurskauteen.
Vanhan kirkon aikana erityisesti pääsiäisenä kastettiin suuria joukkoja ihmisiä. Kun paikoitellen isoja määriä äskenkääntyneitä liikkui kylissä niin että koko kylä näytti valkopukuisten kylältä, alettiin pääsiäisen jälkeistä viikkoa kutsumaan valkeaksi viikoksi ja sunnuntaita valkoiseksi sunnuntaiksi.
Tapa on edelleen käytössä kirkon kastekäytännössä. Kastepuku on valkoinen ja tähän liittyen myös rippialba ja papinpuku. Myös vanha vainajan puku arkkuun pantaessa on ollut samasta syystä valkoinen. Tapa viittaa siihen että kasteen armosta meillä on iankaikkinen elämä.
Ari
Ihminen on aina itsessään syntinen. Synnistä seuraa aina turmiota. Kaiken pahan takana on viime kädessä Perkele ja hänen hyökkäyksensä ruumistamme ja koko elämäämme vastaan.
Luther sanoo Isä meidän rukouksen selityksessään mm. seuraavaa:
Viimeinen pyyntö
Vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Kreikankielinen teksti ilmaisee tämän kohdan näin: ”Vapauta ja varjele meidät tuon ilkeän eli pahan vallasta.” Kristus siis näyttää puhuvan Perkeleestä. On kuin hän tahtoisi koota koko rukouksen sisällön yhdeksi lauseeksi ja suunnata sen tätä päävihollistamme vastaan. Juuri tämä näet asettuu keskuudessamme kaiken sen tielle, mitä me rukoilemme. Hän käy Jumalan nimen eli kunnian, Jumalan valtakunnan ja tahdon, jokapäiväisen leivän sekä iloisen ja hyvän omantunnon esteeksi. Sen tähden kokoamme lopuksi kaiken tuon yhteen ja sanomme näin: ”Rakas Isä. Auta meitä pääsemään vapaaksi kaikesta tästä onnettomuudesta.” Mutta tämä pyyntö torjuu yhtä lailla myös kaikkea muuta pahaa, mikä vain suinkin voi meitä kohdata Perkeleen valtapiirissä. Sellaista on esimerkiksi köyhyys, häpeä ja kuolema, lyhyesti sanoen kaikki se surkea hätä ja viiltävä tuska, jota on maailmassa määrättömän paljon. Perkele ei näet ole vain valehtelija, vaan myös murhaaja. Siksi hän vainoaa lakkaamatta henkeämme ja purkaa meihin raivoaan, milloin vain voi aiheuttaa ruumiillemme onnettomuutta ja vammoja. Tämän vuoksi hän vääntää monilta niskat nurin tai suistaa heidät järjiltään, hukuttaa toisia veteen, ajaa monia itsemurhaan ja lukuisiin muihin kauheisiin tekoihin. Meillä ei siis voi olla täällä maan päällä tärkeämpää tehtävää kuin on päävihollistamme vastaan suunnattu taukoamaton rukous. Ellei näet Jumala meitä varjelisi, emme olisi hetkeäkään turvassa Perkeleen hyökkäyksiltä.”
Lutherin selitys jatkuu, mutta tämä jo antanee vastauksensa mistä lähteestä paha on peräisin.
Lukijoillemme kerrottakoon tiedoksi, että Risto käyttää ilmausta ”Pyhän Hengen kaste” toisin kuin Raamatussa. Raamatussa kaste on aina yhteydessä veteen ja Raamatussa Pyhän Hengen kaste tarkoittaa Jeesuksen vedellä suorittamaa kastetta eli meidän kristillisen kirkkomme kastetta.
Risto käyttämä ilmaus Pyhän Hengen kaste puolestaan on irrotettu vedestä ja sen konkreettiseksi sakramentiksi eli tunnusmerkiksi ymmärretään kielillä puhumista, joka aika usein jää ymmärtämättömäksi niin puhujalle kuin kuulijalle.
Tämä Riston edustama suuntaus on peräisin runsaan sadan vuoden takaa.
1) Käsite “henkikaste” vedellä tehdystä kasteesta irrallisena keksittiin 1875. Silloin Keswickissä pidetyssä konferenssissa se markkinoitiin syvällisemmän pyhityksen nimikkeeksi.
Tämä on ensimmäinen kerta koko maailmanhistoriassa, jolloin Johannes Kastajan käyttämä sanonta “kastaa Pyhällä Hengellä” irrotettiin kristillisessä kasteessa käytetystä kastevedestä. Raamatussahan pelastuksen vesi on nimenomaan kasteen vettä: ”—vesi teidätkin pelastaa, kasteena —” 1. Piet. 3:21. Raamatussa myös Pyhän Hengen lahja liitetään kasteeseen: ” — kaste — niin te saatte Pyhän Hengen lahjan —” Ap.t. 2:38-39.
2) Neljännesvuosisataa myöhemmin tuon uudisluomuksen “henkikasteen” yhdistämisen “kielilläpuhumiseen” keksi Charles Fox Parham, (1873-1929). Hän oli kuullut tuosta uudesta henkikaste -käsitteestä ja halusi päästä kokemaan jotain sellaista. Noin 1900 j.Kr. hän tapasi erään vanhan kristityn, joka puhui kielillä. Parhamin etsintä ja siihen sisältyvä kaipaus leimautui tuohon hänen kuulemaansa kielillä puhumisen ilmiöön. Siitä lähtien hänen katsomukseensa kielilläpuhumisesta tuli ”Pyhän Hengen kasteen” tunnusmerkki.
Tuosta kokemuksesta syntyi helluntailaisuus, jonka oppiperustassa kielilläpuhuminen katsotaan “henkikasteeksi”.
Koska Parham ei tuntenut kirkon historiaa, niin hän ei tullut ajatelleeksi että kielilläpuhumista on aina siellä täällä esiintynyt perinteisissä kirkoissa kautta vuosisatojen, mutta missään sitä ei ole pidetty muuna kuin yhtenä armolahjana, yhtenä monien muiden joukossa.
Mm. meillä täällä Suomessa körttiläisyyden alkuaikoina esiintyi kielillä puhumista ja Paavo Ruotsalainenkin kävi silloin tällöin saamassa ahdistuksiinsa apua erään kielilläpuhujan luona.
3) Perinteisissä kirkoissa on painotettu sitä että kirkko itsessään on Jumalan armolahja. Pyhä Henki toimii kirkossa kirkkoa työvälineenään käyttäen armonsa antamiseksi. Niin kuin Autuas Jumalan Äiti synnytti Vapahtajamme neitseellisesti neitsyyttänsä menettämättä, niin kirkkokin neitseellisesti synnyttää lapsensa Jumalan perheväkeen ja ylläpitää Jumalan lasta sanan ja sakramenttien välityksellä.
Juuri näin!
Kimmo.
En ole löytänyt Raamatusta kirkko -nimellä armolahjaa? Mitä sillä tarkoitat?
Etkö ole löytänyt Raamatusta kuutta selvää kohtaa, joissa puhutaan uskovien Pyhän Hengen kasteesta ja uskovien Pyhällä Hengellä sen saamiseen viitattaessa käytetään usein ilmaisua Pyhän Hengen lahja tai saaminen. Johannes Kastaja vedellä kastaja kehottaa uskomaan Jeesukseen, joka kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Uskotko Paavalin kasteopetukseen yhdessä ainoassa kohdassa Raamattua enemmän, kuin varsinaisen vedellä kastajan ja Pyhällä Hengellä kastajan Jeesuksen opetuksiin. Paavalia ei lähetty kastamaan. Sen sijaan alkuperäiset apostolit saivat kokea uskovina Jeesuksen Pyhän Hengen kasteen ja niistä kertoivat evankeliumeissa. Pyhän Hengen kaste tapahtui aina uskoville Raamatun kuvausten mukaan. (1. helluntaina, samarialaisille, Corneliuksen kodissa ja Efesossa 12 opetuslapselle. Vedellä aiemmin kastetuille se tapahtui kolmessa tapauksessa ja yhdessä tapauksessa vedellä kastamattomille)
Hengen jakamat lahjat tarkoittavat puolestaan armolahjoja (8 + yksi monikollinen lahja).
Hengellä täyttyminen on puolestaan toistuvaa Hengen läsnäolon kokemista.
Oma asiakokonaisuutensa on vielä Hengen hedelmä.
Jeesus kastaa uskovia Johannes Kastajan ennustuksen sekä omien sanojensa ja lupauksensa mukaan Pyhällä Hengellä (minulle rakkaan 33/38 käännöksen mukaan) Markus 1:8, Luukas 3:16, Johannes 1:33, Apt.t. 1:5 ja Apt.t 11:16. Pyhän Hengen (voiman) saamisen käsite viittaa Pyhän Hengen kasteeseen Apt.t. 1:8, Apt.t. 8:15- 17, Apt.t 19:2 ja 19:6. Pyhän Hengen kasteeseen liittyvät voimailmiöt olivat ulkopuolisille hyvin havaittavia ja pääosin kuvailtaviakin. Pyhän Hengen kasteeseen liittyy kielillä puhuminen ja yksi näistä kuvauksista on Apt.t. 19:6, kun aiemmin vedellä kastetut uskovat ottivat vastaan Pyhän Hengen kasteen Paavalin kätten päälle panemisen kautta. Matias olet siis ilmeisesti eksynyt Raamatun totuudesta, kun väität tämän löydetyn noin 1850 vuotta myöhemmin. Voi tietysti olla niin, että ”uskonpuhdistus” koskien Jeesuksen uskoville lupaamaa Pyhän Hengen kastetta ja siihen liittyvää kielillä puhumista tuotiin asiana julki ainakin tuolloin, kuten vanhoja tekstejä lainaat. Minulle Raamattu on tärkein uskonpuhdistuksen väline. Lisäksi tiedän näkemäni ja kuulemani pohjalta, että uskovan Jeesuskelta saamaan Pyhän Hengen kasteeseen kielillä puhuminen liittyy.
Matias Roto lueppa katekismus ja mitä siellä kasteesta luvataan eikö vapautta perkeleen vallasta? Joten kuinka sitten kastettu voi tehdä perkeleen töitä? Eikö ole ristiriita?
Ari
Ihmettelet että onko ristiriitaa se että Jumalan kasteen välityksellä vapauttama voi ruveta tekemään pahaa.
Samaa logiikkaa käyttäen voimme kysymä, miten Adam jonka Jumala oli luonut omaksi kuvakseen saattoi langeta paratiisissa ja tuottaa onnettomuuden koko luomakunnalle. Edelleen: miten Jeesuksen apostoliksi kutsuma Juudas Iskariot saattoi langeta Jeesuksen petturiks, vaikka oli saanut kutsun jaloon virkaan itseltään Vapahtajalta.
Ihmisen lankeemuksen syvyys ja vakavuus tulee esille milloin missäkin muodossa. Niinpä meidän on tyytyminen siihen mitä Luther on sanonut että olemme samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita eli itsessämme syntisiä mutta Jeesuksen täytetyn työn takia vanhurskautettuja.
.
Risto
1) Kerrot että vuoden 1938 käännös on sinulle rakas. Itsekin käytän sitä usein ihan vanhasta tottumuksesta. Mielestäni ei ole oleelllista se minkä käännöksen mukaan asioita tarkastellaan. Toisinaan saatan tutkija jotain kohtaa yli puolen sataa eri käännöksellä noin kolmellakymmenellä eri kielellä. Perussanoma näissä kuitenkin on sama, vaikka ilmaisutapa yksityiskohdissa eroaakin toisistaan.
2) Otetaanpa esimerkiksi tuo ensimmäinen mainitsemasi kohta Mark. 1:8 lähempään tarkasteluun.
Mark. 1:6-11 kuuluu seuraavasti:
6 Johanneksella oli yllään kamelinkarvavaate ja vyötäisillään nahkavyö, ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. 7 Hän julisti: ”Minun jälkeeni tulee minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes kumartumaan ja avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. 8 Minä olen kastanut teidät vedellä, mutta hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä.”
9 Niinä päivinä Jeesus tuli Galilean Nasaretista, ja Johannes kastoi hänet Jordanissa. 10 Vedestä noustessaan Jeesus näki, kuinka taivaat aukenivat ja Henki laskeutui häneen kyyhkysen tavoin. 11 Ja taivaista kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.”
Tähän muutama selitys:
a) Yhteys ja ajatuksen liittymät
Johannes julisti että Jeesus on enemmän kuin hän itse. Pyhän Hengen läsnäolo tulee sisältymään Jeesuksen kasteeseen. Näin kävikin. Kun Jeesus kastettiin niin Pyhä Henki laskeutui aivan erityisellä tavalla. Pyhä Kolminaisuus tuli näkyviin: Isä taivaassa, Poika veden ääressä ja Pyhä Henki kyyhkysen tavoin heidän välillään.
Kirkkojen maailmanneuvostossa on aikoinaan todettu tämän Jordanin tapahtuman ja helluntain tapahtuman välinen yhteys. Jeesuksen saamasta kasteesta Pyhän Hengen toiminnan yhteys liittyy koko kirkon saamaan Pyhän Hengen lahjaan.
b) Konkreettinen kastetoiminta
Johannes kastoi aivan konkreettisesti vedellä. Tämän Jumalan sanaan sidotun veden valamisella hän välitti kastettaville syntien anteeksiannon eli Jumalan kätenä toimien välitti kastettaville Jumalan ojentaman parannuksen.
Kun Johannes puhuu Jeesuksen kasteesta, niin hän tarkoittaa aivan yhtä konkreettista veden valuttamisella tapahtuvaa kastetta. Samaten hän edellyttää että myös Jeesuksen vedellä toimittamat kasteet antavat syntien anteeksiantamuksen. Olihan jo Vanhassa testamentissa kerrottu esim. Hesekielin kirjassa 36:25-27, että Jumala vihmoo eli ripauttaa vesipisaroita kansansa päälle niin että kansa tulee puhtaaksi synneistään.
Johannes näki kuitenkin enemmänkin Jeesuksen kasteessa. Kastava profeetta näki että Jumalan lähettämän täyttymyksen ajan kastajan eli Messiaan eli Kristuksen kasteessa tulee myös Jumalan Hengen täyttymyksen aika eli samaisen Hesekielin profetian lupauksen aika.
Kristuksen suorittama kaste antaa Hesekielin profetian mukaan Pyhän Hengen lahjan. Jumala sanoo vedellä vihmonnan kasteesta: ” Henkeni minä annan teidän sisimpäänne.”
Nyt Markuksen evankeliumin kohdassa siis Johannes Kastaja sanoo että tämä profeetan lupaama Pyhän Hengen antaminen konkreettisen vedellä toimitettavan kastetoimituksen välityksellä tulee todeksi niissä kasteissa joita Jeesus toimittaa.
Elämänsä aikana Jeesus toimitti paljon kasteita, jopa enemmän kuin Johannes kastaja.
Jeesuksen toimittamat kasteet olivat hänen toiminnassaan niin merkittävässä asemassa, että Johanneksen evankeliumi suorastaan kiteyttää kokon hänen toimintansa opetuksineen, parantamisineen ja muine toimineen yhteen keskeiseen nimittäin kastamiseen. Joh. 3:22: ”Tämän jälkeen Jeesus lähti opetuslapsineen Juudeaan. Hän viipyi siellä heidän kanssaan jonkin aikaa ja kastoi ihmisiä.”
Kun Jeesuksen kastetoiminta laajeni niin hän otti avustajikseen opetuslapsensa hänen käsinään toimimisessa. Vaikka apostolit olivatkin toimittavina käsinä niin kyseessä kuitenkin oli Jeesuksen kaste, koska kasteet tehtiin hänen nimissään.
Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus edelleen jatkaa samaa kastamistaan mitä hän teki jo lihassa olonsa aikana. Lähetyskäskyssään hän on vakiinnuttanut jo aiemmin tekemänsä työn jatkumisen pyhässä kirkossa. Työ jatkuu edelleen ja on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Yhä edelleen Jeesuksen kaste eli Johanneksen sanojen tarkoittama Pyhän Hengen kaste eli siis meille konkreettisemmin ymmärretty kristillinen kaste suoritetaan yhä edelleenkin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Tulkaamme siis hyvin lähelle meidän aikaamme ja katsokaamme mitä tuo Johanneksen sana tarkoittaa meidän kohdallamme. Johannes julisti, että Jeesuksen toimittaman kasteen välityksellä annetaan Pyhä Henki kastettavalle. Aluksi Jeesus kastoi itse. Sitten hänen käsinään alkoivat toimia apostolit. Lähetyskäskyn valtuuttamana koko kirkko jatkaa samaa kristillistä kastetta. Niinpä minä olen saanut vastaanottaa tuon Pyhän Hengen kasteen jo 23.4.1944, kun Someron seurakunnan kirkkoherra Jumalan käskyyn ja valtuutukseen perustuen kastoi minut pienenä vauvana.
Kirkon perinne siis on erittäin huolellisesti tallentanut aivan käytännön tasolle asti sen mitä sisältyy Mark. 1:8 tekstiin.
Jumala ilmoitti rakkaan Poikansa vesikasteen jälkeen. Henki ilmoitti Johannes Kastajalle, että Jeesus on hän, joka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä. Johannes Kastaja oli Messiaan edellä kulkija eli parannuksenteon julistaja, jonka jälkeen tulee armo ja ristintyö. Vesikasteen jälkeen ilmoitettiin profeetallisesti Johanneksen kautta alkavasta Pyhän Hengen kasteesta, jonka Jeesus aloitti uskoville noustuaan ylös taivaaseen.
Ilmoitusten ketju: Henki ilmoitti profeetallisesti Johannekselle kuka tulee kastamaan Pyhällä Hengellä, Henki ilmoitti Jeesuksen vesikasteen jälkeen, että tämä on rakas Poikani. Jeesus ilmoitti aiemmin vedellä kastetuille opetuslapsilleen, että hän tulee kastamaan Pyhällä Hengellä noustuaan ylös. Jeesuksesta tuli Pyhällä Hengellä kastaja.
PS: Jeesus ei itse kastanut vedellä, vaan opetuslapset, kuten Joh. 4:2 kertoo tarkennuksen aiempaan epätarkkaan ilmaisuun.
Matias, esität ajatuksen siitä, että ”Elämänsä aikana Jeesus toimitti paljon kasteita, jopa enemmän kuin Johannes kastaja.. Ja että ”Kun Jeesuksen kastetoiminta laajeni niin hän otti avustajikseen opetuslapsensa hänen käsinään toimimisessa. Vaikka apostolit olivatkin toimittavina käsinä…”
Mistä vedät sellaisen johtopäätöksen, etä Jeesus olisi kastanut vedellä edes yhden seuraajistaan? Siis ilman niitä ”käsiä”.
Raamattu kun antaa ymmärtää tarkasti luettuna, että ”Jeesus teki opetuslapsiksi ja kastoi useampia kuin Johannes. -vaikka JEESUS ITSE EI KASTANUT, vaan hänen opetuslapsensa-”(Joh4:1-2)
Oletko pannut merkille, kuinka Raamattu esittää Johanneksen ja Jeesuksen kasteessa käyttämät ”materialit” rinnasteisina: Minä kastan teidät vedellä…. hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.”(Mat3:11)
Siis Raamatun mukaan Jeesus käytti noita jälkimmäisiä, Johannes ja sittemmin Jeesuksen opetuslapset näihin päiviin asti tuota ensimmäistä.
Vesikasteoppien ja kasteen sakramentin perinnäissääntöjen sumentamat kirkot julistavat yhdessä ikään kuin totuutena, että uskoville lähetystyöhön voimaksi ja rohkaisuksi tarkoitettu Jeesuksen antama Pyhän Hengen kaste uskoville tapahtuisi vauvalle vesikasteen yhteydessä. Vauva ei usko eikä tarvitse lähetystyöhön voimaksi Pyhän Hengen kastetta uskon ja rohkaisun antajana vesikasteen yhteydessä. Minusta tuon suuntainen väittämä ja vetoaminen kirkkojen maailmanneuvoston lausumaan tässä käyttötarkoituksessa on paha eksytys ja estää monia totuutta näkemästä.