Olen ymmärtänyt, että kristityille homoseksuaaleille on ollut raskasta, että heidän asioistaan puhutaan ”mielipiteinä”, että heistä on tullut kirkkopoliittinen pelinappula ja että heidät koetaan ”ongelmaksi”. Näin on tosiaan käynyt kirkon valtataisteluissa. Ehdotankin, että lopetamme kiistelemisen homoseksuaalisuudesta saman tien. On väärin, että tämä pieni vähemmistön vähemmistö joutuu koko ajan silmätikuksi. Aletaan sen sijaan puhumaan oikeasta ongelmasta eli heteroseksistä.
Nimittäin kiista liberaalin ja konservatiivin kristillisyyden välillä ei koske vain homoseksuaalisuutta vaan kaikkea seksuaalietiikkaa. (Joku voi sanoa, että se koskee vieläkin isompia asioita mutta ei mennä nyt siihen.) Nimittäin ounastelen ja väitän, että kirkossa ollaan tosiasiassa jyrkästi erimieltä, ei vain homo- vaan ennen kaikkea heteroseksuaalisuuden toteuttamisrajoista. Vai mitä mieltä olette; ovatko alla listatut asiat mielestäsi syntiä?
* Irtosuhteet
* Parinvaihto
* Porno
* Deittailuseksi
* Panokaverit
* Polyamoria
* Avoin parisuhde
* Puolison jättäminen uuden rakkauden vuoksi
* Siveettömyys
* Avoliitto
* jne.
Oletan ja väitän, että kirkon sisällä ei olla mistään näistä asioista samaa mieltä. Joidenkin mielestä kaikki mainitut asiat ovat jyrkkiä syntejä, jotka johtavat kuolemaan. Toisten mielestä taas kaikki noista ovat ok, kunhan niitä harrastavat aikuiset ihmiset ja heistä tuntuu hyvältä. Enkä ole huomannut kenenkään kirkon ylemmillä portailla tuomitsevan mitään näistä teoista viime vuosina. ”Jumalaa ei kiinnosta se, mitä makuuhuoneissa tapahtuu”, kuuluu yleinen slogan. Näiden rinnalla joku muutama kymmentä homovihkimistä vuodessa on mitätön pikku kupru, jos sitäkään.
Mitä ajattelet?
On helppo hekumoida sellaisen synnin kimpussa, josta on varma, ettei sitä itse tee. Lähes kaikki muut synnit kun tulevat liian lähelle lähes kaikkia. Siksipä esim. aniharvoin kuulee nykykristityn tuomitsevan ahneussyntisiä rikkaita, joita tuomitsemassa Jeesus oli huomattavasti useamminkuin minkään muun synnin harjoitajia…isoraha kun tuntuu hyvältä ääriajattelijankin lompakossa.
Mutta toisaalta: jos hekumoi sellaisen synnin kimpussa, jolle ei ole immuuni, on tekopyhä ja epäuskottava moralisti? 🙂
”Siksipä esim. aniharvoin kuulee nykykristityn tuomitsevan ahneussyntisiä rikkaita”
-Ahneuden synnistä voi kyllä kuulla nykykristityn puhuvan… Ja pastorien myös, juurikin konservatiivien. (Liberaalit eivät kai ylipäätään puhu paljon synnistä…)
Sen sijaan rikkaita ei tuomita rikkauden synnistä tai nimitetä ahneiksi. Mutta aiheesta keskustellaan ja opetetaan kyllä, ehkä sinun pitäisi mennä sinne missä Raamattua opetetaan, eikä vain keskustelupalstoille? 🙂
Sari: ”Sen sijaan rikkaita ei tuomita rikkauden synnistä tai nimitetä ahneiksi.”
Minä: “Siksipä esim. aniharvoin kuulee nykykristityn tuomitsevan ahneussyntisiä rikkaita”
Oli kiva että olit siis sama mieltä….
On aivan paikallaan puhutella ahneussyntisiä rikkaita. Mutta nämä saavat itse tunnustaa itsessään tämän synnin. Rikkaus ei ole synti
Esim Lyydia, purppurakauppuaskin oli rikas.
Mutta kyllä näistä asioista puhutaan ja opetetaan. Minkä seurakunnan opettajia olet käynyt kuuntelemassa?
En ole otanut kantaa erityisesti siihen mitä seurakunnisa opetetaan vaan mistä ja miten kritityt muille ja keskenään puhuvat. Olen toki ollut sadoissa ellen tuhansissa kristillisissä tilaisuuksissa ja kertaakaan pääaiheena en muista ollen rahan ahneuden. Kenties siksi, että tilaisuuudet ovat lähes aina päättynet rahan keruuseen…rivikristityt puhuvat lähinnä homoista ja naispapeista.
”miten kritityt muille ja keskenään puhuvat.”
-Olet siis tavannut kristittyjä, jotka kauhistelevat tiettyjä syntejä? Ja tämä todistaa… mitä?
Ja ihan oikeasti, jos sinä et ole usein kuullut kristittyjen tuomitsevan ”ahneussyntisiä rikkaita”, tarkoittaako se, että tätä ei kukaan kristitty pidä syntinä? Olen itse kuullut monenkin puhuvan ahneuden synnistä.
Mikä ihmeen idea on tuoda tähän argumenttina sitä millaisia kristittyjä olet tavannut tai kuullut?
On aivan totta, että on ”hellpo hekumoida sellaisen synnin kimpussa, josta on varma ettei itse sitä tee.”
Todella, täysin totta. Ja tässä on vaarallinen ansa, johon me itse kukin lankeamme, helposti ja usein.
Sama oikeastaan koskee sellaista asiaa kuin ”suvaitsevaisuus”. On helppo olla ”suvaitsevainen” jotain sellaista kohtaan, jota tällä hetkellä ”kuuluu” suvaita, ja jolla voi ostaa itselleen hyväksyntää, hyvää mainetta ja paremmuuden tunnetta verrattuna ”noihin suvaitsemattomiin”.
Tällainen juuri sitä tietynlaista ”moraaliposeerausta”. Oikeastaan, sanoisin, että jos on sellainen synti, johon ei itse ole koskaan langennut, eikä lankea MILLÄÄN tasolla eikä tavalla, niin sitten se ei varmaankaan ole synti.
Huoh, taas alat Sari esiintyä moderaattorin elkein ja kielipoliisina sanella miten ja mistä saisi puhua…viestini liittyvät blogistin antamaan syntiluetteloon.
Ja minä EN ihmetellyt mitä pidetään syntinä ja mitä ei vaan ihmettelin sitä, miksi toisista syneistä puhutaan todella vähän ja toisista lähes koko ajan. Vaikka esim ahneuden synnillä on yhteiskunallisesti paljon raskaammat seuraukset kuin ihmisen seksuaalisuuden variaatioilla.
Sinusta rikkaan tulee itse tunnusta mahdolinen ahneutensa synniksi. Koskeeko tämä kaikkia muitakin mahdollisia synninkantajia?
Se että Jeesus käytti liikkensä hyväksi rikkaita naisia ei titenkään ole Jeeuksen moraalinen kannanotto heidän rikkauteensa. Seuraustelihan hän muidenkin syntisten kuten Maria Magdalenan kanssa eikä kai tuo seurustelu hänestä synnitöntä tehnyt?
”Huoh, taas alat Sari esiintyä moderaattorin elkein ja kielipoliisina sanella miten ja mistä saisi puhua…”
-Seppo, minä esitän kysymyksiä, vastaan ja kommentoin. Jos jokin vaikuttaa minusta aiheeseen kuulumattomalta, sanon sen ja niin tekevät muutkin.
Ole siis urputtamatta, ei siitä ole mitään hyötyä kuitenkaan. Minä kirjoitan niin kuin kirjoitan, ja sinun on turha kuvitella että se mihinkään muuttuisi. Oletko muuten pannut merkille omaa esiintymistäsi täällä. Kaikki me olemme omanlaisiamme. No niin…
”viestini liittyvät blogistin antamaan syntiluetteloon.”
-Tätä en ymmärtänyt, koska nähdäkseni blogistin esittämät asiat liittyvät seksuaalielämään ja sen toteuttamiseen. Miksi siis alkaa puhua ahneuden, tai varsinkaan ”rikkauden synnistä”.
”Ja minä EN ihmetellyt mitä pidetään syntinä ja mitä ei vaan ihmettelin sitä, miksi toisista syneistä puhutaan todella vähän ja toisista lähes koko ajan.”
-Tämä taas riippuu aivan siitä keitä sattuu tapaamaan, missä tilaisuuksissa käymään ja mitä julkaisuja lukemaan. Kaikki siis pohjautuu vain meidän omiin kokemuksiimme. Ei näistä ole mitään tilastoja olemassa, tietääkseni.
Tämä väite ei yksinkertaisesti ole mielekäs: ”Siksipä esim. aniharvoin kuulee nykykristityn tuomitsevan ahneussyntisiä rikkaita…”
Mistä sinä tiedät kuinka paljon ”nykykristityt” tuomitsevat ahneuden syntiä. Mihin perustuu väite ”aniharvoin”?
”Vaikka esim ahneuden synnillä on yhteiskunallisesti paljon raskaammat seuraukset kuin ihmisen seksuaalisuuden variaatioilla. Sinusta rikkaan tulee itse tunnusta mahdolinen ahneutensa synniksi. Koskeeko tämä kaikkia muitakin mahdollisia synninkantajia?”
-Toki. Ei ole syytä ryhtyä osoittelemaan ketään. Jos saarnastuolista puhutaan, niin kuulijakunnassa olijoiden tulee tutkia itseään ja omaa sisintään.
”Se että Jeesus käytti liikkensä hyväksi rikkaita naisia ei titenkään ole Jeeuksen moraalinen kannanotto heidän rikkauteensa. Seuraustelihan hän muidenkin syntisten kuten Maria Magdalenan kanssa eikä kai tuo seurustelu hänestä synnitöntä tehnyt?”
-Lyydiahan ei ollut nainen, jonka Jeesus kohtasi tai jonka kanssa hän seurusteli ”kuten muidenkin syntisten”. Lyydia oli varakas, ja käytti rikkauttaan antamalla tilavan kotinsa ja varansa seurakunnan käyttöön.
”viestini liittyvät blogistin antamaan syntiluetteloon.”
-Seppo, on tullut selväksi, että sinun mielestäsi ahneus, ja jopa rikkaus, suuren omaisuuden omistaminen muodossa tai toisessa, on syntiä.
Teet päätelmän, että koska ahneus tulee meitä jokaista niin lähelle, on helpompi puhua niistä synneistä, jotka eivät niin suoraan itseä kosketa.
Kuten sanoin, tämä on varmasti totta. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö kristitty voisi tunnistaa itsessään myös ahneuden syntiä, ja puhua ja varoittaa siitä. Missä oikeastaan oletit kuulevasi tällaista, jos et tarkoittanut seurakunnissa annettavaa opetusta?
Mutta blogin aiheesta, ovatko nuo blogistin luettelemat asiat mielestäsi syntiä?
Jos ja kun osoitat viestisi minulla Sari niin minä puoletani urputan niistä jos katson siihen olevan aihetta.
”Toki. Ei ole syytä ryhtyä osoittelemaan ketään. Jos saarnastuolista puhutaan, niin kuulijakunnassa olijoiden tulee tutkia itseään ja omaa sisintään.”
Siis Jeesuksenkin torjumaa rikautta ei saa sanoa synniksi ja ahneen rikkaan tulee tutkia itseään. Eikös siis sama päde homuteen? Homoutta ei saa sanoa synniksi ja homontule vaintutkia itseään?
Totakai Jeesus on pitänyt seuraa Lydian kanssa. Lydia saattoi olla jopa tämän toinen vaimo. (teologian tohtori Barbara Thieringin mukaanhttps://en.wikipedia.org/wiki/Jesus_the_Man )
Kiitos blogistille hyvästä avauksesta. Täällä päin Suomen Siionia ja Raamattuvyöhykettä uskotaan, opetetaan ja tunnustetaan suuren yksimielisyyden vallitessa, että kaikki edellä mainitussa listassa mainitut asiat ovat syntejä. Samalla on erittäin tärkeä huomata, että tämänkään aihepiirin (6.käskyn) käsittely ei tyhjene ulkokohtaiseen syntilistaan. Tästä kiitokset Markku Hirnille. On älytöntä tuomita vaikkapa ujoa ja arkaa murrosikäistä pornon katselusta, jos ei osata (tai edes yritetä) samalla kohdata hänen epävarmuuttaan vastakkaisen sukupuolen kohtaamisessa.
Minulla on muuten ollut tapana pistää rippikoululaiset lastimaan porukalla syntilistoja, jotka on sitten koottu näkyville. Sitten olemme käyneet 10 käskyn avulla läpi tuon listan ja pohtineet, ovatko esiin tulleet asiat Raamatun valossa oikeasti syntiä vaiko vain huonoja tapoja tai peräti ihmisten perinnäissääntöjä. Ja vetäjän täydennykset lisäksi.
Kaikki synti on kadottavaa. Jos se tulee luvalliseksi.
Kaikki synti on kadottavaa, jos ei usko syntien Lunastajaan.
Kiitos Jumalalle, meidän syntimme on kuitenkin sovitettu jo 2000 vuotta sitten. Katse Jeesukseen eikä syntiin!
Juuri niin. Ilman synnin paljastavaa lain saarnaa ei kuitenkaan ole tarvetta uskoa Kristukseen. Synnit on sovitettu, mutta kristitty pysyy omalta puoleltaan syntisenä myös Kristukseen uskoessaan. Syntejä ei vain lueta hänelle kadotukseksi.
Miksi jonkun ihmisen ”synnintunnustus” pitäisi noteerata ? Kaikkihan on, vaikka ei myöntäisi. ”Joku ihminen” sanoi itsestäänselvyyden.
Hyvä blogi. Olen ihmetellyt samaa, miksi homoseksualismi olisi tuon syntilistan ulkopuolella? Ihmisen on niin kovin helppoa katsoa muiden erheitä ja haureutta, mutta oma sydän saa kulkea valtoimenaan ja himoita mitä milloinkin…
”Mitä siis sanomme? Onko laki syntiä? Pois se! Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: ”Älä himoitse”. Kirjoittaa Paavali Roomalaisille.
Haureus, eli Jumalan liiton rikkominen on ihmiskunnan yhteinen ongelma, se on sitä heteroille ja homoseksuaaleille yhtälailla. Kukaan ei puhdas oman oikeudenmukaisuutensa ja mielipiteidensä varassa. Laki on kaikille sama ja paljastaa meille oman vääryytemme, mutta jos laki tehdään tyhjäksi, Jumalattoman päämiehen voimalla, niin valtaan pääsee laittomuus ja lain ihmiskuntaa suojaava käsi
tehdään voimattomaksi ja niin ihmiset juoksevat jo kohta rietautensa lätäkköön ja siihen hukkuen…
Niinpä on kaikkien kaikkialla käännyttävä Jumalan puoleen, sillä kaikki ovat ja elävät ilman Jumalan vanhurskautta. Ihmnen on maailman vääryyden edessä kovin heikko… Kristus on tullut Jumalan pelastukseksi, että ihmiset saisivat Hänen kauttaan, Elämän, Ilon ja Rauhan sielulleen.
Ismo Malinen. Homma menee niin, että kaikenlainen seksuaalinen suuntautuminen selitetään Jumalan luomistyön rikkaudeksi ja syntiä on seksuaalisuutensa vastuuton ja/tai alistava toteuttaminen. Paavali ja kumpp. eivät joko tarkoittaneet seksuaalisuutta termin nykyisessä merkityksessä tai erehtyivät pahemman kerran. Ja kirkko heidän jäljissään meidän päiviimme asti.
Tässä vaiheessa tekee mieli kysäistä Timolta että millaista keskustelua ehdotat. Joku taisi arvella tuossa että keskustelu jo päättyi ennen kuin alkoikaan. Tähän asti luettavana on ollut itsestään selvyyttä ja vakuutettujen vakuuttelua. Siis että onko tässä asiassa ollenkaan muuta keskustelemista kuin päivitellä sitä miten piispat ei riittävästi moiti heteroja synnistä?
Jonkunlainen merkki onnistuneesta avauksesta olisi se että sana sattuisi, heterolukijat menisivät itseeensä ja olisivat edes hiljaa. Eihän tässä pelkästään teoista ole kyse.
Toiselta puolen, onko tämä ollenkaan aihe joka ”keskustelemalla” paranee. Vertaistuki saattaisi olla sellainen, mutta ei toteudu tällaisella avoimella foorumilla.
Oliko Timon pointti vain se että mitä jos vähän hellittäisimme tässä homoasiassa? Mitä se tarkoittaisi siihen, tai heihin, suhtautumisessa?
Minusta olisi oikein hyvä jos alettaisi puhua noista blogistin mainitsemista heterojen synneistä. (Oletan että blogisti pitää niitä synteinä?)
Homoista ja homoudesta puhumisen ja homojen ”tikun nokkaan nostamisen” uskoisin loppuvan kuin seinään heti kun lakataan vaatimasta homoparien vihkimistä ja kirkon avioliitto-opetuksen muuttamista, ja syyttämästä perinteisellä kannalla olevia siitä että avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä sen mukaisesti miten he Raamattua tulkitsevat.
En usko että konservatiivipuoli pitäisi mitenkään väkisin ja oma-aloitteisesti yllä homokeskustelua…
Hyvä kysymys!
Minusta olisi kiinnostavaa tutkia, miten itse kukin suhtautuu mainittuihin asioihin; mitkä niistä ovat syntiä ja mitkä eivät, ja millä perusteella. Miten näemme raamatun seksuaalietiikan nykyään. Onko siinä tapahtunut laajemminkin sama siirtymä kuin homoseksuaalisuuden suhteen (tämä on hypoteesini). Ja saako joitakin noista asioista esim. saarnapöntöstä julistaa synneiksi, joista on tehtävä parannus.
Mihin unohtui luettelosta haureus? Se kun jätetään syntiluettelosta pois, niin mihin kaikkeen tie silloin avautuukaan?
Ai pettäminen? Jätin sen tarkoituksella pois kun se on kai liian ilmeinen.
Sari Weckström:
”Homoista ja homoudesta puhumisen ja homojen “tikun nokkaan nostamisen” uskoisin loppuvan
kuin seinään heti kun lakataan vaatimasta homoparien vihkimistä ja kirkon avioliitto-opetuksen muuttamista, ja syyttämästä perinteisellä kannalla olevia siitä että avioliitto nähdään miehen ja naisen välisenä sen mukaisesti miten he Raamattua tulkitsevat.
En usko että konservatiivipuoli pitäisi mitenkään väkisin ja oma-aloitteisesti yllä homokeskustelua…”
Hämmästyttävää päättelyä.
Otetaan esimerkiksi vammaisten oikeudet. Heti kun vammaiset lakkaisivat vaatimasta oikeuksia, niin
puhuminen (ja korjaavat teot) niistä loppuisi kuin seinään. Eivätkä tietystikään terveet edes ajattelisi asiaa sen kummemmin.
Yleistäen: Kun potkitut/syrjityt/kaltoinkohdellut lopettavat asioista puhumisen eivätkä syyttäisi ketään potkimisista/syrjimisistä/kaltoinkohtelusta, niin asiat olisivat vallan hyvin.
Jos kehtaisin, niin sanoisin: kuvottavaa.
Keskustelun ylläpitäjänä on kiitettävästi ansioitunut evlut.kirkko itse. Tiedossa on pappeja, joiden on annettu ymmärtää olla asiasta hiljaa.
”Hämmästyttävää päättelyä.”
-Näin minä kuitenkin väitän 🙂 On aivan turha viitata johonkin menneeseen keissiin. Homoista ei puhuttu ennenkuin alettiin esittää vaatimuksia avioliitto- ja vihkimiskäytännön ja opetuksen muuttamisesta.
Ja homoista ja homoudesta ei puhuta lainkaan niissä kristillisissä yhteisöissä ja kirkkokunnissa, joihin ei kohdisteta em. painostusta. Olen käynyt paljon vapaakirkon ja helluntaiseurakunnan tilaisuuksissa, eikä kertaakaan, kertaakaan, ole puhuttu homoista mitään.
Keskustelua ylläpitävät ne, jotka esittävät vaatimuksia ja syytöksiä.
”Heti kun vammaiset lakkaisivat vaatimasta oikeuksia, niin puhuminen (ja korjaavat teot) niistä loppuisi kuin seinään.”
My friend, olisi aina oleellista ottaa esiin ja tarkastella asiaa sitä kautta, että _mitä_ oikeastaan vaaditaan, ja mitä tarkoitetaan ”oikeuksilla”. Kirkon avioliitto-opetuksen muuttaminen sukupuolineutraaliksi ei ole asia, jota voi verrata elämän edellytyksiin.
Mutta oli miten tahansa, vastaus kysymykseen, miksi homoudesta nykyisin puhutaan niin paljon on siinä, minkä itsekin ilmeisesti myönnät. Koska esitetään vaatimuksia ja painostusta.
” johonkin menneeseen keissiin.”
-Sori tämä tuli vahingossa. Täällä on niin paljon ollut esimerkkejä historiasta. Mutta:
”Otetaan esimerkiksi vammaisten oikeudet. Heti kun vammaiset lakkaisivat vaatimasta oikeuksia, niin puhuminen (ja korjaavat teot) niistä loppuisi kuin seinään. Eivätkä tietystikään terveet edes ajattelisi asiaa sen kummemmin.”
-Jos käytetään vertailukohtana vammaisten oikeuksia, niin niistä puhuminen ja jonkin tekeminen niiden eteen ei loppuisi kuin seinään, jos vammaiset itse lakkaisivat vaatimasta oikeuksiaan. Koska ei se aiemminkaan ole ollut sen varassa miten asianosaiset itse ovat asiasta pitäneet meteliä. Jos siis puhutaan kirkosta.
Kommenttini oli vastaus siihen, että kun aina päivitellään ja ihmetellään, miten ollaan niin kiinnostuneita toisten seksielämästä ja homous nostetaan jotenkin yhdeksi synniksi yli muiden, eikä muista edes puhuta.
Näinhän asia ei ole, ja sen vain halusin sanoa.
Eli mikä oikeastaan oli pointtisi?
1 ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi;
2 sillä millä tuomiolla te tuomitsette, sillä teidät tuomitaan; ja millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan.
3 Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?
4 Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi?
5 Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.(Matt.7)
Siis nyt kun on tuomittu rikat toisten silmissä niin voisiko kertoa kuinka on ottanut omasta silmästä malkan?
Siis kuinka pääsee pimeydestä valoon, sokeudesta näkeväksi?
Olen kuullut sanottavan, että nainen herättää miehessä himon, joka pitää karsia pois. ”Lust” eli himo poltetaan tulessa. Nainen on siis vetovoimatekijä, eli saatana, tai ’ perkeleen porttikäytävä joka niin helposti saa miehen, ’jumalan kuvan’, lankeamaan syntiin.’ Kuten Tertullianus sanoi. Naisia kannattaa karttaa, laskea päänsä alas kun tulee vastaan, ettei synny himo.
Tietysti, jos nainen on peitetty, himo ei synny niin helposti.
Toisessa uskonnossa taas nainen on Jumalan femipuoli, eli Shekhina, Jumalan läsnäolo, joka on lähellä kehdosta hautaan, hoivaajana, ja auttajana, uuden elämän antajana, synnyttäjänä, kodin hengettärenä, äitinä, sisarena, vaimona, isoäitinä. Läsnäollen sairasvuoteella ja viimeiselle matkalle pesijänä ja pukijana.
Meillä ei kristinuskossa korosteta naisen merkitystä muuten kuin negatiivisessa sävyssä. Vaikka toisaalta sanotaan, että joka teistä tahtoo olla suurin, se olkoon kaikkien palvelija.
Miehet katsovat että se on halpa-arvoista tekemistä, joka kuuluu alamaisille, esim, synnytyskivut ovat rangaistus, koska Eeva otti sen omenan. Naisen kuuluu kärsiä, kun synnyttää, koska hän houkutteli miehen saattamaan hänet tähän synnyttämiseen, eli omenan syöntiin.
Vaikka se olisi ollut miehen tahto, saada perillinen. Toisaalta taas on sanottu, että nainen pelastuu synnyttämisen kautta. Näin meitä pompotellaan jos kaiken uskoo, mitä poijat kehittelee.