Kuinka nuoret miehet ja naiset voisivat löytää itselleen puolison? Monilla on siihen ainakin periaatteessa mahdollisuus harrastusten, opiskeluympyröiden tai työpaikan kautta.
Mutta entä jos ei harrasta, opiskele tai käy työssä? Entä jos harrastuksissa, opinnoissa ja töissä tapaa lähinnä oman sukupuolensa edustajia? – Tai entä jos on niin ujo tai kiireinen ettei pysty tutustumaan toisiin ihmisiin?
– – –
Entisaikaan, josta Kyösti Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossa, nuoret tytöt ja pojat kokoontuivat lihtaamaan ja loukuttamaan pellavista rohtimia, sekä häkylöimään ja harjaamaan aivinoita. Pellavariihessä leikittiin ja vaihdettiin katseita. Kyläkeinussa saattoi päästä jonkun kanssa keinumaan samaan tahtiin ja vielä aittaankin, esiliina kolmantena.
Seurustelu oli säädeltyä ja siksi yleensä turvallista. Toki tapahtui raiskauksia ja tahattomia raskauksia. Yhteisön suoja ei pitänyt joka tilanteessa.
Sukupuoliyhteys merkitsi avioliittoa. Siksi sitä piti edeltää edes avioliittolupaus, kihlaus ja lahjojen antaminen. Sen sijaan sukupuoliyhteys ilman sitä seuraavaa avioliittoa oli varsinkin naiselle onnettomuus, josta saattoi seurata ”arvon laskua avioliittomarkkinoilla”.
– – –
Kauan ennen #metoo -aikaa pellavariihi ja juhannustanssit olivat korvautuneet muilla nuorten yhteisillä riennoilla, kuten baareilla, yökerhoilla ja rockfestareilla – raittiilla, urheilevilla nuorilla ja uskovilla nuorilla oli omat tapaamispaikkansa.
Ravintolassa saattoi keskustella. Pieni humala poisti estoja, kunnes lähdettiin jatkoille toisen kotiin.
Ehkäisyvälineiden vapaa saatavuus 1960-luvulta lähtien oli laskenut seksin kynnystä. Vonkaamalla, vakuutteluilla ja lupauksilla mies saattoi saada tahtonsa läpi, vaikka nainen esteli. Mies saattoi tulkita niin, että lähteminen yhdessä toisen kotiin sisälsi lupauksen intiimistä kanssakäymisestä, jopa seksistä. Väärinkäsityksistä seurasi varmasti tahatonta seksiä, jopa raiskauksia, mikä on väärin.
Toisaalta tien päässä saattoi olla myös avioliitto, jos suhde tuntui toimivan. Yhtä hyvin kohtaaminen saattoi päätyä avioliiton sijasta yhden tai muutaman illan suhteeksi.
– – –
Nykyisin on toisin, kuten keskustelut lehdissä ja keskustelupalstoilla osoittavat. Ensinnäkin aloitteellinen voi olla kumpi tahansa. Toiseksi miehellä ei ole enää taloudellista tai asemaan perustuvaa ylivaltaa. Päin vastoin, nainen saattaa olla kahdesta se, joka on hyväpalkkaisessa virassa ja edustaa siitä nousevaa taloudellista valtaa ja vakautta.
Kolmanneksi – mikä tärkeintä – ihmisen päätösvalta ruumiillisesta koskemattomuudestaan on ehdoton ja nauttii lain suojaa rangaistuksen uhalla. Koskemattomuuden rajan ylittämisestä voi seurata juridisen rangaistuksen lisäksi epävirallinen häpeärangaistus, rikkoneen ihmisen julkistaminen sosiaalisessa mediassa tai lehdessä.
Virtuaalisessa jalkapuussa viruminen saattaa olla raskaampi rangaistus kuin sakko tai ehdollinen vankeus siihen liittyvien maineen menetyksen ja taloudellisten seuraamusten vuoksi. Tästä on ollut osoituksena kuluneena syksynä laulaja, jota eräät naiset syyttivät sosiaalisessa mediassa raiskaajaksi. Syytteet osoittautuivat oikeudessa perättömiksi. Laulaja ehti kuitenkin menettää syytteiden vuoksi esiintymisiä ja kymmenien tuhansien eurojen keikkapalkkiot.
– – –
Yksilöllisyys, liberalismi ja vapautuminen erilaisista säännöistä ovat tehneet mahdolliseksi mitä moninaisimman seksuaalisuuden toteuttamisen. Paradoksaalisesti seksuaalisuudesta on tullut samalla yhä kontrolloidumpaa.
Erityisesti miehet saavat olla entistä tarkempia siinä, kuinka toteuttavat seksuaalisuuttaan. Flirttiin, puheeseen tai fyysiseen läheisyyteen liittyy suuria riskejä. Erityisesti alkoholin vaikutuksen alaisena sopivan ja sallitun raja voi ylittyä pahoin seurauksin. Naisen oikeutta koskemattomuuteen loukataan ja mies saa siitä rikosoikeudellisen seuraamuksen.
On uskaliasta lähteä tuntemattoman mukaan. Entä jos toinen onkin lukenut tilanteen väärin, toinen osapuoli ei haluakaan fyysistä läheisyyttä ja syyttää ahdistelusta?
Yhä useampi mies ja nainen harkitsee tarkkaan, lähteekö etsimään itse kumppania ja ottaa samalla riskin tilanteiden kehittymisestä vaarallisiksi ruumiillisen koskemattomuuden tai maineen kannalta. – Ehkä herätyskristillinen Tosi rakkaus odottaa – tyyppinen platoninen seurustelu alkaa yleistyä myös muuallakin?
– – –
Entä avaako nykyinen aika, jota on kutsuttu uuspuritaanisuudeksi, jälleen tarpeen jo hävinneelle ammattikunnalle, puhemiehelle ja -naiselle. Enkä tarkoita Eduskunnan puhemiestä.
Puhemies tai -nainen kerää tietoa asiakkaastaan; luonteesta, elämän historiasta, opinnoista ja työstä, taloudellisesta asemasta, toiveista jne. Portofolio voi sisältää valokuvia ja vaikka luovia tuotoksia: kuten rakkausrunon Jane Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon henkeen?
Puhemies etsii tiedostoistaan sopivia sulhas- tai morsiankandidaatteja sekä menee esittelemään asiakastaan näille yksi kerrallaan. Ammattietiikkaan kuuluu totuudellisuus. Toki positiivisia ominaisuuksia on lupa korostaa.
Puhemies järjestää tapaamisen asiakkaan ja parhaiden kandidaattien kesken yksi kerrallaan. Puhemies on läsnä, ohjaa puhetta sekä takaa turvallisuuden, ettei kenenkään tarvitse sanoa jälkikäteen #metoo.
Ehkä näin avioliittotilastot kaunistuvat ja syntyvyys piristyy. Homma toimii ainakin Kaukoidässä.
– – –
Mitä edellä kirjoittamani osoittaa? Avioliitto on turvallinen perusta ja kehys perhe-elämälle sekä lasten saamiselle. Hyvän puolison löytyminen on monille onnellisen yhteiselämän ja lasten saamisen lähtökohta. Se on lisäksi ehto riittävälle syntyvyydelle ja yhteisen hyvinvoinnin ylläpidolle myös tulevaisuudessa. Siksi parin etsinnästä ei pitäisi tulla ahdistelun, väkivallan, pelon, arkuuden, nolaamisen saati käräjöinnin kenttää.
Kyllä, kirjoittamanne on asiaa. Yksi asia on varovaisuudesta huolimatta ja omaan ymmärrykseen katsomisen harmitteleminen eron asiassa useamman lapsen kanssa nuorella miehellä jolloin yhdellä tavalla mahdollisuudet uuden parisuhteen alkuunsaattamiseen huomattavasti kaventuvat päällekaatuvien elatusmaksujen kanssa. Näin hyväkin mies haaveistaan joutuu luopumaan loppuiäkseen. Tässä olisi myös katsomisen paikka.
Toki lapset voivat jäädä myös Isälle.
Koulutettu nainen kokemuksistaan yhteenlaskeneena nykyisin voi myös tulla tulokseen hankkia lapsen tai kaksi ilman vaivoikseen mahdollisesti tulevaisuudessa tulevaa tai osottautuvaa puolisoa. Onko tämä nykyaikaa tai tulevaisuutta en tiedä. Uskon yleisen ilmapiirin, tulevaisuuteen uskomisen ja luottamisen asian olevan merkitsevää niin tänä päivänä kuin tulevaisuudessa. Hyvältähän ei näytä.
Olen tuota paljonkin pohtinut. Avioliitto on kuitenkin niin haasteellinen projekti, että jollei joku kykene omaa puolisoaan itse valitsemaan, niin tuskin liitolla kovin suuria mahdollisuuksia on. Mikäli puhemies sen organisoi toisten puolesta.
Varsinainen ongelman peruslähtökohta taitaa olla siinä, että liian aikaisin on jouduttu pettymään rajusti. Eikä siksi uskalleta enää heittäytyä rakkauden vietäväksi. Sillä rakastuminen edellyttää aina sokeaa luottamusta toiseen ja kun se on kadonnut, niin minkäs teet. Jos on jatkuvasti jarrut päällä, niin uuteen suhteeseen ei uskalla lähteä.
Nuoret tarvitsevat kipeästi tervettä opastusta. Sellaista, joka auttaa nuoria oivaltamaan tietyt vahingolliset ”mekanismit”, joiden lauettua parisuhteen solmiminen tulee erittäin vaikeaksi. Ongelmana siinäkin on vain se, ettei nuoret koe tarvitsevansa mitään opastusta näissä asioissa.
Onko sitten edes oikein toivoa syntyvyyden kasvua kun poliitikkojemme intohimot katsovat asioihin joissa ensimmäisenä eikä toisena ole useiden lapsiperheiden elämisen todellisuus vaikeuksiensa keskellä.
Niukkuus ja puute välttämättä eivät tuota elämässään epäonnistuvaa nuorta mutta silloin tarvitaan läsnäoloa lasten arjessa, rakastavaa kuin ymmärtävää lasten kysymyksiin vastaamista, riittävää Ihmissuhteitten harrastamista ja avun hakemista silloin kun on avunpyytämisen aika.
Kun vuositasolla noin puolet solmittujen liittojen määrästä purkautuu, olisi kirkon vaadittava avion konsensuksen vahvistamista varten sitä pyytäviltä aviosopimus nähtäväksi. Näin syntyisi harkintaa tulevaa haastetta varten kun reaalisesti pitäisi katsoa tosiasioita kohti. Aviosopimusta varten voitaisiin laatia useammantasoisia valmiita malleja joista valittua sitten pari tahtonsa mukaan voisi muokata. Aviosopimus vahvistettaisiin kahden läsnäolevan henkilön allekirjoituksella.
Jotakinhan kuitenkin pitäisi tehdä suuren eromäärän pienentämiseksi.
Jäipähän tänne asti, mutta kysymyksenne puhemiehen tai ·naisen merkityksestä on hyvä. Elämänpiirit Ihmisillä eivät useinkaan kohtaa ja näin ystävyyssuhteitten kautta annettu vinkki Ihmisen katsomisen asiassa hyvinkin voi ja saattaa tuoda hyvän, koko elämän kestävän, parisuhteen.
Niinpä Pekka V. Olisipa hienoa nähdä, kun kirkko ryhtyisi koulutettujen lastenhoitajiensa avulla, kouluttamaan ja organisoimaan vapaaehtoisista apua nuorille perheille.
Toisen lapsen syntymä tuo perheeseen usein mukanaan myös kriisin. Tuota tilannetta kuvataan usein myös ”ruuhkavuosiksi”, jolloin eteenpäin pusketaan, kuin sumussa. Yhteistä aikaa ei jää puolisoiden välille. Puhuttavaa kertyy kuitenkin liian paljon. Silloin olisi valtavan tärkeää saada lastenhoitoon luotettavaa apua. Se mahdollistaisi yhteisen kiireettömän illan vanhemmille. Vaikkapa silloin tällöin.
Valtio voisi myös reilusti olla tukemassa isomman auton hankinnassa perhettä, joka saa neljännen lapsen. Henkilöautoon kun mahtuu vain viisi.
Kirkon perheasiantoimintakin voisi keskittyä ennaltaehkäisyyn. Kouluttamalla parit, ennen vihkimistä.
Eräs pappi kävi erään koulutuksen ja sen jälkeen lohkaisi: tästä lähtien pidän pareille koulutuksen näistä asioista, ennen kuin vihin ketään tähän helvettiin.
Joten paljon hienoja asioita voitaisiin tehdä. Ehkäpä siksi vastatoimiin ei ryhdytä, koska jokaisen tulee saada valita oma tiensä.
Valtava henkinen ja taloudellinen tappio eroista syntyy. Monen elämä romahtaa kokonaan yhteiskunnan avun varaan. Pankit kärsivät tappioita, lapset menettävät turvallisen kodin, mikä olisi heidän elämänsä tärkein perusedellytys.
Turvattomista lapsista kasvaa turvattomia aikuisia.
Erojen määrä ehkä lisääntyisi vielä , jos parit yleensä uskaltaisivat mennä naimisiin. Kehitys on menossa siihen suuntaan, että erojen määrä tulee sen johdosta lähentelemään joskus täälläkin sataa %. Niin kuin jo joillakin alueilla valloissa.
Kiitos hyvistä pohdinnoista. Pariskunnat tarvitsevat apua liittonsa säilymiseen. Tämän blogini pointti oli, kuitenkin, voisiko parin etsintään olla tarjolla apua. Pekka P totesikin, että aiempien suhteiden kariutuminen jättää jälkensä ja uuteen suhteeseen mennään jarru päällä. Siinä voi olla jo epäonnistumisen siemen.
Olen tuota puhemieheksi ryhtymistä joskus pohtinut, mutta lopulta katsonut viisaammaksi olla sellaiseen puuhaan ryhtymättä. Paljon hyödyllisempänä pidän sitä, että nuorille jo varhaisessa vaiheessa opetettaisiin niitä perustaitoja joita jokainen pari tulee varmasti tarvitsemaan. Samalla opettaen tunnistamaan niitä ”mekanismeja”, jotka aiheuttavat salakavalasti nuorille ansoja. Näitä ns. seurustelutaidoista kehittyy vuosien kuluessa hyviä parisuhdetaitoja, jotka luovat tyytyväisiä ja onnellisia pareja. Onnelliset pari saavat ympärillään aikaa luonnollista vetoa yhtä hyvien parisuhteiden ja avioliittojen rakentamiseen.
Joissain maissa vanhemmat etsivät lapsilleen sopivat puolisot. Se voi toimia hyvinkin, koska nämä tuntevat omien lastensa heikkoudet ja vahvuudet parhaiten.
Heillä voi olla riittävää arviointikykyä tehtävään. Lisäksi sellainen on siellä syvällä kulttuurissa sisällä.
Seurakuntaani, USAssa, kuului intialainen pariskunta. He olivat kumpikin Intian eteläososta. Onnellisin ja onnistunein avioliitto katsella monen vuoden ajan. Heidän vanhempansa, eläviä uskovia, olivat konsultoituneet uskovien yhteisöistä ja tehneet sen Jumalan johdatuksessa, koska sitä pyysivät. Mies sanoikin, että hän on suuresti kiitollinen vanhemmilleen ja uskovien yhteyksille, siitä tuesta, minkä he saivat aviopuolisoaan etsiessään. Myös Sveitsissä oli seurakunnassamme intialainen pariskunta, joiden tie toistensa yhteyteen kulki Armonistuimen kautta, vanhempien ollessa siinä prosessissa Jumalan työtovereita.
Näin nuo nk. ’järjestetyt avioliitot’ ovat toimineet muissakin tapauksissa, kun ne on tapahtuneet Herrassa.
Lisäyksenä ’järjestettyihin avioliittoihi”:
Avioliitto on ajallinen instituutio, vaikka Jumalan asettama. Sen merkitys lakkaa kuolemassa, koska Taivaassa ei mennä naimisiin jne.
Olen tutustunut tähän aiheeseen ja havainnut sen toimivimmaksi itäisen maailman kansojen keskuudessa, kuten Intia ja Iran. Näistä kahdesta maasta tulee mieleeni monta hyvää esimerkkiä ’puhemiesten’ vaikutuksista. Muissakin maissa niitä on, mutta henkilökohtaisesti olen todennut sen näissä kahdessa kansassa.
Jumalalliset lait ja niiden periaatteiden noudattaminen saa aikaan hyvää, oli ao. uskovainen tai ei.
Pitkäaikainen ystäväni Madraksesta, ei kristitty saatikka uskova, totesi, että heidän nk. järjestetyt avioliitot ovat menestuksekkäämpiä. Hänen oma ja veljien avioliitot olivat siitä hyviä esimerkkejä.
Totean yllä: ”Yhä useampi mies ja nainen harkitsee tarkkaan, lähteekö etsimään itse kumppania ja ottaa samalla riskin tilanteiden kehittymisestä vaarallisiksi ruumiillisen koskemattomuuden tai maineen kannalta.”
Eräs erikoinen esimerkki miehen ja naisen tapaamisen riskialttiudesta on uutisoitu viime viikoina. Nainen väitti oikeudessa, että maahanmuuttajamies oli raiskannut hänet. Mies sai 1,5 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Nainen tuli kuitenkin uskoon ja tunnusti vuosia myöhemmin, ettei raiskausta ollut tapahtunut. Mies oli ehtinyt istua vankilassa tuomiotaan yhdeksän kuukautta. Onko sellaisia tapauksia, ettei nainen tunnusta valehdelleensa ja syytön on loppuun asti saanut kärsiä rikoksesta, jota ei ole tehnyt?