Vastakkainasettelu on kaiken keskustelun lähtökohta. Profeettojen yhteiskunnallinen arvostelu oli vihapuhetta, mutta auttoi antiikin keskustelukulttuurin syntymiseen.
Dialektiikan taitoja tarvitaan edelleen. Vanhat oppirakennelmat eivät muutu tai katoa, vaan etsivät uusia muotoja. Perinteisen keskustelun vahvuus ja ongelma on muodollisuus.
Monikulttuurisessa Ranskassa julkiseen keskusteluun osallistuvalta edellytetään hyvää kielitaitoa, enemmän puhetaitoa kuin sisällön osaamista. Suomessa keskustelijoiksi kelpuutetaan liian usein huonosti kotimaisia kieliä puhuvia. Huono kielitaito houkuttelee fraaseihin ja muotoseikkoihin. Maahanmuuttajamme oppivat nopeasti maan tavoille ja suomalaiseen itsekehuun.
Politiikkaa ohjaa 2020-luvulla enemmän profeetallisesti julistavien yksilöiden kuin yhteisöjen logiikka. Tulemme näkemään lisää samaani Gabyshevin ja Greta Thunbergin kaltaisia profeettoja.
Estradi on kaikille avoin. Yksi asia ei kuitenkaan muutu. Kilpailussa ihmisiin vaikuttamisessa pärjäävät vain ne, jotka uskaltavat ottaa riskejä. Niitä ei voi ottaa, jos pelkää vastakkainasettelua tai vihapuhetta.
Ikuinen muisto Pentti Linkolalle!
Hentilä. ”(Myönnän siteeranneeni usein VT:n profeettoja sateenkaarimessun esirukouksessa.)”
Tämä hyvä keskustelu alkoi siitä, että Hentilä ”tuli ulos kaapista” ja myönsi siteeranneensa VT:n profeettoja, jopa monta kertaa.
Oli näiden profeetan määrittelyjen kanssa miten tahansa juuri tämä on käytännössä meille tärkeää ja Hentilä on epäilemättä löytänyt Raamatusta jotain tärkeää. VT:n profeettojen sanoma näiltä osin siis mitä sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja ihmisen jakamattomaan arvoon tulee on universali. Se on kristikunnan ja meidän yhteinen aarre josta on tullut sanoma koko ihmiskunnalle. Juuri tässä on profeetallisen sanoman merkitys ja myös kriteeri sille, mikä on oikeaaa ja tervettä profetismia ja mikä ei. Oikeiden profeettojen sanoma aina jää kaikumaan pitkään heidän kuoltuaankin.