”Pride-liikkeen ideologiaa ja kirkon Raamattuun perustuvaa arvopohjaa on mahdotonta sovittaa yhteen”, Räsänen sanoo.
Totta: Pride-liikkeen tavoitteena on poistaa eriarvoisuutta ja tarjota yhteisönturvaa ja tasa-arvoisuutta niille, jotka etsivät paikkaansa. Raamatun arvopohjasta ponnistava Räsänen tarjoilee Jumalan hyljeksintää, häpeää ja ikuista kuolemaa näille syrjintää kohtaaville ihmisille. On siinä arvopohjissa sovittamista.
Ei se ole hyljeksintää, jos kehotetaan parannukseen. Jeesus antoi lähetyskäskyn ja käski saarnata parannusta ja syntioen anteeksiantamusta. Se on rakkaus totuudessa.
Kirkkomme tarjoaa Jumalan Armoa ja pelastuksen mahdollisuutta kasteen armolupauksiin luottamalla sekä Jumalan Armoon tarrautumalla. Tämä koskee siis kaikkia Ihmisiä.
Paavali ja Luther sanovat Jumalan armahtavan kenet Jumala tahtoo, ja ilmeisesti asia käy helpommin kun on lahjaksi saanut oikean uskon, ja tämänkin armosta.
Sitten on vielä virallinen rotokolla teologiassa jolloin Ihmisen tulisi olla säännöllisessä lain ja armonevankeliumin kuulossa seurakunnassaan, samoin huolehtia ehtoollisen osallisuudestä syntien anteeksisaamisessa ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden ohella ripissä, ja nämä vahvistaakseen suhdettaan Kristuksen Uhriin.
No, ihmisarvoisen katumuksen ja syyllisyyden huomaamisesta kirkkomme ei puhu. Totta on myös Jumalan teologiankin mukaan voivan toimia edellisen ulkopuolella. No, otappa tuosta selvää.
Kohtuullisellakin katsomisella Prideliikkeessä mukana olevat ovat samanlaisia Ihmisiä kuin ne jotka liikettä eivät harrasta. Näin jumalattomuuden osoittamisen pyrkimys on enemmän kuin outoa.
Kognitiivisen dissonanssin harrastaminen voisi tässäkin olla paikallaan kuten aiemmin eräs kommentoija toisessa blogissa tuumaili.
Täytyy sen verran lisätä asiaa kun Lutherin katumuksen sisältö on oikeasta uskosta syntynyt synnintunto. Näin on helppo huomata mitä epäuskonhetki hyvin voi tehdä äsken päästetylle rikkomukselle. Näin Lutherin rippi tulisi päivittää Ihmisarvoiseksi ymmärtämään ja huomaamaan katumuksen ja syyllisyyden asiaa rikkomusten vaivoissa.
Mielenkiintoista Lahtinen. Mistä homoseksuaalisten tulisi tehdä ”parannus”?Uskosta syntyy synnintunto? Eikö se ole päinvastoin? Usko vie synnintunnon mennessään armahdetulta syntiseltä?
Mikä tehtävä armolla on tässä, jos mitään väärää ei tapahdu? Vai onko niin, että armo on sitä varten, ettei meidän tarvitse miettiä tekemisiämme. Kaikki on okei mistä käräjäoikeuden syyttäjä ei syytä?
Heikki Halmeen tämä ja aiemmat blogikirjoitukset demonstroivat mainiosti omatekoista uskontoa. Uskonnonvapaus mainiosti tämän sallii ja enemmän kannatusta saadessaan on myös mahdollisuus rekisteröityä omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.
Kuinka paljon lestadiolainen tausta vaikuttaa Heikki näkemyksiisi, en tiedä, mutta niistä kuitenkin paistaa ajatus, että ”oikean kirkon” tulisi olla opillisesti ristiriidaton ja eettisesti täydellinen ollakseen oikea kirkko – ja kun näin ei ole, eikä se ole mahdollista, niin kirkko pitäisi muuttaa ihmiskeskeiseksi moraalinpuolustuslaitokseksi, jossa pyhää on yksilön täysin yksityisen mysteerisen jumalasuhteen kunnioittaminen ilman mitään yhteisön uskon tunnusmerkkejä.
Henkilökohtaisesti ajattelen sinun ymmärtäneen kirkon olemuksen ja identiteetin totaalisesti väärin, mutta vaikka olisitkin oikeassa, en ymmärrä enkä hyväksy sitä, että vuosituhantiseen traditioon, tunnustuksiin ja ennen kaikkea ihmiseksi tulleen Jumalan, Jeesuksen Kristuksen persoonaan perustuva, Suomen perustuslain salliman kirkon pitäisi muuttua vastakohdakseen sinun mielihalusi mukaan.
Jussi, minä olen nostanut esille sellaisen vaihtoehdon uskomiselle, jossa ei tarvita kirkkoa, raamattua tai yhtään viisastelijaa. Vain ihminen ja Luoja. Ilmeisesti tällaiseen vaihtoehtoon ei usko juuri kukaan. Tarvitaan se toinen viisaampi ihminen väliin, jonka pyhissä kirjoituksissa sitten katkotaan jalkoja ja käsiä milloin mistäkin syystä. Onko sinun luojasi niin pieni ja heiveröinen, ettei pysty muodostamaan suhdetta luomaansa ihmiseen ilman sitä viisasta apuriaan, ihmistä?
Kiitos Heikki vastauksesta! Sinulla on täysi oikeus vaihtoehtoosi, mutta on eri asia debatoida uskon kysymyksistä yleisesti, perustaa oma uskontokunta tai toisaalta vaatia olemassaolevan tunnustuskunnan muuttavan oppiaan, kuten teit aloituksessasi ottaessasi kantaa Räsänen-pride, caseen. Vai ajatko perustuslain uskonnonvapauteen muutosta, joka sallisi vain yksityisen uskon ja sekulaareihin teemoihin pitäytyvät ”kirkot”?
PS. Uskon, että Luojani juurikin tuli heiveröiseksi ja pieneksi ihmiseksi ja että Hän on ilmoittanut itsensä ihmisen kulttuuriin ja historiaan tulleena. Kyllä, niin Jeesuksen elämässä ja kuolemassa kuin ihmisen historiassa, jossa Raamattu on syntynyt, on ollut paljon väkivaltaa ja kärsimystä. Nämä voi nähdä ihmisen vallankäyttöä tukeva sadistisen jumalakuvan seurauksina tai sitten siten, miten Jumala, joka on olemukseltaan rakkaus, valitsi oikeudenmukaisen vihan sijaan kärsimyksen ja heikkouden.
Eiköhän Päivi Räsänen ole sittenkin elämän, eikä kuoleman asialla. Hän on oikein hyvä tukija kristilliselle Itu-työlle, jossa tuetaan yksinäisiä äitejä, jotka päättivät pitää lapsensa, sekä myös sellaisia naisia, jotka ovat joutuneet sielun tuskiin vaikkapa monen vuosikymmenen kuluttua abortin tekemisestä.
Tällainen ”verivelkahan” ei vanhene eikä katoa omasta tunnosta koskaan, ja lopulta voi käydä niin, että sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Silloin on hyvä, että löytyy tukea ja apua.
Koko kristillinen sanomahan koskee elämää, jopa iankaikkista elämää. Kun kerran ymmärtää sen, ja kykenee vastaanottamaan evenkeliumin, siihen ei sitten kyllästykään koskaan.
Vielä 1920.tä luvulla Suomessa äiti saattoi päätyä itsemurhaan odottaessaan aviotonta lasta.
Isäni syntyi kotiin missä oli vakaumuksellista Pelastusarmeijan harrastamista, olivatpa vielä ruotsalaistaustaisia. Onko nyt suureksi synniksi katsottava minunkin täällä kirjoittelevan.
Samaa sukua ollut tyttö on myös Oulun Tuomiokirkkoseurakunnan ensimmäinen naislehtori. Pitäisikö tästä olla enemmän iloinen vaiko pahoillaan.
Yhdenlaisen synnin seurausta tässä itsekin jatkumona ollaan mutta olisiko synti saanut myös siunausta osakseen.
Pekka. ”Yhdenlaisen synnin seurausta tässä itsekin jatkumona ollaan mutta olisiko synti saanut myös siunausta osakseen”.
Ilman muuta tänään on parempi olla yksinhuoltaja. MInä uskon, että kaikki lapset ovat tervetulleita maailmaan, siis Jumalan silmissä.
Tunnen tänäänkin nuoria naisia jotka eivät ole valinneet helppoa aborttia. Nyky-Suomessa erilaisten avustusten ansioista on mahdollista hoitaa lasta yksin, vaikka helppoa se ei tietenkään ole.
Kuitenkin, tällaiset lpset saattavat olla varsinaisia jalokiviä Herramme silmissä, siis erityisen siunattuja, ja Herran työhön kutsuttuja. Tässä Jumalan moraali ja ihmisten moralismi voivat olla hyvin erilaisia. Minusta siis jokaisella syntymättömällä laapsella pitäisi olla oikeus omaan elämäänsä.
Arvokas kommentti; varmasti useat asiat yksinhuoltaäidiltä sujuvat, sitten on tration synnyttämää viestintää miten eteenpäin olisi hyvä mennä. Tässä varmasti kulttuurissamme syntyy virhearviointeja olla samalla kertaa nainen ja äiti lapselleen.
Tratitio tarkoitti tradition siirtyvää huomaamista ikäisten arvomaailmassa.
Helposti käännät hyvän pahaksi ja pahan hyväksi Heikki. Tuon tapaisella yleistyksellä ei juurikaan kirkkoa rakenneta. Ehkä se ei ole sinun tarkoituskaan.
Enpä mä olekaan kirkon rakennuspuuhissa. Kehottaisin mieluummin ihmisiä löytämään oman jumalsuhteensa itsenäisesti ja soveltamaan siitä käytäntöön jotain arvokasta ja yhteistä hyvää. Tuollaisesta räsäsläisestä kirveslinjasta en löydä yhtään jumaluutta.
Pride on suomeksi ylpeys. Ylpeys on yksi seitsemästä kuolemansynnistä. Kirkon tehtävänä ei ole tukea ylpeyttä mistään syystä, vaan kehottaa ihmisiä nöyryyteen Jumalan edessä, sillä kukaan ihminen, olipa ominaisuuksiltaa millainen hyvänsä, ei omilla ansioillaan kelpaa Jumalalle. Ainoa toivomme on turvautua Kristukseen armoa anoen. Armon kerjäläisille armo kyllä runsaana luvataan.
Voisi asian myös huomata olevansa Jumalanluoma, vain Ihminen.
Pride ei tarkoita tässä merkityksessä sellaista ylpeyttä, että kuvittelisi olevansa muita parempi. Se on sen vakuuttamista, että on yhtä hyvä. On kai se myös siitä vakuuttautumista.
Pentti. ”Se on sen vakuuttamista, että on yhtä hyvä. On kai se myös siitä vakuuttautumista”.
Raamatussa luvataan, että kun olemme Kristuksessa, olemme uusi luomus. Tässä ei ole mitään vakuuttautumista,itsesggestiota tai uhoiemista, vaan lepäämme Kristuksen armossa ja rakkaudessa.
Tämä on täysin suvereeni kokemus eikä seurausta siitä, että olemme ottaneet jotenkin asiat omiin käsiin.
Päinvastoin, nyt olemme uskaltaneet luovuttaa itsemme ja asiamma kokonaan Jumalalle. Tämä jokaisen homonkin pitäisi osata/voida tehdä. Muuta tietä lepoon Herrassa ei ole.
Pride ei pyri ’lepoon Herrassa’ vaan irti ihan maallisen torjunnan ja häpäisyn alta.
Pentti. ”Pride ei pyri ’lepoon Herrassa’ vaan irti ihan maallisen torjunnan ja häpäisyn alta”.
Aivan, parasta kuitenkin kaikille on antaa Jumalan antaa meille ihmisarvo. Niin kauan kuin itse yritämme ottaa sen, se jää saamatta. Pridee on lihallisen ihmisen yritys kohottaa asemiaan ”maailman” silmissä. mnä sis en usko, että tästä seuraa kovin syvällisiä muutoksia kenessäkään.
Jumalan tahto on, että me ihmiset annamme arvon toisillemme, jokaiselle.
Pentti. ”Jumalan tahto on, että me ihmiset annamme arvon toisillemme, jokaiselle”.
Jakamaton ihmisarvo käsitteenä on minusta Juudan profeettojen kautta tullut lahja ihmiskuinnalle. Aaamoksen , Hoosean ja Jesajan sosiaalisen saarnan kautta köyhä, orpo ja leski saivat jakamattoman ihmisarvon. Tähän aikaa Israelia ympäröivissä pakanamaissa vallitsi täysi pimeys tässä asiassa.
Nyt kaikkien ihmisarvon tunnustaminen on meille hyvä lähtökohta kaikkeen. Minäkin mielelläni tunnustan vaikkapa Marin Luther Kingin täyden ihmisarvon, mutta olen täysin järkyttynyt siitä, mitä hänen yksityiselämästään on kuluneen vuoden aikana paljastunut. Nämä synnit eivät muuta hänen ihmisarvoaan, mutta muu arvollisuus kyllä ainakin minun silmissäni on mennyttä.
Taitaa meitä olla melkoinen joukko sitä mieltä, että ”Pride-liikkeen ideologiaa ja kirkon Raamattuun perustuvaa arvopohjaa on mahdotonta sovittaa yhteen”. Epäilemättä totta on myös se ”Pride-liikkeen tavoitteena on poistaa eriarvoisuutta ja tarjota yhteisönturvaa ja tasa-arvoisuutta niille, jotka etsivät paikkaansa”.
Pride-liike on yksi niistä meidän ihmisten yrityksistä tehdä tästä maailmasta parempaa. Kenties homoseksuaalien kiistämättä törkeään syrjintään yhteiskunnassamme sillä on ollut merkittävän myönteinen vaikutus. Pride-liike ei tietenkään ylpeile millään tavoin sillä, että elämä on lahjaksi saatua. Ja kenellekään ei silloin olla olemassaolosta minkäänlaisessa kiitollisuuden velassa, paitsi kenties hiukan omille vanhemmille.
Kaikkien näiden ihmistekoisten järjestelmien todellinen pohja ennustettiin Raamatun alussa: ”teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.(1. Mo3:5) Ja tämä oikeus nykymaailmassa on edelleen voimassa, kuten hyvin voimme kaikesta päätellä.
Raamattu väittää olevansa ihmisen Tekijän kirjoituttamaa tahdonilmausta. Kaikki siihen kirjoitettu ohjeistus velvoittaa ainoastaan ja vain niitä, jotka rakastavat Luojaansa ja haluavat Häntä miellyttää. Muiden pakottaminen samoihin raameihin ei ole tekstin mukaista, vaikka painostusyrityksiä on tehty ja edelleen tehdään. Politiikan ja Raamatun yhdistämisestä Kristus antoi varsin suorasukaisen ohjeen: ” Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta(Joh18:36). Tulevaisuudesta Raamattu sitten kertoo ties kuinka monta kertaa, että ”Väärintekijät joutuvat tuhoon, mutta ne, jotka panevat toivonsa Herraan, saavat periä maan”(Ps37:9). Harva tuollaiseen jaksaa nykymaailmassa uskoa, eikä pakkoa tietenkään ole.
Blogisti kokee, että ”Raamatun arvopohjasta ponnistava tarjoilee Jumalan hyljeksintää, häpeää ja ikuista kuolemaa” homoseksuaalisia taipumuksiaan toteuttaville. Oletko Heikki tullut ajatelleeksi, mitä Raamattu itsessään tarjoilee? Nimittäin: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti”( Joh6:51)
Raamattu sanelee normit siis vain kristityille, joiden tulisi kyetä jokaiseen ilmansuuntaan noudattamaan myös Vapahtajan määräystä ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Ja tämä koskee myös sitä joukkoa, joka marssii noissa värikkäissä Pride-kulkueissa.
Kiitos kysymyksestäsi Rauli; Oletko Heikki tullut ajatelleeksi, mitä Raamattu itsessään tarjoilee? V: tätä on tullut pohdituksi paljonkin. On siellä paljon hyvää välittämisen sanomaa ja esimerkkejäkin. Mutta kyllä mä näen Raamatun ihmisen pyrkimyksenä mestaroida kaikessa viesteillä, joilla ei ole jumalallista takuuta. Tuotevastuulauseita löytyy kyllä pilvin pimein Raamatusta, sehän on selvä.
” Totta: Pride-liikkeen tavoitteena on poistaa eriarvoisuutta ja tarjota yhteisönturvaa ja tasa-arvoisuutta niille, jotka etsivät paikkaansa. Raamatun arvopohjasta ponnistava Räsänen tarjoilee Jumalan hyljeksintää, häpeää ja ikuista kuolemaa näille syrjintää kohtaaville ihmisille. On siinä arvopohjissa sovittamista.”
Pride liike tuskin edistää muuta kuin omaa ideologiaansa ja haluaa muuttaa seksuaalietiikkaa koko yhteiskunnassa. Kysymys ei ole tasa-arvosta, yhteisöturvasta ja eriarvoisuuden poistamisesta, vaan seksuaalisuuden uudelleen määrittelystä. Kyllä sokea reettakin tämän näkee.
Onko uudellenmäärittely väärin? Millä perusteella? Mikä on se vanha määritelmä? Eikö siihen liity mitään ongelmia?
Martti totta kai se on väärin silloin kuin se on väärin. Kuten vaikka Paavali määritteli asian oikein gnostilaisuutta vastaan;
”Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.”( 1 Tm 2:15).
Asettamalla seksuaalisuudelle rajat ja pitämällä yllä tiettyä järjestystä se voi kuitenkin viitata itsensä tuolle puolen, langenneen luonnon tuolle puolen. Se voi antaa ihmiselle tietoisuuden korkeammasta elämännäkemyksestä ja saada hänet haluamaan sitä. Juuri tästä syystä kirkko tuomitsee todella demonisiksi kaikki ideat ja trendit, jotka eri tavoin kutsuvat seksuaaliseen vapautukseen.
Luterilainen kirkkohan tuomitsee homoseksuaalisen kanssa käymisen, kirkon viesti on aivan selvä tältä osin, joten uudelleen määrittelylle ei sisänsä ole tarvetta.
Sami: Mitenkäs sinä nyt pelastut? Ei taida onnistua tuo lastensynnyttäminenkään?
Eiköhän sovita ihan suoralta kädeltä, että me lesbot, homot ja heterot jädään ihan saman Kaikkivaltiaan Luojan käsiin niin elämässä kuin kuolemassa.
Erityisen suuresti meidän tulisi varoa toistemme tuomitsemista, ettemme vain itse tulisi tuomituiksi. Näissä seksuaalietiikkaa koskevissa kysymyksissä näyttää helposti olevan tarjolla se mahdollisuus, että löydämme rikan toisen silmästä, mutta emme malkaa omastamme.
Tässä tulee muistaa, että Jumala on pyhyydestään käsin täysin oikeutettu asettamaan rajoituksia ihmisen käyttäytymiselle.
Kaikki tällaiset rajat samoin kuin koko VT:n laki kaikkine osioineen on tarkoitettu ihmistä suojelemaan, myös häneltä itseltään
Seija; ” Mitenkäs sinä nyt pelastut? Ei taida onnistua tuo lastensynnyttäminenkään? Selvitä ensin tuon tekstin taustat, niin voimme puhua. Luojan kädessä olemme kaikki.
Ihmisellä on itsekäs taipumus nähdä lain tehtäväksi suojella häntä itseään muiden ihmisten synniltä ja siveettömyydeltä. On vaikea vaihtaa näkökulmaa ja huomata, että sen tarkoitus on suojella muita syntisiä ihmisen omalta sydämettömyydeltä ja kovuudelta.
Hämäläinen: ”Tässä tulee muistaa, että Jumala on pyhyydestään käsin täysin oikeutettu asettamaan rajoituksia ihmisen käyttäytymiselle.”
Siis mitä? Laki annettiin juutalaisille, ei suinkaan millekään muulle kansalle. Vaikka juutalaiset oli erotettu muista kansoista, ei se omistanut yksinoikeutta Jumalaan.
Mooseksen kirjoissa sanotaan: ”Hän rakastaa kansoja; kaikki niiden pyhät ovat sinun kädessäsi. He asettuvat sinun jalkojesi juureen, ottavat oppia sinun sanoistasi.”
Miten muut kansat voivat ottaa oppia Jumalan sanoista, kun he eivät ole juutalaisia eikä siten juutalaisille annettu laki koske heitä eikä myöskään sido miltään osin? Ja koska Jumalan sana pätee edelleen, niin miten Mooseksen kautta annettu sana ei pätisi edelleen?
Uudessa liitossa ”rajoitukset” koskivat uuteen liittoon kuuluvia. Nyt tilanne on aivan absurdi, kun ne, jotka katsovat olevansa uuden liiton piirissä, ryhtyvät vaatimaan muilta ihmisiltä sellaista, mihin näiden ei tarvitse sovittaa itseään. Eivät juutalaiset ole niin kahjuja kuin fundamentalisti kristityt, vaan he elävät keskenään omine sääntöineen ja antavat muiden elää omine sääntöineen.
Entä mitä ovat uuden liiton rajoitukset? Ainakin sen pitäisi olla selvää, ettei vanhan liiton laki koske uuden liiton ihmisiä. Mikä vanhasta liitosta siirtyi uuteen?
Tuomaala. ”Nyt tilanne on aivan absurdi, kun ne, jotka katsovat olevansa uuden liiton piirissä, ryhtyvät vaatimaan muilta ihmisiltä sellaista, mihin näiden ei tarvitse sovittaa itseään”.
No mitä sanooin laista, ja se tehtävästä suojella ihmistä, oli tietysti vain tämän lain tarkoituksen selittämistä. Esim.seremoniallista lakia ei Uuden liiton uskoville pidettäväksi siirretty, sehän on selvää.
Nyt minua tässä asiassa kiinnostaa vain lain käyttö seurakunnassa, ei mikään muu. Keneltäkään muulta kuin uskovilta ja heidän kirkoltaan en minä henkilökohtaisesti edellytä paljoakaan.
1 Kor 5:12″ Sillä onko minun siani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain nootä, jotka ovat sisäpuolella?”.
Nyt tähän seurakuntakuriin liittyvät kysymykset kiinnostavat minua kovasti, mutta niillä on merkitystä vain uskoville, jotka kuuluvat uskovien seurakuntaan. Tässä siis ev.lut. kirkko kokonaisuudessaan ei ole tällainen, vaikka tämä uskovien yhteisö on sen yhteydessä, tai ytimessä.
Siis mitä nyt näihin homovihkimyksiin tulee, Maistraatti on niille luontevin paikka, kun taas uskovien yhteisössä on toiset ”säännöt”, koska siellä Raamatun sanomalla on erilainen merkitys, ja avioliiton raamatullinen malli on yksiselitteisesti miehen ja naisen liitto.
Tuomaala. ”Ja koska Jumalan sana pätee edelleen, niin miten Mooseksen kautta annettu sana ei pätisi edelleen?”
Nyt juuri mikään ei ev.lut. kirkossa ole niin väärin ymmärretty, kuin Mooseksen laki, ja oikeastaan koko VT:n laki. Siihenhän suhtaaudutaan kuin ruttoon, aivan kuin Jmala olisi joskus tehnyt virheen, tai luonut jotain huonoa.
Jos edes osaa tutkia sitä suhteessa henkilökohtaaiseen jumala-suhteeseen pääsee aika pitkälle. Siis, kun Jumala antoi kymmenen käskyä, Hän ensin sanoi:Minä olen Herra, sinun Jumalasi…”. Kun tutkit näitä käskyjä tässä valossa ne näyttäytyvät aivan erilaisina kuin jos ne olisivat vain jonkunlainen peroonaton käskykokoelmaa.
Myös, jos huomaat, että kautta koko VT:n käskyjen ja kieltojen sekä koko lain esittelyn yhteydessä esitellään aina alttari, jolla anteeeksianto ja sovitus synnistä saadaan.
Siis VT:ssäkään ei ollut vain lakia, vaan laki aina armon mahdollisuuden yhteydessä. Juuri se, että luullaan, että laki ja armo ovat toistensa vastakohtia, on kaiken lainalaisuuden alku. Jä tässä on suomalaisen kristillisyyden suurin ongelma.
Tänään se kärjistyy siihen, että rakkauden kaksoiskäskystä on tehty jonkunlainen koko kristillisyyden subatanssi, niinkuin millään muulla ei olisi merkitystä, kunhan ”rakastaa” itseään ja lähimmäistä. Jumalan rakastamisesta ei tässä paljon puhuta. Tästä on näin tehty humanismia.
Eikös se ollut itse Jeesus, joka määritteli rakkauden käskyn ’kristillisyyden substanssiksi’? Room. 13:1-10 on samoilla linjoilla.
Hämäläinen: ”Siihenhän suhtaaudutaan kuin ruttoon, aivan kuin Jmala olisi joskus tehnyt virheen, tai luonut jotain huonoa. ”
Eikös se ihmisen luominen ollut jo sinänsä aivan perustavaa laatua ollut moka. Eihän niitä enää mikään eikä kukaan kurissa ja herran nuhteessa pystynyt pitämään, kun piti vielä se vapaa tahtokin niille antaa.
Vaikka kiellettiin, niin rupesivat peijoonit siitä huolimatta syömään kaiken sorttisia omenoita. Piti paratiisistakin ulos heittää. Vaan eihän siitäkään mitään apua ongelmaan ollut. Vedenpaisumuskin piti järjestää kurittomien riiviöiden hukuttamiseksi, vaan vielä mitä, samanlaisia ne ovat edelleen ja sitten vielä armoa ruikuttamassa joka käänteessä.
Niin ja entäs sitten ne homot – siinä taisi Jumalalle tulla oikein emämoka mikäli täällä jeesusteleviin jumaloppineisiin on uskominen.
Pentti. ”Eikös se ollut itse Jeesus, joka määritteli rakkauden käskyn ’kristillisyyden substanssiksi’? Room. 13:1-10 on samoilla linjoilla”.
Aivan, sillä edelytyksellä, että ”Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta”, Room 5:3-5. Humanismissahan ei kuitenkaan ole kyse tästä, vaan lihalisesta rakkaudesta eri muodoissaan. Ongelma tulee siitä, jos kaikkea rakkautta aletaan pitämään Jumalan rakkaautena.