Presidentti Tarja Halosen laaja haastattelu ilmestyi Helsingin Sanomien maaliskuun 2013 kuukausiliitteessä. Siinä Halonen kertoo miksi hän liittyi uudelleen kirkon jäseneksi. Ensinnäkin, hän kertoo olevansa kristitty. Hän kertoo eronneensa kirkosta 1970-luvulla naispappeuskiistan ja kirkon homokantojen suututtamana. Eron taustalla ei ollut ateismi. Hän kertoo olleensa loukkaantunut siitä, että hänestä kerrottiin ”varmana tietona” (jopa Yleisradiossa), että hän on ateisti.
Halonen kertoo, että hän ei allekirjoita kirkon homokantaa, mutta on iloinen siitä, että kirkossa nykyään hyväksytään naispappeus. Hän toivoo, että uudistajatkin jaksaisivat edelleen pysyä kirkossa, ja puolustaa vahvasti seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksia. Hän pitää tärkeänä sitä, että kaikkialla maailmassa voitaisiin hyväksyä se, että omasta seksuaalisuudesta ja lisääntymisestä päättäminen on keskeinen osa ihmisoikeuksia. Hänen mukaansa lasten kasvatukseen liittyvä pelottelu on myös turhaa. Onnellinen perhe voi hänen mukaansa olla hyvin monimuotoinen.
Iloitsin kovasti luettuani Halosen haastattelun. Iloitsen myös hänen kannustavista ja rohkaisevista sanoistaan kirkon uudistusmielisille!
Uskon, että useimmat meistä uudistusmielisistä haluavat edelleen pysyä kirkossa. Ihmisoikeuksien puolustaminen ja kriittinen keskustelu voi tuntua ajoittain turhauttavalta kirkossa, sen myönnän. Etenkin silloin kun se leimataan – jopa kirkon johdon puheenvuoroissa – ”kirkon ykseyttä hajottavaksi riitelyksi”. Mutta, en itsekään tiedä parempia kristillisiä kirkkoja kuin pohjoismaiset ev.lut.kirkot. Tunnustavan kristityn on hyvä kuulua kirkkoon. Erosin itsekin kirkosta 1980-luvulla, ennen naispappeuden hyväksyntää. Myöhemmin liityin takaisin ja aion vastakin kuulua kirkkoon.
Hetkinen Sari Roman-Lagerspetz, jos esitän kysymyksen niin onko se solvaamista, aivan uusi tulkinta. Mielipidettäni en pyydä anteeksi mutta kokemustasi mielipiteestä pahoittelen.
Ei todellakaan saa solvata ketään – kukaan ei sellaista ole vaatimassa. Tuo on taas hyvin herkkähipiänen tulkinta siitä mitä kutsutaan keskusteluksi aiheesta, jota kaiken aikaa ylläpidätte mutta ette voi sietää ainuttakaan vasta-argumentoitua mielipidettä asiasta.
Milloin ja miten teitä mielipiteinenne tulee kunnioittaa, että se riittää? Onko olemassa sellaista tapaa – minä suuresti epäilen. Avioliittolain perustelutkin väitetään olevaan ihmisarvossa taikka sen puutteessa. Kyse on seksuaalisesta suuntauksesta eikä sillä ole ihmisarvon kanssa mitään tekemistä. Kun eduskunta ei ota muutamien mielipidettä lakiesityksen pohjaksi niin todetaan, että ollaan tasa-arvottoman ja suvaitsemattoman Suomen eduskunta. Minulla on satoja mielipiteitä joita en saa läpi yhteiskunnan normeiksi mutta en kuuna päivänä voisi väittää tätä tasa-arvottomaksi taikka suvaitsevattomaksi.
Eikä tässä Raamatun Sanaan tarvitse vedota vaan sen tulkintaan ihan puhtaasti. Siinä teillä on omanne, ja joillakin muilla taas omansa. Tuo tapa kirjoittaa on todella vastenmielinen. Se on paitsi tasa-arvoton niin myös täysin suvaitsematon eikä siinä ole mitään puolustelemista. Mielipiteitä maailmaan mahtuu ja niitä pitää suvaita.
Kirkko ei estä kenenkään hyvää elämää vaan päinvastoin tarjoaa sen – siitä on kysymys kelpaako se vaiko ei. Ilmeisesti tämä kansankirkollinen ja luterilainen elämä on sitten kelvotonta – harmi, kun minulle kelpaa.
Lisäyksenä tähän kommenttiini totean vielä sen, että vaikkapa Kotimaa24 tarjoaa teille täysin ilmaisen propagandan levittämisen alustan, josta vaikkapa minulle ei anneta muuta kuin kommentoinnin mahdollisuus ja nekin lentää hyvin mielivaltaisesti bittiroskakoriin. Kyllä tämä kirkko, jos mikä on leveä ja lavea kuin pohjalainen leivinuuni.
Tuomo Hirvi,
Oikein hyvä jos et enää solvaa ketään.
Minusta kirkossa tulisi pohtia ei ainoastaan sitä, miten ”homoseksuaalisuudesta”, ”juutalaisuudesta” tai ”etnisyydestä” eri mieltä olevat ihmiset voivat elää hyvää elämää yhdessä, vaan myös sitä miten homoseksuaalit ihmiset, juutalaistaustaiset ihmiset ja etnisiin vähemmistöihin kuuluvat ihmiset voisivat elää hyvää elämää ja kokea olevansa kunnioitettuja samalla tavalla kuin muutkin.
Sellainen kirkko tai yhteiskunta joka ei millään lailla puutu esimerkiksi antisemitististen Raamatun tulkintojen julistamiseen, opettamiseen tai käytännön soveltamiseen, ei ole paikka jossa juutalaisten on hyvä elää. Jos kirkossamme voisi vapaasti julistaa juutalaisvastaisia Raamatun tulkintoja (esim. yllä mainitsemaani otetta Uudesta testamentista) uskon, että siihen puututtaisiin, vaikka kirkossamme pyritään hyväksymään erilaisia Raamatun tulkintoja. Antisemitististen Raamatun tulkintojen julkiseen viljelemiseen ei ole aina puututtu mutta nykyään puututaan. Siitäkin huolimatta että kyse on hyvinkin perinteisistä Raamatun tulkinnoista joiden pätevyyttä voitaisiin hyvin perustella myös oppi-isämme Martti Lutheriin vedoten (hän kirjoitti mm. teoksen ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”).
Tuomo kirjoitti mielestäni aivan asiallisesti. Hiukan absurdia on, joskin hyvin odotettavaa, että ne jotka huutavat tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden perään ovat ensimmäisinä painamassa sensuurinäppäintä.
Aatehistoriallinen sukulaisuus taistolaisuuteen on ilmeinen. Stig Kankkonen kirjoitti tänään HS:N mielipideosastolla hyvän kirjoituksen aiheesta. Kannattaa lukea.
Sari Roman-Lagerspetz,
en ole koskaan solvannutkaan ketään – kokemuksestasi mielipiteistäni en tiedä.
No ihan suoraan käännät (sinuttelen kun niin teit sinäkin) juutalaisuuteen. Onko se sinulle jotenkin parempi aihe keskustella kirkon tasa-arvosta, suvaitsevaisuudesta taikka ihmisten kunnioittamisesta. Kirkkomme kunnioitaa jokaista ihmistä olkoonpa minkä näköinen, kokoinen taikka mielipiteinen tahansa. Sillä ei ole mitään syytä mihinkään muuhun kunnioittamiseen. Ilmeisesti vaadit hyväksyntää erilaisille käytöstavoille ja puhut sellaisen kunnioittamisesta. Siihen meidän ei tule koskaan edes pyrkiä vaan pikemminkin huonoista käytöstavoista ja elämän malleista pois. Löytyykö vastaus Raamatusta niin kyllä löytyy myös noista siteeraamistasi kohdista. Ei niihin ole kirjoitettu mitään mikä ei edellyttäisi minun kunnioittavan sekä Raamatun opetuksia, että niitä ihmisiä joista puhutaan. Kyse on siitä tavasta ja tulkinnasta miten Raamattuni luen. Sinä luet tavallasi ja minä tavallani ja tulkintani on omani ja sinulla taas omasi. Pitääkö tätä kunnioittaa niin pitää – ne ovat mielipiteitä taikka tulkintoja, jotka eivät ole tosia eivätkä oiikeita kuin mielipiteinä ja tulkintoina.
Minun mielenkiintoni ei Suomessa kohdisti antisemitismiin vaan siihen miten sinä ja edustamasi liike seurakuntahallinnossa suhtautuu meihin muihin seurakuntalaisiin. Kunnioittaako se meidän mielipidettä – valitettavasti kovin vähän.
Tuomo Hirvi,
minun mielenkiintoni kohdistuu myös antisemitismiin ja rasismiin, jotka ovat kasvussa maailmalla, myös kristittyjen joukossa. Mielenkiintoni kohdistuu myös sukupuolten epätasa-arvoon ja lasten kaltoinkohteluun, mm. lasten ruumiilliseen kurittamiseen. Lasten ruumiillista kurittamista perustellaan myös Raamatun tulkinnoilla.
Mielestäni meidän mielenkiintomme ei saisi kohdistua vain sen miettimiseen miten ”erilaisia tulkintoja edustavat ihmiset” voisivat kunnioittaa vastavuoroisesti toistensa tulkintoja (esim. että miten ”juutalaisuudesta” tai ”lasten ruumiillisesta kurituksesta” eri mieltä olevat voisivat kunnioittaa toistensa Raamatun tulkintoja) vaan sitä, minkälaisessa yhteisössä juutalaiset, lapset, mustat, naiset, homot, uskonnolliset ihmiset jne. voisivat elää hyvää elämää yhdessä, tulematta syrjityiksi.
Sari Roman-Lagerspetz,
vielä sen verran, että juuri sitähän minä lopuksi kysäisin taikka tokaisin miten vain – eli miten sinä ja edustamasi liike seurakunnan ja kirkon hallinnossa suhtautuu meihin tässä yhteisössä, joilla on vähän toisenlainen käsitys ihmisyyden eri tulkinnoista vaikka tuosta ihmisarvoon luettavista asioista. Sinä puhut syrjinnästä, jota en tunnista tässä yhteiskunnassa enkä maailmassa liioin kovin suurena ongelmana tässä ja nyt. Sen sijan yksilön kannalta syrjintää esiityy aina ja ikuisesti, sille emme mitään voi. Vai oletko sitä mieltä, että Suomen lainsäädäntö jotenkin syrjii ihonvärin, aatteiden taikka eliniän perusteella. Jos niin on niin ei ainakaan kirkko ole se paikka missä näihin asioihin tulee vaikuttaa äänestyttämällä jos jostakin, vaikkapa lähetysmäärärahoista sekoittamalla kaikki mahdollinen keskenään ja lopputulema on, että syrjintä voi jatkua itse asiassa. Tehdyn päätöksen lopputulos on juuri päinvastainen mihin pyritään.
No siinäpä se taitaa ollakin eli sinun mielestäsi omaa agendaa voi ajaa siten, että vaatii itselle mutta ei anna toiselle edes mielipiteen mahdollisuutta. Siitä olen vain varma, että tämä jos mikä on syrjintää ja jakaa sekä ihmiset että kansan.
Tuomo Hirvi,
Miten sinun mielestäsi pitäisi suhtautua erilaisiin juutalaisuutta koskeviin Raamatuntulkintoihin sellaisessa yhteisössä, joka pyrkii olemaan paikka, jossa juutalaisten ihmisten on hyvä elää (eikä siis ainoastaan sellainen paikka jossa erilaiset juutalaisuutta koskevat tulkinnat , mukaanlukien antisemitistiset, tulevat kohdelluksi tasapuolisesti)?
Mielestäni kirkkoon voi hyvin kuulua ihmisiä joilla on erilaisia kantoja koskien juutalaisuutta, homoseksuaalisuutta, naiseutta, orjuutta, muukalaisuutta, etnisyyttä jne. Kaikista edellämainituista on olemassa perinteisiä ja keskenään hyvin erilaisia Raamatun tulkintoja. Jos kirkko kuitenkin kantaa huolta siitä miten erilaiset ihmiset voivat elää kirkossa hyvää elämää (jos se ei siis kanna huolta vain siitä miten eri Raamatun tulkinnat, koskien vaikkapa homoja, juutalaisia tai naisia voivat kaikki tulla huomioiduksi tasapuolisesti) niin kirkon tulisi mielestäni omassa toiminnassaan, esim. rippikouluissa, lähetystyössä jne. edistää sellaista opetusta, julistusta ja toimintaa, jossa tavoitellaan sitä, että erilaisuuden hyväksyminen voisi toteutua. Tälllöin kirkon ei ole mielestäni hyvä esim. ulkoistaa nuorisotyötään, lähetystyötään, rippikouluopetustaan tms. esim. patriarkalistisille, homoseksuaaliset suhteet tuomitseville tai, juutalaisuuden suhteen, sellaisille tahoille, jotka painottavat esim. Martti Lutherin näkemystä juutalaisuudesta. Edellämainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ketään ihmisiä ajettaisiin ulos kirkosta.
Sari Roman-Lgerspetz,
minä suhtaudun juutalaisiin, karjalaisiin, savolaisiin ja pohjalaisiin kuten kaikkiin muihinkin ihmisiin aivan kuten ihmisiin tulee Luojan luomina suhtautua. Juutalaisuuden synnit ovat samat kuin ovat meidänkin syntimme ja Israelin valtion tekemiset poliittisesti arvioitavissa samalla tavalla kuin minkä tahansa valtion.
On aivan toinen asia keskustella juutalaisuudesta ja antisemitismistä aatteina kuin juutalaisista ihmisinä.
Tässä on se lähtökohtainen eromme ajattelussa, jossa ihmisyyden kunnioitus ja ihmisoikeudet ovat sekoittuneet suloisesti, jos johonkin sekä poliittiseen että vähemmän poliittiseen agendaan.
Juutalaiskysymyksen politisoituminen on tosiasia eikä kovin raamatullinen siinä kontekstissa.
Sari Roman-Lgerspetz, ” jotka painottavat esim. Martti Lutherin näkemystä juutalaisuudesta” mistä tahoista nyt Sari on kysymys, voisitko mainita näitä tahoja vaikka muutamia. Vai oliko tämä vihje homoseksuaalisuuteen?
Villi arvaus Sami Paajanen – oli.