Luin juuri tuoreen Julkisen sanan neuvoston langettavan lausuman. Olen tyrmistynyt. Vaikka voin yhtyä kaikkeen, mitä lausunnossa lukee, olen tyrmistynyt. Milloin JSN:n tehtäväksi on tullut arvostella nimeltä mainittua istuvaa pääministeriä? Milloin JSN:n tehtäväksi on tullut tehdä politiikkaa?
Päätöksessä todellakin keskityttiin moittimaan pääministeri Sipilää ja hänen Yleisradioon kohdistamiaan vaikutusyrityksiä, hänen marraskuussa 2016 Yleisradion toimittajalle ja päätoimittajalle lähettämiään lukuisia teksti- ja sähköpostiviestejä liittyen Ylen Terrafame-uutisointiin. Vain sivulauseessa mainittiin, että pääministerin viestittelyn jälkeen Yle muokkasi juttua ja rajoitti aihepiirin käsittelemistä. Ja että Julkisen sanan neuvosto totesi äänestyksen jälkeen, että Yleisradio oli tämän seurauksena luovuttanut journalistista päätösvaltaa. Siis se ainoa asia tässä tapauksessa, johon JSN:n nähdäkseni kuului ottaa kantaa. (Joo, tiedän, että Ylen langettava päätös on erillinen. Mutta kyseenalaistan, pitääkö JSN:n ottaa poliitikkojen tekemisiin mitään kantaa.)
Olenko ymmärtänyt jotakin perustavasti väärin, kun olen kuvitellut, että JSN:n tehtävä on arvioida JOURNALISMIN moraalia ja VAIN sitä? Poliitikon tehtävä on pyrkiä vaikuttamaan asioihin kaikin laillisin keinoin. Median tehtävä on torjua väärät vaikuttamisyritykset.
Mitä tekee eettisesti kunnianhimoisen journalismin uskottavuudelle se, jos median korkea-arvoisin eettinen itsearviointielin päätyy päätöksessään arvostelemaan nimeltä mainittua poliitikkoa ja siten kuntavaalien alla tekemään politiikkaa?
Nähdäkseni tämän päätöksen jälkeen ne journalistit, jotka yhä tinkimättömästi pyrkivät mahdollisimman suureen objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen uutisia tehdessään, joutuvat entistäkin enemmän epäilysten kohteeksi.
Kiitos Emilia Karhu.
Hyvä aiheellinen kolumni, jossa hyviä kysymyksiä; Milloin JSN:n tehtäväksi on tullut arvostella nimeltä mainittua istuvaa pääministeriä? Milloin JSN:n tehtäväksi on tullut tehdä politiikkaa?
Mieleen nousee vastauksia em. kysymyksiin, mutta en tiedä ovatko ne oikeita. Jäävään itseni vastaamattomaksi.
Otan tähän rinnalle korkean virkamiehen – Valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen – jonka toimia oikeasti tutkitaan. Saako hän mediassa lempeämmän kohtelun kuin pääministeri, jonka virhe koko ”kohussa”oli sähköpostien lähettäminen?
Emilia Karhu :”Nähdäkseni tämän päätöksen jälkeen ne journalistit, jotka yhä tinkimättömästi pyrkivät mahdollisimman suureen objektiivisuuteen ja riippumattomuuteen uutisia tehdessään, joutuvat entistäkin enemmän epäilysten kohteeksi.”
Päätoimittajien ja JSN:n päätöksistä voi olla myös kiitollinen kuten esim. itse olin 2012, kun JSN jätti käsittelemättä valituksen, jonka evl.kirkon pastori teki sanomalehdestä, joka ”lupaa kysymättä” oli jättänyt julkaisematta pastorin mielipidekirjoituksen viimeisen kappaleen, jossa hän mm. selitti paraikaa käyvänsä toisen lehden palstoilla ”erittäin mielenkiintoista keskustelua” hänelle ”täysin tuntemattoman rouvan kanssa, jonka mies on vapaamuurari” ja ”Tässäkin tapauksessa vaimo ei näytä rakastavan miestänsä niin paljon, että edes kysyisi asiasta mieheltään.”
Kun en ollut tietoinen vapamuurari-harrastukseen todella kohdistuvasta vihasta, olin tyhmyyksissäni kertonut palstalla puolisoni olevan vapamuurari ja puolustanut kirkkomuusikkoa, joka oli avoimesti kertonut olevansa sellainen. Omalla nimellään kirjoittanut muusikko muuttui häneen kohdistuneen ”pyhän raivon” seurauksena nimimerkki Aku Ankaksi ja pyysi apua.
Joten voi vain sanoa hieman muunnellen kuten entisessä laulussa, että henkisesti ”Ankara ollut on taistomme tie, koskaan ei hurme näin virrannut lie. Räiskyi ja jyskyi ja lies kun leimahtain, mies miestä vastaan me syöksyimme näin.”
Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on muun muassa puolustaa sanan ja julkaisemisen vapautta. Pääministerin toiminta oli po. tapauksessa omiaan rajoittamaan sitä. Blogisti on ymmärtänyt JSN:n tehtävän osin väärin.
Kari-Matti Laaksonen. ”Blogisti on ymmärtänyt JSN:n tehtävän osin väärin.”
Jos asia on niin kuin kirjoitat, niin minäkin olen käsittänyt JSN:n tehtävän väärin. Otin tähän lainauksen Wikipediasta ja siitä ilmenee, että olet oikeassa siinä, että JSN:n yksi tehtävä on puolustaa sanan ja julkaisemisen vapautta.
”Julkisen sanan neuvosto (lyhenne JSN) on Suomessa toimiva joukkoviestinnän julkaisijoiden ja toimittajien vapaaehtoisuuteen perustuva itsesääntelyelin, joka on perustettu vuonna 1968. Neuvosto ilmoittaa tehtäväkseen ”tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta”.
JSN vaarantaa oman uskottavuutensa hyökkäämällä poliittisin perustein yksittäistä poliitikkoa vastaan. Samoin Yle vaaransi uskottavuutensa lähtemällä poliittiseen ajojahtiin pääministeriä vastaan täysin epäolenaisten spekulaatioiden perusteella. Sananvapauden ydin on oikeus rangaistuksetta arvostella hallituksen politiikkaa, mutta se, että ministeri vastaa häneen kohdistettuihin syytöksiin ei ole sananvapauden rajoittamista. Yhtäkään Ylen toimittajaa ei ole teloitettu, vangittu tai kidutettu esittämiensä kriittisten kommenttien takia.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) komensi ja päätoimittaja Atte Jääskeläinen (kesk) totteli. Siitähän tässä on kysymys.
Näin se on kuten Juhani totetaa. Ja JSN:n yksi tehtävä on puolustaa sanan ja julkaisemisen vapautta. Olisi pääministerin puoluekanta ollut mikä tahansa, niin sanotun kaltainen toiminta on äärimmäisen tuomittavaa, ja tuo mieleen pikemminkin Valko-Venäjän kaltaiset totalitaariset maat kuin länsimaisen demokratian. Jotain kertoo tietysti myös se, että osa toimittajista puolustaa pääministerin menettelyä.
”Se, että ministeri vastaa häneen kohdistettuihin syytöksiin ei ole sananvapauden rajoittamista.” Ei olekaan, mutta se on, jos hän pyrkii asemansa perusteella vaientamaan itseensä kohdistuvan arvostelun.
Voihan tuppilankut! Tavallinen tallaaja ei enää ymmärrä mitään. Että asiasta tulee uutinen eli journalismin kohde, asian pitää koskea julkkista, tai vallankäyttäjää tai sitten asian pitää olla erityisen julma tai raaka.
Onko niin, että journalisti on kuin syyttäjä, jolla on oikeus syyttää ja saa näin ihmisen epäilyksen alaiseksi,. Vaikka sytteet kaatuisivat, niin syyttäjän uskottavuus ei siitä kärsi. Kun sityten joku ministeri, joka on myös ihminen toivon mukaan, haluaa että häntä käsitellään oikeudenmukaisesti tosiasioihin nojaten, niin hän koittakin vaikuttaa journalismiin väärällä tavalla. Oikeudessa on sentään puolustaja, joka tarkaa syyttäjän toimintaa ja koittaa rakentaa vähän eri syrjälle.
Olemmeko tulleet aikaan, jolloin ei ole enää absuoluuttista totuutta mistään asiasta eikä rehellistä virkamiestä. Vai johtuuko kaikki siitä, että lähes jokaisella on sukulaisia, jotka harjoittavat ammattiaan. Fyysinen veljeys ei läheskään aina tarkoita, että veljekset hyötyvät toistensa ammateista tai bisneksistä.
Journalismi on muutakin kuin uutisten välittämistä. Se on myös yhteiskunnan rakenteiden selvittämistä, niistä kertomista ja niiden arvioimista.
Olen Martti Pentin kanssa samaa mieltä hänen molemmista kommenteistaan! Piti tämäkin vielä kokea ja nähdä!?☺
Luultavasti tämä(kin) mediakohu on pelkkää ”maan tapoihin” kuuluvaa kuntavaalien ”reaalipolitiikkaa”. Vastaavantyyppinen ”poliittinen messu” nähtiin ainakin 1998, kun ”lööpit” paljastivat, että työministeriössä oli vailla kilpailutusta teetetty viestintätoimistossa konsulttina toimivalla puoluetoverilla (sdp) 200 000€ maksanut ”musta lista” työvoimapoliittiseen uudistukseen kielteisesti suhtautuneista toimittajista. Silloin sdp epäili, että kohulla haluttiin vain vaikuttaa puolueen vaalimenestykseen.
Juhani Ketomäki. ”Pääministeri Juha Sipilä (kesk) komensi ja päätoimittaja Atte Jääskeläinen (kesk) totteli. Siitähän tässä on kysymys.”
Tuo Ketomäen tiivistys asiasta ei välttämättä ole koko totuus asiasta, sillä Sipilä kiistää painostaneensa YLE:ä ja Jääskeläinen kiistää Sipilän yhteydenottojen vaikuttaneen hänen päätöksiinsä. Käsitykseni mukaan em. on JSN:n totuus asiasta ja siihen perustuvat sen antamat langettavat- ja vapauttavat päätökset. Niitä vastaan ei auta pulista.
Kun luin noita JSN:lle lähetettyjä kanteluja ja niihin annetuja vastineita niin tuli mieleen, että ei se kaikki tämän asian ympärillä harjoitettu journalismi ole aina ollut kovin laadukasta. Uutisointiin tupsahtaneet väärät tai virheelliset tiedot ovat poikkeuksetta olleet Pääministerin kannalta kielteisiä. Jopa nekin jutut, joissa hänet on leimattu vanhoillislestadiolaiseksi.
Tietenkin Sipilä kiistää. JSN piti painostuksena Sipilän sähköpostittelua toimittajalle ja päätoimittajalle. Ja painostus tuotti tulosta. Jääskeläinen muutti uutista sellaiseksi kuin Sipilä halusi.