Timo Eskolan reilu vuosi sitten julkaistu kirja Arvosodan aikakausi, Kirkko jälkikristillisen kulttuurin puristuksissa (Perussanoma 2021) asettaa vastakkain postmodernismin ja evankelis-luterilaisen kirkollisen tradition.
Kirja mainitaan tieteiskirjaksi. Eskola käyttää postmodernismin käsitteitä jatkuvasti. Vaikkapa sisällysluettelo: kielipeli (3), postmodernismi (4,6,11), intersektionaalisuus (8), gender-ideologia (133). Numerot sisällysluettelon numeroita. Tekstissä ei viitteitä kuitenkaan ole, eikä käytettyjen lähteiden luetteloa kirjan lopussa.
Hän politisoi kaiken postmodernin kirjoittamisen, mutta erityisesti sukupuoleen liittyvän keskustelun, intersektionaalisuuden, gender-ideologian ja identiteettipolitiikan. Hänen mukaansa nuo kaikki kvaliteetit hyökkäävät evankelisluterilaista kirkkoa vastaan tuoreella vihapuheella ja somen provokaatioilla. Eskolan mukaan postmodernismi tuhoaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon.
Olen opiskellut postmodernismia yhteiskuntatieteellisenä uusimpana kirjoitustapana aikanaan Jyväskylän yliopistossa sekä sittemmin Essexin yliopistossa sekä kesä- että talvikurssilla. Pidän itseäni postmodernistina, mikä on näkynyt väitöskirjassani Santeri Alkion ajattelusta.
Samanaikaisesti olen toiminut maallikkona evankelis-luterilaisessa kirkossamme koko aikuiselämäni ajan.
En näe mitään ristiriitaa näiden kahden toiminnan alueen välillä. Kokonaispersoonaa nämä erilaiset sfäärit rakentavat vaativasti eri lähtökohdista ja konstruktiivisesti. Eskolan lähtökohta on ’furieus’, raivokas. Kompromisseja ei ole. Eskolan esittämä vastakkainasettelu on ehdoton.
Postmodernistinen kieli
Pauline Marie Rosenau kuvaa postmodernia kieltä kirjassaan Post-modernism and the Social Sciences. Insigts, Inroads, and Intrusions (1991). Postmoderni teksti on pluraalinen teksti, niin aukioleva tai heikko, ’vague’, että sen on vaikea tuottaa korkoa loppumattomina määrinä tulkintoja. Se on kirjoitettua tekstiä, jonka jokainen lukija voi kirjoittaa uudelleen. Se on vastakohta luettavalle tekstille, ’lisible’. Se tuottaa tietyn viestin, tarkoitettuna passiiviselle lukijalle. Lukijan on kirjoitettava se itse uudelleen. Kaikki on tekstiä.
Postmodernia kritisoidaan siitä, että se erottaa ulkoiset tekijät tekstistä. Sosiaalitieteissä se tarkoittaa, että ilmiöitä tutkitaan ilman niiden historiallista, sosiaalista, poliittista tai taloudellista kontekstia. Menetelmää nimitetään intertekstuaalisuudeksi. (Rosenau, 1991, 35, käännös omani)
Postmoderni (teksti) ei ole poliittinen liike, ei politisoitunut liike, eikä ylipäänsä ’liike’, mikä voisi politisoitua. Postmoderni (teksti) on syntynyt modernin jälkeen, mutta ei sen kritiikkinä. Postmoderni teksti ei ole kommunikaatiota kirjoittajan ja tekstin lukijan välillä. (Rosenau, 1991, 35, käännös omani)
Rosenaulle kieli ei ole tarkoitettu olemaan poliittista. Kieli, teksti muodostaa oman maailmansa. Jokainen ajattelija voi nähdä kielen erilaisena. Postmoderni ei ole poliittinen liike, eikä politisoitunut liike. Postmoderni ei ole ylipäänsä liike lainkaan. Se ei voi politisoitua, eikä hyökätä mitään vastaan.
Postmoderni (teksti) on kehittynyt modernin jälkeen, olematta uskollinen modernille. Postmoderni (teksti) toimii omassa älyllisessä avaruudessaan itsenään. Se ei ota kantaa. Kaikki on tekstiä: elämänkokemus, sota, vallankumous, vaalit, loma, henkilökohtaiset suhteet, auton ostaminen… (Rosenau, 1991, 35–36, käännös omani)
Eskola politisoi postmodernin kielen
Eskolan kirjan vastakkainasettelu on totaalinen. Eskolan kirjan vastakkainasettelussa postmodernismi ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat vastakkain. Postmoderni kieli ei ole kuitenkaan tarkoitettu tuottamaan vastakkainasettelua.
Tuollaista vastakkainasettelua ei mielestäni ole olemassa. Emmekö ole tarpeeksi oppineita ymmärtääksemme, että vastakkainasettelu tuottaa lisää vastakkainasettelua. Viha ja halveksunta tuottavat lisää vihaa ja halveksuntaa.
Vapaus kirjoittaa ja olla mieltä kuuluu demokratiaan. Aikamme ajautuu tuon tuosta vastakkainasetteluun.
Luterilaisuus sinänsä ottaa uusia jalansijoja ympäri maailman. Se on hyvä, koska sitä kautta myös uudet yhteiskunnat saavat konstruktiivisia aineksia ja tulevaisuusnäkyä. Niitä hyvän hedelmiä, joista suomalainen yhteiskuntakin on päässyt nauttimaan. Evankelisluterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen yhteiskunnassamme hyvin suuri merkitys.
Olisi rakentavaa olla etsimättä vihollisia sieltä, missä niitä ei ainakaan ole.
Mitä on kristillinen, armon postmodernismi?
Evankelisluterilaisella kirkollamme on vahva yliote historialliseen juureensa. Ongelmaksi on muodostunut se, että – ja nyt kerron omistakin kokemuksistani – Vanhan testamentin sana ei puhuttele enää. Raamattu voidaan kääntää yhä uudestaan, eikä se puhuttele, niin kuin sen pitäisi nykyajan postmodernia, koulutettua, kansainvälistynyttä ihmistä. Nykymaailmamme koulutetun ihmisen ajattelun suuntautuminen ja elämän vaatimukset ovat hyvin erilaiset kuin Raamatun ajan ihmisen. Nykykirkon on osattava tulla nykyihmisen luo. Mikäli kirkko pitää pelkästään traditiosta kiinni, kirkon penkkejä eivät tyhjennä pelkät koronat.
Armon postmodernismia kohti
Silmäni avautuivat katsottuani Nojatuolikirkon loppiaisena 2022. Nojatuolikirkkoon olivat kutsutut Joonas Nordman, Hanna Kivisalo ja Markku Perttilä. Liturgina oli Hanna Paavilainen.
Nojatuolikirkossa 6.1.2022 kirjailija Hanna Kivisalo luki kirjoittamansa Uuden isä meidän -rukouksen. Tuo uudelleenkirjoitettu, nykykieltä käyttävä rukous puhui tästä postmodernista maailmasta. Millä tavalla meidän tulisi suhtautua siihen postmoderneina itsiämme, tämän ajan ihmisinä. Emme pääse pakoon aikaamme. Rukous oli kirjoitettu tälle ajalle ja aikalaisillemme.
Keskustelu – ja tietysti musiikki, jossa oli afrikkalaisia kaikuja – olenhan käynyt Tansaniassa, oli freesiä. Puhe purki omat huoleni ja vastuun viritteeni maailmasta, miksi se on tullut. Ympärillemme on kehittynyt varakas maailma, jonka olemme saaneet osin alistamisen kautta. Elämämme on monin avoin korkealla tasolla. Mikä on meidän evankelisluterilainen ’jopimme’ epätasa-arvoisessa, väkivaltaisessakin ja riistävässä maailmassa. Tässä on minunkin lähtökohtani: miten, millä tavalla voisin tukea tasa-arvoisemmaksi kehittyvää maailmaa kaikille sen asukeille?
Kirkon valtava valon sanoma on kadonnut tuomitsemiseen. Ei Jeesus mennyt pappien puheille turisemaan, vaan löysi kerjäläisen, sairaan, väärintehneen. Noissa esimerkeissä se sanoma on. Meidänkin kirkossamme roinapöydät voidaan kaataa.
Ja toisaalta: ei kukaan jaksa kantaa koko ihmiskunnan taakkaa yksin. Missä on armon tuen kirkko, armon postmodernismi?
Arja Sahlberg
YTT, ent. opettaja ja linjanjohtaja, eläkk.
Lähteet:
Pauline Marie Rosenau, Post-modernism and the Social Sciences. Insights, Inroads, and Intrusions, Princeton University Press, 1991
Nojatuolikirkko 6.1.2022
Apulaisoikeuskansterin kehoitus opetushallintoa tarkistamaan uskonsuumtausten merkitys koulumaailmassa on erittäin asiallinen ja hyvä liikkeellelähtö. Luterilaisen kirlon, opin, jäsenmäärä tulee lähivuosikymmeninä putoamaan alle 50 prosenttia. Tälläkin hetkellä ihmisistämme uskoo kirkon opin Jumala käsitykseen noin 25 prosenttia. Uusien sukupolvien ajattelukyvyn lisääntyvän käytön myötä vauhti vain kiihtynee. ( Ei me ihmiset valita Jumalaa itsellemme kirkolliskokouksessa toisesta ihmisestä ).
On kirkon etujen mukaista myös ottaa realistiset tulevaisuuden näköalat huomioon ja rauhassa keskustella kehityksen vaatimista toimenpiteistä. Pakon tullessa eteen on ratkaisu aina huonompi.
Esim. Uskonsuuntaukset ollessa kaikki vähemmistönä niin silloin luonnollisesti vuosikalenterikin rakennetaan kaikkien ihmisten vakaumusta kunnioittaen. Siis pääsiäinenkin tullee olemaan mennyttä.
Menestystä opetushallinnolle !
Ps. Suvivirrellä ei merkitystä tässä kokonaisuudessa.
Suomalaiselle koululaitokselle sekä yleisemmin koko julkiselle hallinnolle on luonteenomaista se, että toiminta on poliittisesti puolueetonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Mielestäni apulaisoikeuskanslerin kannanotto on tämän tradition mukainen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliittisten puolueiden edustajat eivät käy kouluissa pitämässä puoluepoliittisia tilaisuuksia oppilaille. Se myös tarkoittaa sitä, että minkään uskontokunnan edustajat eivät järjestä koulussa uskonnonharjoittamista eikä uskonnonharjoituksen elementtejä sisälly koulun tilaisuuksiin. Koulut takaavat näin vapauden olla harjoittamatta uskontoa.
Uskonnonvapaus tarkoittaa myös sitä, että yhteiskunta tarjoaa edellytykset uskonnon harjoittamiselle. Jokaisella koululaisella on mahdollisuus koulupäivän jälkeen osallistua kotiseurakunnassaan uskonnon harjoittamiseen. Tilaisuuksien järjestäminen on tietysti kunkin uskonnollisen yhteisön vastuulla, mutta yhteiskunnan tehtävä on huolehtia siitä, ettei tätä kukaan estä esimerkiksi kieltämällä oppilailta seurakunnan tapahtumiin osallistumisen koulupäivän ulkopuolella.
”Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että poliittisten puolueiden edustajat eivät käy kouluissa pitämässä puoluepoliittisia tilaisuuksia oppilaille…” Jusu
Mites nyt kun esim. seuraavissa seurakuntavaaleissa puolueet haluavat, että äänestyskopit viedään kouluihin, joissa on yli 16 v. oppilaita? Tarkoitus lienee saada lapset äänestämään ja viemään läpi ehdokkaita, joilla on moderneja poliittisia asenteita eli liberaaleja oppeja?
Jokaisella suomalaisella on yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja äänestäminen on yksi tapa toteuttaa tätä oikeutta. Olen minäkin käynyt äänestämässä sekä koulun jumppasalissa että paikallisen supermarketin eteisessä. En minä tässä erityistä ongelmaa näe.
Sitä en pitäisi sopivana, että puolueet kävisivät pitämässä koulussa poliittisia tilaisuuksia, joilla pyrkisivät vaikuttamaan äänestyskäyttäytymiseen. Toisaalta poliittinen propaganda on kiellettyä äänestyspaikalla. Äänestys ei ole itsessään poliittinen tilaisuus.
Jusu, tässä nyt ei olisi kyse siitä, että koulut ovat äänestyspaikkoina esim. eduskunta- tai kunnnallisvaaleissa. Kouluillahan äänestyskopit yleensä ovat noissa vaaleissa, olen its ollut vaalitoimitsijana useita kertoja. Nyt on kyse siitä, että seurakuntavaaleissa vietäisiin kopit myös kouluille. Yleensähän äänestys on seurakuntavaaleissa tapahtunut seurakunnan omissa tiloissa.
Mä en näe, että äänestäminen olisi määritelmän mukaisesti poliittista toimintaa tai uskonnon harjoittamista. Tässä mielessä minulla ei ole vahvaa kantaa siihen, onko suotavaa tuoda seurakuntavaalien äänestyskoppeja kouluille vaiko eikö.
Ehkä tuon apulaisoikeuskanslerin päätöksen henkeä mukaillen voisi olla turvallisempaa järjestää uskontokuntien omat vaalit uskontokuntien omissa tiloissa.
Opettajan uskonnollinen vakaumus on hänen yksityisasiansa eikä sillä saa olla merkitystä opettajia rekrytoidessa. Koulun uskontotunneilla opetetaan opetussuunnitelman mukainen sisältö. Muilta osin opettajan oman vakaumuksen edistäminen tai lähetystyö ei kuulu opettajan tehtäviin.
Vanhemmilla ei ole oikeutta valita lastensa opettajan vakautta ja se on aina tuomittavaa, jos opettaja nöyryyttää oppilaitaan tai puuttuu oppilaan tai hänen perheensä vakaumukseen.
Ehkäpä Viron luterilaisen kirkon esimerkin seuraaminen tulee ajankohtaiseksi meilläkin:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/katedraalikoulussa-opettaja-voi-kertoa-uskostaan/
Eteläisessä Euroopassa järjestely ei ole lainkaan tavaton. Esimerkiksi Unkarissa luterilaisella kirkolla on vain noin 300 000 jäsentä mutta 37 koulua, noin 7000 oppilasta ja lähes tuhat opettajaa…
Ole samaa mieltä. Minusta tuo on päivänselvä ratkaisu, jos halutaan uskonnollista opetusta kouluihin. Kaipa kirkolta ja sen kannattajilta tuollaiseen löytyisi resursseja?
Uskonnon opetusta on niin vähän, ettei siihen tarvita erikseen mitään kirkon työntekijää. Vai tarkoittaako uskonnollinen opetus muuta kuin uskonnon opetus?
Tarkoittaa, Sonja. Siitä juuri on tässä kantelu/lausunto -jutussa kysymys.
Tarkoititko itse, kun otit asian esille?
Sonja, oliko tuo kysymys minulle? En ymmärrä, minkä asian esille ottamista tarkoitit.
Kunhan sekoilin, Risto. Ehkä oli mielessä kielellinen juttu, että onko sama asia uskonnollinen opetus ja uskonnon opetus.
SIIS EI OLE SAMA ASIA!
Uskonnonopetus kouluissa
• yhteiskunnan tarpeista lähtevää tiedollista opetusta, joka eroaa selkeästi uskonnollisten yhdyskuntien uskontokasvatuksesta niin tavoitteiltaan kuin sisällöiltäänkin
• tavoitteena monipuolinen uskontoihin ja katsomuksiin liittyvä yleissivistys
• tavoite saavutetaan perehtymällä omaan kulttuuriperintöön ja muihin maailmankatsomuksiin sekä kehittämällä eettisesti vastuullista elämänasennetta
• uskonnonopetus auttaa ymmärtämään uskonnon merkitystä yksilölle ja näkemään uskonnon vaikutuksia paikallisissa, kansallisissa ja globaaleissa yhteisöissä
• tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat asiallista, puolueetonta ja kiihkotonta uskonnonopetusta
http://www.suol.fi/index.php/uskonnonopetus-suomessa
Salme, sama mulla. Tyttäreni vaihtoi 3. luokalla koulua ja lapsellisuuttaan (suloisesti!) kirjoittiko aineessa vai toi julki muuten uskonsa, niin alkoi ateistisen opettajan taholta kiusaaminen, joka kesti vuosia. Soitin monta kertaa tälle opettajalle ja kävimme koulupsykologin juttusilla. Koulupsykologikin sanoi, ettei tämä lapsi valehtele.
Tässä systeemissä tietysti oppilaatkin hokasivat, että tätä tyttöä on lupa kiusata. Kesti 5 vuotta, kunnes ope vaihtui, ja tämä uusi ope kutsui vanhemmat luokseen ja kertoi ongelmasta, että yhtä oppilasta kiusataan. Vanhempien reaktio oli tyly: opeta heille ryhmädynamiikkaa! 6.luokkalaisille. Haloo, eikö vanhemmille kuuluisi kasvatus? Että kiusaaminen on kielletty?
Ai, miksi ei vaihdettu koulua? Oltiin valitettavasti otettu a-kieleksi venäjä eikä sitä muualla opetettu.
Yläasteelle siirtyessä meno jatkui vaikka oli luvattu toisin. Nyt toinen väsähtänyt luokanvalvoja kehtasi sanoa, ettei tyttärelläni ole huumorintajua. Ja taas koulupsykologille. Arvosanat laskivat. Tytär purki tuskaansa kirjoittamalla vihkollisen runoja, kun lintsasi koulusta, kun olisi pitänyt pitää esitelmä.
Viimein tuli tolkun opettaja, joka laittoi hommalle stopin. Liian myöhään. Tytön urasuunnitelmat muuttuivat kiusaamisen takia melkoisesti. Ja jouduin sparraamaan häntä uudessa koulussa esitelmiä ym. varten. (onneksi mulla on siihen koulutus). Siinä koulussa ei kiusattu ketään. Mutta, mutta jälkeen päin kuulin tututlta uskovaiselta opettajalta, että tämä kiusaamisen aloittanut ateistiope oli kiusannut sitä ennen hänen tytärtään.
Täällä on adventistien koulu, johon monet ei-uskovat perheetkin laittavat lapsensa: on niin turvallinen!
uskonnollista opetusta ei ylipäätänsäkään tarvita.alkaa olla toivoa vielä tulen näkemään sen poistumisen koulusta.epäilyttää muuten suuresti yllämainitut puheet uskovaisten kotien lasten nöyryytyksestä.jos tällaista on tapahtunut olisi oikeusjutun paikka.
Juha, tarkastaja oli aikoinaan sitä mieltä, että harvoin vanhemmat voittavat, jos tekee kantelun opettajan toiminnasta. Tuolloin opettaja oli aina oikeassa. Tämä siis monta kymmentä vuotta sitten.
Samoin. Eihän nykyisinkään koulukiusaajia saada kuriin. Ja jos se kiusaaja on opettaja, niin rehtorit ovat tietenkiin kollegiaalisia, että ei ne tee mitään.
Näin kristitynä uskovana minulla on vakaa käsitys ettei ole meidän kenenkään päätettävissä onko enää kristillistä uskoa jonkin tietyn aja kuluessa. Jos nyt on käsitys siitä että ihminen kehittyy niin paljon ettei sellaista tarvita, käsitykseni on ettei se ole realismia. Kun yleensä uskontoja on ollut koko ihmiskunnan ajan tuhansia vuosia niin mihin se häviäisi muutamassa vuosikymmenessä. Ei ihminen ole uskonnoton olio, se tulee aina tartumaan johonkin jolta se toivoo apua omaan avuttomuuteensa.
Vakaa uskoni on että Raamatun Jumala on sittenki todellisuutta ja Hän on sen näyttänyt vaikka kuinka monasti ihmisten historiassa, mutta jos ei halua uskoa niin ei voi myöskään sitä tiedostaa.
Maailmassa on koko ajan tilanne jossa voisi tapahtua ihan mitä tahansa ja milloin tahansa. Katasrofien mahdollisuudet ovat leijuneet koko ajan ihmiskunnan yllä vuosikymmeniä ihmisten aikaan saamien mahdollisuuksien vuoksi. Mutta sen lisäksi on olemassa mahdollisuus erilaiset luonnon katasrofeihin tai maailman laajuiset epidemiat. Jos Jumala ottaa sormensa pois meidän yltä sekunniksikaan on kaikki loppu.
Mistä kummasta sitten johtuu, että suurin osa nuorista haluaa käydä rippikoulun ja kotiseurakunnassani viikottain kastetaan 10-12 lasta?
Mistä kummasta johtuu, että kaikille kelpaavat löhöilyyn joulu- ja tapaninpäivät ja pääsiäinen? Eikös vapunpäivä riittäisi?
Mistä kummasta johtuu, että monet kirkosta eronneet kuitenkin siunataan ja haudataan siunattuun maahan varmuuden vuoksi?
Vaikka uskovat vain avaruuspölyyn.
Mistä kummasta johtuu, että Helsingin seudun ihmiset ajattelevat olevansa koko Suomi, vaikka asukkaita on vain 1/5 koko asukasmäärästä.?
Mistä kummasta johtuu, että diakoniatyön apu ja avustukset kelpaavat kuitenkin kaikille?
Uskonto ja sen harjoittaminen on myös kulttuuria ja sen muistamista, että jostain tämä kansa on tullut tähän päivään.
Mitä kouluihin tulee, niin viimeistään ylä-asteella tyhminkin oppilas tietää kuka opettajista on homo, kuka kommari, kuka ateisti ja kuka uskis. Ihminen on oma käyntikorttinsa. Aina.
Varjele hyvää tapaa, niin hyvä tapa varjelee sinua.
May osuit taas asian ytimeen! Riparit on ollu viimiset 30 vuotta TODELLA SUOSITTUJA. Ja monet muistelee niitä aikoja ja lauluja vuosikausia. Munkin tytär aina säesti pianolla ja minä lauloin, mm. Tuli kirkko mies ja lapsi…Siis tosi koskettavia lauluja.
Voi hyvä tavaton. Puumalainen ei ottanut kantaa
– rikkikouluihin
– vapaapäiviin
– hautaamiseen tai siunaamiseen
– diakoniatyöhön
– homoihin, kommareihin, ateisteihin tai uskiksiin.
Olisiko teillä jotain sanottavaa itse uutisen aiheesta?
Siis rippikouluihin. Freudilainen lipsahdus.
Mistä kummasta johtuu, että vaikka kirkkoon kuuluu 76,4% kansasta niin vain 27% sanoo uskovansa kristinuskon Jumalaan?
Joo, tällä foorumilla julistetaan kaikkee ja kun on kirkollista taustaa, niin tokihan me kirkolliset puhumme kokonaisuutena uskonnosta, kristinuskosta, kirkostamme ja uskonnon opetuksesta.
Ei ole ylläpito tommosta listaa esittänyt, ettei saisi puhua. Rikkiviisaasti.
Sonja, kertomuksesi vastaa paljon samaa, mitä oma poikani koki. Minäkin otin yhteyttä koulutarkastajaan ja hän oli sitä mieltä, että kyseessä oli lapsen nöyryyttäminen koko luokan kuullen. Surullisia muistoja.
Minä olen alkanut olla sitä mieltä, että uskonnoton yhteiskunta edellyttää myös sitä, että joulunpyhistä ja pääsiäispyhistä tulee työpäiviä (siis muillekin kuin papeille). Joululomat pois, ettei vain vahingossa joulun sanoma tulisi kenenkään mieleen. Sama koskee tietysti myös pitkäperjantaita, ettei Vapahtaja, syntien sovittaja, vain vahingoittaisi kenenkään vakaumusta. Vappu on työläisten päivä. Se pois vapaapäivien joukosta, koska suuri osa kansasta on eläkeläisiä, jotka eivät tee työtä. Itsenäisyys koskee kaikkia kansalaisia, joten itsenäisyyspäiivä saisi edelleen olla vapaapäivä. No taidan olla kai vähän jäävi, koska eläkeläisille kaikki päivät ovat vapaapäiviä. Koulua en enää aio käydä 68-vuotiaana, joten ei se minua liippase, vaiika koulutkin lakkautettaisiin kokonaan, ettei vain vahoingossa tulisi puolueellista opetusta vaikkapa Putinista ja Vwenäjän ortodoksikirkosta.
Joo Osmo! Pitkäperjantai sais olla sellainen 12 tuntinen työpäivä. Ja siinä ois sen päivän sanoma sitten. Ihan vapaasti ajatellen.
Niin Sonja. 12 tuntiahan meidän Herramme teki työtä silloin. Eikä ihan kevyttä työtä, kun riippui ristillä, kuoli, ja kantoi koko maailman synnit.
Mikäpä estäisi tuollaistakin asiaa ajamasta. Siitä vaan yhteys omaan kansanedustajaan ja aloitetta pykäämään!
suurin osa nuorista käy rippikoulun tavan,sosiaalisen paineen ja lahjojen vuoksi.lapsi kasteet taas tapahtuvat vanhempien päätöksellä ilman lapsen lupaa.vainajien siunaukset taas omaisten päätöksellä.”pyhäpäivät”taas ovat lainattuja juhlia.suurimmalle osalle suomalaisista uskonto on siis vain kokoelma vakiintuneita tapoja ilman uskonnollista merkitystä.jos totutuissa tavoissa on jotain kyseen-alaista niitä on oltava valmiit muuttamaan.ei asioita pidä tehdä vain siksi,että näin on ennenkin tehty.
Kyllä täytyy mun kristityn tunnustaa, että on ollut tosi monia vanhoja kamuja, jotka ei kuulu kirkkoon, ja sitt niiden kersat onki halunnu riparille ja kirkkoon. Ne on ollu ihan äimänä, ku ne ite on omasta mielestään sivistyksen edelläkävijöitä. Ei siinä mitään painetta kait ole. Eikös päinvastoin?
Ennemminki vois miettii niitä protuleirejä, että paineellako ne lapset sinne menee.