Timo Eskolan reilu vuosi sitten julkaistu kirja Arvosodan aikakausi, Kirkko jälkikristillisen kulttuurin puristuksissa (Perussanoma 2021) asettaa vastakkain postmodernismin ja evankelis-luterilaisen kirkollisen tradition.
Kirja mainitaan tieteiskirjaksi. Eskola käyttää postmodernismin käsitteitä jatkuvasti. Vaikkapa sisällysluettelo: kielipeli (3), postmodernismi (4,6,11), intersektionaalisuus (8), gender-ideologia (133). Numerot sisällysluettelon numeroita. Tekstissä ei viitteitä kuitenkaan ole, eikä käytettyjen lähteiden luetteloa kirjan lopussa.
Hän politisoi kaiken postmodernin kirjoittamisen, mutta erityisesti sukupuoleen liittyvän keskustelun, intersektionaalisuuden, gender-ideologian ja identiteettipolitiikan. Hänen mukaansa nuo kaikki kvaliteetit hyökkäävät evankelisluterilaista kirkkoa vastaan tuoreella vihapuheella ja somen provokaatioilla. Eskolan mukaan postmodernismi tuhoaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon.
Olen opiskellut postmodernismia yhteiskuntatieteellisenä uusimpana kirjoitustapana aikanaan Jyväskylän yliopistossa sekä sittemmin Essexin yliopistossa sekä kesä- että talvikurssilla. Pidän itseäni postmodernistina, mikä on näkynyt väitöskirjassani Santeri Alkion ajattelusta.
Samanaikaisesti olen toiminut maallikkona evankelis-luterilaisessa kirkossamme koko aikuiselämäni ajan.
En näe mitään ristiriitaa näiden kahden toiminnan alueen välillä. Kokonaispersoonaa nämä erilaiset sfäärit rakentavat vaativasti eri lähtökohdista ja konstruktiivisesti. Eskolan lähtökohta on ’furieus’, raivokas. Kompromisseja ei ole. Eskolan esittämä vastakkainasettelu on ehdoton.
Postmodernistinen kieli
Pauline Marie Rosenau kuvaa postmodernia kieltä kirjassaan Post-modernism and the Social Sciences. Insigts, Inroads, and Intrusions (1991). Postmoderni teksti on pluraalinen teksti, niin aukioleva tai heikko, ’vague’, että sen on vaikea tuottaa korkoa loppumattomina määrinä tulkintoja. Se on kirjoitettua tekstiä, jonka jokainen lukija voi kirjoittaa uudelleen. Se on vastakohta luettavalle tekstille, ’lisible’. Se tuottaa tietyn viestin, tarkoitettuna passiiviselle lukijalle. Lukijan on kirjoitettava se itse uudelleen. Kaikki on tekstiä.
Postmodernia kritisoidaan siitä, että se erottaa ulkoiset tekijät tekstistä. Sosiaalitieteissä se tarkoittaa, että ilmiöitä tutkitaan ilman niiden historiallista, sosiaalista, poliittista tai taloudellista kontekstia. Menetelmää nimitetään intertekstuaalisuudeksi. (Rosenau, 1991, 35, käännös omani)
Postmoderni (teksti) ei ole poliittinen liike, ei politisoitunut liike, eikä ylipäänsä ’liike’, mikä voisi politisoitua. Postmoderni (teksti) on syntynyt modernin jälkeen, mutta ei sen kritiikkinä. Postmoderni teksti ei ole kommunikaatiota kirjoittajan ja tekstin lukijan välillä. (Rosenau, 1991, 35, käännös omani)
Rosenaulle kieli ei ole tarkoitettu olemaan poliittista. Kieli, teksti muodostaa oman maailmansa. Jokainen ajattelija voi nähdä kielen erilaisena. Postmoderni ei ole poliittinen liike, eikä politisoitunut liike. Postmoderni ei ole ylipäänsä liike lainkaan. Se ei voi politisoitua, eikä hyökätä mitään vastaan.
Postmoderni (teksti) on kehittynyt modernin jälkeen, olematta uskollinen modernille. Postmoderni (teksti) toimii omassa älyllisessä avaruudessaan itsenään. Se ei ota kantaa. Kaikki on tekstiä: elämänkokemus, sota, vallankumous, vaalit, loma, henkilökohtaiset suhteet, auton ostaminen… (Rosenau, 1991, 35–36, käännös omani)
Eskola politisoi postmodernin kielen
Eskolan kirjan vastakkainasettelu on totaalinen. Eskolan kirjan vastakkainasettelussa postmodernismi ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko ovat vastakkain. Postmoderni kieli ei ole kuitenkaan tarkoitettu tuottamaan vastakkainasettelua.
Tuollaista vastakkainasettelua ei mielestäni ole olemassa. Emmekö ole tarpeeksi oppineita ymmärtääksemme, että vastakkainasettelu tuottaa lisää vastakkainasettelua. Viha ja halveksunta tuottavat lisää vihaa ja halveksuntaa.
Vapaus kirjoittaa ja olla mieltä kuuluu demokratiaan. Aikamme ajautuu tuon tuosta vastakkainasetteluun.
Luterilaisuus sinänsä ottaa uusia jalansijoja ympäri maailman. Se on hyvä, koska sitä kautta myös uudet yhteiskunnat saavat konstruktiivisia aineksia ja tulevaisuusnäkyä. Niitä hyvän hedelmiä, joista suomalainen yhteiskuntakin on päässyt nauttimaan. Evankelisluterilaisella kirkolla on ollut ja on edelleen yhteiskunnassamme hyvin suuri merkitys.
Olisi rakentavaa olla etsimättä vihollisia sieltä, missä niitä ei ainakaan ole.
Mitä on kristillinen, armon postmodernismi?
Evankelisluterilaisella kirkollamme on vahva yliote historialliseen juureensa. Ongelmaksi on muodostunut se, että – ja nyt kerron omistakin kokemuksistani – Vanhan testamentin sana ei puhuttele enää. Raamattu voidaan kääntää yhä uudestaan, eikä se puhuttele, niin kuin sen pitäisi nykyajan postmodernia, koulutettua, kansainvälistynyttä ihmistä. Nykymaailmamme koulutetun ihmisen ajattelun suuntautuminen ja elämän vaatimukset ovat hyvin erilaiset kuin Raamatun ajan ihmisen. Nykykirkon on osattava tulla nykyihmisen luo. Mikäli kirkko pitää pelkästään traditiosta kiinni, kirkon penkkejä eivät tyhjennä pelkät koronat.
Armon postmodernismia kohti
Silmäni avautuivat katsottuani Nojatuolikirkon loppiaisena 2022. Nojatuolikirkkoon olivat kutsutut Joonas Nordman, Hanna Kivisalo ja Markku Perttilä. Liturgina oli Hanna Paavilainen.
Nojatuolikirkossa 6.1.2022 kirjailija Hanna Kivisalo luki kirjoittamansa Uuden isä meidän -rukouksen. Tuo uudelleenkirjoitettu, nykykieltä käyttävä rukous puhui tästä postmodernista maailmasta. Millä tavalla meidän tulisi suhtautua siihen postmoderneina itsiämme, tämän ajan ihmisinä. Emme pääse pakoon aikaamme. Rukous oli kirjoitettu tälle ajalle ja aikalaisillemme.
Keskustelu – ja tietysti musiikki, jossa oli afrikkalaisia kaikuja – olenhan käynyt Tansaniassa, oli freesiä. Puhe purki omat huoleni ja vastuun viritteeni maailmasta, miksi se on tullut. Ympärillemme on kehittynyt varakas maailma, jonka olemme saaneet osin alistamisen kautta. Elämämme on monin avoin korkealla tasolla. Mikä on meidän evankelisluterilainen ’jopimme’ epätasa-arvoisessa, väkivaltaisessakin ja riistävässä maailmassa. Tässä on minunkin lähtökohtani: miten, millä tavalla voisin tukea tasa-arvoisemmaksi kehittyvää maailmaa kaikille sen asukeille?
Kirkon valtava valon sanoma on kadonnut tuomitsemiseen. Ei Jeesus mennyt pappien puheille turisemaan, vaan löysi kerjäläisen, sairaan, väärintehneen. Noissa esimerkeissä se sanoma on. Meidänkin kirkossamme roinapöydät voidaan kaataa.
Ja toisaalta: ei kukaan jaksa kantaa koko ihmiskunnan taakkaa yksin. Missä on armon tuen kirkko, armon postmodernismi?
Arja Sahlberg
YTT, ent. opettaja ja linjanjohtaja, eläkk.
Lähteet:
Pauline Marie Rosenau, Post-modernism and the Social Sciences. Insights, Inroads, and Intrusions, Princeton University Press, 1991
Nojatuolikirkko 6.1.2022
http://yle.fi/uutiset/pitaisiko_uskonnon_opettaminen_lopettaa_kouluissa/7065982
Salme, me sen tiedämme. Iso osa kanteluista on vapaa-ajattelijoita. Heidän intressinsä on luoda jokin arvovapaa yhteiskunta, jollaista ei voi olla olemassa.
”Perinnesyyt eivät voi olla apulaisoikeuskanslerin mielestä niin tärkeitä, että ne menisivät perusoikeuksien ja uskonnonvapauden edelle.” – Tällä perusteella kaikki sellaiset laulut, joissa on vivahde uskonnollisuuteen, tulisi bannata. Ja niitähän löytyy maamme historiaan liittyen. Tietyllä tavalla tämä rajoittaa isänmaallisuutta,ja kansallistunteen kohotusta, koska maamme on ollut syvästi kristillinen viime vuosisatoina. Jos nyt historiasta nousevat virret tms. tulisi kieltää, niin otamme samalla pesäeron menneisyyteemme. Esimerkiksi virsi 584 sai ensi esityksensä Helsingin messuhallissa talvisodan pommitusten aattona. Virrellä on merkittävä ja kansaamme voimaannuttava vaikutus sotiemme aikana. Saako virren sanojakaan enää painaa jatkossa oppimateriaaleihin? Uusien ohjeistusten mukaan sen veisaaminen olisi ”synti”.
Erikoista on myös se, että apulaisoikeuskansleri kokee maamme muuttuneen kymmenessä vuodessa niin radikaalisti, että seurakunnan aamunavausten, virsien veisaamisen jne, on loputtava. Jotenkin laillisuusnäkökulman sijaan uusi ohjeistus tuntuu asenteelliselta. Eipä silti. Tällainen kehitys on ollut odotettavissa ennemmin tai myöhemmin. Laitan toivoni Afrikkaan, joka lähettänee kristittyjä lähetystyöntekijöitä näille ”pakanamaille”. 🙂
Näin on Sami. Nykyisin tuo synti sanakin on saanut ihan eri merkityksen kuin aiemmin. Oletan, että apulaisoikeuskanslerilla ei kuitenkaan ole yksin valtaa muuttaa koulujen kulttuuria., ei edes kaikilla vapaa-ajattelijoilla yhteensä. Heitähän on noin 2000 kun kansalaisia, joilla ei ole mitään nykyistä koulujen uskonnonopetusta tms. vastaan yhtikäs mitään negatiivista sanottavaa, on miljoonia.
Aikoihin on eletty ottaen huomioon, että koko kouluhomma on saanut alkunsa kirkon aloitteesta. Nyt barrikaadeille, ettei meiltä ja tulevilta sentään viedä kouluista suvivirttä ja enkelelitaivasta. Pysykööt juhlista pois he, joita nuo haittaavat,. Suomessa tosin monissa muissakin asioissa mennään vähemmistöjen ehdoilla. Joskus olisi kuunneltava muitakin.
O sancta simplicitas!
Omasta identiteetistä luopuminen tällaisen latistetun moniarvoisuuden hyväksi ei lisää erilaisuuden hyväksyntää, esimerkiksi toteutuvaa uskonnonvapautta, vaan vähentää sitä. Epäilen vahvasti, ettei Suomeen oikein sovi Ranskan malli, jossa julkispalveluiden työntekijöiltä on kielletty kaikenlaisten uskonnollisten symbolien käyttö.
Mutta: sosiologiassa on tunnettu tosiasia, että noin 10 prosentin äänekäs vähemmistö riittää siihen, että jokin mielipide mielletään ”vallitsevaksi”.
Tässä kyllä logiikka ontuu. Uskonnonvapauden näkökulmasta tarkasteltuna uskonnon harjoittamisen nimenomaan pitäisi olla sallittua. Nyt sitä ollaan kieltämässä niin kuin Neuvostoliitossa. Opettaako se historia mitään?
Uskonnonharjoitusta ei ole kielletty. Aivan erityisesti sanotaankin, että seurakunta SAA olla yhteistyössä koulun kanssa, koulu voi esim. kertoa koska koulupäivä loppuu jotta voi järjestää oman hartaushetkensä sopivasti sen jälkeen jne.
Oikeasti, jos uskonnonharjoitusta nyt EI olisi koulussa, ei Suvivirttä, ei seurakunnan edustajia, ajattelisitteko että uskonnonvapautta loukataan?
Suoraselkäistä ja eettistä toimintaa apulaisoikeuskanslerilta. Kiitos, että hän kykenee asettumaan henkilökohtaisten missioiden ja anekauppojen yläpuolelle ja kuuntelemaan sydämellään ajassa tapahtuvia yhteiskunnallisia muutoksia, ettei vähemmistöjen tarvitse vuosisatoja elää alisteisessa kulttuuri-ilmapiirissä ennenkuin saavat tasa-arvoista kohtelua.
Pirjo, missä koulussa harjoitetaan anekauppaa? Kyllä ko. vähemmistö saa aivan tasa-arvoista kohtelua, sillä kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnonopetukseen, suvivirren laulamiseen tms. Onko jotenkin hyväksytympää, että 2000 ihmistä määrittelee tasa-arvon monen miljoonan ihmisen oikeuksien kustannuksella?
Taitaa Apulaisoikeuskansleri olla ateisti.
Miksi suomalaiset eivät saisi säilyttää oman maan valta uskonnollisia perinteitä, sillä moni muukin maa saa pitää omat uskonnolliset perinteet. On jotenkin käsittämätöntä, että meidän kristittyjen täytyisi mukautua joidenkin muiden uskontojen tapojen mukaisiksi ja näin ollen romuttaa kaikki se hyvä, mitkä ovat meille jokaiselle tärkeitä sekä arvokasta perinnettä. Olemme ottaneet hyvää hyvyyttämme vähemmistöä tänne, joten heidän tulisi sopeutua meidän tapoihimme, niinkuin muualla maailmassa. Heidän tehtävänsä ei ole tulla tänne kertomaan, miten meidän pitäisi tehdä. Jos tänne ei sopeudu, niin pääsee täältä poisklin. Mikäli ei viihdy täällä meidän valtaväestön seurassa.
Eivät maahanmuuttajat vastusta Suvivirttä eikä uskonnollisten asioiden esillä pitämistä kouluista. Päinvastoin. He ovat kiinnostuneet kulttuuristamme ja uskonnostamme.
Jos puhutaan vaikka muslimeista, heillähän on Jumala rukouksessa viisi kertaa päivässä ja läsnä arkipäivässä. Kyllä heistä on enemmän outoa se, että meillä ei puhuta Jumalasta eikä sen sallita tulla esille koulussakaan.
Miten tämä asia voi olla niin vaikea käsittää oikein? Puhehan on ainoastaan siitä, että auktoriteettivetoinen uskonnonharjoitus ei kuulu julkisiin kouluihin. Uskonnollisia perinteitä voi kukin vaalia oman tarpeensa mukaan, sitä turvaamassa on jopa laki uskonnonvapaudesta.
Kyllä täytyy olla herkkähipiäinen, jos suvivirsi aiheuttaa noinkin voimakkaita reaktioita. ja joulujuhlat koulussa. Nimenomaan maahanmuuttajataustaiset haluavat oppia tuntemaan meidän kulttuuriamme. Kulttuurit kohtaavat; on tarkoitus. Eikä tehdä kaikesta ns. neutraalia.
No miksei sitä kristillistä kulttuuria sitten opetettaisi kiinnostuneille kirkoissa ja seurakuntataloissa? Tai kouluissa, koulupäivän jälkeen?
Niin jos halutaan kasvattaa maailmankansalaisia, niin ollaan avarasti vapaita ajattelemaan ja uskomaan. Uskonnon opetus kuuluu yleissivistykseen.
Eeva, minne pois ajattelit lähettää minut ja lapseni?
Kristityt oppilaat, heidän vanhempansa ja opettajat voivat vallan hyvin juhlia kristillisiä menojaan koulun yhteisen päätösjuhlan jälkeen. Mikä olisi siihen parempi paikka kuin vaikkapa lähikirkko?
Eeva, osaisitko/haluatko kertoa, miten esim. suvivirren kuuleminen (laulaahan sitä ei ole pakko) vahingoittaa sinua tai lapsiasi?
Sorry, piti kirjoittaa Pirjo eikä Eeva.
Musta ns. Vapaa-ajattelijoiden kannattaisi miettiä yhdistyksen nimenvaihtoa. On harhaanjohtava.
Risto, asiaa voidaan lähestyä monelta kantilta, ei vain ehdottamiltasi.
” Heidän intressinsä on luoda jokin arvovapaa yhteiskunta, jollaista ei voi olla olemassa.” – Juuri näin, arvovapautta ei ole tosiaankaan olemassa!
”Aikoihin on eletty ottaen huomioon, että koko kouluhomma on saanut alkunsa kirkon aloitteesta. Nyt barrikaadeille,…”
Aivan. Laaja suunnittelutoimikunta pystyyn toteuttamaan rauhanomaista tapahtumaa. Ihmisiä varmaan tulisi mukaaan.
”Suomessa tosin monissa muissakin asioissa mennään vähemmistöjen ehdoilla. Joskus olisi kuunneltava muitakin.”
Aivan. Asia näyttäytyy jotenkin siltä, että uuden ajan yksilöllisesti ajattelevat eivät näyttäisi uskaltavan omista omilla ehdoillaan jotain mieltä. Täytyyi jopa totaalisesti pyrkiä tuhoamaan aikaisempi toimintakulttuuri ja valjastaa näin vapautunut tila omiin tarkoitusperiin. Eikä yhtään sen rakentavampiin. Murheellista!
Tuossa edellä viimeisen kappaleen lauseessa muotoiluvirhe. Po. ”…eivät näyttäisi uskaltavan olla oman mielipiteensä ehdoilla jotain mieltä..”
Jos uskonnolliset elementit tulee poistaa koulusta ja kai sitten yhteiskunnasta laajemminkin on syytä samoin tein lopettaa joulu- ja pääsiäislomat ja poistaa arkipyhät. Ja koska urheilu on noussut aikamme epäjumalaksi lopetetaan myös hiihtoloma / urheiluloma (millä nimellä sitä kulloinkin kutsutaan). Palautetaan vain perunannostoloma.
Joo! Tuota ajatustasi jatkamalla: kai sitten kirkotkin pitää hävittää!
😀
No voidaanhan ne peittää pressuilla, etteivät vapaammat sielut ahdistu.
– Niin, muistelen lukeneeni J.K. Paasikiven muistelmatelmista, että kansakunnalla, joka ei tunne historiaansa ei ole myöskään tulevaisuutta.
Mielestäni lause on hyvinkin ajankohtainen nykyisessä globaalisoituvassa maailmassa.
Oppikoulun aikaisista, säänöllisistä päivänavauksista … aamuhartaushetkistä on jäänyt mieleeni virsi 484; … Totuuden Henki johda sinä meitä etsiessämme valkeuden teitä. Työtämme ohjaa , meitä älä heitä, tietomme siunaa.