Kuinka Suomen Lapista kerätyt poronsarvet voivat auttaa ahdingossa olevia sarvikuonoja tai tiikereitä? Tähän antaa vastauksen suomalainen kansanperinne ja kiinalaisten lisääntynyt Lapin matkailu.
Parhaassa tapauksessa poronsarvijauhe voi syrjäyttää esimerkiksi tiikerin tai sarvikuonon ruumiinosien kauppaa.”Monet lajit ovat vaarantuneet (aasialaisen perinteisen) lääketieteen takia.” Näin toteaa WWF:n Suomen suojelujohtaja Jari Luukkonen STT:n haastattelussa, joka ilmestyi viikonvaihteessa Väli-Suomen sanomalehdissä. Harvinaisia sarvikuonoja salametsästetään niiden sarvien vuoksi, joita käytetään arabimaissa tikarin kahvoihin ja jauheena mieskunnon kohotukseen. Tämä laiton kauppa pitää saada loppumaan, jotta harvinaisilla eläimillä olisi mahdollisuus selvitä.
_ _ _
Suomessa poronsarvijauhe tai usko sen tehoon potenssilääkkeenä ei ole saanut erityistä asemaa. Toisin on Kiinassa, missä poronsarvijauheen menekki perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä on kasvanut suuresti.
Sadat lappilaiset keräävät porojen vuosittain pudottamia harmaita kelosarvia, joita luonnonruokayritys Polarica vie Aasiaan. Samoin sarvia saadaan teurastuksen yhteydessä lihan sivutuotteena. Kerääjät saavat sarvesta 7-15 euroa kilolta. Kilpailua piristävät Venäjältä tuotavat sarvet.
Jauheen tehoa markkinoidaan humoristisesti: ”Onko Lapin miehen viriliteetti pelkkä myytti vai piileekö mieskunnon salaisuus tässä jauheessa? Varoitus: Älä keitä käyränokkaisessa pannussa. Nokka voi oieta! Älä makustele – kieli voi kangistua! Liika-annostus voi aiheuttaa niskan jäykistymistä.”
_ _ _
Mistä nousee ajatus poronsarvijauheen tehosta? Luonnonkansojen parissa uskotaan, että eläinten osien kautta niiden ominaisuuksia voi siirtyä ihmiseen. Samasta on kyse, kun eläimen kynsistä tai hampaista tehdään kaulakoruja. Sodankylässä oli 40 vuotta sitten palopäällikkö, joka nuotiolla tarinoitaessa ja puheen siirtyessä metsästykseen otti esille kaatamansa karhun siitinluun ja sekoitteli sillä kahvikuksaa.
Lapin mies on juonut ennen kahvinsa – ei sokerin – vaan suolan kanssa. Kahviin voitiin lisäksi murentaa kuivattua poron maitoa. Jos samalla on ollut tekeillä poronluukäsityö, ei ollut kaukana ajatus ripotella sahaamisesta tai hiomisesta syntynyttä sarvijauhetta kahviin.
_ _ _
Isäni oli Lapin Jääkäripataljoonan komentaja 1970-luvulla ja liikkui paljon poromiesten matkassa – kuuluihan komentajalle poroja ja oma poromerkki, joka oli Sattasen paliskunnan merkkikirjassa. Tästä ajasta muistona meillä on toista metriä korkeat sarvet, jotka Lapin paliskunnan poroisäntä, vuotsolainen Magga-Hannu oli lahjoittanut ajohärkänsä nulkattua viimeisen talvensa. Isä kuuli paljon tarinoita vanhoilta ajoilta, jolloin elettiin erä- ja paimentolaisaikaa.
_ _ _
Sodankylän-Kittilän tien eteläpuolella on Kyläjärven ampuma-alue. Harjoitusalueen kämpän lähellä vanhan tien varressa oli seissyt kuuluisa potenssipetäjä. Sen luona oli vanhaan tapaan juotu vieraiden kanssa kuksaryyppyjä.
Tämä muistuttaa itäsuomalaista kuolleiden karsikkoa, ristipetäjää, johon oli kaiverrettu vainajan tiedot ja jonka luona juotiin viinaryyppyjä. (Juha Pentikäinen: Suomalaisen lähtö. Kirjoituksia pohjoisesta kuolemankulttuurista. SKS. 1990. s. 55).
Kyläjärven potenssihonkaan oli kaiverrettu – ei kuoleman – vaan elämän alkuun saattamisen merkiksi eri aikoina suorasukaisesti (pahoitteluni, jos seuraava loukkaa lukijaa): ”Aleksi Simari on nainna Marian wittua, jonka kuva on tässä alapuolella. Herman Kumpunemi on ollut tällä paikalla kerran 1868. A 1885. 188 (?)” Alla on todellakin syvään kaiverrettu ”veneen” kuva.
_ _ _
Potenssihonka ei seiso enää paikallaan. Majuri Jukka Suviniemi onnistui säästämään puun hakkuissa 1967. Isäni komentajakaudella honka oli vielä pystyssä, mutta kaatui myrskyssä 1988. Kelon vuosirenkaista oli laskettu sen iäksi 497 vuotta. Jos se oli seissyt kuoltuaan kelona vielä toista sataa vuotta, oli se ehkä lähtenyt kasvamaan joskus 1300-1400 -luvulla. Se on pitkä aika elää ja seistä pystyssä.
_ _ _
Mikä on edellisen tarinan opetus? Kiinalaisten matkustusmäärät Lappiin lisääntyvät, etenkin kun suorat lennot Kiinasta Ivaloon ja Rovaniemelle alkavat. Lappilaista poronsarvijauhetta kannattaa markkinoida kiinalaisille, jos ja kun he kerran uskovat sen tehoon. Ehkä näin saadaan säästettyä sarvikuonojen ja tiikereiden henkiä?
”Ko sie lissäät juomhan nokko kisuransarven jauhetta, sie elät ja seisot pystösä ko Kyläjärvhen potenssihonka!”
Ennenvanhaa se ol silviisii, jot jos joku ol siirtynt tuonilmaisiin katumaton synti sielussaan, ni häntä ei sinne huolittu, vaan hänen sielunsa jäi rauhattomana riehumaan ja häiritsemään entisen kodin elämää.
Jot näi ei kävis, oli ristipetäjiä tai muita puita, joiden juurella vainajaa hautajaisissa saattavat pysähtyivät. Puun runkoon veistettiin tai naulattiin siihen jo ennakolta tehty puinen risti. Sitten laulettiin virsi ja eväsviinat pantiin kiertämään hautaan matkaavan kunniaksi.
Olipa vainajalle jäänyt tunnollensa mikä synti tahansa, vainajan sielu ei hautajaisten jälkeen päässyt hautausmaalta kuin ristipetäjälle asti, josta sen oli pakko palata kirkkomaahan. Veneviesti herättää epäilyksen, että viestin veistänyt oli luopunut uskosta tai sen tarkoituksena oli ilmaista häämenoihin liittyvää surua, jota ”sinkuilla” ei vielä ollut: ”Ei se suru viel oo, vast se suru alkaa, lakki päähä laitetaa ja surusukat jalkaa.”
Kiitos Tuula hyvästä kommentista kansanperinteeseen ja murteen käytöstä!
Luonnonkansoilla on ollut näitä omia rituaalejaan. Olen kuullut, että Pohjois-Amerikan intiaaneilla oli tapana katkaista jalat henkilöltä, joka kuoli vihaisena, kiroten ja manaten. He hautasivat jalat eri paikkaan, salaiseen, kauas ruumiista. Silloin vainajan sielu ei voinut tulla langettamaan kirousta vaan käytti koko tuonpuoleisen ajan etsien jalkojaan.
Vähän samasta on kyse kuolleiden karsikkopuissa, jotka olivat rajana elävien ja kuolleiden maailman välissä. Ristipetäjien tehtävänä oli estää vainajaa palaamasta kummittelemaan.
Olisihan se ollu hienoa, jos mekin olisi osattu osallistua tunnin valojen sammutukseen. Ainakin kymmen googlausta ois säästyneillä virrankulutuksella saanu.
Kertovat että, yhdellä googlauksella kuluu sähköä saman verran, kuin tunnissa energialampun palaessa.
Niin se on – osallistuminen nykyiseen luonnonvaroja kuluttavaan elämään tapahtyu huomaamatta.
Ai. meni väärälle saralle.
”Mies kun tulee tiettyyn ikään
niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta
jo vain me kimpassa tuumattiin
Kauhea kauppa käy Kaamasen tiellä
kohta on poroista puutetta
Ellei se lääkintöhallitus kiellä
pois Jounilta potenssiuutetta
Numminen kehui vaan kuntoa ehoa
sanoen ’ihme jos ei tämä tehoa’
Sarven kun sitoi hän keskelle kehoa
matkalla pohjoiseen”
Juha Vainio -Matkalla-pohjoiseen-
https://www.letssingit.com/juha-vainio-lyrics-matkalla-pohjoiseen-7lqvwcf#axzz4chtIEk3h
Voipi kumminkin olla, että nykyajan lääketieteen saavutukset ”sinisine pillereineen” tehoaa paremmin.
Junnu Vainion laulu ymmärtää miesten ongelmia. Nykyään niihinkin on lääkinnällistä apua. Vaan jospa kiinalaisille vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia pillereitä?