Näin presidentinvaalien aikaan on myös tämä aihe noussut esille ja ehdokkailta on kysytty asiasta? Että aiotko uuden vuoden puheessasi toivottaa Jumalan siunausta? Tämä on monelle tärkeä asia kun ehdokasta valitsee. Tai ratkaiseva.
Tätä selvitettiin myös sosiaalisessa mediassa ja kansa otti kantaa. Eräs pitkän linjan nimekäs toimittaja kirjoitti ettei missään tapauksessa pidä toivottaa. Hänen perustelu oli että ”Suomi on sekulaarinen maa ja yli puolet suomalaisista ei kuulu kirkkoon. Satuolennot pois presidentin puheista, tai toivotetaan mieluummin vaikka muumien siunausta.”
En tiedä mitä tilastoja kyseinen toimittaja lukee, mutta kovin outoa matematiikka ja logiikkaa hänellä on kun vuonna 2023 on kuitenkin tilastoitu että yli 3,6 miljoonaa ihmistä eli 65,1% suomalaisista kuuluu kirkkoon. On vastuutonta huudella sellaista mikä ei pidä paikkansa. Siinä asemassa. Myös toimittajilla pitäisi olla vastuu sanomisistaan, kun heitäkin kansa kuuntelee. Oman mielipiteen voi toki sanoa, mutta totena heittää, että ”yli puolet…” ja väittää että Suomi on sekulaarinen maa. Sekularismi tarkoittaa irrottautumista uskonnosta. Valtiollinen sekularismi tarkoittaa valtion tunnuksettomuutta.
Että jos itse on eronnut kirkosta ei se tarkoita, että kaikki on.
Jos presidentiksi valittaisiin sellainen henkilö joka ei kuulu kirkkoon, olisi ymmärrettävää ettei hänen tarvitsisi viran puolesta Jumalan siunausta toivottaa. Vaikka hyväähän sillä vain tarkoitetaan eikä se olisi häneltäkään kielletty. Kunkin presidentin omasta arvomaailmastahan tässä on kyse. Nyt presidentinvaalien toiselle kierrokselle päässeet ehdokkaat, Haavisto ja Stubb kuuluvat molemmat kirkkoon. Ja perinne taitaa siten jatkua.
Mitenhän ehdokastaan kannattavat kirkkoon kuulumattomat äänestäjät suhtautuvat tähän?
Monet vaativat ja tämä on myös usein ellei jopa aina eri medioiden vaalikysymyksissä vakio aiheena, että pitäisikö kirkko ja valtio erottaa toisistaan? Se tarkoittaisi sitä, että valtion tulisi olla uskontoihin nähden puolueeton.
Suomi on evankelis-luterilainen maa. Suomessa evankelis-luterilaiseen ja ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvat jäsenet maksavat kirkollisveroa. Muilla uskonnollisilla yhdyskunnilla ei verotusoikeutta ole. Ne saavat tulonsa jäsenmaksuista muiden yhdistysten tapaan. Se miten ja mihin he jäsenmaksunsa käyttävät, on minulle jäänyt epäselväksi. Tai ehkä sielläkin on työntekijöitä jotka saavat työstään palkkaa. Rakennusten ylläpidot tai toiminta ylipäätään.
Se, että me maksamme kirkollisveroa takaa sen että lapsemme voidaan kastaa, lapsemme voivat käydä rippikoulua, voimme mennä naimisiin ja meidät lopulta haudataan. Voimme itse vaikuttaa siihen, tuleeko arkkuhautaus vai tuhkaus. Ja tuhkatkin voidaan ripotella vaikka mereen. Mutta on äärettömän tärkeää, että tätä asiaa hallinnoi seurakunta ja rajat asettaa hautauslaki. Se määrittelee muun muassa sen että vainajalla tulee aina olla arkku. Sen maksaa omaiset. Samoin muut hautajaisiin liittyvät kulut. Mutta ne kirkollisverot takaavat sen ettei ketään jätetä eikä kenenkään ruumista löydetä jostain ojan pohjasta. Ketään ei jätetä ja kaikki saa arvoisensa lopun. Tykätään me tai ei niin kirkollisin menoin. Tässä kohtaa ei kysellä eikä tarkisteta, että kuuluuko kirkkoon tai ei. Oletko verosi maksanut vaiko etkö? Tämän voi katsoa olevan jopa epäreilua, mutta jos joku saa ”kiksejä” siitä ettei maksa kirkollisveroa, niin ilot ne on kullakin. Sama loppu se on kuitenkin kaikilla.
Myös hautausmaita ylläpidetään niillä veroilla. Kappeleista ja kirkoista pidetään huolta.
Lapsi- ja perhe- sekä diakoniatyö maksetaan kaikki niistä veroista. Ja ne ovat avoimia kaikille. Miksi tällainen hyvä systeemi pitäisi siis purkaa ja miten se sen jälkeen toteutettaisiin? En ole koskaan saanut tähän mitään vastausta, vaikka olen kysynyt. Että mikä olisi vaihtoehto?
Hietaniemen hautausmaalla toimiva Krematoriosäätiö on yleishyödyllinen yhteisö, joka ei tavoittele voittoa. Hietaniemen krematorio ja kappeli ovat avoinna kaikille uskontokunnille, ja myös uskonnottomille. Kuoleman hetkellä omaisten tarvitsee olla yhteydessä hautaustoimistoon, seurakuntaan sekä mahdollisesti sinne mihin vainaja lasketaan haudan lepoon. On hyvä että asiat on keskitetty ja järjestäytynyttä. Kenen hallinnoimia olisivat hautausmaat ja kuka ne omistaisi ellei kaupungit ja kunnat? Ja kuinka paljon hautapaikka sitten omaisille maksaisi kun jo nyt koetaan että hautajaiset ovat kalliita järjestää. Hautajaisista kuten muistakin perhejuhlista tulisi varsinainen sirkus ja siinä jos missä asetettaisiin kansalaiset eri arvoiseen asemaan. Raha ratkaisisi kuka saisi hautapaikan ja kuka ei.
Siunaustilaisuuden ja uurnan laskun olen juuri äidilleni järjestänyt. Surun hetkellä on hyvä, kun on laki ja järjestys mitkä luo puitteet järjestelyihin. Ja silti koen että minulla oli asioiden suhteen jopa valinnanvaraa.
Pidetään siis asiat niin kuin ne ovat olleet ja ovat edelleen. Näin pysyy yhteiskuntajärjestys.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä kuinka seurakunta ja kirkko voi aiheuttaa joihinkin ihmisiin niin suuren tuskan ja vastustuksen. Ovella kun ei koskaan kuitenkaan jäsenkirjaa kysellä. Niin kuin muissa uskontokunnissa ja yhdistyksissä tehdään. Jäsen pitää olla, että voi osallistua.
Jumalan siunausta vaan kaikille.
