Jeesus antoi esikuvan hyvästä paimenesta, joka huolehtii laumastaan. Mihin paimenuus haastaa tänä päivänä? Miten piispan ja papin tehtävä sopivat Raamatusta nousevaan kuvaan paimenesta?
Paimenen ammatti on Suomessa niin harvinainen, että harva tuntee lammaspaimenen tai poropaimenen työtä. Voidaan kuitenkin ajatella että on lukuisia paimenammatteja, joiden tarkoituksena on edistää ihmisten hyvää: opettajan, lääkärin, tuomarin, poliisin, papin ja sotilaan ammatit – esimerkiksi.
Tuletko kuulluksi?
Piispa on Servus servorum Dei – Jumalan palvelijoiden palvelija, joka tukee pappeja ja muita kirkon työntekijöitä näiden työssä. Kirkon työntekijä odottaa, että hän tulee nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Piispan onkin tärkeää kuulla erilaisia ääniä ja vastata niihin työntekijää tukevalla ja ymmärtävällä tavalla. Kuunteleminen on aina kahdensuuntaista.
Piispan sauvan sanoma
Arkkipiispa John Vikström viittasi eräässä puheessaan piispan sauvaan ja sen eri osiin puhuessaan piispan tehtävistä. Kokoa – Tue – Kannusta. Sauvan käyrällä päällä piispa kokoaa laumansa yhteyteen, sauvan keskiosalla hän tukee heikkoa ja sauvan terävällä kärkiosalla hän kannustaa eteenpäin.
Piispa on pontifex – kirjaimellisesti ”sillanrakentaja”. Hän luo yhteyttä hiippakuntansa sisällä ja kokonaiskirkkoon päin. Hän rakentaa siltaa Kristuksen yhteyteen ja samalla hän tukee kirkon työntekijöitä näyttämään tietä Kristuksen tuntemiseen, osaksi Hyvän paimenen laumaa.
Paimen on laumaansa varten
Johtamisen mallina paimenuus korostaa johdettavien arvoa ja ensisijaisuutta. Paimenen tehtävä ja merkitys nousevat yksinomaan siitä, kuinka paimen saa pidettyä huolta laumastaan. Lauman elinvoima nimittäin heikkenee, kun siitä ei pidetä huolta. Paimen on siis laumaansa varten. Lauma vuorostaan tarvitsee paimenta ja osoittaa hänelle rakkautta. Molemmat ovat tärkeitä toisilleen.
Paimentamiseen liittyvät ongelmat voivat liittyä paimeneen tai laumaan. Huono paimen ei välitä laumastaan eikä yksittäisistä lauman jäsenistä. Tottelematon lammas ei halua kuulua laumaan eikä seurata paimenta. Asiat voivat korjaantua, kun paimen osoittaa työnsä merkityksen.
Ajatus paimenen johdossa elämisestä voi tuntua vieraalta siksi, että ihminen haluaa tehdä omat ratkaisunsa itse. Paimenen seuraaminen tuntuu riistävän itsenäisyyden ja vapauden. Ajatus muuttuu toiseksi, kun oma tie on johtanut ongelmiin. Silloin kaivataan paimenta, joka hakisi turvaan eksyneen ja johtaisi oikealle tielle.
Pahat paimenet
Vanhan testamentin profeetat kuten Hesekiel käyttivät paimenen kielikuvaa kansan johtajista (Hes 34). Pahat paimenet eivät piitanneet kansan hyvinvoinnista. Profeetta julistaa tuomion pahoille paimenille: Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita, te olette kohdelleet lampaitanne tylysti. Minun laumani on hajonnut, kun se on jäänyt paimenetta. Lampaat ovat joutuneet petojen suuhun, kun paimenet eivät ole tunteneet murhetta niistä.
Koska paimenet eivät ole huolehtineet lampaista, tulee lampaiden isäntä – Jumala – itse huolehtimaan niistä. Hän hakee ne turvaan vieraasta maasta. Hän kaitsee lampaitaan vehmailla niityillä ja vie ne lepäämään. Hän hoitaa uupunutta ja pitää ”vahvat ja lihavat kurissa”. Jumala kaitsee laumaansa niin kuin sitä tulee kaita. Tunnetuin kuvaus Jumalasta hyvänä paimenena on Psalmissa 23. ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”
Kuinka paimenen ääni kuuluu?
Johanneksen evankeliumissa (Joh. 10) Jeesus sanoo, että hän tuntee lampaansa ja lampaat tuntevat hänet. Paimenen äänen kuuleminen on oleellista. Seurakuntien paimenet pitävät esillä Hyvän paimenen ääntä saarnaamalla ja opettamalla. Kysymys on siitä, kuuluuko Jeesuksen ääni riittävästi ja kuullaanko se?
”Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä. Vierasta ne eivät lähde seuraamaan vaan karkaavat hänen luotaan, sillä ne eivät tunne vieraan ääntä.” (Joh. 10:4–5). Onko paimenten ääni käynyt vieraaksi? Puhutaanko kirkossa niin että ihminen ymmärtää kirkon sanoman? Aika luo omat haasteensa myös kielelle.
Hyvä paimen antaa henkensä
Joh. 10 vie kuulijoille tutun kuvan paimenesta vielä pidemmälle: Jeesus on Hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa edestä. Palkkapaimen taas jättää vaaran tullen laumansa ja pakenee. Suurin rakkauden osoitus on jo näytetty, Hyvä Paimen on antanut itsensä meidän edestämme ja seisoo vierellämme tänäänkin.
Pietari sai Jeesukselta tehtävän: ”Ruoki minun karitsoitani” – ”Kaitse minun lampaitani” (Joh. 21:15–17). Kuva paimenesta on kirkon työssä edelleen osuva. Me papit olemme ylimmäisen paimenen kutsumia tehtäväämme. Tarkoituksena on antaa ravinnoksi Jeesuksen Sanaa sillä Ilman vettä ja ruokaa lauma kuolee.
Pekka Särkiö
”Jeesus on Hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa edestä. Palkkapaimen taas jättää vaaran tullen laumansa ja pakenee.”
Tuossa on kompa, eli toteamukseen piilotettu ansa, koska kummassakin tapauksessa lauma jää susien armoille.
Pekka
Kiitos hyvästä kuvauksestasi paimenen tehtävästä kirkkomme palveluksessa
Jumala siunatkoon edessä olevan piispan vaalin
Kiitos hyvästä kirjoituksesta; vuosikymmenien aikana nähneenä kirkon rivijäsenille tärkein ja merkittävin Piispan toimista on suoritettu Herran Siunaus.
Muusta Piispan toiminnasta ei juurikaan tiedetä mukaan luettuna tarkastukset seurakuntien asia hallinnasta.
Varmasti Piispat tekevät paljon muutakin pappiskuntansa ohjaamiseksi. Seurakuntalaisille välittyvät Joulun tai Pääsiäisen aikaan ulostuleva hartauskirjoitus. Olikohan vielä muuta.
Vaikea on huomata käytänteissä miksi tarvitaan erikseen ns. Piispan Messu missä kai tarkoitetaan huomata ymmärrys Piispan mukanaolosta.
Piispan mukanaolo ei kait voi tarkoittaa asiaa alkuperäisestä irrotettuna.
Jeesuksen Uhrin uudelleen Uhraus Ehtoolliskirkossa kutsuen tapahtumaa Piispan Messuksi perusteella katsoa Piispa saarnaajaksi on raflaava ja itse asiaa loukkaava lisäksi että asia entisestään hämärtää mistä oma Luterilainen kirkkomme on lähtöisin.
Ehkä tarkoituskin muotoperinteellä on katsoa Katolista yhteenkuuluvaisuutta.
Muuten menettely on mielestäni arvotonta ellei halua huomata Piispan Herran Siunausta kliimaksina.
Piispahan halutessaan Herran siunauksensa voisi vuoron perään tuoda kaikkiin alueensa kirkkoihin työsuunnittelulla ellei vapaat estä, ja kirkkokahveillekaan ei tarvitsisi jäädä kiireen päälle puskiessa. Lounas on kyllä aina poikaa matkustavalle.
Miksi Valtiopäivien avajaistapahtumaa Isossa kirkossa ei kutsuta Piispan Jumalanpalvelukseksi.
Jotain ryötiä tähänkin pitäisi löytyä kun perinteestä kiinni pidetään.
Paavalilta hyvä neuvo paimenille Apostolien teoissa: ”Pitäkää huolta itsestänne ja koko siitä laumasta, jonka paimeniksi Pyhä Henki on teidät pannut. Hän pani teidät paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omalla verellään.” (Apt 20:28 UT2020). Kehotus on siis pitää huolta itsestä, että jaksaa pitä huolta laumasta. Sitten tulee myös varoitus hurjista susista, jotka eivät säästä laumaa (j. 29-30). Onkohan polarisaatio merkkinä siitä, että susia on liikkeellä.
Myötätuulta purjeisiin (siipiin ?) !
”Piispa on Servus servorum Dei – Jumalan palvelijoiden palvelija, joka tukee pappeja ja muita kirkon työntekijöitä näiden työssä.”
Minulla on raamatun mukainen käsitys valitusta palvelijasta, jonka palveliija myös Kristus on Paavalin mukaan, koska hän sanoo: ” Kristus on tullut palvelemaan juutalaisia, hän on tullut vahvistamaan isille annetut lupaukset, todistaakseen, että Jumala pysyy sanassaan. Hän on tullut myös, että muut kansat voisivat iloita yhdessä hänen kansansa kanssa ”
Ei ole vielä näkynyt kirkon todistusta isille annetuista lupauksista juutalaisille, kuten perintöosasta, siunauksista ja niin edelleen. Ei ole, on puhuttu vain hylätystä kansasta, Perkeleen lapsista, käärmeen sikiöistä, kavalista pettureista ja kavaltajista, ahneista ja himokkaista, jotka vain etsivät jeesusta kivittäkseen.
Kun pelastajana esiintyvä tekee näin suuren mokan, sillä ei taivaaseen mennä.
Kirkko sanoi aikoinaan olevansa uusi Israel, ja itseasiassa ikuinen Israel, mutta silloin kun tulee puhe Israelin synneistä, se ei todellakaan tarkoita kirkkoa vaan juutalaisia.
Näin niitä juttuja pyöritellään ja lakeja kierretään ja kirjoituksia muutetaan omaan korvasyyhyyn sopiviksi .
Valtiovallan ja kirkkolaitoksen konsensus yhteisistä eduista on selvä, ja tuleehan asia jo 300.aa luvulta kehittyneenä.
Kirkkomme opetuksessaan antaa Meidän ymmärtää olevamme kyvyttömiä, kykenemättömiä katsomaan osaamme silmillä jotka aukeavat vain Oikean Uskon kautta.
Vallan eliitti iloitsee ettei kristikansa lähde kadulle äänestämään jaloillaan kuten ei Venäjälläkään vielä tapahdu äitien ja mummujen toimesta.
Kristikansamme suostuu näin helposti poliittisiin intohimoihin tarjoiltuna
1890.tä luvulla kirkkomme pappi varoitti työläistä herrojen vaatteisiin pukeutumisesta. Sama Mies todisti myös toisten olevan käskettäviä ja toisten käskijöitä.
Onneksi puhe kirkossa on siistiytynyt, ja nyt kerrotaan vain syntisyydestämme tehdä tai ymmärtää asioitten Oikeaa laitaa kyvykkyydessämme.
Totta on kyllä mainitsemaani ajanjaksoon suomalaisia kysytyn yhteiseen hyvään kun säätyläisillä tuli huolta omasta varmuudesta ymmärtää tilanteen pysyvyyttä.
Silloin hyvin kelpasi henkisesti rampautetun työläisen panos vaikka niin syntinen olikin.
Ei aika ole hirveästi muuttunut, nytkin halutaan suomalaista sielua, vaikka syntisenä, säilyttämään paikkamme EU kerman parrasvaloissa.
Piispoihin edellinen katsoo Heidän olevan takaajia konsensuksessa kirkkolaitoksen puolelta.
”Hyvä paimen pitää kurissa lihavat ja vahvat”. Siinä sitä on piispalle työmaata. Sen tehtävän jos hyvin saa hoidettua, niin lauma voi hyvin.
Vaikeinta siinä on Piispan paikalle saapuessa tunnistaa laumasta vahvat ja lihavat.
Jos siinä erehtyy vahvistamaan vahvoja ja ruokkimaan lihavia, niin heikot ja nälkäiset kärsii hirveän paljon lisää. Silloin olisi parempi ettei piispa olisi paikalle tullutkaan. Piispa kun voi vahingossa asettua väärälle puolelle. Lihavat ja vahvat yrittävät aina saada Piispan puolelleen. Heikot ja nälkäiset ei jaksa. Kaikkien muiden syyllisenä pitämä voikin olla syytön.
Näihin tilanteisiin piispa tarvitsee Salomonin tuomioita ja sellaisia voimme piispalle olla rukoilemassa.
Itse uskon Piispojen huolivan virkansa kykynsä mukaan mitä ohjaavat säädökset järjestyksessä ja laissa.
Helsingissä papin erottamiseen olisin katsonut toisin silmin. Kirkkojen kiviperustat eivät liiku vaikka keskusteluun olisi tahdottu lähteä mukaan.
Sitten, papin oikeutusta sen kerran saaneena tehtäväänsä ei mielestäni Ihmiseltä voi ottaa pois.
Hengelliset substanssit kirkon statuksesta katsottuna ovat Ihmiselle pysyvää kauraa eteenpäin kun ne kerran on annettu, ja kun tässä ei ole haluttu pysyä on asia samalla kysymys koko asian luonteesta.