Harvoin tarjolla. Piispa ohjeistaa seurakuntalehteä. Näin kuitenkin tapahtui viime viikolla Markkinointi & Mainonnassa.
Toimittaja kysyi: Kirkon viestinnän kenties näkyvin muoto on Kirkko ja kaupunki -lehti, joka toimii aktiivisesti myös keskeisimmissä sosiaalisen median kanavissa. Twitterissä seuraajia on kuitenkin vain reilut 4 000 ja Instagramissa noin 2 500. Facebookissa tykkääjiä on hieman yli 7 000. Määrät eivät ole kovin suuria. Miten kirkon tulisi kehittää omaa viestintäänsä?
Piispa Teemu Laajasalo vastasi: ”Kirkko tekee todella paljon asioita joka päivä. Meillä on Suomessa 400 seurakuntaa, joista jokaisessa on diakoni, joka tekee lakisääteisesti hyvää. Tähän volyymiin nähden nuo luvut ovat käsittämättömän matalia. Kirkon ja kaupungin kohdalla kyse on nähdäkseni siitä, että on haastavaa tehdä journalismia ja samaan aikaan olla kirkolle myötämielinen. Minusta kannattaisi ehkä tähdätä reilummin Finnairin Blue Wings -lehden malliin, joka on selkeästi asiakaslehti. Lehdessä ei niinkään kerrota koneiden teknisistä yksityiskohdista tai moottoreista, vaan kerrotaan niistä kohteista, joihin Finnairin koneilla pääsee. Eli toisin sanoen kerrottaisiin enemmän yhtäältä taivaasta ja toisaalta siitä konkreettisesta työstä, mitä kirkko tekee.”
Kiinnostavaa. Kirkko on saanut piispan, joka oikeasti kantaa huolta ja ymmärtääkin viestinnästä. Ainoa vain, että hänellä on eri työnantaja kuin Kirkko ja kaupungin toimituksella. Naapurin asioita on aina mukavampi laittaa kuntoon.
Toimittaja Aleksi Ylä-Anttila palasi aiheseen eli kirkon brändiin tämän viikkoisessa kommentissaan:
”Jos olisin kirkon brändistä ja viestintästrategiasta vastaava henkilö, järjestäisin aluksi useissa pääkaupunkiseudun seurakunnissa avoimia tilaisuuksia, joissa nuoret aikuiset voisivat tulla kertomaan omasta jaksamisestaan. Kirkon edustajien tehtävänä olisi ennen kaikkea kuunnella.
Mikäli kaikki sujuisi suunnitelmien mukaisesti, tilaisuuksien kautta löytyisi tovin kuluttua ainakin jonkin verran nuoria, jotka ovat saaneet apua ja tukea kirkon kautta. Näitä tarinoita he voisivat kertoa kameran edessä omin sanoin. Kyse olisi avusta, ei niinkään uskonnosta.”
Ylä-Anttilan mukaan vain harvalla organisaatiolla Suomessa on enemmän mahdollisuuksia ja resursseja toteuttaa tällaista työtä kuin evankelis-luterilaisella kirkolla.
Tosin Ylä-Anttila katselee kirkon viestintätodellisuutta hyvin pääkaupunkiseutulaisesta näkökulmasta. Kirkolla on viestintää ja seurakuntalehtiä muuallakin. Niiden paikallinen merkitys voi olla suurikin.
Olli Seppälä
Iso plussa piispalle kannanotosta. Kirkko ja kaupunki ei ole onnistunut tehtävässään ja Laajasalo uskalsi sen nyt sanoa ääneen.
En muista, että mitään muuta kirkollista viestintälehteä kuin K&K olisi viime vuosina haukuttu yhtä paljon. Jo sen pitäisi kertoa toimittajille jotain.
Piispa Laajasalo hoitaa hyvin piispallisen kaitsennan.
Jos Laajasalo, Ahdesmäki ja Kaikusalo ovat näin yksimielisiä tuomioissaan, niin K&Kn täytyy olla aivan erinomainen lehti.
Eikö sitä lehden erinomaisuutta voisi, tai jopa pitäisi, arvioida ihan muulta pohjalta kuin siltä kuinka moni ja minkälaiset ihmiset siitä eivät pidä? Ja sitten perustella kantansa nimiä mainitsematta+
”Jos Laajasalo, Ahdesmäki ja Kaikusalo ovat näin yksimielisiä tuomioissaan, niin K&Kn täytyy olla aivan erinomainen lehti.”
Nappiin todettu. Jaakko Heinimäki onkin tehnyt hyvää työtä. Piispallista neuvoa pidän Heinimäen nälvimisenä. Ehkä taustalla on se, että lehti on kirjoittanut laajasalogatesta.
Jos kirkon brändi ei kiinnosta, niin voisiko Laajasalolla itsellään olla osuutta kirkollisen imagon turmelemiseen?
Seija, sinulla on mielestäni erikoinen näkemys hyvästä, tasapuolisesta journalismista.
Ps. Mielestäni piispa Laajasalo, Ahdesmäki ja minä itsekin olemme oikeutettuja arvioimaan K&K lehteä siinä kuin Seija Rantanen, Tapio Tuomaala ja muut täällä lehteä kehuvat henkilöt. Voisin sanoa, että K&K lehden sisällössä täytyy olla korjaamisen varaa, koska Seija Rantanen ja Tapio Tuomaala sitä noin ylistävät. Kuka sen sanoo, kumpien osapuolten arvio osuu oikeaan? Seija, mietipä sitä.
Jos kirkkomme katsoo tarvitsevansa asiakaslehden, toimittakoon sellaisen ja laittakoon sen kirkonpenkkiin kävijän poimittavaksi. Näin lentokoneissa ja linja-autoissa toimitaan.
Sanomalehden tehtävänä on ymmärtääkseni kertoa uutisia, valaista niiden taustoja ja käynnistää asioita edistävää keskustelua. Siinä ei aina voi miettiä, kuka kehuu ja kuka moittii.
Jäsenlehti? Pääkaupunkiseudulla kirkkoon kuuluminen laskee vauhdilla. Sen nopeammin laskee vain kasteiden määrä. K&K kritisoi ja ovat kritisoineet lähinnä hard core sisäpiiriseurakuntaharrastajat. Suurelle yleisölle (lue pääosin kirkon bileet maksaville) kirkon touhut on lähinnä EVVK, kunhan toimitukset ovat kauniit ja niiden puheet lyhyitä. Ja joka on alkanut kysyä, miksi muuten maksamme pienen piirin sisäpiirijuhlat.
Kenelle lehteä tehdään? ”Irrallisille?” Järkyttävä termi muuten. Mikä on irrallinen ihmisten elämästä, on kirkko eikä toisinpäin. Journalistin osa ei ole helppo. Kun tekee kunnolla journalismia mm. puuttuu sisäisiin ongelmiin kuten journalistin objektiivisesti pitää tehdä, niin omat koirat purevat heti. Jos halutaan tavoittaa se suuri maksava enemmistö, jolle kirkko ei juuri tarjoa mitään, niin se pitää tehdä K&K:n tyylillä eikä sisäpiiriä nuoleskelemalla. Eikä missään nimessä kirkkojargonialla, joka tyydyttäisi edellämainittua..
Ja Kotimaa24 ohjeistaa piispaa tai piispoja..
Jos ei suoraan niin ainakin rivien välistä.
Tältä vaikutelmalta ei voi välttyä, kun lukee tätä juttua tai vaikkapa piispa Seppo Häkkisestä tehtyä uutista liittyen Maata näkyvissä -tapahtumaan.
Kannattaisiko välillä vaihtaa näkökulmaa kirkon ja sen toiminnan kannalta rakentavampaan?
Maallistuneiden seurakuntalaisten kannalta mediassa kärjistetysti esitetty oletettu naisvihamielisyys ja homovastaisuus, ei muuta kuin lisää kirkosta eroamista, samalla kun vastakkain asettelu kirkon jäsenistössä kärjistyy ja aiheuttaa vihamielisyyttä esimerkiksi perinteisellä virka- ja avioliittokannalla olevia seurakuntia, seurakuntalaisia, järjestöjä ja herätysliikkeitä kohtaan.
Tämä ei voi olla kirkollisen median työskentelyn tarkoitus.
En nyt ota kantaa siihen, kuka täällä ojentaa ketäkin ja onko Heinimäellä eri työnantaja kuin Laajasalolla (mitä näkemystä kyllä Olli vähän ihmettelen).
Sitä vastoin olen huolissani, ettei kukaan ota kantaa M&M lehden varsinaiseen kysymykseen siitä, että Kirkko ja Kaupunki -lehdellä on todellakin kovin vaatimaton seuraajajoukko somessa. Sama taitaa koskea myös Kotimaata.
Tilanteessa, jossa mielikuvat kirkosta muodostuvat yhä enemmän julkisuuden ja erityisesti somen kautta, pitäisi tämän olla kirkon brändäyksen yksi suurimpia huolenaiheita.
Mielenkiintoista sinänsä, että samanaikaisesti kirkollinen ja myös teologinen keskustelu näyttää siirtyneen suurelta osin Facebookin ryhmiin. Siinä olisi Kirkon tiedotuskeskuksessa ja kirkollisella medialla vakava peiliin katsomisen paikka.
Kirkon viestijöiden FB-sivulla oheisesasta postauksesta keskutellaan vilkkaasti. Muun muassa pohditaan Blue Wingsin olemusta ja sen soveltuvuutta kirkon viestintään. Moni myös nyrpistää Finnairin asiakaslehdelle nokkaansa.
Kirjoitin ketjuun kommentin, joka ansaitsee tulla tässäkin sanotuksi:
”Ettei historia hämärtyisi: Kirkko ja kaupunkia ja Blue Wingsia tehtiin aikoinaan viisi vuotta samassa firmassa, samalla käytävällä, viereisissä huoneissa. Eri lähtökohdista tosin jo silloin, mutta vuorovaikutusta tekijöiden välillä journalismin muodollisista keinoista toki oli. ”
Mitenkään tuntematta Kirkon viestijät FB-sivulla käytävää keskustelua sanoisin, että aina on parempi harrastaa vuorovaikutusta kuin nyrpistää nenää, myös journalismin keinoista.
“Ettei historia hämärtyisi: Kirkko ja kaupunkia ja Blue Wingsia tehtiin aikoinaan viisi vuotta samassa firmassa, samalla käytävällä, viereisissä huoneissa. Eri lähtökohdista tosin jo silloin, mutta vuorovaikutusta tekijöiden välillä journalismin muodollisista keinoista toki oli. “
Meinasin ottaa edellisessä kommentissa tämän esiin, mutta ajattelin antaa asian olla, jotta pysyisin tällä kertaa keskustelun raameissa. Laajasalolainen kirkko on bisneskirkko. Se ottaa mallia bisnesmaailman tavasta toimia ja saada siten kasvua. Itse asiassa se on kopio amerikkalaisesta menestysteologiasta. Kannattaisi vakavasti miettiä ajoissa, mitä kirkko tarvitsee. Lankeaako se lopullisesti,polvilleen tämän maailman ruhtinaan edessä?
”Kirkko ja Kaupunki -lehdellä on todellakin kovin vaatimaton seuraajajoukko somessa.”
Ei kukko käskien laula. Taikatemput eivät tässä auta sen enempää kuin Laajasalon ohjeistus. Kirkko ei tarjoa sellaista, mitä Finnair tarjoaa.
Jos tämä ei tuo some tykkäyksiä, niin peli on menetetty.
”Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Jaakko Heinimäki ehdolla Suomen seksikkäimmäksi mieheksi – katso kuumat kuvat!”
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kirkko-ja-kaupungin-paatoimittaja-jaakko-heinimaki-ehdolla-suomen-seksikkaimmaksi-mieheksi-katso-kuumat-kuvat-