Mä en siis näe mitään järkeä tällaisessa juhlassa, jonka päähenkilö outo saarnamies sekaantuu asioihin, jotka ei sille ees kuulu. Se haukkuu vallanpitäjät ihan pataluhaksi, lättäjaloiksi ja maan rakoon eikä piittaa seuraamuksista pätkääkään. Joutuu suorasukaisuutensa takia poseen, linnan tyrmään. Linnassa taas vietetään kunnon bileitä malliin in vino veritas. Palkaksi eroottisesta tanssista nuori tyttö saa pyytää hallitsijalta mitä vain. Äitinsä ehdottaa profeetta Johannes Kastajan päätä vadilla.
Kamelinkarva-asussa viihtynyt ja heinäsirkkoja erämaassa syönyt Johannes Kastaja ja samanlaisella parannussaarnalla työnsä aloittanut Jeesus Nasaretilainen olivat serkuksia, ikäeroa puoli vuotta. Jeesus söi ja joi ihan normaalisti, mutta eivät kaikki siitäkään tykänneet, vaan syömärinä ja juomarina pitivät. Johannes mestattiin miekalla, Jeesus ristiinnaulittiin. Jeesus omisti vain saumattoman vaatteen, joka lopulta joutui Golgatalla sotilaitten arpapelivoitoksi.
Oikea juhannuspäivä on vasta tiistaina 24.6. eikä lauantaina 21.6. No, mieluummin juhannus lauantaina kuin joulu. On Jeesus sentään isompi juttu kuin Johannes, joka ei omankaan todistuksensa mukaan ollut arvollinen edes solmimaan Jeesuksen sandaaleitten remmejä.
Surullisinta koko juhannuksenviettoideassa on se, kun tällainen pessimistinen Suomen kansa yrittää ottaa yhdessä viikonlopussa ilon irti elämästä. Miksi? Minun mielestäni ilon pitäisi kuulua elämään. Jos se otetaan pois, niin silloin ei jäljelle jää enää oikein mitään kivaa.
Ilo otetaan juhannuksena yleisimmin irti kuperkeikkalimonadilla. Juodaan kuin viimeistä päivää. Ja monille juhannus jääkin viimeiseksi. Maanantaina saamme ensimmäisenä tietää hukkuneitten ja tieliikenteessä menehtyneitten määrän. Se on asia, joka tiedotusvälineitä näyttää vuodesta vuoteen jaksavan kiinnostaa.
Taikayön saldoa:
Ikään kuin pisteenä i:n päälle jokin tutkimus muisti aivan hiljattain muistuttaa, että makkara tappaa suomalaisen miehen.
Koska sää ei tänä juhannuksena suosinut meitä, on sateella hyvää aikaa muistella menneitä juhannuksia, vaikkapa tällaista:
Voisikohan juhannuksella olla jotakin muutakin sisältöä kuin kokko, rantasauna, grillaaminen, kännissä maalla ja vesillä hilluminen, autoruuhkat mennen-tullen, perheriidat, onnettomuudet, avioerot…?
Toisaalta: Onhan tuossakin jo paljon materiaalia yhdelle viikonlopulle. Liikaakin.
Kuinkahan monen juhannukseen muuten mahtaa kuulua kirkko kesäpitäjässä?
En ole käynyt näillä sivuilla pitkään aikaan, mutta nyt kuuluu taas asiaa. Onnittelut Hannu suorasta ja selkeästä puheesta! Ehdin tuskin joka kohtaa edes ehdin lukea, kun oli jo niin kiire vastaamaan.
Itse jouduin kanssa perjantaina kaupan kassajonossa tilanteeseen, jossa huomasin puhuvani erään ystävän kanssa jotain samansuuntaista.
Sanomiseni pisti minut itsenikin tutkiskelun paikalle. Johanneksen muistojuhla, päivä, jona muistetaan totuudenpuhujaa, jolle ei ns. löytynyt sijaa majatalossakaan, vaan piti raivata pois tieltä. Traagista, totuus voi joskus olla meille niin kirpaisevaa, että totuudenpuhujaa ei enää haluta keskuuteen.
Voin kysyä ensimmäisenä itseltäni, torjunko minä kuinka paljon totuutta ympäriltäni ja tajunnastani, joka minun kuitenkin olisi hyvä tunnistaa ja tarvittaessa kohdata!
Osoittihan Johannes toki Jeesukseen, mutta Jeesus onkin totuus.
Ja tuli kun tulikin pari ”ehdin” -sanaa samaan lauseeseen tuossa eka kommentissa. Mutta tuo tekaistu kiire…….kö lie??
Mikä olikaan se totuus, jonka Johannes sanoi Herodekselle ja hänen naiselleen ?
Voiko sen sanoa täällä joutumatta bannatuksi?
Jorma: Eija kertoo sen tuossa alempana…
Onnittelut, Helinä, sinisestä nimestäsi. Myös Elias Tannilla ja Juha Heinilällä on kunnia saada käyttää värikästä nimeä. Te olette sivuston aatelia, sinivärisiä. Me muut olemme harmaita hiirulaisia…
Simo Salmisen esittämää Rotestilaulua voisi pitää Kaikkien Yhdistyneitten Ahdistuneitten Juhannusruikuttajien perushymninä:
http://youtu.be/hXSzIpw48Yk
Onko täällä joku mennyt setänsä kanssa naimisiin ja sitten alkanut toisen setänsä rakastajattareksi?
Laitankin yhden linkin erittäin karmeasta Juhannuksesta. Tämä voittaa Simo Salmisen laulunkin.
http://www.hyvejohtajuus.fi/5490/karmea-juhannus-vuonna-29-jkr/
Kuule Hannu Kiuru, ei se Johannes tainnut siinä virkata Jeesuksesta halaistua sanaa – kuten muistat lukeneesi.
Ah tuskaa,
lumi painaa marjapuskaa,
hiljennyt on kurtun valitus.
syksy on
vaik kalenteris seisoo vasta Juhannus
Härmä, lumi peittää kaasugrillin,
ei tuota iloa Grilli-Maisteri ei Wilhelmi
sataa
syksy on