Perusteluja kristilliselle avioliitolle

Kristillinen avioliitto solmitaan papin ja vähintään parin todistajan läsnäollessa ja näin tällä käytännöllä, sanotaan olevan Jumalan hyväksyntä ja siunaus yhdessäololle ja asia pätee myös yhteiskunnallisesti, eli parista on tullut virallisesti pariskunta. He ovat kristillisessä avioliitossa.

Lutherin perusteluita pyytää Jumalan siunausta avioliitolle: http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/vahakatekismusliitteet.html#avioliittoon

Luther:

”Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä. Jokainen kaupunki ja maa noudattakoon omaa käytäntöään ja totuttuja tapoja.—

          Mutta jos meitä pyydetään siunaamaan morsiuspari, rukoilemaan sen puolesta tai vaikka vihkimäänkin se – kirkon edessä tai kirkossa – on velvollisuutemme tehdä, mitä pyydetään. Siksi olen halunnut laatia tämän vihkikaavan niitä varten, joilla ei parempaakaan ole, jos joku kenties tahtoisi noudattaa meidän tapaamme.—

 —Sitäkin varten on avioliittoon siunaaminen tarpeen, että nuoriso oppisi suhtautumaan avioliittoon vakavasti ja kunnioittamaan sitä Jumalan käskemänä asiana ja lakkaisi pitämästä sitä naurun, pilailun ja kaikenlaisen ilveilyn aiheena.—

          Seikkahan on itsestään selvä. Kun joku pyytää papilta tai piispalta esirukousta ja siunausta, hän osoittaa sillä, vaikkei sitä nimenomaan sanoisikaan, että hän on antautumassa vaaralle alttiiksi ja tarvitsee kipeästi Jumalan siunausta ja seurakunnan esirukousta siihen säätyyn, johon on astumassa. Jokapäiväinen kokemuskin opettaa, mitä kaikkea kauheutta Perkele saa avioliiton piirissä aikaan: aviorikoksia, uskottomuutta, epäsopua ja vaikka mitä surkeutta.”

Tuosta Lutherin selityksestä ilmenee, ettei avioliiton solmiminen/yhteiselon virallistaminen ole ollut aina kirkon tehtävä. Hänen mukaansa kirkollinen vihkiminen/avioliiton siunaaminen ja sille esirukouksen pyytäminen johtuisi vain avioliittoon aikovan tarpeesta saada esirukouksen ja siunaamisen kautta ikään kuin vahvistusta tai varmistusta avioliiton onnistumiselle.

Eli Lutherin selityksestä ei käy ilmi sellainen asia, että yhteiselo olisi Jumalan kasvojen edessä pätevä vasta kirkollisen avioliittotradition jälkeen, papin aamenen jälkeen. Näin ei ajatellut mitä ilmeisimmin myöskään patriarkka Iisak:

Iisak vei Rebekan äitinsä Saaran telttaan ja otti hänet vaimokseen (1.Moos.24:67).”

Myöskään Jaakob ei pahemmin piitannut mistään traditioista, kun hän ensin enonsa Laabanin viekkauden takia sai vaimokseen serkkunsa Lean ja viikon päästä myös rakastamansa serkkutytön Raakelin:

”Kun aamu koitti, Jaakob huomasi, että olikin saanut Lean. Hän sanoi Labanille: ”Mitä oletkaan minulle tehnyt! Minähän palvelin sinua saadakseni Raakelin. Miksi sinä petit minua?” Jaakob suostui siihen ja vietti hääviikon loppuun Lean kanssa. Sen jälkeen Laban antoi myös tyttärensä Raakelin hänelle vaimoksi.” ( 1.Moos. 29:25,28)

Jonkin ajan kuluttua Jaakob teki Raakelin toivomuksesta hänen orjattarelleen lapsia:

Raakel sanoi: ”Tuossa on orjattareni Bilha. Tee hänen kanssaan lapsia, jotka tulevat minun omikseni. Näin minustakin voi tulla äiti.” (1.Moos. 30:3)

Ja eipä aikaakaan, kun Leakin halusi orjattarensa kautta Jaakobilta lisää lapsia:

Kun Lea näki, ettei hän enää saanut lapsia, hän antoi orjattarensa Silpan Jaakobille vaimoksi, ja Lean orjatar Silpa synnytti Jaakobille pojan.” (1.Moos. 30:9,10)

Kun noita Iisakin ja Jaakobin omanlaisiansa avioitumisia tarkastelee kirjoitetun sanan mukaan tarkalla silmällä, voi havaita sen, että tapahtumissa on ollut Herran tahto mukana. Lukekaa itse ja olkaa eri mieltä jos olette.

Eli tahtoo nyt kysellä, ihmetellä ja tarkastella nykyistä kristillistä avioliittokäytäntöä ja käsityksiä Raamatun kirjoitusten valossa. Mikä kaikki nykyisessä häämenossa on ihmisen/kirkon itsensä keksimää traditiota ja mikä mahdollisesti Jumalan tahtoa.

Nimittäin, jos tekee ”iisakit” eli menee Iisakin tavoin ”naimisiin”, niin nykyvalossahan se tarkoittaa avoliittoa, vai? Kun on yhdytty, ollaan tultu yhdeksi lihaksi ja se on siinä. Siitä alkaa vastuu toisesta ihmisestä loppuelämäksi. Tosin Iisakin tapauksessa ottaa Rebekka vaimoksi, näkyy Herran tahto kirjoitetun sanan mukaan niissä kohdissa, missä kerrotaan Herran johdatuksesta asiassa. Mutta joka tapauksessa, kun Iisak ”otti vaimokseen” Rebekan, se ei tapahtunut papin eikä todistajien läsnäollessa, vaan Saaran teltassa.

Nyt sitten itse asiaan.

Onko sellainen yhteiselo Jumalan hyväksymä, jossa yhteiselämä aloitetaan vasta papin aamenen jälkeen ja jossa pysytään niin kauan, kunnes kuolema erottaa?

Onko sellainen yhteiselo Jumalan hyväksymä, jossa pari tekee ”iisakit” eli aloittaa yhteiselonsa halutessaan ja elää hyvässä sovussa ja rakkaudessa elämänsä loppuun asti?

Siis tekeekö vasta papin aamen yhdessäolosta Jumalan edessä hyväksytyn? Eikä Jumalalla mitään muita vaateita asialle olekaan?

Verrataanpa.

Avioliitto on solmittu papin ja seurakunnan, sekä Jumalan kasvojen edessä. Avioliitto osoittautuukin melkoiseksi maanpäälliseksi helvetiksi. Onko tällainen avioliitto kristillisempi yhteiselo kuin avoliitto, jossa eletään toista kunnioittavassa hengessä ja molemminpuolisessa rakkaudessa?

Vielä kysyn kun kysytyttää.

Mikä tekee pariskunnan yhteiselosta kristillisen ja Jumalan edessä kelpaavan? Papin aamen vai molemminpuolinen vastuu, kunnioitus ja rakkaus läpi elämän?

Pitäisikö vanhempien kasvattaa lapsiaan enempikin vastuuseen, kunnioittamiseen ja rakastamiseen toisia ihmisiä kohtaan, kuin luottamaan ihmistraditioiden voimaan elämässä?

Se on ainakin mulle selvääkin selvempi, ettei papin aamen takaa sitä, että yhteiselo olisi rikkumaton ja rakkautta riittäisi niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Joillakin se onnistuu, joillakin ei. Paljon on avioeroja ja paljon on kulissiliittoja, joita pitävät kasassa ympäristön vaatimus ja paine ikuisesta liitosta. Myös muita väkinäisiä avioliittoja on olemassa, joissa voidaan todella huonosti.

Tähän vois ottaa lopuksi vielä kysymyksen homoliitoista, mutta jätetään nyt jotain toiseksikin kerraksi. Tosin mikään ei estä pohtimasta asiaa myös tästä näkövinkkelistä.

  1. Avioliittohommassa on sellainen pointti, että enemmistölle se on melko tärkeä perinne. Nyt alkaa tulla tilanne itsellekin ajankohtaiseksi kihlautumisen myötä.

    Kumppanini ei kuulu kirkkoon ja hänen suhteensa uskontoon on välinpitämättömän ja vihamielisen välillä, itsekin jätin aikoinaan kirkon abortinvastustajien ja muiden suvaitsemattomien takia, mutta nykyään en enää ole niinkään vihamielinen. Kirkkohäät eivät siis meidän kohdalla tuntuisi omilta juhlilta, mutta…

    Kummankin suvusta löytyy vanhemman sukupolven edustajia, joille lastenlasten kirkollinen vihkiminen olisi todella tärkeää. Ollaan jo kihlatun kanssa mietitty, että pitäisikö liittyä häiden takia takaisin kirkkoon ja sitten erota kuten monikin on suvussa ja lähipiirissä tehnyt vai suostuisiko joku seurakunta järjestämään maksua vastaan lähestulkoon kirkkohäitä muistuttavan seremonian, olkoon se vaikka siunaaminen.

    Elämän siirtymäriitit eivät ole yleensäkään vain juhlakalun omia pippaloita. Kyllä se maistraatti itselle riittäisi, mutta kun suku…

  2. Nimittäin vaikka joskus olenkin ollut äärimmäisen vihainen kirkolle, kun siitä en saanut alaikäisenä jo erota, niin nykyään kuitenkin sen verran kunnioittaa, ettei haluaisi papille valehdella että pitäisi sukunsa tyytyväisenä. Kyllä sitä isovanhempien hymyn takia jaksaa vaikka vähän epämukavuutta ja ahdistusta kirkossa, mutta mieluiten sitä olisi seremoniamestarille aikeistaan sentään rehellinen.

  3. Eero, en minä yritä opettaa enkä opeta mitään enkä ketään, minä vaan kyseleväisellä mielellä pohdiskelen asioita.

    En ole virallistettua avioliittoa enkä häitä vastaan, päinvastoin, sehän on ollut minunkin ratkaisuni aikoinani ja kohta on 30 vuotta lasissa ja rakastan miestäni edelleenkin syvästi ja oikeestaan vielä syvemmin kuin avioon astuessamme

    Mietin vain sitä, että mikä tekee Raamatun mukaan kahdesta ihmisestä yhden, sekö, että käydään mutka maistraatissa tai kirkon alttarilla, vai se, että yhdytään.

    Eli tahtoo edelleen kysyä sitä, että kaipaako Jumala yhteiselon virallistamista, jotta se on oikea, synnitön ja pätevä?

    Hääjuhla ja esim. Raamatun Kaanaan häät, ovat tietty yhteiselon aloittamisen juhlistamista. Samalla tavalla kuin syntymäpäiväjuhlatkin. Ne ovat yksi kauneimpia ja ihanimpia juhlia, mitä maa päällään kantaa.

    Raamattu ei anna esimerkkiä ja vaatimusta sille asialle, että pariskunnan pitää virallistaa suhteensa papin tai maistraatin edessä, vai antaako? Jos löydät Raamatusta sellaisen kohdan, ole hyvä ja tuo se kehiin.

    Ja edelleenkin olen sitä mieltä, ettei papin tai maistraatin edessä käyty mutka tee yhteiselosta sinällään parempaa, sitovampaa ja onnistuvampaa kuin avoliitto.

    Alunperinkään ei saisi lähteä, ei avoliittoon eikä avioliittoon kokeilumielellä ja ajatuksella ”voihan sitä sitten erota, jos ei suju”.

    Kerran kuulin bussissa teinien juttelevan naimisiinmenosta. Yksi heistä valisti toisia, että kannattaa tehdä avioehto, ennen kuin menee naimisinn, ettei erotessa sitten käy hullusti. HUH! Jos semmosia ehtoja pitää tehdä, ei kannata jatkaa enää sekuntiakaan yhteiseloa, sillä eihän koko hommassa ole silloin luottamusta mukana.

  4. Raamattu ei anna esimerkkiä ja vaatimusta sille asialle, että pariskunnan pitää virallistaa suhteensa papin tai maistraatin edessä, vai antaako? Jos löydät Raamatusta sellaisen kohdan, ole hyvä ja tuo se kehiin.

    Tätä minäkin olen pohtinut, kun en mitään esimerkkiä tai vaatimusta Raamatusta ole löytänyt.
    Aikojen saatossa näköjään käsitys avioliitosta on muuttunut varsin paljon. Eihän tämä nykyinen ”rakkausavioliitto” kovin vanha asia ole. Avioliitto on ollut Suomessakin pitkälti taloudellinen juttu, johon perheet/suvut vaikuttivat osaltaan, jotta se oikeanlainen tuli valittua ja eläminen turvattua, kun nykyisenlaista sosiaalihuoltoa ei ollut. Kai sentään tunteillakin jokin merkitys oli.

    Minuakin kiinnostaa, milloin vain kirkollinen vihkiminen alkoi olla se oikea systeemi. Ja onko kirkon näkökulmasta vain maistraatissa käyneet synnissä eläviä? Eikös monissa maissa ainoastaan maistraatissa käyneet ole virallisesti naimisissa ja kirkko sitten siunaa liiton, jos halutaan?

  5. Vuokko ja kumppanit kilvan vakuuttaa ettei Raamatusta löydy tukea avioliittoinstituutiolle miehen ja naisen välillä.
    Entä miksi Mooses käski antaa erokirjan VT:n aikana jos ei silloinkin löysänä moraalin aikana ollut virallista vihkimistä?

    Entä avioliiton ja avoliiton ero? Siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Kirkollisesssa avioliittoon vihkimisessä mies ja nainen vihitään ensikädessä Jumalan edessä, ja sitten pappi on peini valtion virkamies kun julistaa hänelle annetuilla valtuuksilla vihitttävän parin myös lain edessä aviomieheksi ja aviovaimoksi.

    Vuokko ja kumppanit älkää yrittäkö olla näsäviisaita ja kääriä harhaopetustanne ns. ”kyselevään kaapuun”. Eli enhän minä mitään opeta mutta kun Vuokko koko ajan pyrkii opettamaan.

    ps. Yllä esittämäni väittämät löytyy Raamatusta ei niinkään mistään varsinaisista historiankirjoista.

  6. Eero Koskelalle.

    Ei minulla ole mitään kirkollista vihkimistä vastaan sen enempää kuin tarvetta esittää mitään harhaoppisia väitteitä.

    Täällä on esitetty kysymyksiä, joista ei pitäisi hikeentyä.

    Raamatussa ei ole mitään selkeää viestiä, miten pitäisi vihille mennä. Eikä purkauksesi valaissut asiaa vähääkään.

  7. ”Yllä esittämäni väittämät löytyy Raamatusta.” Missähän siellä on tämä väittämä: ”Kirkollisesssa avioliittoon vihkimisessä mies ja nainen vihitään ensikädessä Jumalan edessä, ja sitten pappi on peini valtion virkamies kun julistaa hänelle annetuilla valtuuksilla vihitttävän parin myös lain edessä aviomieheksi ja aviovaimoksi.”

  8. Vuokko > Muitaakseni Jehovan todistajat myös vetoovat ”uuteen valoon” erinäisten muuttuvien tai muuttuneiden asioiden kohdalla. Kuka sen pystyy takuuvarmasti sanomaan, mikä valo milloinkin on ”se oikea”.

    V: Raamattu sanoo sen. Raamattu sanoo, ” Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka” Sananl.4:18. Eli Jumala on luvannut valoa lisää. Mutta tämä valo tulee Raamatusta, ei muualta. Myös Daniel sanoo, ”Mutta sinä, Daniel, pidä nämä asiat salassa ja sulje tämä kirja sinetillä lopun aikaan saakka. Monet harhailevat, mutta tieto lisääntyy” Dan.12:4.

    Edellisessä viestissäni toin esimerkin, kuinka Jumala alun perin ei hyväksynyt eroa, mutta sitten hän sen salli tietyin ehdoin tietyssä historian tilanteessa ja sitten hän toi Jeesuksen kautta lisää valoa ja ei enää sallinut kuin vain silloin jos kyseessä on aviorikos.

    Vuokko > Tavallaan tuollaiset uuden valon loistamiset saattavat saada vapaat kädet mielivallalle tulkita asioita miten lystää.

    V: Onpa kyse uudesta tai vanhasta valosta, niin jos asioita tutkitaan mielivaltaisesti, niin aina menee pieleen. On muistettava, että Jumala on looginen ja näin totuus on loogista. Myös Raamattu on näin looginen. Siispä, jos meidän tulkintamme ei natsaa joka kohdalta, niin se ei silloin ole loogista ja näin ollaan sen asian suhteen pielessä.

    Vuokko > Niin, eli nykyvalossa, viisauden lisääntyessä ja lääketieteen kehittyessä, voidaanko enää puhua homoseksuaalisuudesta samalla tavalla kuin Raamatussa on puhuttu, mm. Paavali? Siis jos Jounin logiikkaa seuraamme.

    V: Jounin logiikka (jonka Jouni on löytänyt Raamatusta) lähtee siitä, että lisävalo ei tule Raamatun ulkopuolelta. Eikä lisävalo kumoa Raamatun selviä opetuksia.

    Vuokko > Raamattu ei anna esimerkkiä ja vaatimusta sille asialle, että pariskunnan pitää virallistaa suhteensa papin tai maistraatin edessä, vai antaako? Jos löydät Raamatusta sellaisen kohdan, ole hyvä ja tuo se kehiin.

    V: Raamattu ei kerro miten avioliitto pitää virallistaa, mutta se kertoo periaatteen, että se pitää virallistaa. Miten se sitten eri kulttuureissa tapahtuu, niin se on jätetty kulttuuri-kysymykseksi.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.