Perisynti ja tekosynti

Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)

b2ap3_thumbnail_Synti.jpg

Miten perisynti vaikuttaa meissä?

Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?

Mikä on pahin synti, jonka tiedät? 

Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?

Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

161 KOMMENTIT

  1. Nyt kuitenkin tahtoisin muistuttaa kaikkia pyhiä veljiäni Kristuksessa muutamasta Raamatun sanasta:

    2. Tim. 2:23 ”Mutta vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä, sillä tiedäthän, että ne synnyttävät riitoja.”

    Room. 12:18 ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

    Matt. 12:36 ”Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä.”

    Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Olet valinnut hyvät Raamatun kohdat. Osui ja upposi. Poistin pari Arin ja minun viimeistä kommenttia, jotka olivat turhia.

  2. Nyt tuon fariseusten opetuksen kuulemisen kanssa taisi Arille tulla pientä ristiriitaa, kun toisaalta pitäisi kuunnella vain niitä ”oikeita” opettajia, ja nyt Jeesus neuvoo opetuslapsiaan kuuntelemaan myös fariseuksia, mutta varoittaa seuraamasta heidän esimerkkiään elämässä.
    Luterilainen opetuksemme ei ole hurmahenkisyyttä, vaan tähdentää sitä tosiasiaa, että tässä elämässä Jumalan lapsi on samalla sekä syntinen että vanhurskas. Vanha ihminen ei ole tullut kristityksi, uusi luomus taas tahtoo elää uskossa rakkaudessa Jumalan ja lähimmäisen kanssa. Näiden kahden välillä on ristiriita ja sota.(Paavali)
    Siksi Paavalikin joutuu toteamaan: (Room 7.):Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; 19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
    Tämän vuoksi kristityn elämä on elämää jatkuvasssa parannuksessa.

    Paavalin ja Pietarin ja Jaakobin kirjeet ovat täynnä kehoitusta Hengen uudistukseen ja parannukseen:
    Neuvot on annettu seurakunnan jäsenille.

    1. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu,
    Ef. 4:22 että teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten,
    Ef. 4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
    Kol. 3:8-9 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
    9. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
    Hebr. 12:1 Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
    Jaak. 1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.

    Uusi testamentti kertoo meille, että kristityt ovat jatkuvasti joutuneet taistelemaan oman itsensä ja syntisyytensä kanssa. Siihen Paavalikin viitaa sanoessaan: ”sitä pahaa, jota en tahdo, teen minä”.
    Tämä Paavalin ja Pietarin mainitsema ”pois paneminen” on katumusta ja turvautumista Kristukseen, syntien sovittajaan.
    Arille ei ilmeisesti ole vielä auennut, mitä Paavali Room 8. luvussa tarkoittaa niillä, jotka ovat Hengen johdatuksessa ja toisaalta niillä, jotka eivät ole. Jälkimmäiset ovat edelleen lain alla, eivätkä he ole Jumalan tahdolle kuuliaisia. Ensiksi mainitut ovat kuuliaisia, koska heitä Henki johtaa, ja he ovat Jumalan lapsia. Koska heillä on usko ja Pyhän Hengen tuoma rakkaus, he ovat Jumalan seuraajia rakkaan lapsen tavoin. Tämä on Raamatun sanaa.
    Kun kristittyjä UT:ssa neuvotaan pyhittymään, on se lain sanaa:
    Uskovan tulisi tietää, että laista ei lähde mitään voimaa elää Jumalan tahdolle kuuliaisena. Se voima tulee yksin Kristuksesta. Mutta lain sanan tarkoituksena onkin kääntä katse Kristukseen, Häneen, joka on uskovan ainoa pyhitys ja puhtaus. Se on katseen suuntaamista ristiin.
    Ihminen itse ei voi rakentaa omaa pyhitystään. Siksi profeetta Jesajakin sanoo: ”Herra, sinä annat meille rauhan, sillä kaikki tekommekin olet sinä tehnyt”.
    Rauha on siis yksin Kristuksessa ja siinä, mitä Kristus on syntisen edestä tehnyt, ei siinä, että on itse osannut kävellä kastepaljuun seisomaan.

    Jumalan lapsen pyhitys ei voi olla mikään muu kuin Jeesuksen sovintoarmoon turvautuminen. Jumala näet vaatii täydellistä pyhyyttä, eikä siihen pysty meistä yksikään. Jokaisen on sanottava: Herra armahda!
    Hengellisesti sokea voi tosin luulla olevansa pyhä tai synnitön. Oli aikuiskastettu tai ei, on ennuste kurja: tällainen ihminen on samalla viivalla katumattoman rikollisen kanssa; hän on hylännyt evankeliumin ja menettänyt Kristuksen. Usko muuttuu kuolleeksi, ja oman sydämen mittaamisen sijasta ihminen keskittyy toisten syntien etsimiseen ja näiden tuomitsemiseen. Tällaiseen harhaan vie omavanhurskaus.

  3. Kiitos Jorma, hienoa saada näin seikkaperäinen kommentti. Omavanhurskaus on suuri synti, johon meistä jokainen voi ajautua.

    Jeesus sanoo:

    Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: ’Annas, minä otan rikan silmästäsi’, ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä. (Matt. 7:3-5)

  4. Ari Pasanen, seuraavassa lainauksessa on Lutherin kanta uudestikastajien vainoista (kirjasta Von der Wiedertaufe an zwei Pfarrherrn. 1528)

    Ei kuitenkaan ole oikein, ja siitä minä paljon kärsin, että ihmisraukkoja noin säälimättä murhataan, poltetaan ja julmasti tapetaan. Jokainen saakoon uskoa, mitä hän itse haluaa. Jos hän on vääräuskoinen, hänellä on aivan riittävästi rangaistusta helvetin iankaikkisessa tulessa. Miksi he tarvitsisivat ajallista kidutusta, jos he erehtyvät ainoastaan uskonasioissa eivätkä sen lisäksi ryhdy kapinoimaan tai muuten vastustamaan esivaltaa. Hyvä Jumala, miten nopeasti kävikään näin, että ihmiset taas lankeavat harhaan ja perkeleen pauloihin. Heitä on vastustettava lujasti Raamatulla ja Jumalan sanalla; tulella ei saada aikaan juuri mitään.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.