Jeesus sanoo: ”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark. 7: 20-23)
Miten perisynti vaikuttaa meissä?
Miksi pieni lapsi on (tai ei ole) synnitön syntyessään?
Mikä on pahin synti, jonka tiedät?
Kuinka pystymme olemaan tekemättä syntiä omaa ruumistamme vastaan (vert. 1. Kor. 6: 18)?
Jeesuksen opetuksen mukaan meidän sydämessä on pahuutta; miksi emme pääse tästä pahuudesta kokonaan eroon, vaikka muuttaisimme elämäntapojamme; mikä avuksi?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä, pyydän anteeksi kun olet kokenut kirjoitukseni ”vihanpitona” joksi sitä ei ole tarkoitettu.
Se mitä tarkoitan että kun näemme huonoa hedelmää, niin nöyrästi ja lapsenmielisesti otamme todesta Jeesuksen Sanat kavahtaa näitä opettajia eikä heiltä tule etsiä mitään hyvää, ei lapsi ”järkeile” ja väitä voivansa erotella hyvän ja pahan ja ottaa pelkän hyvän, olkaamme kuuliaisia Jeesukselle ja uskokaamme Häntä, Hänellä ja vain Hänellä on iankaikkisen elämän Sanat.
Se mitä tarkoitan on että kun ”näemme” huonoa hedelmää
On ollut mielenkiintoista tutustua eri uskoyhteisöjen näkemykseen.
Kun kirkon herätyskristillisyydessä on kautta aikain korostettu sanan merkitystä uskon ja armon välittäjänä, olemme näiltä kahdelta uskonkastajalta saaneet kuulla, miten edellytyksenä onkin ihmisen oma toiminta, oikein tehty, oikea-akaisesti suoritettu. Siihen kaikki perustuu, ja sen perusteella voidaan kieltää kaikki usko ja Pyhän Hengen toiminta ja vaikutus – missä tahansa muualla kuin omassa joukossa.
On myös toinen ratkaiseva ero. Herätyskristillisyys korostaa ihmisen omaa syntisyyttä ja kilvoittelua uskossa. Puhutaan vaan omista synneistä.
Nyt tänäänkin korostavat toiset kirkon syntisyyttä tai jonkun 500 v. sitten kuolleen ihmisen syntisyyttä oman uskonvakaumuksensa lujittajana.
Miten tällainen tie sitten mahtaa lopulta kestää? Kun jokaisen tulisi tutkia itseään eikä toisia – kun jokaisen tulisi vakuuttua siitä, että oma usko seisoo Kristus-kalliolla, eikä jonkun keisarin tai väärin luetun kirkkohistorian henkillön tekemisissä tai tekemättä jättämisissä? Uskon sanotaan vievän rauhaan ja vapauteen, ei kaunaan ja katkeruuteen toisista ja heidän elämästään. Onko tämä viimeksimainittu vaiva merkki siitä, että asianomaisilla oman uskonratkaisun järkevyys onkin koko ajan epäilyn alaisena? Voivatko Hengen hedelmät olla vuosi toisensa jälkeen niin kitkeriä ja kaunaisia, mitä asianosaiset meille täällä kertovat? Sellaista en jaksa uskoa. Jumalan lasten elämä on elämää rauhassa ja rakkaudessa ja parannuksessa.
– – –
O F F – T O P I C
– – –
Vastauksen hiukan häilyvä nimivalikoima antaa ymmärtää, että kirjoittaja ei itsekään ole asiastaan varma. Ei kirkkohistoria näitä väitteitä vahvistakaan. Melanchthon on vähän outo lintu muutenkin tässä yhteydessä.
Münsterin kastevaltion väkivalta päättyi väkivaltaan, mutta siinäkin asialla olivat maalliset ruhtinaan – vieläpä katoliset.
Olen huomannut, että näissä Reijon viittauksissa maalliset ja hengelliset esimiehet menevät ikäänkuin yhteen nippuun. Saksa oli hyvin hajanainen, itsenäisten ruhtinaiden hallitsema, ei Lutherilla ollut mitään valtaa rankaisuun. Katolisella alueella riitti yksi ainoa evankelinen kirja kuolemantuomioon.
Mitä tulee mennoniitteihin, he toimivat etupäässä Alankomaissa, siellä olivat katoliset ja keisari itse t ylimpänä hallitsijana.
”Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton. Sen perustuksena on Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus, hänen, joka on mennyt taivaaseen ja istuu Jumalan oikealla puolella ja jolle on alistettu enkelit, vallat ja voimat.” Näin Raamatussa lukee.
– – –
O F F – T O P I C
– – –
– – –
O F F – T O P I C
– – –
”…kaikkea muuta kuin liitto.” Ei nyt sentään ihan kaikkea muuta, Reijo Mänttäri. Antiikin kreikan sanat voinee kääntää monellakin suomen sanalla. Google-kääntäjä ehdotti ’kysymystä’. Oli miten tahansa, lausetta ’teidät pelastaa nyt kaste’ se ei muuta miksikään.
Laitetaan nyt omakin lusikka tähän soppaan vielä… 1 Piet 3:21
Martti: Oli miten tahansa, lausetta ’teidät pelastaa nyt kaste’ se ei muuta miksikään.
Ko. kohdassa kr. ”baptisma” tarkoittaa ”kastaa upottamalla” kuten kaikkialla muuallakin.
”eperōtēma” joka on 1992 käännöksessä käännetty sanalla ”liitto” tarkoittaa alkutekstin kr. -englanti sanakirjan mukaan:
1) an enquiry, a question
2) a demand
3) earnestly seeking
a) craving, an intense desire
Vanha käännös kääntää alkuperäisen ajatuksen oikein: ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”
Jari Niemelä, laitoit sitten lusikan, mulla tuntuu jo koko kauha uponneen tähän keittoon eli jatkan vielä.
Mitä vertauskuvallista pelastumista Pietari tarkoitti, ei kaiketi taivaaseen lippua jakanut??? Ei todella vaan niin kuin Nooan ja seitsämän muuta pelastuivat maailman viettelyksistä ja sen himoista niin samalla tavalla kaste erottaa meidät maailman himoista eli synnin orjuudesta , emme vielä ole pelastettuja taivaaseen vaan matkallakohti sitä, jokainen voi tällä matkalla vielä eksyä eli nimi voidaan pyyhkiä elämänkirjasta.