Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. (Joh. 1:16)
Miksi armoa ei voi koskaan ansaita, vaan se on pelkkää armoa?
Miten sinä ymmärrät armon?
Keille Jumalan armo kuuluu vai haluaisimmeko ennemmin kuulla tekojemme mukaisen Jumalan tuomion?
Mitä pelastuminen kadotukselta ja syntien anteeksi saaminen meille merkitsee?
Voimmeko vajota niin syvälle syntiin, ettei Jumalan armo enää meille kuuluisi?
Kaikki julkaistut blogini:
Juha Heinilä, Jeesus julisti ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Minulle edellä mainittu tarkoittaa koko evankeliumia ei osia sieltä täältä ja kaikki alkaa kuulemisesta ja juuri parannuksen tekemisestä ja evankeliumin uskomisesta, muuta perustaa ei voi laittaa.
”Jumala armahtaa ja sama meno voi jatkua?” Tuo ’sama meno’ ei ole suinkaan aina yhdestä ihmisestä ja hänen ratkaisuistaan kiinni, Ari Pasanen. Esimerkkisi alkoholismi ja siihen liittyvä väkivaltainen humalakäyttäytyminen voi olla kovin monimutkainen kuvio, jonka juuret saattavat olla kaukana menneisyydessä. Jumala voi armahtaa tällaisestakin kärsimyksestä ja häpeästä, mutta se tapahtuu usein ammattitaitoisten ihmisten työn kautta.
Ari, jos olet noudattanut Jeesuksen ohjeita, niin hyviä hedelmiä pitäisi pian alkaa näkyä. Kaikki kuittenkin on pelkkää armoa, me itse emme voi mitään tehdä ansaitakseen armon.
Juha Heinilä, onko kukaan koskaan edes vihjannut että ”ansaitsisi” armoa, siis kun siitä puhut, niin puhut jostain omasta mielestäsi tulleesta, pelosta vai mistä käsin???
Ensinnäkin Raamattu näyttää selkeästi ettei ihminen omassa voimassa voi elää Jumalan tahdossa, siis vaikka israelin kansa eli täysin erillään muista niin silti he tekivät syntiä, vaikka rangaistukset olivat kovia. Siis omassa voimassa ei kukaan voi täyttää lakia.
Juutalaisten kanssa Jumala oli tehnyt liiton eli heillä oli ympärileikkaus tämän liiton merkkinä, heille oli selkeää ketkä olivat ”vanhurskaita” ja ketkä ”syntisiä”. Jeesus tuli ja Sanoi että kaikki ovat syntisiä eli kaikkien tuli nöyrtyä parannukseen, ei auttanut ympärileikkaus, vanhan liiton ”vanhurskaat” eivät siihen nöyrtyneet, mutta osa syntisistä kyllä.
Mitä Raamattu Sanoo, ketkä ottivat Jeesuksen vastaan saivat VOIMAN tulla Jumalan lapsiksi, siis voiman tehdä niin kuin Jeesus Sanoo ”äläkä enää syntiä tee”.
Me olemme pakanoita syntyperältämme, ei Jumala ole tehnyt ”ympärileikkauksen liittoa” meidän kanssa vaan jokainen tulee uskoon kuulemisen kautta, siis ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Martti Pentti, itse kun on kokenut Jumalan voiman vapauttaa alkoholin himosta niin en yhtään epäile Jeesuksen Sanoja ”Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:36
Ari, tarkoitin Hengen hedelmiä. Miten ne näkyvät meidän elämässä?
Juha Heinilä, se että vastustan valheen isän valheita ei kerro mitään hengen hedelmistä, jos ajattelet kirjoittajia etkä lue tekstiä niin olet väärillä jäljillä.
Näytä jos kirjoitan raamatun Sanan vastaisest, niin voin ojentautua sen mukaan, Raamatun sana on se mihin perustaudun, en ihmisten kirjoituksiin.
Kristinuskossa on kyse ennen kaikkea suhteesta, ihmisen suhteesta Jumalaan, Isään. Niinpä jokaisen ihmisen isäsuhde vaikuttaa siihen, millaiseksi hän kokee Isän, Jumalan. Jos on ollut etäinen isä, niin on melkoinen työ kokea Jumala rakastavaksi ja läheiseksi Isäksi. Jos taas oma isä on ollut läheinen ja lämmin, myös taivaallinen Isä on silloin sellainen.
Suomalaisten isäsuhde on usein hieman etäinen. Siksi me ehkä niin usein ehdollistamme Jumalan rakkauden. Kuitenkin uskon, että Jumalan tahto armahtaa ja rakastaa meitä on paljon suurempi kuin koskaan edes voimme ymmärtää.
Jari, kiitos erinomaisesta kommentista. Hyvä kun valaisit oman isäsuhteen vaikutusta meidän suhteesta Isään Jumalaan.
Olen täysin samaa mieltä. Kuinka helposti eksymme luulemaa kelpaavan Jumalalle sen takia, kun olemme tulleet niin hyviksi tai vastaavasti masennumme ja luulemme Jumalankin meitä rankaisevan kun olemme epäonnistuneet.
Jari Raappana, varmaankin osittain pitää paikkaansa, no ainakin minulla lapsenaoli todella mahtava isä suhde, hän ei koskaan hermostunut minulle ja oli todella rakastava, tämä opetti kyllä paljon siitä mitä todellinen rakkaus voi olla eli kun maallinen isä (ei uskova) pystyy noin rakastamaan niin kuinka paljon paremmin taivaallinen Isä ja kuinka uskovien pitäisi paljon paremmin olla kykeneviä elämään rakastaen läheisiään.