Pelkkää armoa

Hänen (Jeesuksen) täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. (Joh. 1:16)
b2ap3_thumbnail_Kastekynttil.jpg

Miksi armoa ei voi koskaan ansaita, vaan se on pelkkää armoa?

 

Miten sinä ymmärrät armon?

 

Keille Jumalan armo kuuluu vai haluaisimmeko ennemmin kuulla tekojemme mukaisen Jumalan tuomion?

 

Mitä pelastuminen kadotukselta ja syntien anteeksi saaminen meille merkitsee?

 

Voimmeko vajota niin syvälle syntiin, ettei Jumalan armo enää meille kuuluisi?

 

Kaikki julkaistut blogini:

Juhan blogit

Blogiarkisto

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Sanoisin lapselle, että hänelläkin on oikeus turvautua syntien sovittajaan ja lasten ystävään, Jeesukseen. Että hänellä on sekä lupa että oikeus vihata ja itkeä sitä pahaa, mitä hänelle on tehty. Ehkä sanoisin myös, että olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja muistan, miten pahalta se tuntuu. Paitsi että minun isääni ei juuri kirkoissa näy/näkynyt…

    Saattaisin vielä muistuttaa siitä, että Jeesuskin koki tulleensa Isänsä hylkäämäksi, ja siksi Jeesus varmasti ymmärtää (Mark.15:36) lapsen tuskaa. Ja siitä, että koska Jeesus uskontunnustuksemme mukaisesti ”astui alas tuonelaan”, ei kukaan ole niin pahasti elämässään tehnyt, että olisi Hänen armonsa ulkopuolella.

    Voisin vielä mainita, että isä sairastaa sairautta, jota kutsutaan nimellä alkoholismi, ja olisi eduksi, jos oppisi vihaamaan sitä sairautta isän vihaamisen sijasta.

    Pääasiallisesti pyrkisin kuitenkin kuuntelemaan tai tarjoamaan muita keinoja purkaa sitä pahaa oloa. Pistäisin lapsen piirtämään, soittamaan tai rakentelemaan. Saattaisin ottaa syliin, jos se tuntuisi tilanteeseen sopivalta.

  2. Miten on sinun kanssasi, Ari?
    Kun sinä päivä toisensa jälkeen lyöt täällä muita ihmisiä,.
    kannat heitä kohtaan valheellista ja kanteellista mieltä ja vihaa?
    Kun sitten menet kokouksiin ja saarnaaja neuvoo sinua uskomaan olevasi Jumalan lapsi, ja taas ensi viikolla olet täällä samassa puuhassa?
    Mitä sinulle pitäisi sanoa opetukseksi.

  3. Toivottavasti sellaisen, joka kantaa. Jos tuollaisessa tilanteessa lähtisi kieltämään lapsen tai isän uskoa, antaisi kuvan julmasta Jumalasta, joka ei kestä erehtyvää ihmistä.

    Samalla sanoisin, ettei lapsen tarvitse antaa anteeksi isälleen tai kieltää sitä, että hänelle on tehty pahaa.

    Jos tuollainen todella jatkuisi perjantaista toiseen, tekisin lastensuojeluilmoituksen. Ongelma on lääketieteellinen ja sosioemotionaalinen, ei hengellinen.

    Ymmärtäisin myös, jos tuollaiselle lapselle jäisi kielteinen kuva kristinuskosta. Uskon myös, että sen ymmärtää Hän, joka meidät tuntee salatuimpaan saakka. Tiedän myös sen, että en kuitenkaan saa tuota lasta uskomaan. Uskon herättäminen on Pyhän Hengen, ei minun tehtävä.

  4. ”Entä kun isä kännipäissä hakkaa vaimon ja lapset, saako hän anteeksi kun selvinpäin ei muista mitään tehneensä ja menee kirkkoon ja lausuu yhteisen synnintunnustuksen ja ’turvaa’ Jeesukseen?” Armo on paljon muuta kuin anteeksi saaminen. Tässä tapauksessa vaimon ja lasten armahtaminen väkivaltaiselta juopolta olisi Jumalan rakkauden toteuttamista. Poliisi ja lastensuojelu näyttäisivät olevan tarpeen.

  5. Armahdus automaatti, onko Jumalasta tehty armahdusautomaatti eli Jumala tekee sen mitä ihminen tahtoo eli oli asiat miten tahansa niin kun ihminen tahtoo niin Jumala armahtaa ja sama meno voi jatkua??

    Vai kutsuuko Jumala oman mielensä mukaan ihmisiä ja armahtaa kenet tahtoo??

    Kuka voi käydä oikeutta Jumalan kanssa ja sanoa että Jumalan on armahdettava kaikki jotka sitä haluavat??

    Entä kuinka oli laita Jumalan oman kansan vaiheissa, oliko armahdus automaatti vai tekivätkö he parannusta ”säkissä ja tuhkassa”?
    Miksi Jumala hylkäsi oman kansansa???

  6. Ari, Jeesus opetti rukoilemisesta. (katso Matt. 6:5-15)

    Isä meidän, joka olet taivaissa.
    Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
    Tulkoon sinun valtakuntasi.
    Tapahtukoon sinun tahtosi,
    myös maan päällä niin kuin taivaassa.
    Anna meille tänä päivänä
    meidän jokapäiväinen leipämme.
    Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
    niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
    jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
    Äläkä saata meitä kiusaukseen,
    vaan päästä meidät pahasta.
    Sillä sinun on valtakunta
    ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
    Aamen.

Juha Heinilä
Juha Heinilä
Olen IT-suunnittelija Vantaan Rajakylästä. Kuulun Pyhän Kolminaisuuden luterilaiseen seurakuntaan, joka on Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan Vantaan seurakunta. Luen mielelläni vanhoja hyviä luterilaisia kirjoja. Käsittelen blogissa kristityn elämää unohtamatta Raamattua ja Tunnustuskirjoja.